Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Voi P, anteeksi, se oli täysi vahinko: Kävin metsässä, hiostuneena pyöri ympärillä kärpäset ja paarmat. Suivaantuneena huitasin polveani ja siinä olikin  perhonen. En edes ehtinyt tunnistaa lajia, kun se lepatteli ontuen karkuun julmaa ihmispaholaista. Toivottavasti toipuu entiselleen tuosta iskusta.

En ole nähnyt yhtään kypsää vadelmaa tänä kesänä. Ahomansikoita meillä on kukkapenkissäkin, kai ovat saaneet lisälannoitusta, kun ovat niin isoja. Kurjenkello ei viihdy, vaikka tienpenkalta sen siirsin ja kastelin, vuohenkello menestyy ja lisääntyy. Ilahduttavan paljon on pölyttäjiä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En lainaa eilisiä keskusteluja, kun tulisi turhan pitkä thread. Mutta siis joku (tai jotkut) ovat ymmärtäneet ihan oikein. Mä pidin osuuteni sopimuksesta eli huolehdin muistisairaan äitini. Sopimuksen jatko-osa sitten oli, että aikanaan mun siskoni huolehtii isän. Nyt vaan - minkä ymmärränkin ihan hyvin - siskoni mielestä ei olekaan kiva juttu huolehtia isästä. Ei minustakaan äidistä huolehtiminen mitään kivaa ollut.  Tottakai on mukavampaa viettää aikaansa mökillä ja siskoni mielestä olisi erittäin mukavaa, jos mä huolehtisin isänkin eikä siskoni tarvitsisi vaivata päätään ollenkaan sillä, onko isä ylipäätään hengissäkään.  Diili nyt vain ei ollut tällainen. 

Mulla on kännykkä ollut äidin kuoleman jälkeen öisin äänettömällä. Toisaalta tämä sitten tarkoittaa myös sitä, että jos omille lapsilleni tulisi jokin hätä ja mut pitäisi kiireesti tavoittaa, niin eipä tavoiteta kuin päiväsaikaan. Nyt on sitten muutaman kerran ollut tilanteita, että siskollani saattaa olla kännykkä mökillä sisällä ja itse se on saunassa, uimassa, hakkaamassa halkoja, tekemässä pihahommia tms ja vaikka siskoni on merkitty isän tiedoissa henkilöksi, joka huolehtii isästä ja isän asioista, niin soitetaankin mulle. Ja sitten mä istun kotona odottamassa, milloin ensihoidolle pitää mennä avaamaan isän ovi, milloin lääkäri soittaa, milloin ilmoitetaan, mihin isä päivystyksestä siirretään jne. Homma siis tällä tavoin vähitellen kaatuukin mun niskaani. Olisinhan mä eilen voinut kieltäytyäkin ja vaikka sanoa turvapalvelusta soittavalle, että sorry mä oon Seinäjoella :D Sitten olisivat joutuneet keksimään jonkun muun ratkaisun, millä muutaman tunnin päästä kiireetön ensihoito pääsee isän asuntoon sisälle. Olkoon sitten vaikka niin, että turvapalvelun tyyppi jää isän luokse odottamaan tai selvittävät tämän taloyhtiön päivystävän huollon numeron ja odottavat, että joku sieltä tulee yleisavaimella avaamaan oven. Mä tiedän hyvin, että turvapalvelulla on muitakin asiakkaita kuin isä ja olisihan toi ollut vähän kiusantekoa niitä kohtaan, jotka tekevät vain työtään. 

