Katkeruus, kun mies haluaa naimisiin myöhään

Vierailija kirjoitti:

"Minä taas olen sitä mieltä että naimisiin on turha mennä jos mitään avioehtoja täytyy allekirjoitella. Eli minä menen naimisiin vasta sitten kun en tarvitse avioehtoa. Niin kauan kuin koen tarvitsevan jotain puolustaakseni itseäni eroon varalle en naimisiin aio mennä."

 

Minä en suostunut allekirjoittamaan miehen perheen asianajajan laatimaa paperia omaisuuden erottelusta luopumisesta. Meillä oli lapsi ja olimme asuneet useamman vuoden yhdessä avoliitossa. Koin sen niin ettei mies luottanut minuun, hän ei siis tuntenut minua. 

Nyt paljon myöhemmin ymmärrän täysin asianajajan ja mahdollisen tulevan appiukon huolen, olen nähnyt miten jotkut lypsävät rahaa entisiltä kumppaneiltaan. Mutta yhä vain ajattelen että mies ei tuntenut minua ja siksi loukkasi vaatimalla allekirjoitusta, hänen olisi pitänyt, isälleen ja asianajajalleen olin ymmärrettävästä syystä riski. Miehelle se olisi ollut vain paperiasia joka tulee hoitaa, häne

Appiukko siis tiesi parhaiten 🤯

Vierailija kirjoitti:

"Kyse taitaa olla siitä, että jos miestä ei vaikka ensimmäiseen viiteen vuoteen ala kiinnostamaan avioliitto, hän ei ehkä ole oikeassa parisuhteessa. Siinä vaiheessa on reiluinta, että asia sanotaan suoraan ja mahdollisesti päätetään parisuhde. Ei siis pidetä toista varalla eikä varsinkaan aleta tehdä lapsia naisen kanssa, jota kohtaan ei ole tunteita. Vapauta nainen etsimään sopivampaa kumppania ja mieti, mitä haluat. Usein näissä vielä käy niin, että eron jälkeen aiemmin sitoutumishaluton mies on hyvin nopeasti valmis naimisiin jonkun muun kanssa."

 

 

 

 

Tämä. Liekö ihme että toista kummastuttaa, jos itse on valmis sitoutumaan vaikka kahden vuoden jälkeen, ja toinen edelleen jahkailee ja empii kymmenentenä seurusteluvuotena.

Sano että sori mutta se juna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se naimisiinmeno ole miehille mikään juttu. Harva mies tajuaa kuinka tärkeää se on naisille. Harvoin siinä mitään ihmeempää on taustalla.

 

M42

 

Niillä miehillä ei siis ole korvia kuunnella, kun nainen kertoo että hänelle naimisiinmeno olisi tärkeä asia? Totuus on tuon sijaan se, että miehet eivät välitä siitä, kuinka tärkeää se on naisille. 

Jos se ei itselle ole "mikään juttu", niin sitten sen voi unohtaa. Nainen vaan tyhjästä hössöttää. Ja sitten tuleekin ihan yllätyksenä, kun se nainen kyllästyy ja lähtee menemään, kun ukko ei arvosta naistaan sen vertaa että ottaisi huomioon hänenkin tarpeet ja hänelle tärkeät asiat.

 

Hyvä olisi jos se nainen selittäisi loogisesti ja juurta jaksaen mikä siinä avioliitossa on niin tärkeää. Ehk

Vastasin tähän aiemmassa viestissä, mutta itselleni se on tosiaan tietynlainen parisuhteen sinetti ja seuraava askel, sitoutumisen merkki. Avioehto on itselleni ehdoton ja en koskaan haaveillut isoista häistä. Kävelimme kerran erään pienen ja kauniin lähellä olevan hääpaikan ohi ja mainitsin asiasta kasuaalisti ja mies vaan nopeutti askeltahtiaan ja käveli nopeasti ohi. :D Puhuimme sitten pienestä maistraattitilaisuudesta ja lähimpien sukulaisten ja ystävien viemistä ravintolaan, ja tuossa kohtaa ostin häämekonkin. Mies siis puhui hääsuunnitelmista isoon ääneen sukulaisten ja ystävien kysyessä asiasta mutta kahdenkesken ei maininnut asiaa ja jos otin asian itse esiin, mies oli vaivaantunut. Jossain kohtaa katsoimme yhteisen mökin ostoa ja puhuimme omistajuudesta ja siitä miten mökki rahoitetaan ja mies halusi lakimiehen tekevän tarkkarajaisen sopimuksen siitä miten ositus mökin osalta menee riita- tai erotilanteessa. Kysyin sitten että miksi emme menisi naimisiin ja kirjaisi sitä avioehtoon ja mies ei vaan vastannut yhtään mitään. 

