Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Ukkosta luvattu iltapäivälle tänne, tihkusade ja aurinko vuorottelee, istun verannalla kahvikupin kanssa ja odottelen koska ukkonen saapuu sitten kipitän nopeesti sisälle  : )  Ihanaa kun kerrankin tällaista rauhallista oloa.

Ukkosta ei sitten tullut vaan kova rankkasade ja nyt aurinko helottaa. Ehdin kaupassa käymään kastumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin terveyskeskuksessa näyttämässä jalkaani jossa sääressä tulehdus, antibiootti on tehonnut joten on paranemaan päin. Sitten keitin kahvit kun palasin kotiin, kohta lämmitän kirjolohi kiusauksen ja sen jälkeen kahvit.

Hyvä, että antibiootti tehoaa.

Kyllä, ei olisi muuten parantunutkaan, olisi aiemmin pitänyt mennä alunperin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin terveyskeskuksessa näyttämässä jalkaani jossa sääressä tulehdus, antibiootti on tehonnut joten on paranemaan päin. Sitten keitin kahvit kun palasin kotiin, kohta lämmitän kirjolohi kiusauksen ja sen jälkeen kahvit.

Hyvä, että antibiootti tehoaa.

Kyllä, ei olisi muuten parantunutkaan, olisi aiemmin pitänyt mennä alunperin.

Ok.

Miten sitä joskus siirtääkin ajan varaamista terveysasioissa, vaikka olisi aihetta. 

Kuten itse vetkuttelin noiden rytmihäiriöiden kanssa. Vaarattomiksi todettu, mutta syytä niihin edelleen selvitetään. Onneksi. 

Tsemppiä sinulle! 

Tänään pieni tuhlausreissu äitini kanssa. No, joskus pitää vähän tälläiseen sortua. Ostin tämän kesän luultavasti viimeisen omenapuun tuon kuolleen tilalle. Tuo siis ainoa kuollut. Ilmeisesti juuret paleltuivat jo valmiiksi ennen istutusta, kun muistan sen multapaakun olleen jäässä silloin. Toinen samaan aikaan istutettu selvisi hyvin. 

Tuo lajike sellainen mitä ei vielä ollut. Nyt saa ostopuut riittää ja vielä sisällä on 4 vartetaimea odottamassa istutusta. Ruusujen osalta totesin, että lajikkeet on nyt tuon myymälän osalta myös käyty läpi ja viimeisen tosi kauniin ostin kuun alussa ja nyt ei enää kovin mieleisiä ole. Näin jos syksyllä saa esim eurolla niin kuin viimeksi ostin monia niin ehkä sitten jonkun voi vielä hommata. Nuo kaikki viime vuoden taimet selvisivät talvesta. Oli havut ja hallaharso päällä talven ajan. Kokeilu näiden kanssa ja onnistui. Näin uskalsin vielä pari ostaa. 

Kaupasta en tarvitse mitään. Isältäni jäi tänne valmisruokaa, leipää, mehua sekä hedelmää ja vihannesta. Näin saan jo niissä aineksia. Isäni ostaa nykyisin aina täällä ollessaan valmisruokaa jossa kalaa, koska näin voin syödä sitten loput jos häneltä jää. Tämä idea oli hänen omansa ja otin vastaan mieluusti. Nytkin siis parin päivän ruoat jäi niin hyvä juttu. 

Muuten kirppikseltä farkut ja housut. Itselläni jo pulaa siistimmistä ja kaikki lähes tippuu päältä niin näin pakko uusia saada. Lisäksi kosmetiikkaa. Ihorasva ja puhdistusaine. Kalliit avaamattomat tuotteet ihan tosi halvalla. Näin tarpeeseen ne. Muuten en kosmetiikkaa käytä. Ihan "pakolliset" jutut. 

Tänään ollut ihan hyvä päivä. Käveltiin vielä lenkki äitini kanssa. Sade iski, mutta ei pahemmin. Kuorivaatteet auttaa, vaikka käytettyinä ostettuja ovatkin. 

