Onko epäfeminististä myöntää, että haluaisin olla kotiäiti? Oravanpyörä väsyttää.
Minulla on hyvä koulutus ja ura, josta monet olisivat ylpeitä. Mutta jos olen täysin rehellinen, olen aivan poikki. Tämä jatkuva suorittaminen, ruuhkavuodet, työn ja kodin yhdistäminen... se vie kaikki voimat.
Viime aikoina olen alkanut haaveilla salaa siitä, että voisin vain jäädä kotiin. Hoitaa lapset ja kodin, laittaa ruokaa, harrastaa. Elää ilman jatkuvaa stressiä ja aikatauluja. Tiedän, että tämä on monille etuoikeus, ja tuntuu, että petän kaiken sen, minkä puolesta on taisteltu, jos edes ajattelen näin. Mutta onko se oikeasti niin kamalaa, jos nainen valitsee perheen ja kodin uran sijaan, jos se on taloudellisesti mahdollista? Vai olenko vain laiska ja heikko?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuossa mitään väärin ole, jos myöntää.
Oma äiti oman työuransa huipulla oli päässyt esimiestehtäviin. Pää ei enää kestänyt kodin, perheen ja työn pyöritystä, vaan burnout tuli.
Hänen osaltaan työelämä loppui siihen vajaa 50 vuotiaana. Ei enää ikinä kuntoutunut työkykyiseksi. Ei selvinnyt enää edes koulun vanhempien illasta, vaan romahti senkin jälkeen.
Vastuullisessa työssä pitäisi ymmärtää jo ostaa mahdollisesti kotiin apua, mutta harvalla siihen on varaa.
Eikö teidän isä tehnyt omaa osaansa kotihommista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuossa mitään väärin ole, jos myöntää.
Oma äiti oman työuransa huipulla oli päässyt esimiestehtäviin. Pää ei enää kestänyt kodin, perheen ja työn pyöritystä, vaan burnout tuli.
Hänen osaltaan työelämä loppui siihen vajaa 50 vuotiaana. Ei enää ikinä kuntoutunut työkykyiseksi. Ei selvinnyt enää edes koulun vanhempien illasta, vaan romahti senkin jälkeen.
Vastuullisessa työssä pitäisi ymmärtää jo ostaa mahdollisesti kotiin apua, mutta harvalla siihen on varaa.
Eikö teidän isä tehnyt omaa osaansa kotihommista?
Noi oli niin sanottuja boomereita, eli 40-luvun lapsia. Tavallaan teki kotitöitä, mutta työt oli enemmän naisten ja miesten hommia. Siivosi kyllä, mutta onneton tekemään ruokaa. Poltti aina kaiken pohjaan.
No monet kotiäiditkin on ihan poikki ja väsyneitä. Siksi naiset taisteli itselleen pääsyn työelämään, kun kyllästyivät kotona olemisen monotoniaan.
Feminismin ideahan on että naiset voivat valita. Jos haluat mieluummin olla kotiäiti, ole kotiäiti.
On se varmaan epäfeminististä, mutta ei ole pakko olla niin feministinen. Meidän yhteiskunta vain on nyt rakennettu sen varaan, että työikäiset tekevät töitä, ja sitä kautta syntyy oikeus työeläkkeeseen, joka puolestaan on vanhuuden turva. Kotiäidille ei kerry Suomessa työeläkettä miehen tulojen perusteella kuten joissakin muissa maissa, joten kannattaa huolehtia, että saa vanhuuden turvan kuitenkin jollain tavalla, vaikka yksityisinä eläkesäästöinä tai sijoitusten kautta riittävänä varallisuutena.
Minä olen kotirouva ja feministi. En näe siinä ristiriitaa kunhan puolisot ovat taas-arvoisia myös taloudellisesti.
Meillä kumpikin on kotona. Eletään miehen pääomatulolla ja saan olla ladten kanssa.
Pääasia että rahoitat kotoilusi itse.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kotirouva ja feministi. En näe siinä ristiriitaa kunhan puolisot ovat taas-arvoisia myös taloudellisesti.
Sinulla on siis pääomatuloja vai kuinka rahoitat tasa-arvosi?
Mikäs siinä jos sulla on rahaa. Itse olen työkyvyttömyys eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kotirouva ja feministi. En näe siinä ristiriitaa kunhan puolisot ovat taas-arvoisia myös taloudellisesti.
Uteliaisuudesta: miten tuot oman tasa-arvoisen puolikkaasi yhteiseen taloutenne pottiin, kun et saa palkkaa?
Kovasti naiset tasa-arvoa huutavat mutta ei naisille tasa-arvo kelpaa kun siinä tulee mukana vastuita ja velvollisuuksia eikä pelkästään oikeuksia käyttää miehiä kaikella tapaa hyväkseen
Aito feministi haluaa, että elät juuri niin kuin toivot. Käyt töissä jos niin tahdot, jäät kotiäidiksi jos niin tahdot.
Feministeille tärkeintä on vapaus valita. Ihan sama jos olet kotiäiti.
Minä haluaisin, että saisin vain laiskotella. Huolisiko joku sellaisen kotiäidin?
Vierailija kirjoitti:
No monet kotiäiditkin on ihan poikki ja väsyneitä. Siksi naiset taisteli itselleen pääsyn työelämään, kun kyllästyivät kotona olemisen monotoniaan.
Lisää todisteita että naisille ei mikään kelpaa eikä mikään riitä.
Mutta onko se oikeasti niin kamalaa, jos nainen valitsee perheen ja kodin uran sijaan, jos se on taloudellisesti mahdollista?
Olisiko hyvä, jos tyttölapsia ei laitettaisi koulu lainkaan, koska pelkkiä kotiäitejähän heistä vain tulee?
Vierailija kirjoitti:
Kovasti naiset tasa-arvoa huutavat mutta ei naisille tasa-arvo kelpaa kun siinä tulee mukana vastuita ja velvollisuuksia eikä pelkästään oikeuksia käyttää miehiä kaikella tapaa hyväkseen
Eikö mies saa jäädä kotiin, jos niin tahtoo? :O
Elää ilman jatkuvaa stressiä ja aikatauluja.
Tuo pisti silmään, koska kotiäidillä on myös stressiä ja aikatauluja. Sinulla ei ole työpäiviä tai lomia, joten joudut itse huolehtimaan siitä, ettet stressaa itseäsi liikaa.
Olen ollut sekä kotiäitinä että töissä, ja sanoisin, että töissä oli helpompaa.
Ei kai tuossa mitään väärin ole, jos myöntää.
Oma äiti oman työuransa huipulla oli päässyt esimiestehtäviin. Pää ei enää kestänyt kodin, perheen ja työn pyöritystä, vaan burnout tuli.
Hänen osaltaan työelämä loppui siihen vajaa 50 vuotiaana. Ei enää ikinä kuntoutunut työkykyiseksi. Ei selvinnyt enää edes koulun vanhempien illasta, vaan romahti senkin jälkeen.
Vastuullisessa työssä pitäisi ymmärtää jo ostaa mahdollisesti kotiin apua, mutta harvalla siihen on varaa.