Olen lukenut sellaisista ulko-oven viereen kiinnitettävistä pin-koodilla varustetuista lokeroista, jossa voi säilyttää avainta. Ja esimerkiksi ensihoidolla sitten on tiedossa se pin-koodi. Pääsevät asuntoon sisään ilman omaisia tai huoltomiestä. Sekään ei tietenkään ratkaise sitä ongelmaa, että isä on käytännössä täysin jalaton ja vessassakin pitäisi käydä useamman kerran vuorokaudessa. Siltikin se kaatuilee, vaikka olisi millaiset avainlokerot. Mä olen koittanut olla puuttumatta yhtään mihinkään ja haluaisin antaa siskoni huolehtia isän asiat just niinkuin katsoo parhaimmaksi, mutta se ei ole enää isän etu. Eikä edes enää isän toivekaan. Yllättävää kyllä, mutta viime aikoinan KÄÄKkä on alkanut mua kohtaan ollakin paljon mukavampi kuin koskaan aikaisemmin. On ehkä enää vain kääkkä. Ei enää vastusta kaikkea ehdottamaani, koska on huomannut, että mun ehdotusteni myötä hänen elämisensä kotona on hänelle itselleen paljon helpompaa ja vaivattomampaa. Siskoni yrittää välillä vedoita siihen, että mulla on sairaanhoitajan tausta. Mä aina silloin muistutan häntä, että olen ollut vanhustyössä viimeksi 1980-luvulla ja muissakin sairaanhoitajan hommissa viimeksi viime vuosituhannella. Ja että jouduin luopumaan sairaanhoitajan hommista jo 30 vuotta sitten, kun sairastuin nivelreumaan. Niin lääketiede kuin teknologiakin on kasarivuosista kehittynyt ja ihan Googlesta minäkin olen kaikenlaista joutunut etsimään. Googlesta etsiminen onnistuu ihan hyvin siskoltanikin, mutta hänelle olisi mukavampaa, jos hänen ei tarvitsisi.

Onkos tää lainaus muuttunut jotenkin? No kokeillaan onnistuuko. Mutta Lammas, tuohon liittyen että sun puhelin on öisin äänettömällä eikä sun lapset tavoita jos tarvetta tulisi: tarkista, onko sulla puhelimessa sellainen Älä häiritse - tai Nukkuma-aika -tila, jossa läpi tulevat suosikeiksi merkittyjen yhteystietojen puhelut, mutta eivät mitkään muut.

Se on ollut itselle kullanarvoinen.

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt yhtään kypsää vadelmaa tänä kesänä. Ahomansikoita meillä on kukkapenkissäkin, kai ovat saaneet lisälannoitusta, kun ovat niin isoja. Kurjenkello ei viihdy, vaikka tienpenkalta sen siirsin ja kastelin, vuohenkello menestyy ja lisääntyy. Ilahduttavan paljon on pölyttäjiä.

Ahomansikat tuntuvat olevan innoissaan! Näin kuvasi yliopiston tutkija uutissivulla. Ahomansikoita on tänä kesänä enemmän kuin vuosikymmeniin, on ollut niin hyvät sääolosuhteet ja voi olla muitakin syitä ahomansikan innostumiselle. Vielä kun mesimarja innostuisi samalla lailla.

Voi kun pitäis jaksaa tehdä vaikka ja mitä, tiskata, siivota ja viikata pyykkejä kaappeihin, mutta taidan tyytyä vain käymään kaupassa ja valmistautua illan futismatsiin hyvin eväin ja juomin. Kotihommat, ei ne niin nöpänuukia ole, no tiskeille täytyy liotusvesi välillä vaihtaa, etteivät limotu ;), ehtii tehdä huomennakin jos jaksaa ja viitsii. Veikkaan ettei...

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pitäis jaksaa tehdä vaikka ja mitä, tiskata, siivota ja viikata pyykkejä kaappeihin, mutta taidan tyytyä vain käymään kaupassa ja valmistautua illan futismatsiin hyvin eväin ja juomin. Kotihommat, ei ne niin nöpänuukia ole, no tiskeille täytyy liotusvesi välillä vaihtaa, etteivät limotu ;), ehtii tehdä huomennakin jos jaksaa ja viitsii. Veikkaan ettei...

Tuo on tuttu juttu tiskien kanssa, yritin aikoinaan opettaa teinipojilleni, että laittaisivat tiskit koneeseen ja jopa tyhjentäisivät koneen. Kaikki keinoni olin jo käyttänyt ja sitten vain päätin että tiskit saavat kerääntyä niin kauan, että pakkohan se on koltiaisten ruveta hommiin kun puhtaat astiat loppuu. Yritys hyvä kymmenen, päiviä kului, mutta huutelivat vain mulle, äitii ei ole puhtaita laseja, ja tiskipöytä lainehti likaisia astioita...Sitten ovikellokin soi ja säikähdin kuka sieltä tulee ja näkee keittiömme kauhistuksen tiskivuoret, heitin äkkiä pyyhkeen tiskien päälle. että edes vähän piilossa olisivat. Kyllä multa siis ensin hermot petti ja tiskivuorta aloin purkamaan, ja nuorimmainen siihen vielä sanomaan "vihdoinkin ymmärsit...ymmärsi kyllä itsekin hävitä siitä kun näki mun ilmeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt yhtään kypsää vadelmaa tänä kesänä. Ahomansikoita meillä on kukkapenkissäkin, kai ovat saaneet lisälannoitusta, kun ovat niin isoja. Kurjenkello ei viihdy, vaikka tienpenkalta sen siirsin ja kastelin, vuohenkello menestyy ja lisääntyy. Ilahduttavan paljon on pölyttäjiä.