Minusta on mukava muuten aina nähdä ihmisiä, kun harvoin ihmisten ilmoilla kuljen. En siis "pelkää" juurikaan näitä lomalaisia täällä ja porukoita joiden arvelen tulleen tänne muualta. He vaan katselevat ostoksia ja keskittyvät omiin juttuihin. Näin mikään tuollainen paikka ihmisineen ei aiheuta itselleni mitään hätää. Nytkin vaan mukava katsella mitä ostivat ja seurata ihmisten touhuja. Silti se mikä minua jännittää on sitten tietyt paikalliset ihmiset ja jonkun ikävät jutut itsestäni. Se kaikki ja osaan helposti tiedostaa ketkä niitä ihmisiä. Sen näkee heti ja tajuan äkkiä. 

Lomalaiset keskusteluineen ja ostoksineen vaan tuovat itselleni oikeastaan "rauhaa", että minä täällä heidän joukossaan kuljen itsekin. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Näin jännitykseni ihmisiä kohtaan ja eri tilanteissa riippuu monista jutuista. Ns turhaan eivät hälytyskellot soi vaan syystä. Siinä mielessä otan vaikka kaupan täydeltä harmittomia  lomalaisia mieluummin kuin jonkun porukan mitä en täällä halua nähdä jos niin voi sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havaitsin täällä empatiaa. Ks. edellä. Lämmitti näin hiljaista sivusta tarkkailijaakin.

Hiljaiset maan perivät 

Olen aika hiljainen mutta saan asiani hoidettua ja kun oikea ihminen sattuu kohdille juttua piisaa. Ikävä anoppi piti minua tuppisuuna kun en kuulemma puhua lörpötellyt alati. 

Minulla myös oli anoppi- nyt jo kuollut- joka piti minua umpimielisenä kun en tykännyt koko ajan höpöttää asioitani.

Itse oli niin puhelias että koko ajan suu kävi.

Enpä paljon ollut tekemisissä.

Hyvää yötä keijukaiset ja siipirikot.

Vierailija kirjoitti:

Vattuja, mustikkaa, jauhelihamakaronilaatikkoa. Siinä päivän ohjelma. Löhöä ulkosohvalla kirjan kaa, ellei tule sade. Keräsin metsästä muutaman tosi nätin männynkävyn, maalaan kullalla tai hopealla joulukoristeeksi. Yhden tein jo aimmin jääkaappimagneetiksi, on soma.

Mitäs meidän askarteludaamille kuuluu vihreälle sohvalle? Muistin sinut, kun tarttisin tiskauskaveria.

Hei, juuri "kotiuduin" parvekkeen viininpunaiselta sohvalta, lueskellut siellä koko päivän. Askartelut on jääneet vähemmälle, futista ja lukemista. No futis loppui ja enää vain yksi kirja luettavana. Sitten varmaan taas jotain askartelua, helmiä, palapeliä tms.

Tiskitiistaina tiskasin, vain kolme lusikkaan odottamassa.

Hiiret sulamassa.

Hyvä teko tiistaina. Illalla löytyi sadevesisaavista kimalainen. Nostin lämmittelemään aurinkoon pöydän päälle. Siinä oli tunteja, mutta ei auttanut. Tulin lenkiltä myöhään ja raukka ihan kohmeessa pöydällä. Päätin etten tee toista kertaa virhettä niin kuin aiemmassa kämpässä asuessa ja jätä yöksi ulos kuolemaan vesisaavissa olon jälkeen. 

Nyt otin kimalaisen sisälle purkkiin mihin hengitysreikiä kanteen ja kukkia sisälle sekä tarjosin vielä sokerivettä mitä joi paljon. Sitten purkki rauhalliseen paikkaan yöksi. Kimalainen piristyi sokerista, mutta hiljeni silti yöksi kuin nukkumaan. Aamulla sitten, kun aurinko jo lämmitti niin vien taas pyödän päälle. Yritti kovin lentoon, mutta ei päässyt ja pelkäsin pahinta. Sitten oli kuitenkin lähtenyt siitä sillä aikaa, kun tein muita juttuja. Näin onnistunut pelastus ja en tehnyt virhettä niin kuin aiemmin. Muistan aina sen, kun menin vuosia sitten myöhään pihalle vielä katsomaan kimalaista silloin ja se oli jo kuollut. Silloin mietin miksi en ottanut sisälle. Nyt tämä toinen sai mahdollisuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä teko tiistaina. Illalla löytyi sadevesisaavista kimalainen. Nostin lämmittelemään aurinkoon pöydän päälle. Siinä oli tunteja, mutta ei auttanut. Tulin lenkiltä myöhään ja raukka ihan kohmeessa pöydällä. Päätin etten tee toista kertaa virhettä niin kuin aiemmassa kämpässä asuessa ja jätä yöksi ulos kuolemaan vesisaavissa olon jälkeen. 

