Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (9945)
Ei minun tarvinnutkaan eilen illalla vetistellä kun nuo Lemmenjoki-jutut katsoin. Lähinnä pisti vihaksi miten konekaivajat ovat purojen varret ra is kan neet. En yhtään ihmettele konekaivuun kieltämistä ja kaivospiirien lakkautuksia. Maisemien ennallistaminen monilta unohtunut.
74-vuotiaan kullankaivajan sanoin: "Jos kaikki oltas tehty niinku on sovittu, niin mä luulen että me oltas saatu jatkaa tätä kaivuuta, mutta kun tähän porukkaan sopii jos jonkinnäköstä konemiestä ja ei-konemiestä, eikä välitetä asioista, niin se on tämmöstä." ASIAA!
Se "jonkinnäkönen" Planmegan/Olvin mainosmies aneli 2 kuukauden jatkoaikaa, kun ei pystynyt olemaan kaivinkoneen kopin 35 asteen lämmössä, eikä tietokonekaan ollut toiminut 2 kuukauteen, niin oli jäänyt töissä jälkeen. (MITÄ tekemistä tietokoneella on kullankaivuun kanssa?) Pystyi kuitenkin golfpalloja lyömään.
En tunnistanut naimakaverikseni ennen lopputekstien nimiä, enkä voinut muuta kuin nauraa; hihittelin, naureskelin ja päivittelin itsekseni millaiseksi hienohelmaksi hän on muuttunut, naapurit varmaan ihmetteli keskiöistä hepulikohtaustani.
Kovasti olivat kämpätkin muuttuneet, kaikenlaisia sähkövempaleita liesistä lähtien, kun meillä oli vain oikutteleva kamina, jonka nuohoaminen oli oma taiteenlajinsa.
'Vain muutaman gramman tähden' oli paljon mukavampaa katsottavaa (suosittelen, jos aihe kiinnostaa), vaikka lapiokaivuukin maisemaa muuttaa.
Sori, koitan seuraavissa viesteissäni hymistellä, nyt meni enemmän ärisemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusta edeltävänä päivänä vältettävä poikkeuksellista rasitusta.
Paistoin lettuja keittiössä ja välillä surffailin toisessa huoneessa tietokoneella, tätä "lenkkeilyä" tunnin verran. Parempi kuin koko ajan lieden äärellä seisominen. Siinä mielessä poikkeuksellista, että harvoin lettuja paistelen. Tuskinpa kovasti tässä rasituin:)
Kevyesti syöminen koskee vain tutkimusaamua.
Tänään syön lettuja kohtuudella pakastemansikoiden kera.
Mielestäni menee ihan ohjeiden mukaan:)
Vierailija kirjoitti:
Ei minun tarvinnutkaan eilen illalla vetistellä kun nuo Lemmenjoki-jutut katsoin. Lähinnä pisti vihaksi miten konekaivajat ovat purojen varret ra is kan neet. En yhtään ihmettele konekaivuun kieltämistä ja kaivospiirien lakkautuksia. Maisemien ennallistaminen monilta unohtunut.
74-vuotiaan kullankaivajan sanoin: "Jos kaikki oltas tehty niinku on sovittu, niin mä luulen että me oltas saatu jatkaa tätä kaivuuta, mutta kun tähän porukkaan sopii jos jonkinnäköstä konemiestä ja ei-konemiestä, eikä välitetä asioista, niin se on tämmöstä." ASIAA!
Se "jonkinnäkönen" Planmegan/Olvin mainosmies aneli 2 kuukauden jatkoaikaa, kun ei pystynyt olemaan kaivinkoneen kopin 35 asteen lämmössä, eikä tietokonekaan ollut toiminut 2 kuukauteen, niin oli jäänyt töissä jälkeen. (MITÄ tekemistä tietokoneella on kullankaivuun kanssa?) Pystyi kuitenkin golfpalloja lyömään.