Ahomansikat tuntuvat olevan innoissaan! Näin kuvasi yliopiston tutkija uutissivulla. Ahomansikoita on tänä kesänä enemmän kuin vuosikymmeniin, on ollut niin hyvät sääolosuhteet ja voi olla muitakin syitä ahomansikan innostumiselle. Vielä kun mesimarja innostuisi samalla lailla.

Sisarellani on hyvät ahomansikka-apajat, on tänäkin kesänä poiminut jo useamman litran.

Mesimarjoja poimittiin nuoruudessani paljon, mm. suo-ojien ympäristössä olivat valtavan kokoisia. Meillä on mesimarjoja tämän pienen kylätien varrella muutamassa kohdassa, pieniä ovat eikä niitä siitä uskalla poimiakaan.

Pari päivää sitten mieheni toi muutaman ison vadelman, mitkä oli löytänyt puuliiterin takaa. Itse en ole vielä marjastamassa käynyt muuta kuin kerran lakkasuolla. 

Kävin terveyskeskuksessa näyttää jalkaani kun on joku tulehdus, sain antibioottikuurin, perjantaina mentävä uudelleen, sitten kävin apteekissa ja kaupoilla, ostin torikojusta kesän  ekat mansikat, kaupan eteen tullut pehmis jäätelökoppi, jätin sen väliin, pienet ostoset kaupasta. Hyvä sää ja mukava päivä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pitäis jaksaa tehdä vaikka ja mitä, tiskata, siivota ja viikata pyykkejä kaappeihin, mutta taidan tyytyä vain käymään kaupassa ja valmistautua illan futismatsiin hyvin eväin ja juomin. Kotihommat, ei ne niin nöpänuukia ole, no tiskeille täytyy liotusvesi välillä vaihtaa, etteivät limotu ;), ehtii tehdä huomennakin jos jaksaa ja viitsii. Veikkaan ettei...

Jalkapallon kotikatsomo suunnitelmissa täälläkin tänä iltana. Odotan jännittävää peliä. Eilen meinas olla ihan vieroitusoireita, kun ei ollut peliä. Kannatatko Ranskaa vai Espanjaa? Mä oon Ranskan puolella, tykkään tuosta Mbappesta. Silloin Paraguayta vastaan pelatussa ottelussa oli ihan mahdotonta, kun yrittivät vahingoittaa hyviä pelaajia, kuten Mbappea, niin yksikin Paraguayn pelaaja kävi varta vasten lyömässä Mbappea naamaan. Olin pitkään tästä tuohtunut, mutta onneksi Ranska pääsi jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En lainaa eilisiä keskusteluja, kun tulisi turhan pitkä thread. Mutta siis joku (tai jotkut) ovat ymmärtäneet ihan oikein. Mä pidin osuuteni sopimuksesta eli huolehdin muistisairaan äitini. Sopimuksen jatko-osa sitten oli, että aikanaan mun siskoni huolehtii isän. Nyt vaan - minkä ymmärränkin ihan hyvin - siskoni mielestä ei olekaan kiva juttu huolehtia isästä. Ei minustakaan äidistä huolehtiminen mitään kivaa ollut.  Tottakai on mukavampaa viettää aikaansa mökillä ja siskoni mielestä olisi erittäin mukavaa, jos mä huolehtisin isänkin eikä siskoni tarvitsisi vaivata päätään ollenkaan sillä, onko isä ylipäätään hengissäkään.  Diili nyt vain ei ollut tällainen. 