Mies tiesi alusta asti että itselleni avioliitto on tärkeä asia ja vuosia vaan odottelin samalla asiasta asiallisesti puhuen aina tasaisin väliajoin. Jos mies olisi sanonut jo alussa ettei halua naimisiin, olisin säästynyt paljolta surua ja murhetta. Nöyryyttävää, että mies antoi aina vähän toivoa ja olettaa ja minä idiootti ostin häämekon ja odottelin vaan. Ap

Olimme olleet yhdessä 10 vuotta kun naimisiin menimme. Yhteinen talo ja yksi lapsi sekä toinen tulossa.

Meille naimisiinmeno oli järkijuttu ja koska tykkäämme järjestää juhlia niin myös häitä juhlimme.

Kohta juhlitaan 30 vuotta hääpäivää ja 40 vuotta yhdessä.

Lapsemme ovat ehdotelleen häävalan uusimista ( vähän liian amerikkalaista mulle).

Mutta juhlat pidäämme kun yhteiseloa takana 40 vuotta.

Vieläkin on vaan helpompaa järjestellä asioita kun on naimisissa eikä avoliitossa. Ja kun kuolema tulee niin siinä vasta helpompi kun on avioliitossa. 

Appiukko oli väärässä, en halunnut mitään.

Seurannut vierestä muutamaa tälläistä suhdetta. Ystäväpiiri avioituu,vietetään häitä. Syntyy lapsia ja tulee perhejuhlia. Pariskunnat pitäneet yhtä jo pitkään ikä lähes 40v ja jo yli.Mies henkilöille ei vaan sovi avioitua. selityksiä,juhlien järjestely,tänä kesänä ei ehdi,muiden häät olivat samaan kesään yms. Aika kuluu ja nainen ryhtyy elämään omaa elämäänsä. Tulee harrastuksia yms,hups mies yllättäin kosii. Syy vain varmistaakseen että nainen ei jätä ja vielä perusta perhettä. Mies jäisi ilman kotiapulaista.

Tämä vaan on määrättyjen peluri miesten tyyli.

 

 

 

 

Ootteko jo naimisissa?

 

Kauanko olette olleet naimisissa?

 

Onko toi sun mies? Sun mies..

 

 

 

Sano ihmisten seurassa kuuluvasti ääneen:

 

 

 "se juna meni jo"  

 

 

"ei mulla oo miestä"

 

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siinä sanotaan virallisesti ääneen koko sosiaaliselle ympäristölle, että me pyrimme olemaan yhdessä hautaan asti.

 

Kyllä yhteisen lapsen saaminen sanoo sen vielä selvemmin."

 

Huomasitteko? Tämän palstan naisille lapsi merkitsee vähemmän kuin avioliitto.

 

 

Lapsia on hankittu ilman avioliittoa läpi ihmiskunnan historian. Ihan viimeisimpiä vuosikymmeniä lukuunottamatta se on ollut suuri häpeän aihe. Onko ihme, jos nainen haluaa naimisiin? Lapsi ei ole sama asia kuin avioliitto. Se ei kerro sitoutumisesta.

Melko harhaista tekstiä

Vierailija kirjoitti:

Appiukko oli väärässä, en halunnut mitään.

Mutta ero tuli. Avioerossa menee lusikat tasan, halusi tai ei, ellei ole avioehto ajoissa sovittu. 

Vierailija kirjoitti:

Uliuliuliu ja valivalivali, kun pikkuharakka ei olekaan saanut kaikkea elämässään oman mielensä mukaan.

Tervetuloa reaalimaailmaan helvetin pyryharakka!

Harvoin täällä kukaan saa sitä mitä haluaa, vaan siihen se on tyytyminen mitä sattuu saamaan.

Olipas siinä vuodatus. Voi vain arvailla miksi viestin lähettäjä voi noin pahoin :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appiukko oli väärässä, en halunnut mitään.

Mutta ero tuli. Avioerossa menee lusikat tasan, halusi tai ei, ellei ole avioehto ajoissa sovittu. 

Mies jätti ennen mitään aviota. Asianajaja halusi että kirjoitan paperit avoliiton päättymisen varalta. Mies oli jo kosinut. 

Sitoutumiskammo ja "turhan hössötyksen" välttely on monen tylsän miehen perisynti. Vieläkin v*tuttaa hukkaan menneet vuodet, kun tällainen vätys varoi ja vältteli, mutta roikkui silti avoliitossa minun kämpässäni vuosikausia.  Myöhemmin menin toisen kanssa naimisiin ja sain lapsenkin, mutta vuodet tämän vätyksen kanssa tympii edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Nainen = pillu

 

Miehet keskenään tietävät tämän ja nauravat.

 

Ihan sama kun nainen. On pillu.

 

Pillu. Auki.

 

Pillu.

Mies on mulkku, lerppamulkku, minimulkku ja prinssinakki, mulkku kuitenkin.

 

 

 

Appiukko oli väärässä, en halunnut mitään.

Mutta ero tuli. Avioerossa menee lusikat tasan, halusi tai ei, ellei ole avioehto ajoissa sovittu. 

 

Mies jätti ennen mitään aviota. Asianajaja halusi että kirjoitan paperit avoliiton päättymisen varalta. Mies oli jo kosinut. 