En tunnistanut naimakaverikseni ennen lopputekstien nimiä, enkä voinut muuta kuin nauraa; hihittelin, naureskelin ja päivittelin itsekseni millaiseksi hienohelmaksi hän on muuttunut, naapurit varmaan ihmetteli keskiöistä hepulikohtaustani.
Kovasti olivat kämpätkin muuttuneet, kaikenlaisia sähkövempaleita liesistä lähtien, kun meillä oli vain oikutteleva kamina, jonka nuohoaminen oli oma taiteenlajinsa.
'Vain muutaman gramman tähden' oli paljon mukavampaa katsottavaa (suosittelen, jos aihe kiinnostaa), vaikka lapiokaivuukin maisemaa muuttaa.
Sori, koitan seuraavissa viesteissäni hymistellä, nyt meni enemmän ärisemiseksi.
Hauska oli lukea. Itsekin olen ihmetellyt tuota koneellista kauvua, miten pilaa maisemat.
Tuopa juuri harmittaa- luonnon tärveleminen!
Joskus oli kampanja Pidä Suomi siistinä. Olisi aiheellista siitä muistuttaa jatkuvasti. Just pyöräilimme viemään muovit ym keräyspisteelle ja kyllä pisti taas vihaksi! Muovinkeräyslaatikon ympärillä kaikenlaista sinne kuulumatonta roinaa.
Oli aika kolakka keli- pipo olisi saanut olla kypärän alla, korvia paleli.
Lorvailusta- minä hallitsen sen täydellisesti! Nytkin pötkötän sängyllä maha täynnä. Eilisestä jäi niin paljon ruokaa että huomiseksikin vielä jäi.
Hyvää sunnuntaita!
Huomasin, että pihalleni oli taas juurtunut kymmeniä männyn taimia. Jokakeväinen homma irrottaa ne ja siirtää lähimetsään. Muuten asuisin pian liian tiheän männikön suojassa.
Seuraavaksi alkaa puun taimien istutustyöt. Toivottavasti sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen olisi niistä kasvamassa vankka metsä tuleville sukupolville. Elämä jatkuu, vaikken ehtisikään enää nähdä istuttamiani taimia täysikasvuisia puina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan pamit ja painan maata.
Hyvää yötä homotiaiset
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, että pihalleni oli taas juurtunut kymmeniä männyn taimia. Jokakeväinen homma irrottaa ne ja siirtää lähimetsään. Muuten asuisin pian liian tiheän männikön suojassa.
Seuraavaksi alkaa puun taimien istutustyöt. Toivottavasti sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen olisi niistä kasvamassa vankka metsä tuleville sukupolville. Elämä jatkuu, vaikken ehtisikään enää nähdä istuttamiani taimia täysikasvuisia puina.
Kiva ajatus tuo, että istuttaa jotain jälkipolvia varten.
Näin kai metsänomistuskin toimii. Jokainen sukupolvi istuttaa seuraavalle metsän. Elämä jatkuu, vaikka yksilöt katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan pamit ja painan maata.
Hyvää yötä homotiaiset
Hyvää yötä puutarhan pimpinellat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan pamit ja painan maata.
Hyvää yötä homotiaiset
Hyvää yötä puutarhan pimpinellat.
Rosa pimpinella = Juhannusruusu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, että pihalleni oli taas juurtunut kymmeniä männyn taimia. Jokakeväinen homma irrottaa ne ja siirtää lähimetsään. Muuten asuisin pian liian tiheän männikön suojassa.
Seuraavaksi alkaa puun taimien istutustyöt. Toivottavasti sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen olisi niistä kasvamassa vankka metsä tuleville sukupolville. Elämä jatkuu, vaikken ehtisikään enää nähdä istuttamiani taimia täysikasvuisia puina.
Metsän seinä on vain vihreä ovi, josta valo ohjaa ystävänsä. - Risto Rasa
Metsä, metsää, vihreän kaikki vihreys. Ja tiaisen laulu, niin siinä on minulle kaikki, nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, että pihalleni oli taas juurtunut kymmeniä männyn taimia. Jokakeväinen homma irrottaa ne ja siirtää lähimetsään. Muuten asuisin pian liian tiheän männikön suojassa.