Mulla on kännykkä ollut äidin kuoleman jälkeen öisin äänettömällä. Toisaalta tämä sitten tarkoittaa myös sitä, että jos omille lapsilleni tulisi jokin hätä ja mut pitäisi kiireesti tavoittaa, niin eipä tavoiteta kuin päiväsaikaan. Nyt on sitten muutaman kerran ollut tilanteita, että siskollani saattaa olla kännykkä mökillä sisällä ja itse se on saunassa, uimassa, hakkaamassa halkoja, tekemässä pihahommia tms ja vaikka siskoni on merkitty isän tiedoissa henkilöksi, joka huolehtii isästä ja isän asioista, niin soitetaankin mulle. Ja sitten mä istun kotona odottamassa, milloin ensihoidolle pitää mennä avaamaan isän ovi, milloin lääkäri soittaa, milloin ilmoitetaan, mihin isä päivystyksestä siirretään jne. Homma siis tällä tavoin vähitellen kaatuukin mun niskaani. Olisinhan mä eilen voinut kieltäytyäkin ja vaikka sanoa turvapalvelusta soittavalle, että sorry mä oon Seinäjoella :D Sitten olisivat joutuneet keksimään jonkun muun ratkaisun, millä muutaman tunnin päästä kiireetön ensihoito pääsee isän asuntoon sisälle. Olkoon sitten vaikka niin, että turvapalvelun tyyppi jää isän luokse odottamaan tai selvittävät tämän taloyhtiön päivystävän huollon numeron ja odottavat, että joku sieltä tulee yleisavaimella avaamaan oven. Mä tiedän hyvin, että turvapalvelulla on muitakin asiakkaita kuin isä ja olisihan toi ollut vähän kiusantekoa niitä kohtaan, jotka tekevät vain työtään. 

Olen lukenut sellaisista ulko-oven viereen kiinnitettävistä pin-koodilla varustetuista lokeroista, jossa voi säilyttää avainta. Ja esimerkiksi ensihoidolla sitten on tiedossa se pin-koodi. Pääsevät asuntoon sisään ilman omaisia tai huoltomiestä. Sekään ei tietenkään ratkaise sitä ongelmaa, että isä on käytännössä täysin jalaton ja vessassakin pitäisi käydä useamman kerran vuorokaudessa. Siltikin se kaatuilee, vaikka olisi millaiset avainlokerot. Mä olen koittanut olla puuttumatta yhtään mihinkään ja haluaisin antaa siskoni huolehtia isän asiat just niinkuin katsoo parhaimmaksi, mutta se ei ole enää isän etu. Eikä edes enää isän toivekaan. Yllättävää kyllä, mutta viime aikoinan KÄÄKkä on alkanut mua kohtaan ollakin paljon mukavampi kuin koskaan aikaisemmin. On ehkä enää vain kääkkä. Ei enää vastusta kaikkea ehdottamaani, koska on huomannut, että mun ehdotusteni myötä hänen elämisensä kotona on hänelle itselleen paljon helpompaa ja vaivattomampaa. Siskoni yrittää välillä vedoita siihen, että mulla on sairaanhoitajan tausta. Mä aina silloin muistutan häntä, että olen ollut vanhustyössä viimeksi 1980-luvulla ja muissakin sairaanhoitajan hommissa viimeksi viime vuosituhannella. Ja että jouduin luopumaan sairaanhoitajan hommista jo 30 vuotta sitten, kun sairastuin nivelreumaan. Niin lääketiede kuin teknologiakin on kasarivuosista kehittynyt ja ihan Googlesta minäkin olen kaikenlaista joutunut etsimään. Googlesta etsiminen onnistuu ihan hyvin siskoltanikin, mutta hänelle olisi mukavampaa, jos hänen ei tarvitsisi.

Onkos tää lainaus muuttunut jotenkin? No kokeillaan onnistuuko. Mutta Lammas, tuohon liittyen että sun puhelin on öisin äänettömällä eikä sun lapset tavoita jos tarvetta tulisi: tarkista, onko sulla puhelimessa sellainen Älä häiritse - tai Nukkuma-aika -tila, jossa läpi tulevat suosikeiksi merkittyjen yhteystietojen puhelut, mutta eivät mitkään muut.

Se on ollut itselle kullanarvoinen.

