Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus, kun mies haluaa naimisiin myöhään
01.02.2026 |
Pitkäaikainen kumppani haluaisi nyt mennä naimisiin, mutta en ole yhtään innoissani kun suhdetta on takana reilusti yli 10 vuotta. Halusin kovasti mennä naimisiin nuorempana ja asiasta käytiin monet väännöt ja itkut. Mies ei silloin täysin torpannut ajatusta, mutta mutisi aina jotain että joskus sitten. Muistan vieläkin miten katkeransuloista oli käydä muiden ihmisten ja ystävien häissä kun lopulta luovuin ajatuksesta ihan kokonaan. Vuosien aikana asiaan tottui ja elin sen kanssa enkä ikinä ottanut asiaa puheeksi. Ja nyt kun iät alkaa nelosella mies haluaisi mennä naimisiin. Suhde on ihan hyvä, mutta ajatus naimisiinmenosta aiheuttaa ahdistusta ja jopa vihaa. Hautasin ne haaveet jo vuosia sitten ja koko asia on omassa mielessäni vaan sellainen negatiivinen möykky ja mörkö.
En tiedä mitä miehelle sanoisi tai mitä edes ajattelisi asiasta. Minulla on testamentti ja perintöasioista ei tarvitse huolehtia sillä molemmilla on omat asunnot ja autot vaikka asumme toisen omistamassa asunnossa. Yhteistä omaisuutta tai lapsia ei ole, eli mitään laillista syytä mennä naimisiin järkisyistä ei ole.
Kommentit (439)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei? Mistä niin käy ilmi, ettei hän ole ansainnut huolenpitoa?
Niin, en tiedä oliko mies varsinaisesti tehnyt mitään todella pahaa tai väärin. Mutta vaikutti, että ap ja miehensä loppujen lopuksi olivat monesta asiasta monesti hyvin eri aaltopituudella. Ap myös mainitsi vuosien varrella havainneen miehensä olleen pohjimmiltaan jollain tasolla hyvin itsekäs, ainakin jossain tilanteissa.
Minulle on vielä vähän vieras ajatus tämä, että kukaan voisi nähdä puolisossaan omaishoitajamatskua (vähän eri kuin vaimomatsku, tai ehkä vaimomatskun yksi osio) tai vastaavaa. Tätäkö jotkut ihmiset oikeasti miettivät?
Minulla ei ole puolisoa, eikä tule kyllä olemaankaan. Enkö siis saa hoitoa kun vanhenen ja tulen sairaaksi? Eikö yhteiskunta hoidakaan? Ehkä sitten ei. Tämä nyt meni jo ohi aiheenkin...
Yhyy, mies on itsekäs
Ap: mies on minulle vain helpomman arjen mahdollistaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi olen vielä tässä? Mies on minulle helpomman arjen mahdollistaja, enhän minäkään ollut hänelle muuta kuin joku säännöllisen seksin mahdollistaja ( nyt en enää sitäkään). Sitä saa mitä tilaa. Aikeeni oli puhtaat ja vilpittömät kun suhteeseen aloin. Hänellä ilmeisesti toisin. Sitä vain mietin, että voisinko vielä löytää molemminpuolista rakkautta muualta. Jos taloudellinen tilanteeni vielä helpottuu, lähden kävelemään. Tiedän, että hän olisi lähinnä helpottunut.
Hui, ovatko miehet tosiaan noin kylmiä ihmisiä? 🥶
Suurin osa tapaamistani miehistä on vaikuttanut alusta asti siltä, että nähdään minimimäärä vaivaa parisuhteen eteen. Nainen on yhdentekevä: jos miehelle tulee parempaa menoa, perutaan jo tehdyt suunnitelmat naisen kanssa. Eletään kuin sikolätissä. Ei osoiteta hellyyttä ja rakkautta arjessa. Ei huomioida tai olla kiinnostuneita toisen asioist. Hyvä jos edes kavereihin ja sukulaisiin yritetään tutustuttaa. Vapaa-aikana istutaan sohvalla haisevalle perseellä, tai silloin jos tehdään jotain kivaa, sitä EI ainakaan tehdä naisen kanssa. Parempi olla yksin.
Katson aina välillä alani työpaikkoja toisaalta eli se ajatus on mielessä usein. Parisuhteessa minut pitää pääasiassa helppous, arjen jatkuvuus ja se että mies on pääasiallinen ihmiskontaktini tällä paikkakunnalla (työkontaktit pl.) Olen sen verran tylsä ja tasaisuutta kaipaava ihminen että koko elämän risaiseksi heittäminen ilman jotain ankkuria, kuten työpaikka, tuntuu ahdistavalta. Olen myös burnoutin partaalla tällä hetkellä joten voimavaroja tehdä isoja elämänmuutoksia ei ole. Suhteessa on myös hyvät hetkensä, tai sanotaanko tasaista ja toimivaa arkea. Ap
Niin, todella ison ja vaikean takana se on tehdä merkittävä elämänmuutos. Varmaan vaikea esimerkiksi edes tulla mihinkään lopputulokseen.
Jos pääsisit työhaastatteluun ja saisit työpaikan toiselta paikkakunnalta, mitä sitten ajattelisit?
Onko burnout tulossa työstä vai tästä parisuhteesta?