 

Nyt otin kimalaisen sisälle purkkiin mihin hengitysreikiä kanteen ja kukkia sisälle sekä tarjosin vielä sokerivettä mitä joi paljon. Sitten purkki rauhalliseen paikkaan yöksi. Kimalainen piristyi sokerista, mutta hiljeni silti yöksi kuin nukkumaan. Aamulla sitten, kun aurinko jo lämmitti niin vien taas pyödän päälle. Yritti kovin lentoon, mutta ei päässyt ja pelkäsin pahinta. Sitten oli kuitenkin lähtenyt siitä sillä aikaa, kun tein muita juttuja. Näin onnistunut pelastus ja en tehnyt virhettä niin kuin aiemmin. Muistan aina sen, kun menin vuosia sitten myöhään pihalle vielä katsomaan kimalaista silloin ja se oli jo kuollut. Silloin mietin miksi en ottanut sisälle. Nyt tämä toinen sai mahdollisuuden. 

Tosi luonnonystävän ihana teko :) Mulla lensi viime viikolla pikkulintu keittiön ikkunaan ja löytyi pökertyneenä maasta. Mietin että mitäs minä nyt teen sille ja siirsin sitten varovasti tuupertuneen pois auringosta, pikku lapiolla sireenipensaan varjoon. Parin tunnin päästä oli hävinnyt, toivottavasti lentämällä...Ei ne suuret puheet, vaan pienet teot...

Vierailija kirjoitti:

Hyvä teko tiistaina. Illalla löytyi sadevesisaavista kimalainen. Nostin lämmittelemään aurinkoon pöydän päälle. Siinä oli tunteja, mutta ei auttanut. Tulin lenkiltä myöhään ja raukka ihan kohmeessa pöydällä. Päätin etten tee toista kertaa virhettä niin kuin aiemmassa kämpässä asuessa ja jätä yöksi ulos kuolemaan vesisaavissa olon jälkeen. 

 

Nyt otin kimalaisen sisälle purkkiin mihin hengitysreikiä kanteen ja kukkia sisälle sekä tarjosin vielä sokerivettä mitä joi paljon. Sitten purkki rauhalliseen paikkaan yöksi. Kimalainen piristyi sokerista, mutta hiljeni silti yöksi kuin nukkumaan. Aamulla sitten, kun aurinko jo lämmitti niin vien taas pyödän päälle. Yritti kovin lentoon, mutta ei päässyt ja pelkäsin pahinta. Sitten oli kuitenkin lähtenyt siitä sillä aikaa, kun tein muita juttuja. Näin onnistunut pelastus ja en tehnyt virhettä niin kuin aiemmin. Muistan aina sen, kun menin vuosia sitten myöhään pihalle vielä katsomaan kimalaista silloin ja se oli jo kuollut. Silloin mietin miksi en ottanut sisälle. Nyt tämä toinen sai mahdollisuuden. 

Muista pissiä ulos. Kimalaiset tarvitsee mineraaleja, joita ne saa virtsasta. Meillä mökin puskapissipaikassa tungeksii kimalaisia kymmenittäin. Sanotaankin sitä kimalaisten apteekiksi.

Sadevesisaavit kannattaa suojata jollakin ettei mikään elävä huku niihin.

Lähikaupassa oli edullisia kirsikoita.

Vierailija kirjoitti:

Sadevesisaavit kannattaa suojata jollakin ettei mikään elävä huku niihin.

No, jokin lautapala vedessä auttaa oravaa tms, mutta ei pieniä hyönteisiä. Samoin ikävästi sanoen en jaksa koko aikaa, kun on epävakaista säätä miettiä onko saaveista kansi pois vai ei. Näin tulee pidettyä kantta pois. 