Kiitos sinä ihana ihminen!!! Löysinpäs kännykästäni tuollaisen toiminnon. Mähän noin yleensä käytän kännykkää lähinnä vain tekstiviesteihin ja soittamiseen. Joskus katson siitä HSL:n reittiopasta, kun pitää keksiä jossain päin pääkaupunkiseutua, mites täältä nyt julkisilla pääsee sinne, mihin olen menossa. Nyt voin pistää yöksi tuon toiminnon päälle ja  lasteni puhelut pääsevät läpi, mutta ei muiden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pitäis jaksaa tehdä vaikka ja mitä, tiskata, siivota ja viikata pyykkejä kaappeihin, mutta taidan tyytyä vain käymään kaupassa ja valmistautua illan futismatsiin hyvin eväin ja juomin. Kotihommat, ei ne niin nöpänuukia ole, no tiskeille täytyy liotusvesi välillä vaihtaa, etteivät limotu ;), ehtii tehdä huomennakin jos jaksaa ja viitsii. Veikkaan ettei...

Tuo on tuttu juttu tiskien kanssa, yritin aikoinaan opettaa teinipojilleni, että laittaisivat tiskit koneeseen ja jopa tyhjentäisivät koneen. Kaikki keinoni olin jo käyttänyt ja sitten vain päätin että tiskit saavat kerääntyä niin kauan, että pakkohan se on koltiaisten ruveta hommiin kun puhtaat astiat loppuu. Yritys hyvä kymmenen, päiviä kului, mutta huutelivat vain mulle, äitii ei ole puhtaita laseja, ja tiskipöytä lainehti likaisia astioita...Sitten ovikellokin soi ja säikähdin kuka sieltä tulee ja näkee keittiömme kauhistuksen tiskivuoret, heitin äkkiä pyyhkeen tiskien päälle. että edes vähän piilossa olisivat. Kyllä multa siis ensin hermot petti ja tiskivuorta aloin purkamaan, ja nuorimmainen siihen vielä sanomaan "vihdoinkin ymmärsit...ymmärsi kyllä itsekin hävitä siitä kun näki mun ilmeen.

Mä otin omat lapseni ihan pienestä pitäen mukaan kotihommiin. Siis siitä lähtien, kun eivät enää tunkeneet kaikkea ensimmäisenä suuhunsa. Mutta tulihan niillekin sitten joskus peruskoulun kutosluokan aikaan sellainen fiilis, että ei jaksa, emmä tiiä, joo joo ja joskus tai jouluna. Yks kerta olin aamulla pyytänyt, että kun tulevat koulusta, niin vievät roskat ulos. Tulin töistä kotiin ja roskat olivat edelleen viemättä. Kumpikin omissa huoneissaan tietokoneella. Mä meninkin sitten suoraan olohuoneen sohvalle ja aloin lukea kirjaa. Meni vissiin tunti ja tulivat kysymään, joko ruoka on valmista. Mä esitin hyvin hämmästynyttä. Menin keittiöön katsomaan ja sanoin, että OHHOH ei ole joku tehnyt ruokaa kuten ei ole joku vienyt roskiakaan ja palasin takaisin sohvalle ja otin kirjan käteeni. Meni vissiin 15 sekuntia ja ulko-ovi kävi ja roskat siinä samassa ovenavauksessa. Ja mä menin keittiöön laittamaan ruokaa. 

Mun tytär omien pyykkiensä suhteen oli aika omatoiminen teiniksi tultuaan, mutta poika sitten ei.  Pari kertaa valitti siitä, että ei ollut puhtaita vaatteita aamulla kouluun lähtiessä. Mä vaan sanoin, että se on kyllä aika jännä, että sun likaiset vaatteesi ei itsestään mene edes pyykkikoriin asti.  Ja että jos se pyykkhuolto tuntuu liian vaivalloiselta, niin voithan sä käyttää kuukausirahasi aina uusien vaatteiden ostoon ja heittää likaiset roskikseen. Eihän sen kuukausiraha tietenkään olisi riittänyt tohon ja kerran sitten näytin pojalle pesukoneen käyttöohjeen ja vielä sen, miten noin ihan peruskirjopesuohjelmalla kone toimii. Sanoin, että jos TÄMÄ on sinulle liian monimutkaista, et todennäköisesti pysty käyttämään edes tietokonettasi, joten voin lahjoittaa sun tietsikkasi hyväntekeväisyyteen. 

Mun lapset on joskus nauraneet, että yhdessä vaiheessa mä olin aika "natsimutsi". Siis just tuossa vaiheessa, kun olivat varhaisteini-ikäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Voi P, anteeksi, se oli täysi vahinko: Kävin metsässä, hiostuneena pyöri ympärillä kärpäset ja paarmat. Suivaantuneena huitasin polveani ja siinä olikin  perhonen. En edes ehtinyt tunnistaa lajia, kun se lepatteli ontuen karkuun julmaa ihmispaholaista. Toivottavasti toipuu entiselleen tuosta iskusta.