Seuraavaksi alkaa puun taimien istutustyöt. Toivottavasti sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen olisi niistä kasvamassa vankka metsä tuleville sukupolville. Elämä jatkuu, vaikken ehtisikään enää nähdä istuttamiani taimia täysikasvuisia puina.
Kiva ajatus tuo, että istuttaa jotain jälkipolvia varten.
Näin kai metsänomistuskin toimii. Jokainen sukupolvi istuttaa seuraavalle metsän. Elämä jatkuu, vaikka yksilöt katoaa.
Kävelen metsässä,
näen sadan vuoden taakse,
mummoni nuorena äitinä kantaa kalasaalista järvestä metsäpolkua pitkin.
Sadan vuoden päästä
tyttärenpoikani on satakymmenen,
hänen lapsenlapsensa kävelevät samaa
polkua,
kuuntelevat isoisiensä istuttaman metsän huminaa,
katsovat samalle järvelle ja huokaavat:
-Voi aika, mihin kiiruhdat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin aalto uittaa aallon yli valtameren, niin selviätte tekin toinen toistanne tukien -Risto Rasa -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa saisin myös jonkinlaisen lorvikatarrin ja oppisin istumaan kaikessa rauhassa tekemättä mitään. Kiirettä on pitänyt, kun olen kokkaillut ja leiponut, juoksuttanut pyykkejä kuivumaan. Siinä ohessa pakannut kasseja pitempää mökkireissua varten. Kotivahdiksi jääneelle sukulaiselle muonitukset ja ohjeet taimien hoitoon.
Pitkä ajomatka edessä. Toivottavasti siellä mökkiympäristössä voisi sitten ottaa rennosti ja nauttia keväisestä luonnostakin. Unohtaa harmit ja olla vaan.
Pidä puuhapaasto. Voi olla jännä kokemus. Jostain luin, että ihminen saattaa tiedostamattaan täyttää aikansa tekemisellä, ettei tarvi pysähtyä ajattelemaan. Ehkä jotain, mitä ei halua ajatella. Taisi liittyä jotenkin myös työnarkomaniaan. Ei koske siis sinua tämä pohdinta, sain vain sanoistasi kimmokkeen miettiä sitä.
Voi ollakin, että liiallisella puuhaamisella yrittää eksyttää ja vaimentaa mieltä vaivaavia juttuja ja huolia. Jossain romaanissakin todettiin, että työnteko se on paras lääke. Ennen eläkkeelle jäämistä piti olla tehokas ja vastuullinen niin työpaikalla kuin kotonakin.
Huomasin myös, että olen nyt ottanut vastuulleni melkein kaikki kotihommat ja tärkeät asiat. Kumppani pääsee helpolla ja on kuin täyshoidossa.
Me olemme molemmat eläkkeellä. Teemme kaiken yhdessä, siivoamme, silitämme, käymme kaupassa, laitamme ruokaa, tiskikonekin täytetään yhdessä. Meillä on niin mukavaa toisen seurassa. Joskus luen kirjaa sohvalla ja puoliso selaa you tubesta videoita, joista minä en välitä, hän ei tykkää lukemisesta. 50-vuotiskihlapäivä on ensi viikolla. Kunpa saisimme kuollakin yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pablo Neruda: Joka ilta heitän kaipaukseni verkot sinun silmiesi valtamereen.
(ulkomuistista, korjatkaa, jos joku muistaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, että pihalleni oli taas juurtunut kymmeniä männyn taimia. Jokakeväinen homma irrottaa ne ja siirtää lähimetsään. Muuten asuisin pian liian tiheän männikön suojassa.
Seuraavaksi alkaa puun taimien istutustyöt. Toivottavasti sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen olisi niistä kasvamassa vankka metsä tuleville sukupolville. Elämä jatkuu, vaikken ehtisikään enää nähdä istuttamiani taimia täysikasvuisia puina.