Ihana kimalaisen pelastus tuo ylempänä <3  Nyt kun on kesä ja mulla vähintään parvekkeenovi aina auki, usein myös ikkunat, niin meillä ravaa kaikenlaista kulkijaa. Annan niiden olla ja mä vähän luulen, että Kyylä-kissa on pacifisti. Sitä ei nimittäin haittaa yhtään, vaikka kärpänen istahtaisi sen tassun päälle.  Ampiaiset yms olen kuitenkin aina varovasti saanut pyydystettyä johonkin purkkiin ja sitten päästänyt parvekkeelta takaisin ulos, koska varsinkin koiralle ampiaisenpisto kitalakeen olisi voinut olla kohtalokas. Tänä aamuna kylppärissä käveli pitkäjalkainen hämähäkki ja annoin sille nimeksi Hessu. Muistan, kun aikoinaan esikoinen löysi huoneestaan hämähäkin. Vei sen varovasti parvekkeelle ja veti parvekkeen oven kiinni. Ja välittömästi avasi oven uudestaan, otti hämähäkin talteen ja vei takaisin huoneeseensa. Ulkona oli nimittäin noin 20 astetta pakkasta. 

Eilen kävin taidenäyttelyssä Stadissa. Olipa mukava reissu, vaikka kotiin tullessani varpaani olikin ihan muhennosta ja kun otin kengän pois jalasta, sukka oli ihan veressä. Mullahan on yksi varvas poikittain toisen varpaan päällä ja se tietty kengässä hiertyi rikki.  Kävelyä olisi ollut vähemmän, jos HSL:n alueella ei olisi nyt niin paljon liikennejärjestelyitä. Kun vihdoin pääsin kotipysäkillä bussista ulos, niin otin kengät pois jalasta ja kävelin sukkasillani loppumatkan kotiin. 

Mulla on jo useita tuon aloittelevan taiteilijan tauluja. Yhden näyttelyssä olleen olin varannut jo etukäteen ja näyttelyssä varasin vielä toisenkin.  Rakastan tauluja! Ja hieman omalaatuista sistustusta. Eikä vain "hieman" :D 2-kerroksisen asunnon hyvä puoli on, että kumpikin kerros voi olla ihan erilainen. Mulla sisäänkäynti tulee olohuoneeseen ja sen sisustus on sellainen "normaalin" ihmisen sistus. Aika neutraali ja väreiltään nk skandinaavinen. Oli mun pakko ostaa sinne luurankolamppu, koska muuten ei olisi tuntunut omalta, mutta kuitenkin. Keittiökin on nykyisin aika neutraali, vaikka siinä onkin pientä retrotwistiä. Kun lähtee rappusia yläkertaan, niin ensimmäisenä on varsinneutraaleja tauluja mutta mitä ylemmäksi portaikossa pääsee, tuleekin ihan erilainen maailma vastaan.  Yläkerta on mun "privaattitila" eikä tänne edes ole kyläilijöillä mitään asiaa, koska kyläilyt hoidetaan alhaalla "vastaanottotilassa".  Edes mun vanhempani ja siskoni eivät ole käyneet täällä ylhäällä. Omat aikuiset lapseni toki ovat, mutta se onkin eri asia. Tuo kuvataiteilija ei ole - vielä - käynyt meillä kotona, mutta on nähnyt valokuvia kodistani  ja sen vuoksi on osannut maalata mulle täydellisesti tänne sopivia tauluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadevesisaavit kannattaa suojata jollakin ettei mikään elävä huku niihin.

No, jokin lautapala vedessä auttaa oravaa tms, mutta ei pieniä hyönteisiä. Samoin ikävästi sanoen en jaksa koko aikaa, kun on epävakaista säätä miettiä onko saaveista kansi pois vai ei. Näin tulee pidettyä kantta pois. 

Ihan vaan puutarhatonttuna kerron, että näin kerran ystäväni siirtolapuutarhassa keräilyvesisaavin päällä sellaisen jännän verkkomaisen suojakannen, jonka reunoissa kulki painona jotain  metallinarua ? ommeltuna. Kehui sitä ostostaan ja sanoi, että vesi menee hyvin saaviin sen läpi, mutta vesi pysyy puhtaana ja öttiäisetkään ei pääse sinne. Hinnan mokomalla peitteellä sanoi olleen vain aika suolainen, vaikkei uskoisi.

Sisustuksesta. Itse aina tykkäisin, että tämäkin kämppä olisi sellainen, että se ns näyttäisi minulta. Nyt sisustus on vaan kaikenlaisten huonekalujen ja tavaroiden yhdistelmä. Ei paljon voi värejä tms miettiä vaan huonekalutkin kotoa aikoinaan tulleet ja kirppikseltä. 