Minua harmittaa tuo perhosbaari, kun on vaarallinen hieman perhosille. Tänään oli jäänyt tesmaperhonen kiinni siivestään tahmeaan pintaan. Sain irti, kun vettä kaadoin päälle. Oli pakko, kun muuten ei tullut mitään. Luulin, että on entinen, mutta kuivatteli ja lähti lentoon. Lenkin jälkeen toinen tesmaperhonen oli kokenut saman kohtalon ja oli entinen. Nyt vielä illalla yksi toisenlajinen samassa paikkaa ja sain vaivalla irti. Selvisi. Näin liikaakin näitä ollut nyt. Fariinisokerista tulee vaan tuollainen tahmea pinta yhteen kohtaan ja näköjään vaarallinen. Eilinen amiraali oli sellainen mikä tässä paljon käynyt. Siivistään repaleinen ja näin näkee, että kaukaa tullut. Minä sitten melkein järkytyksen sain, kun eilen näin sen jääneen kiinni baariin. Mietin, että on lentänyt tänne kaukaa jostain eteläs ja selvinnyt ja minä taas sen saan satimeen baariin ja melkein menehtyy siihen. Kamala tunne tuli. Sain sen ihme kyllä irti. Oli raukka jo luovuttanut ja ihan hiljaa paikoillaan. Näin "annan anteeksi" tekosi myös, kun itsekin täällä teen näköjään myös harmia perhosille tahtomattani. Nyt tosin tein muutoksia baariin. Pitäisi olla turvallisempi. 

Amiraalit ovat suosikkejani. Jotenkin ne ovat sellaisia sitkeitä perhosia ja muuttajia. Ehkä jos uskoisin jälleensyntymiseen niin olisin ollut perhonen siinä tai sitten niinkuin Lammas totesi joskus, että hänestä tuntuu, että hän on ollut joku todella halveksittava olento entisessä elämässä jos miettii esim isänsä käytöstä tms  niin minäkin joskus mietin, että olenko entisessä elämässä tehnyt jotain tosi pahaa ja maksan hinnan nyt. Tuli tämä mieleen, mutta onneksi en usko tuollaiseen. 

Pyykeistä. Olen itse pessyt pyykkini jostain yläkouluiästä alkaen. Syynä se, että pelkäsin koneen rikkovan vaatteeni. Näin pesin käsin kaiken. Toki jotkut vaatteet välillä koneessa kävivät. Muuten sama jatkuu edelleen pesen kaiken käsin. Yhdessä kämpässä ei ollut pyykkikonetta. Näin olin ilman. Kahdessa muussa (toinen nykyinen kämppä) on ollut ennestään. Käytä sitä joskus. 

Muuten pesen käsin edelleen lähes kaiken. Ei ole väliä kuinka paljon pyykkiä on. Nytkin narut täynnä, kun tuli pestyä varastostakin vaatetta. Ehkä olen typerä ihminen, mutta en tykkää pesukoneista yhtään. Sama juttu tiskikoneiden kanssa. Tosiaan kaiken käsin, vaikka joku kämpässä on ollut tiskikone. En ole käyttänyt sitä kertaakaan yhdessäkään kämpässä asuessa. 

Vanhoista sanonnoista, pojan perhe piipahti käymässä lapsineen ja katselin 5-vuotiaan pojanpoikani jo vähän kesäkarhean näköisiä kinttuja ja sanoin että sullehan tulee kohta variksen saappaat. Ja siitähän ilo syntyikin, kun miniäkään ei ollut koskaan kuullutkaan moista sanontaa. Kerroin että joskus tosi kauan sitten mummoni sanoi niin, kun juoksentelimme kesän aamusta iltaan paljain jaloin ja jalat tulivat karheiksi, ahavoituneiksi ja naarmuisiksi ja niitä sanottiin variksen saappaiksi. Äitinsä sitten sanoi tälle viisvuotiaalle että rasvataan illalla jalat hyvin. Ja vastaus oli "eikä, mä haluan ne variksen saappaat" Onko tuo vanha sanonta tuttu muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pitäis jaksaa tehdä vaikka ja mitä, tiskata, siivota ja viikata pyykkejä kaappeihin, mutta taidan tyytyä vain käymään kaupassa ja valmistautua illan futismatsiin hyvin eväin ja juomin. Kotihommat, ei ne niin nöpänuukia ole, no tiskeille täytyy liotusvesi välillä vaihtaa, etteivät limotu ;), ehtii tehdä huomennakin jos jaksaa ja viitsii. Veikkaan ettei...