Kiva ajatus tuo, että istuttaa jotain jälkipolvia varten.
Näin kai metsänomistuskin toimii. Jokainen sukupolvi istuttaa seuraavalle metsän. Elämä jatkuu, vaikka yksilöt katoaa.
Kävelen metsässä,
näen sadan vuoden taakse,
mummoni nuorena äitinä kantaa kalasaalista järvestä metsäpolkua pitkin.
Sadan vuoden päästä
tyttärenpoikani on satakymmenen,
hänen lapsenlapsensa kävelevät samaa
polkua,
kuuntelevat isoisiensä istuttaman metsän huminaa,
katsovat samalle järvelle ja huokaavat:
-Voi aika, mihin kiiruhdat?
Kaunis. Kenen tämä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa saisin myös jonkinlaisen lorvikatarrin ja oppisin istumaan kaikessa rauhassa tekemättä mitään. Kiirettä on pitänyt, kun olen kokkaillut ja leiponut, juoksuttanut pyykkejä kuivumaan. Siinä ohessa pakannut kasseja pitempää mökkireissua varten. Kotivahdiksi jääneelle sukulaiselle muonitukset ja ohjeet taimien hoitoon.
Pitkä ajomatka edessä. Toivottavasti siellä mökkiympäristössä voisi sitten ottaa rennosti ja nauttia keväisestä luonnostakin. Unohtaa harmit ja olla vaan.
Pidä puuhapaasto. Voi olla jännä kokemus. Jostain luin, että ihminen saattaa tiedostamattaan täyttää aikansa tekemisellä, ettei tarvi pysähtyä ajattelemaan. Ehkä jotain, mitä ei halua ajatella. Taisi liittyä jotenkin myös työnarkomaniaan. Ei koske siis sinua tämä pohdinta, sain vain sanoistasi kimmokkeen miettiä sitä.
Voi ollakin, että liiallisella puuhaamisella yrittää eksyttää ja vaimentaa mieltä vaivaavia juttuja ja huolia. Jossain romaanissakin todettiin, että työnteko se on paras lääke. Ennen eläkkeelle jäämistä piti olla tehokas ja vastuullinen niin työpaikalla kuin kotonakin.
Huomasin myös, että olen nyt ottanut vastuulleni melkein kaikki kotihommat ja tärkeät asiat. Kumppani pääsee helpolla ja on kuin täyshoidossa.
Me olemme molemmat eläkkeellä. Teemme kaiken yhdessä, siivoamme, silitämme, käymme kaupassa, laitamme ruokaa, tiskikonekin täytetään yhdessä. Meillä on niin mukavaa toisen seurassa. Joskus luen kirjaa sohvalla ja puoliso selaa you tubesta videoita, joista minä en välitä, hän ei tykkää lukemisesta. 50-vuotiskihlapäivä on ensi viikolla. Kunpa saisimme kuollakin yhtä aikaa.
Olette rakentaneet juuri teille sopivan elämän, ja olette onnellisia. Kaikkea hyvää teille. Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Mulle tuo olisi ahdistavaa. Haaveilin ihan nuorena, että menisin naimisiin merikapteenin (sic!) kanssa. Hän olisi paljon poissa ja lyhyet kotilomat olisi juhlaa. Lapsia en ajatellutkaan hankkia, vaan olisin omassa rauhassa muut ajat. Esikuvana oli tuttavapiirin nainen, joka kertoi vastaavasta elämästään. Mulle sopii, että on vähän etäisyyttä suhteessa, vaikka aviossa oltaisiin. Olen pienestä lähtien ollut itsenäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, että pihalleni oli taas juurtunut kymmeniä männyn taimia. Jokakeväinen homma irrottaa ne ja siirtää lähimetsään. Muuten asuisin pian liian tiheän männikön suojassa.
Seuraavaksi alkaa puun taimien istutustyöt. Toivottavasti sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen olisi niistä kasvamassa vankka metsä tuleville sukupolville. Elämä jatkuu, vaikken ehtisikään enää nähdä istuttamiani taimia täysikasvuisia puina.