Minulla on kaksi sohvaa. Toinen tunmanvihreä pieni nahkasohva. Kirppikseltä ostettu aikoinaan ja varmaan melko vanha. Pidän siitä silti. Toinen iso sohva  kotoa tänne ison kämppämme myynnin jälkeen pelastettu. Ei ollut muuta paikkaa joten otin tänne, koska melko hieno mokkasohva. Sitten vielä nojatuolit myös tänne, kun muuta, paikkaa ei ollut. No, ovat jo tiellä ja painavat muutenkin. Siirtelen niitä. Näin istumaan mahtuisi niille kaikille mahtuisi ainakin 10 ihmistä. Se on huvittavaa, kun kuka pitää tuollaista määrää "paikkoja", kun täällä käy vaan vanhempani. Itsellä lähinnä se ajatus, että kun monet huonekaluista pistettiin muutossa pois (esim hieno ruokailuryhmä) niin piti minun sentään jotain huonekaluja pelastaa. 

Matto on pappani isän veljen tuoma maailman meriltä. Olin jo heittämässä pois ja oli jossain varastossa vuosia. Ihme kyllä hiiret eivät syöneet sitä. Sitten säästin sen kuitenkin Isäni kantoi sen ulos, että sain pestä sen ja takaisin sisälle. Painaa tosi paljon ja peittää olohuoneen melkein kokonaan. 

Muuten ruokapöytä pysyy juuri pystyssä. On lapsuudestani  asti ollut pieni pirttipyötä. Tuolit siihen kirppikseltä eri paria. Matot paria lukuun ottamatta mitä sattuu. Ihan eri kuosit. Verhot samoin. Lipastot ja kaappi lapsuuden kodista. Olleet meillä alusta asti. Ihan eri paria nekin ja pysyvät juuri pystyssä. Muuten täällä ei olekaan paljon mitään huonekaluja. Muuta tavaraa sitten liikaakin. Niin pienet tilat. Vaatteille ei ole oikein mitään paikkaa. Tuo minikokoinen vaatehuone on paremmille vaatteille ja näillä muille ei ole oikein mitään paikkaa. Näin se varmaan pahin ongelma ja seinät täällä sellaiset, ettei oikein tauluja yms koristeita voi oikein laittaa. Näin niillekään ei ole paikkaa ja eräskin kolmiosainen taulu odottaa laittamista. Katsotaan. 

No, kuitenkin kämppäni on senverran kaamea, että joskus mietin että ettei tänne tule ihmisiä. Mietin jo valmiiksi, että jos tulisi niin mitä sitten tekisin. En minä tavallaan häpeä, mutta ymmärrän sen että jos olisi rahaa ja eri tilanne niin tekisin muutoksia ja hommaisin tänne esim kaappeja lisää. Jos mahtuisi. En tavallaan ole tyhmä näissä asioissa ja tiedän mitä muuttaisin, mutta samalla tilanne ei anna myöden ja toisaalta en välitä paljon etenkään kun täällä ei käy juuri kukaan. Käytettynä ostaisin varmaan kaiken melkein. 

Pelastustarina minullakin, yli 10 vuoden takaa. Maasta löydetyn tervapääskyn vein parvekkeelleni avoimeen laatikkoon toipumaan, ruokin sitä pinsettien avulla pienillä jauhelihan murusilla ja juotin vettä pienellä pipetillä, vaikka sittemmin opin etteivät tervapääskyt juo! 

En tiennyt miksi se oli maassa, oisko pesästä tippunut, vaikkei se ihan pieneltä poikaselta näyttänyt. Ei siinä mitään vammaakaan näyttänyt olevan, joten ikkunaan törmääminenkin vaikutti poissuljetulta. Pari päivää sitä kuitenkin hoivailin ja kun se näytti pirteältä hyppyytin sitä kämmenillä että se saisi ilmaa siipiensä alle ja siitä se lähti lentoon!

Nyt tiedän, että poikaset voivat lähteä pesästä ja tippua maahan jos pesän lämpötila nousee liian korkeaksi.

Tervapääsky on nykyään erittäin uhanalainen, BirdLifen  vuoden 2026 lintu.

Asiasta toiseen: 5 kuukautta JOULUUN, jokohan pitäisi aloittaa valmistelut? Oravaisella (?) jo käpyjä koristeltavaksi kerättynä...

