Katkeruus, kun mies haluaa naimisiin myöhään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ajatuksesi täysin. Itsekin odotin vuosikausia, kyselin ja suutuin. Menin kuitenkin rakentamaan talon ja perustamaan perheen ilman sormusta. Vasta sitten kun lapset olivat pieniä (pienellä ikäerolla vieläpä), mies päätti kosia. Eipä tuntunut oikein mieltään, pääasia että tuli nimet paperiin. Mies tietenkin halusi isot perinteiset häät. En innostunut. Enkä jaksanut sellaisia ryhtyä suunnittelemaan. Olin "vanha" ja väsynyt pikkulapsiarjesta.

 

Koska teillä ei ole lapsia eikä sanottavasti edes yhteistä omaisuutta, niin mitäpä naimisiinmeno mitään tuossa kohtaa enää muuttaa? Ihan hyvin voi olla ilmankin sormuksia.

Entä jos miestä ei innostanut naimisiin meno silloin kun sinä sitä halusit? Pitääkö miehen tunteet sivuuttaa ja mennä naimisiin vain sen perusteella mikä aika sopii naiselle parhaiten?

 

 

Kyse taitaa olla siitä, että jos miestä ei vaikka ensimmäiseen viiteen vuoteen ala kiinnostamaan avioliitto, hän ei ehkä ole oikeassa parisuhteessa. Siinä vaiheessa on reiluinta, että asia sanotaan suoraan ja mahdollisesti päätetään parisuhde. Ei siis pidetä toista varalla eikä varsinkaan aleta tehdä lapsia naisen kanssa, jota kohtaan ei ole tunteita. Vapauta nainen etsimään sopivampaa kumppania ja mieti, mitä haluat. Usein näissä vielä käy niin, että eron jälkeen aiemmin sitoutumishaluton mies on hyvin nopeasti valmis naimisiin jonkun muun kanssa. 

Minä taas olen sitä mieltä että naimisiin on turha mennä jos mitään avioehtoja täytyy allekirjoitella. Eli minä menen naimisiin vasta sitten kun en tarvitse avioehtoa. Niin kauan kuin koen tarvitsevan jotain puolustaakseni itseäni eroon varalle en naimisiin aio mennä.

Minä taas halusin avioehdon, sillä jossain vaiheessa mies on osallisena yhdessä tai kahdessa hyvin sotkuisessa kuolinpesässä, joiden jakaminen ei ole näköpiirissä eikä niistä saa paraskaan lakimies mitään selvää. En halua tulla osallisiksi niihin.

"Kyse taitaa olla siitä, että jos miestä ei vaikka ensimmäiseen viiteen vuoteen ala kiinnostamaan avioliitto, hän ei ehkä ole oikeassa parisuhteessa. Siinä vaiheessa on reiluinta, että asia sanotaan suoraan ja mahdollisesti päätetään parisuhde. Ei siis pidetä toista varalla eikä varsinkaan aleta tehdä lapsia naisen kanssa, jota kohtaan ei ole tunteita. Vapauta nainen etsimään sopivampaa kumppania ja mieti, mitä haluat. Usein näissä vielä käy niin, että eron jälkeen aiemmin sitoutumishaluton mies on hyvin nopeasti valmis naimisiin jonkun muun kanssa."

Tämä. Liekö ihme että toista kummastuttaa, jos itse on valmis sitoutumaan vaikka kahden vuoden jälkeen, ja toinen edelleen jahkailee ja empii kymmenentenä seurusteluvuotena.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen sitä mieltä että naimisiin on turha mennä jos mitään avioehtoja täytyy allekirjoitella. Eli minä menen naimisiin vasta sitten kun en tarvitse avioehtoa. Niin kauan kuin koen tarvitsevan jotain puolustaakseni itseäni eroon varalle en naimisiin aio mennä.

 

Minä taas halusin avioehdon, sillä jossain vaiheessa mies on osallisena yhdessä tai kahdessa hyvin sotkuisessa kuolinpesässä, joiden jakaminen ei ole näköpiirissä eikä niistä saa paraskaan lakimies mitään selvää. En halua tulla osallisiksi niihin.

Tämäpä! Jäljelle jääneet kiittää, kun on hoidettu paperit selkeiksi ja kuntoon.

Kuuntele sisäistä ääntäsi. On henkistä väkivaltaa itseäsi kohtasan, jos tuossa kohtaa menet naimisiin siksi, että toinen nyt pyytää. Pitihän mieskin omat rajansa 10 v sitten. Sinulla on yhtälainen oikeus. 

Niin makaa kuin petaa. Sellaista se voi olla kun harrastaa aviosäädyn ulkopuolista suhde-elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset suostutte tällaiseen kohteluun? Missä teidän itsekunnioitus?