Kiva ajatus tuo, että istuttaa jotain jälkipolvia varten.
Näin kai metsänomistuskin toimii. Jokainen sukupolvi istuttaa seuraavalle metsän. Elämä jatkuu, vaikka yksilöt katoaa.
Kävelen metsässä,
näen sadan vuoden taakse,
mummoni nuorena äitinä kantaa kalasaalista järvestä metsäpolkua pitkin.
Sadan vuoden päästä
tyttärenpoikani on satakymmenen,
hänen lapsenlapsensa kävelevät samaa
polkua,
kuuntelevat isoisiensä istuttaman metsän huminaa,
katsovat samalle järvelle ja huokaavat:
-Voi aika, mihin kiiruhdat?
Kaunis. Kenen tämä on?
Minun. Keksin sen juuri tähän hetkeen. Ikävä mummoa ja lapsenlasta. 😢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, että pihalleni oli taas juurtunut kymmeniä männyn taimia. Jokakeväinen homma irrottaa ne ja siirtää lähimetsään. Muuten asuisin pian liian tiheän männikön suojassa.
Seuraavaksi alkaa puun taimien istutustyöt. Toivottavasti sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen olisi niistä kasvamassa vankka metsä tuleville sukupolville. Elämä jatkuu, vaikken ehtisikään enää nähdä istuttamiani taimia täysikasvuisia puina.
Kiva ajatus tuo, että istuttaa jotain jälkipolvia varten.
Näin kai metsänomistuskin toimii. Jokainen sukupolvi istuttaa seuraavalle metsän. Elämä jatkuu, vaikka yksilöt katoaa.
Kävelen metsässä,
näen sadan vuoden taakse,
mummoni nuorena äitinä kantaa kalasaalista järvestä metsäpolkua pitkin.
Sadan vuoden päästä
tyttärenpoikani on satakymmenen,
hänen lapsenlapsensa kävelevät samaa
polkua,
kuuntelevat isoisiensä istuttaman metsän huminaa,
katsovat samalle järvelle ja huokaavat:
-Voi aika, mihin kiiruhdat?
Kaunis. Kenen tämä on?
Minun. Keksin sen juuri tähän hetkeen. Ikävä mummoa ja lapsenlasta. 😢
Olipa kaunus, hienosti kirjoitat
Hyvää yötä, onni myötä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa saisin myös jonkinlaisen lorvikatarrin ja oppisin istumaan kaikessa rauhassa tekemättä mitään. Kiirettä on pitänyt, kun olen kokkaillut ja leiponut, juoksuttanut pyykkejä kuivumaan. Siinä ohessa pakannut kasseja pitempää mökkireissua varten. Kotivahdiksi jääneelle sukulaiselle muonitukset ja ohjeet taimien hoitoon.
Pitkä ajomatka edessä. Toivottavasti siellä mökkiympäristössä voisi sitten ottaa rennosti ja nauttia keväisestä luonnostakin. Unohtaa harmit ja olla vaan.
Pidä puuhapaasto. Voi olla jännä kokemus. Jostain luin, että ihminen saattaa tiedostamattaan täyttää aikansa tekemisellä, ettei tarvi pysähtyä ajattelemaan. Ehkä jotain, mitä ei halua ajatella. Taisi liittyä jotenkin myös työnarkomaniaan. Ei koske siis sinua tämä pohdinta, sain vain sanoistasi kimmokkeen miettiä sitä.
Voi ollakin, että liiallisella puuhaamisella yrittää eksyttää ja vaimentaa mieltä vaivaavia juttuja ja huolia. Jossain romaanissakin todettiin, että työnteko se on paras lääke. Ennen eläkkeelle jäämistä piti olla tehokas ja vastuullinen niin työpaikalla kuin kotonakin.
Huomasin myös, että olen nyt ottanut vastuulleni melkein kaikki kotihommat ja tärkeät asiat. Kumppani pääsee helpolla ja on kuin täyshoidossa.