Joku joskus täällä ihmetteli etteikö vuokranantaja välitä tästä kämpästään tms. Tämä siis, kun rännit roikkui yms. Voin kertoa sen, että tämä oli vanhempien ihmisten koti pitkään. He eivät pysyneet tekemään itse tänne mitään ja ehkä varatkin loppuivat. Näin täällä sisätilat silti osin huonossa kunnossa. Toinen pyörätuolissa sillä täällä kuljettu ja näin lattiat sen näköiset, että lakkaukset pois lähteneet. Sama juttu kaikkien asioiden kanssa. 

Heidän jälkipolvensa vuokraa, mutta asuvat tosi kaukana ja heillä tämä kämppä oli vaan rasite. Näin täällä myyntikin takkuaa niin vuokralle pistivät ja muuten tämä varmaan autioituisikin tänne. Ei ole niin vanha kämppä, mutta silti kunto on mikä on. Kämpän tarina siis tämä. Enempää en kirjoita. 

Vierailija kirjoitti:

Sisustuksesta. Itse aina tykkäisin, että tämäkin kämppä olisi sellainen, että se ns näyttäisi minulta. Nyt sisustus on vaan kaikenlaisten huonekalujen ja tavaroiden yhdistelmä. Ei paljon voi värejä tms miettiä vaan huonekalutkin kotoa aikoinaan tulleet ja kirppikseltä. 

Minulla on kaksi sohvaa. Toinen tunmanvihreä pieni nahkasohva. Kirppikseltä ostettu aikoinaan ja varmaan melko vanha. Pidän siitä silti. Toinen iso sohva  kotoa tänne ison kämppämme myynnin jälkeen pelastettu. Ei ollut muuta paikkaa joten otin tänne, koska melko hieno mokkasohva. Sitten vielä nojatuolit myös tänne, kun muuta, paikkaa ei ollut. No, ovat jo tiellä ja painavat muutenkin. Siirtelen niitä. Näin istumaan mahtuisi niille kaikille mahtuisi ainakin 10 ihmistä. Se on huvittavaa, kun kuka pitää tuollaista määrää "paikkoja", kun täällä käy vaan vanhempani. Itsellä lähinnä se ajatus, että kun monet huonekaluista pistettiin muutossa pois (esim hieno ruokailuryhmä) niin piti minun sentään jotain huonekaluja pelastaa. 

Matto on pappani isän veljen tuoma maailman meriltä. Olin jo heittämässä pois ja oli jossain varastossa vuosia. Ihme kyllä hiiret eivät syöneet sitä. Sitten säästin sen kuitenkin Isäni kantoi sen ulos, että sain pestä sen ja takaisin sisälle. Painaa tosi paljon ja peittää olohuoneen melkein kokonaan. 

Muuten ruokapöytä pysyy juuri pystyssä. On lapsuudestani  asti ollut pieni pirttipyötä. Tuolit siihen kirppikseltä eri paria. Matot paria lukuun ottamatta mitä sattuu. Ihan eri kuosit. Verhot samoin. Lipastot ja kaappi lapsuuden kodista. Olleet meillä alusta asti. Ihan eri paria nekin ja pysyvät juuri pystyssä. Muuten täällä ei olekaan paljon mitään huonekaluja. Muuta tavaraa sitten liikaakin. Niin pienet tilat. Vaatteille ei ole oikein mitään paikkaa. Tuo minikokoinen vaatehuone on paremmille vaatteille ja näillä muille ei ole oikein mitään paikkaa. Näin se varmaan pahin ongelma ja seinät täällä sellaiset, ettei oikein tauluja yms koristeita voi oikein laittaa. Näin niillekään ei ole paikkaa ja eräskin kolmiosainen taulu odottaa laittamista. Katsotaan. 

No, kuitenkin kämppäni on senverran kaamea, että joskus mietin että ettei tänne tule ihmisiä. Mietin jo valmiiksi, että jos tulisi niin mitä sitten tekisin. En minä tavallaan häpeä, mutta ymmärrän sen että jos olisi rahaa ja eri tilanne niin tekisin muutoksia ja hommaisin tänne esim kaappeja lisää. Jos mahtuisi. En tavallaan ole tyhmä näissä asioissa ja tiedän mitä muuttaisin, mutta samalla tilanne ei anna myöden ja toisaalta en välitä paljon etenkään kun täällä ei käy juuri kukaan. Käytettynä ostaisin varmaan kaiken melkein. 