Jalkapallon kotikatsomo suunnitelmissa täälläkin tänä iltana. Odotan jännittävää peliä. Eilen meinas olla ihan vieroitusoireita, kun ei ollut peliä. Kannatatko Ranskaa vai Espanjaa? Mä oon Ranskan puolella, tykkään tuosta Mbappesta. Silloin Paraguayta vastaan pelatussa ottelussa oli ihan mahdotonta, kun yrittivät vahingoittaa hyviä pelaajia, kuten Mbappea, niin yksikin Paraguayn pelaaja kävi varta vasten lyömässä Mbappea naamaan. Olin pitkään tästä tuohtunut, mutta onneksi Ranska pääsi jatkoon.

Vieroitusoireita täälläkin, mitähän sitten kun maailmamestari on selvillä, täytyykö areenasta/katsomosta katsoa vanhoja uusintoina? Tänään kisakatsomossa muutama olut, pähkinöitä ja vanukaspurkki... tai siis sen sisältö! Vielä vajaa puolitoista tuntia...

Mulla ei ole suosikkimaata, kunhan nautin (toivottavasti) hyvästä ja jännittävästä pelistä. Jännitetään yhdessä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista sanonnoista, pojan perhe piipahti käymässä lapsineen ja katselin 5-vuotiaan pojanpoikani jo vähän kesäkarhean näköisiä kinttuja ja sanoin että sullehan tulee kohta variksen saappaat. Ja siitähän ilo syntyikin, kun miniäkään ei ollut koskaan kuullutkaan moista sanontaa. Kerroin että joskus tosi kauan sitten mummoni sanoi niin, kun juoksentelimme kesän aamusta iltaan paljain jaloin ja jalat tulivat karheiksi, ahavoituneiksi ja naarmuisiksi ja niitä sanottiin variksen saappaiksi. Äitinsä sitten sanoi tälle viisvuotiaalle että rasvataan illalla jalat hyvin. Ja vastaus oli "eikä, mä haluan ne variksen saappaat" Onko tuo vanha sanonta tuttu muille?

Tuttu juttu. Penskana oltiin kaiket kesät paljain jaloin. Heinän vihreä tarttui tiukkaan jalkapohjiin. Hiekallakin ja pellolla paineltiin ilman kenkiä, tuli todellakin variksen saappaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoista sanonnoista, pojan perhe piipahti käymässä lapsineen ja katselin 5-vuotiaan pojanpoikani jo vähän kesäkarhean näköisiä kinttuja ja sanoin että sullehan tulee kohta variksen saappaat. Ja siitähän ilo syntyikin, kun miniäkään ei ollut koskaan kuullutkaan moista sanontaa. Kerroin että joskus tosi kauan sitten mummoni sanoi niin, kun juoksentelimme kesän aamusta iltaan paljain jaloin ja jalat tulivat karheiksi, ahavoituneiksi ja naarmuisiksi ja niitä sanottiin variksen saappaiksi. Äitinsä sitten sanoi tälle viisvuotiaalle että rasvataan illalla jalat hyvin. Ja vastaus oli "eikä, mä haluan ne variksen saappaat" Onko tuo vanha sanonta tuttu muille?

Tuttu juttu. Penskana oltiin kaiket kesät paljain jaloin. Heinän vihreä tarttui tiukkaan jalkapohjiin. Hiekallakin ja pellolla paineltiin ilman kenkiä, tuli todellakin variksen saappaat.

Jep, sama täällä, kesät pyyhällettiin avojaloin. Eikä haitanneet punkit, ei niitä ollut, mutta käärmeitä piti varoa.

Sellainen laulukin on kuin Variksen saappaat. Paljasjaloin minä elämäni aloin siellä sinisen järven rannalla...

Hyvää yötä krumeluurit ja leppäkertut

hyvää yötä metsähiiret    turha rapistella yöllä, ruuat on kylmälaukuissa...

Hyvvee yöt.