Me olemme molemmat eläkkeellä. Teemme kaiken yhdessä, siivoamme, silitämme, käymme kaupassa, laitamme ruokaa, tiskikonekin täytetään yhdessä. Meillä on niin mukavaa toisen seurassa. Joskus luen kirjaa sohvalla ja puoliso selaa you tubesta videoita, joista minä en välitä, hän ei tykkää lukemisesta. 50-vuotiskihlapäivä on ensi viikolla. Kunpa saisimme kuollakin yhtä aikaa.
Olette rakentaneet juuri teille sopivan elämän, ja olette onnellisia. Kaikkea hyvää teille. Me ihmiset ollaan niin erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Mulle tuo olisi ahdistavaa. Haaveilin ihan nuorena, että menisin naimisiin merikapteenin (sic!) kanssa. Hän olisi paljon poissa ja lyhyet kotilomat olisi juhlaa. Lapsia en ajatellutkaan hankkia, vaan olisin omassa rauhassa muut ajat. Esikuvana oli tuttavapiirin nainen, joka kertoi vastaavasta elämästään. Mulle sopii, että on vähän etäisyyttä suhteessa, vaikka aviossa oltaisiin. Olen pienestä lähtien ollut itsenäinen.
Mä ajattelin nuorena, että mulle sopisi merikapteeni tai elinkautisvanki. Siis sellanen amerikkalainen oikeasti elinkautista istuva. Olin nuorena 2 kertaa avoliitossa ja totesin, että mä en ole lainkaan parisuhdeihminen. Se jatkuva kompromissien tekeminen alkoi kyllästyttää. Ja eräänlainen tilivelvollisuus. Ei ollut vielä kännyköitä, joten esimerkiksi perjantaina ei voinut lähteä työkavereiden kanssa after worksille, jos ei ollut ilmoittanut jo aamulla siitä kumppanille. Usein kuitenkin idea after workseista tuli vasta työpäivän aikana, niin siinä sitten kiltisti lähti töistä kotiin, vaikka mieluummin olisi lähtenyt muiden seuraan. Toki tilanne olisi eri silloin, jos on lapsia, mutta mulla ei silloin vielä ollut. Koin ne parisuhteet tavallaan vankilana tai ei oikein ihan niinkään vaan ikäänkuin asuisin vanhempani kanssa ja olisin taas velvollinen kertomaan, minne menen, kenen kanssa ja moneltako tulen kotiin. Koin myös raha-asiat parisuhteissa vaikeina. Mä olen aina ollut säästäväinen, mutta ei sekään tuntunut reilulta, että kun mä olin saanut säästettyä vähän isomman summan, niin toinen sitten "tuli apajille" ja keksi vaikka mitä, mihin mun säästöni voisi käyttää. Olisi säästänyt itsekin, niin olisi voinut käyttää omat säästönsä mihin haluaa. Oli kaikenlaista muutakin. Kasarin alussa rahaa ei puussakaan kasvanut ja jälkimmäinen avomieheni usein mainosti, miten paljon parempaa ruokaa hänen äitinsä tekee kuin minä. Niin toki teki ja oli paljon isompi ruokabudjettikin kuin mulla. Yhtenä perjantaina tulin töistä ennen avomiestäni, katoin pöydän kahdelle viinilaseineen ja lautasliinoineen. Pullo punaviiniä pöydälle odottamaan. Hänen lautaselleen laitoin paperilapun, johon kirjoitin äitinsä puhelinnumeron. Ja häippäsin koko viikonlopuksi yhden ystäväni luokse. En koskaan kysynyt, maistuiko :D
Hikilenkki takana, käsillä oli hiukan kylmä ilman hanskoja. Muuten kuuma tuli, vajaa 4km reipasta kävelyä. Olipas linnuilla viserrettävää, taitaa pesäpuuhat olla käsillä. Onneksi en kimalaisia nähnyt, ei ole ruokaa vielä heille. Miten lie sitruunaperhoset pärjää?
Mukavaa pyhää porukat, nasset ja höpötiaiset