Miehelle annetaan aikaraja, vaikka viisi vuotta, jos sinä aikana ei olla naimisissa niin se on heippa ja hyvästi.

 

  Minäkin kyllästyin aikanaan ex-mieheni kieroiluun. Hän kosi minua viikottain, kun vielä tapailimme. Mies suunnitteli pienet yksityiset häämme tarkkaan, oli humalassa, kuten myöhemmin tajusin.  Aloimme seurustella, muutimme avoliittoon, minun kotiini: mies ei osallistunut mihinkään laskuihin, makseli vain omaa osakettaan ja vuokrasi sitä. Minun luonani hän asui 4 vuotta ilmaiseksi.

Otin tuon 4 vuoden aikana puheeksi miehen aiemmat avioliittosuunnitelmat, hän vaikeni. Vihdoin hän suuttui, kun puhuin naimisiinmenosta ja sanoi, ettei ole koskaan halunnut naimisiin kenenkään kanssa, eikä tule koskaan menemäänkään. Järkytyin tajutessani, että kaikki olikin ollut kännisen valhetta. Olin todella murheissani pari viikkoa. Hautasin avioliittohaaveet ja suunnittelin tulevaisuuttani yksin. En varoitellut petollista avomiestäni mitenkään, kun varasin kaukomatkan ja lähdin pitkälle matkalle. Kehotin vain häntä muuttamaan omilleen sillä aikaa. Kun tulin takaisin Suomeen, mies oli hävinnyt kotoani. Hän oli niin pikkumainen, että vei kaikki ostamansa lahjat mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Sano että se juna meni jo

Aivan, sano että ihan liian myöhään tajusit taas.

 

 

Ootteko jo naimisissa?

 

Kauanko olette olleet naimisissa?

 

Onko toi sun mies? Sun mies..

 

 

Sano että "se juna meni jo"  & 

 

"ei mulla oo miestä"

 

 

Vierailija kirjoitti:

"Totta kai ne juhlikoot, jotka kokevat sen merkityksellisenä. Mutta siis omasta mielestäni se ei ole mikään kauhean iso sitoumus enää sen jälkeen, kun asuttu vaikka jo viisi vuotta yhdessä. Silloinhan on oikeastaan jo oltu ikään kuin naimisissa. Silloin on jo sitouduttu. En ymmärrä miten se häät ja avioliitto voi enää tuntua miltään tässä vaiheessa.

Mutta ymmärrän, kuten kirjoitin, avioliiton pointin juridisena sopimuksen ja myös toki jollain tasolla kovemman luokan sitoutumuksena yhteiseloon, kuin "pelkkä" avoliitto. Mutta omat mielipiteeni saavat minut kannattamaan "huomaamatonta" maistraattivihkimistä. 

Mutta korostan, nämä vain mielipiteitä. Kukin tehköön sitä, mistä sydämeensä iloa ja hurmiota saa."

 

Meillä juhlitaan aina kaikkea! Lasten syntymät rippikoulu häät lakkiaiset valmistujaiset syntymäpäivät ja kaikki muuten vain juhlat kun huvittaa järjestää ja haluaa nähdä kaikkia

 

 

Totta, ihmiset ovat erilaisia. Ei avoliitosta kuitenkaan tee avioliittoa se, että se on kestänyt kauan.

 

Itse meni

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen sitä mieltä että naimisiin on turha mennä jos mitään avioehtoja täytyy allekirjoitella. Eli minä menen naimisiin vasta sitten kun en tarvitse avioehtoa. Niin kauan kuin koen tarvitsevan jotain puolustaakseni itseäni eroon varalle en naimisiin aio mennä.

 

Minä taas halusin avioehdon, sillä jossain vaiheessa mies on osallisena yhdessä tai kahdessa hyvin sotkuisessa kuolinpesässä, joiden jakaminen ei ole näköpiirissä eikä niistä saa paraskaan lakimies mitään selvää. En halua tulla osallisiksi niihin. 

 

Onhan tuossakin syytä avioehdolle. 

Mielestäni kypsät ihmiset tekevät -  molemmille sopivan - avioehdon joka tapauksessa kaikissa tilanteissa. 

Oikein monta asuntoa ja autoa kummallakin? Oletteko miljonäärejä? 

Se on ihan käytännön syistä kuten leskeneläke järkevää mennä naimisiin ennen kun täyttää 50v. E

"Minä taas olen sitä mieltä että naimisiin on turha mennä jos mitään avioehtoja täytyy allekirjoitella. Eli minä menen naimisiin vasta sitten kun en tarvitse avioehtoa. Niin kauan kuin koen tarvitsevan jotain puolustaakseni itseäni eroon varalle en naimisiin aio mennä."