 

Ajois avioo tai kaviokuvaakattilaa otsalohkoo

Itsellä myös mies joka suhteen alussa oikein lupaili ja antoi kuvan että tahtoo naimisiin kanssani, leperteli, hieroi nimetöntäni että siihen pitäisi laittaa jotain ja suunniteltiin häitä. Minulle olisi sopinut että seurustellaan vaan mutta miehen innostuminen rohkaisi minuakin ja aloin mielestäni syystäkin odottaa kosintaa, tunsin itseni erityiseksi. No eipä ole tänä päivänäkään 5v myöhemmin näkynyt vaikka lapsikin tuli. Kyllä on höynäytetty olo. Hiljattain puhui asiasta ettei ole edennyt koska ei tiedä miten edetä asiassa, että millainen sormus ja kosinta. Voihan tekosyy. Mies ratkaisee ongelmia ja ottaa vastuuta työkseen, ei koskaan jää missään sormi suuhun mutta tämä on se ylitsepääsemätön juttu mitä ei osaa eikä tiedä. En tarjonnut ratkaisua. Koska: hiljainen totuus on että minä en vain sittenkään kelpaa vaimoksi, syystä x. En sitä tivaa. Tämän keskustelun näkeminen ja lukeminen vaan taas vihlaisi arkaan paikkaan. 

Miten suhde ei voisi olla laimentumatta moisen kolauksen jälkeen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te naiset suostutte tällaiseen kohteluun? Missä teidän itsekunnioitus?

Miehelle annetaan aikaraja, vaikka viisi vuotta, jos sinä aikana ei olla naimisissa niin se on heippa ja hyvästi.

 

Mitä vittüa? Jos akka laittaa jotain aikarajoja asioille niin se lähtee kävelemään sillä sekunnilla 🤣

Silloin nainen saa tietää saman tien, minkälainen k*sipää olet ja että et aio millään tavalla välittää hänen toiveistaan. Toisin sanoen väisti luodin ja tuon aikarajan tavoite on saavutettu.

Vierailija kirjoitti:

No, puhutte nyt sen asian auki.

 

Miksi sä siellä maton alla piilottelet?

Sanot, että olet surullinen ja katkera edelleen siitä, että mies ei sinua kuullut silloin aikoinaan.

Sinähän olet ihan lukossa tuon asian kanssa.

 

Eikä kannata jätää yhten kertaan sitä puhumista.

Käsitelkää. tuohan on iso juttu.

 

Ethän sinäkään kuullut miestä silloin, kun vänkäsit naimisiin. Teillä on erilainen se sisäinen aikataulu.

Ehkä mihesikin oli surullinen, kun sinä yritit ajaa hänen tahtonsa yli. Ehkä hän oli surullinen, kun ei pystynyt toteuttamaan sinun toivettasi?

 

Olette nyt yhdessä tässä hetkessä ja tässä tilanteessa.

Ette ilmeisesti kauhean paljon ole opetelleet jakaaan tunteitanne toisillenne?

 

Voisitteko opetella? Yhdessä.

Pakeneminen suhteessa vie energiaa tosi paljon.

Teillä kummallakin on ne omat juttunne ja hyvä niin.

 

Mitä muuta puhuttavaa tuossa voisi olla kuin se että ap sanoo että loukkaantui 10 v sitten eikä enää halua naimisiin? Tietäähän se mies jo tämän, eikä menneisyyttä enää voi muuttaa.

Mulle ainakin on tärkeää olla nyt enää menemättä miehen kanssa naimisiin koska hän ei nuorena halunnut. Hänen syynsä oli ettei tarvi paperinpalaa mutta eihän se mikään oikea syy ole vaan lapsellinen väistöliike. Minun syyni on se että en halua mennä enää naimisiin, että jos joskus menen niin se on miehen kanssa joka itsekin sitä haluaa pari vuotta seurustelun aloituksesta.

"Kyllä yhteisen lapsen saaminen sanoo sen vielä selvemmin."

No ei todellakaan sano :D Joka toinen noista aviottomia lapsia pykänneistä eroaa, koulut on täynnä erolapsia ja ihan tutkimusten mukaankin avoliitoista erotaan paljon herkemmin kuin avioliitosta. Se yhteisen lapsen saaminen ei ole merkki tai tae mistään sitoutumisesta todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen sitä mieltä että naimisiin on turha mennä jos mitään avioehtoja täytyy allekirjoitella. Eli minä menen naimisiin vasta sitten kun en tarvitse avioehtoa. Niin kauan kuin koen tarvitsevan jotain puolustaakseni itseäni eroon varalle en naimisiin aio mennä.

 

Minä taas halusin avioehdon, sillä jossain vaiheessa mies on osallisena yhdessä tai kahdessa hyvin sotkuisessa kuolinpesässä, joiden jakaminen ei ole näköpiirissä eikä niistä saa paraskaan lakimies mitään selvää. En halua tulla osallisiksi niihin.

Kuolinpesät eivät liity pariskunnan avioliittoon mitenkään eivätkä voi sitä sotkea.