Ennenkuin meillä 3 vuotta sitten oli asunnon alakerrassa se vesivahinko, niin mulla ei ollut kodissani ensimmäistäkään uutena ostettua huonekalua. Kaikki joko kirppareilta hankittua tai joltain, joka ei enää tarvitse, saatua. Mä nukun edelleen sängyssä, jossa mun ystäväni tytär (nyt 46v)  nukkui teininä.  Kun tuo tyttö muutti aikoinaan omilleen, ystäväni kysyi, oisko mulla tarvetta sängylle. Juu, oli. Vähän olen sänkyä joutunut tuunaamaan, ihan ensimmäisenä maalasin sen ja vuosien myötä sitten nikkaroin siihen päädytkin.  Maalipurkki, pensselit ja tela... ja sitten vaan sävy sävyyn. Mun makkarissa ainoa uutena ostettu on tuoli, jolla nytkin tätä näppistä näpytellessäni istun.

Olohuoneen 12-hengen ruokapöytä tuoleineen tuli mulle silloisen työkaverini anopin kuolinpesästä.  Kerran vaan lounastauolla sanoi, miten vaikea on hankkiutua eroon kuolinpesän  tavaroista. Noh, häneltä tuli mulle se pöytä tuoleineen ja lisäksi 2 nojatuolia. Jouduin niitä itse vähän tuunailemaan, mutta siihen aikaan mun sorminivelet ei vielä olleetkaan näin kipeät kuin nyt. Hieman harmitti sitten luopua niistä silloin vesivahingon yhteydessä. Niihin ei ollut vielä tapahtunut mitään vahinkoa, mutta mulla oli vain viikko aikaa eikä mitään hajua, kuinka pitkäksi aikaa joku varasto olisi pitänyt vuokrata. Joten päätin luopua niistä. 

Mun esikoisen kotoa muutosta on jo kohta 20 vuotta. Yksi huone vapautui. Silloin telkkarissa pyöri Tikkurilan Väritehtaan "Maalaa maailmasi" - mainos. Mulla oli silloin sielä eka koirani - se alaskanmalamuutti - ja ajattelin, että nytpä vähän maalailen ja teen sitten sellaisen "sivistyneen ihmisen" remontin, kun koirasta aika jättää. Eli uusin lattiat yms. Mun sisustushullutteluni piti olla vain väliaikainen ja monet sanoikin, että sä  kyllästyt tohon jo alle vuodessa. Paitsi että en kylllästynyt. Tuli uusi koira ja nyt sekin on jo Sateenkaarisillalla. En ole edelleenkään kyllästynyt tähän omituiseen sisustusmaailmaani.  Mulla asunnon alakertakin saattaisi olla taas "outo", jos mulla olisi ollut tarpeeksi aikaa 8 viikon vesivahinkoevakosta palattuani tehdä siitä sellainen, minkä olisin halunnut. Mutta mulla ei ollut.  3 viikkoa kotiinpaluun jälkeen taloyhtiössä tehtävä iso ikkunaremontti tuli mun asuntoon ja mun piti siinä samalla miettiä sitäkin, mihin ihmeeseen laitan muistisairaan äitini siksi aikaa, kun isä käy jossain. Ei äitiä nyt olisi voinut jättää tyhjän olohuoneen lattiallekaan istumaan kahlittuna porraskaiteeseen siksi aikaa, että mä teen töitä yläkerrassa.  Helponta ja nopeinta oli tilata tarpeelliset huonekalut Jyskistä ja Ikeasta. 

Mulla on mennyt paljon aikaa - siis vuosia - että olen löytänyt mieleisiäni huonekaluja ja saanut ne tuunattua haluamallani tavalla. Monia juttuja ei ole edes ollut olemassakaan, joten itse olen joutunut nikkaroimaan. Mulla odottaa yksi nikkarointiprojekti, mutta nyt ei nivelet kestä. Ehkä ensi kuussa, ensi vuonna tai seuraavassa elämässä. 

Tuohon 5kk jouluun viestiin vastauksena, kerron vähän nolostellen, että olen niitä, jotka alennusmyynneistä pitkin kesää ja oikeastaan vuottakin, jo ostelen joululahjoja, lähinnä hyvälaatuisia leluja alennuksella, legoja yms lastenlapsille ja  joulunalla hyvissä ajoin jo kaikki ostettuna. Mutta eipä mittään, isohkon summan näin kyllä aina säästän ja hermojani myös, ei tarvitse jouluruuhkissa tuskailla...