Minä en suostunut allekirjoittamaan miehen perheen asianajajan laatimaa paperia omaisuuden erottelusta luopumisesta. Meillä oli lapsi ja olimme asuneet useamman vuoden yhdessä avoliitossa. Koin sen niin ettei mies luottanut minuun, hän ei siis tuntenut minua. 

Nyt paljon myöhemmin ymmärrän täysin asianajajan ja mahdollisen tulevan appiukon huolen, olen nähnyt miten jotkut lypsävät rahaa entisiltä kumppaneiltaan. Mutta yhä vain ajattelen että mies ei tuntenut minua ja siksi loukkasi vaatimalla allekirjoitusta, hänen olisi pitänyt, isälleen ja asianajajalleen olin ymmärrettävästä syystä riski. Miehelle se olisi ollut vain paperiasia joka tulee hoitaa, hänen sanojensa mukaan, kyllä hän luotti minuun. Minun mielestä ei luottanut, en allekirjoittanut. Ero tuli hieman myöhemmin. 

"Siinä sanotaan virallisesti ääneen koko sosiaaliselle ympäristölle, että me pyrimme olemaan yhdessä hautaan asti.

Kyllä yhteisen lapsen saaminen sanoo sen vielä selvemmin."

Huomasitteko? Tämän palstan naisille lapsi merkitsee vähemmän kuin avioliitto.

Miten myöhään? Kello 22 jälkeen vai millaista aikaa mies on kaavaillut?

Vierailija kirjoitti:

En itse oikein ymmärrä mitä avioliiton solmiminen ja häät edes tarkoittavat enää sen jälkeen, kun on asuttu yli viisi vuotta saman katon alla.

 

Avioliitto on lähes kaikissa kulttuureissa esiintyvä siirtymäriitti. Avioliiton jälkeen pariskunta yleensä elää samassa asunnossa ja saa ehkä lapsia. Myös juridinen status suhteessa toisiinsa muuttuu, esimerkiksi avio-oikeuden tai perheverotuksen myötä. Myös yhteiskunnan muiden jäsenten asenteet aviopareja kohtaan muuttuvat suhteessa naimattomiin ihmisiin.

 

Mutta meillä Suomessa on täysin normaalia ns. mennä naimisiin menemättä naimisiin. Eli muuttaa asumaan kuin avioliitossa, mutta olematta naimisissa. Tämä on historiallisesti todella erikoista. En itse paheksu tätä mitenkään, mutta totean ilmiön outouden ihmiskunnan historian pitkissä linjoissa

 

Olen monesti miettinyt, miltä häät ja avioliitto tuntuvat ihmisistä, jotka asuneet jo vuosia yhdessä? Se

Kiitos viestistä. Avioliitto on minulle ensisijaisesti sitoutumisen symboli ja kuten kirjoitit, tietynlainen seuraava etappi parisuhteessa. Isoista häistä en ole koskaan haaveillut ja esimerkiksi avioehto on minulle itsestäänselvyys. Minulle avioliitto on tavallaan itsestäänselvyys jos ollaan kauan yhdessä ja halutaan olla sitä hautaan asti. Tiedän loogisesti ajateltuna ettei se muuta mitään, mutta ajattelen sen silti olevan perheyksikön perusta ja se että mies ei selvästi halunnut naimisiin jokseenkin järkevän aikaikkunan sisällä kun se oli edes jollain tavalla ajankohtaista tuntuu tietynlaiselta torjutuksi tulemiselta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin makaa kuin petaa. Sellaista se voi olla kun harrastaa aviosäädyn ulkopuolista suhde-elämää. 

Tosiaan, taas olisi monelta surulta vältytty, jos "perheen pää" olisi toiminut kuin Raamatussa sanotaan ja mennyt asiallisesti naimisiin jo aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

 

 

Ootteko jo naimisissa?

 

Kauanko olette olleet naimisissa?

 

Onko toi sun mies? Sun mies..

 

 

 

Sano ihmisten seurassa kuuluvasti ääneen:

 

 

 "se juna meni jo"  

 

 

"ei mulla oo miestä"

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

"Siinä sanotaan virallisesti ääneen koko sosiaaliselle ympäristölle, että me pyrimme olemaan yhdessä hautaan asti.

 

Kyllä yhteisen lapsen saaminen sanoo sen vielä selvemmin."

 

Huomasitteko? Tämän palstan naisille lapsi merkitsee vähemmän kuin avioliitto.

Lapsia on hankittu ilman avioliittoa läpi ihmiskunnan historian. Ihan viimeisimpiä vuosikymmeniä lukuunottamatta se on ollut suuri häpeän aihe. Onko ihme, jos nainen haluaa naimisiin? Lapsi ei ole sama asia kuin avioliitto. Se ei kerro sitoutumisesta.