Ehkä jonkinlainen ajatusleikki voisi olla ajatella omia kuolinvuoteen ajatuksia. Tulisiko siinä sitten noin 20-30 vuoden päästä mieleen, että miksi jäin, miksen lähtenyt, kun minulla on vain yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi olen vielä tässä? Mies on minulle helpomman arjen mahdollistaja, enhän minäkään ollut hänelle muuta kuin joku säännöllisen seksin mahdollistaja ( nyt en enää sitäkään). Sitä saa mitä tilaa. Aikeeni oli puhtaat ja vilpittömät kun suhteeseen aloin. Hänellä ilmeisesti toisin. Sitä vain mietin, että voisinko vielä löytää molemminpuolista rakkautta muualta. Jos taloudellinen tilanteeni vielä helpottuu, lähden kävelemään. Tiedän, että hän olisi lähinnä helpottunut.
Hui, ovatko miehet tosiaan noin kylmiä ihmisiä? 🥶
Suurin osa tapaamistani miehistä on vaikuttanut alusta asti siltä, että nähdään minimimäärä vaivaa parisuhteen eteen. Nainen on yhdentekevä: jos miehelle tulee parempaa menoa, perutaan jo tehdyt suunnitelm
Näkevät kuitenkin vaivaa siis. Enemmän kuin naiset, jotka odottaa prinsessakohtelua ilman mitään panostusta.
Kieltämättä tulee fiilis että mies on katellut josko löytyis joku toinen. Nyt on tajunnut ettei hän saa ketään kiinnostumaan ja päätti että samantien voi nyt sitten vihdoin sitoutua. Ärsyttää tämmöinen itsekäs perseily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on varsin todennäköinen skenaario joka tapauksessa, itsekkäät miehet tekevät tuollaisia temppuja sairastuville puolisoilleen harva se päivä. Tuokaan mies ei ole tehnyt mitään isoja myönnytyksiä tähänkään asti eikä ollut missään isossa asiassa tukena. Nytkin aloittajalla on uupumusta ja ukko keskittyy lähinnä siihen golfaamiseen.
--
Miksi olisi tukena? Katkeralle vanhalle naiselle joka on hänen kanssaan vain hyödyn vuoksi.
Ei kiinnosta naisilla on muutenkin elämä ihan naurettavan helppoa. Turhaa ininää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, että häät näiden kaikkien vuosien jälkeen eivät enää olisi ilo vaan nöyryytys sua kohtaan. Ja nyt sun osaksi on jäänyt tyytyä tähän ja luopua ajatuksesta vuosien saatossa.
Mies ei halunnut oikeasti sitoutua, mutta nyt kun ei enää ole mahiksia markkinoilla, haluaakin naimisiin. Ettet vaan karkaa jonkun muun matkaan.
Itse menin naimisiin kuuden kuukauden seurustelun jälkeen, viikko ehdittiin asua yhdessä ennen häitä. Hazardilla siis mentiin, mutta liitto kesti 39 vuotta, miehen kuolemaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyötykumppanuus
Kaverit, ystävykset
Asumisjärjestely
Menojen tasaajat / jakaminen
= tadaa
Kämppikset
Vierailija kirjoitti:
Tuo on varsin todennäköinen skenaario joka tapauksessa, itsekkäät miehet tekevät tuollaisia temppuja sairastuville puolisoilleen harva se päivä. Tuokaan mies ei ole tehnyt mitään isoja myönnytyksiä tähänkään asti eikä ollut missään isossa asiassa tukena. Nytkin aloittajalla on uupumusta ja ukko keskittyy lähinnä siihen golfaamiseen.
--
Miksi olisi tukena? Katkeralle vanhalle naiselle joka on hänen kanssaan vain hyödyn vuoksi.
On miehellekin ollut hyötyä kun on siinä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.
Kyllä se kelpasi ensimmäiset seitsemän vuotta jonka jälkeen vaan luovutin ja luovuin ajatuksesta täysin. Ärsytti ettei mies silloin sanonut mitään tai halunnut oikein edes keskustella asiasta joten painin noiden tunteiden ja surun kanssa ihan yksin. Mies näki miten surullinen olin muiden häissä ja silti mitään ei ikinä tapahtunut. Nyt on vaan auttamatta liian myöhäistä ja oikeastaan ärsyttää että mies edes puhuu asiasta. Ap
Mitä ne häät muuttaa sitä parisuhdetta? En ole koskaan käsittänyt tätä.
Siinä sanotaan virallisesti ääneen koko sosiaaliselle ympäristölle, että me pyrimme olemaan yhdessä hautaan asti.
Noin joka toinen avioituminen päättyy eroon, ei lupaavalta vaikuta tilastojen valossa. Sitä paitsi mitä se teidän kahden välinen suhde muille kuuluu. Ette ymmärrä kuinka monen naimisissa olevan naisen kanssa olen maannut, ei se naimisiin meno vaikuta yhtään, petätte silti.
Miehet tuntuvat olevan pelottavan laskelmoivia. Aina valmiina lypsämään naisen kaikki varat! Ja miehet vielä ylläpitävät illuusiota, että naiset muka hakevat varakkaita miehiä - sehän on ihan päinvastoin! Naisten pitää varoa hyväksikäyttäviä ahneita miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.
Kyllä se kelpasi ensimmäiset seitsemän vuotta jonka jälkeen vaan luovutin ja luovuin ajatuksesta täysin. Ärsytti ettei mies silloin sanonut mitään tai halunnut oikein edes keskustella asiasta joten painin noiden tunteiden ja surun kanssa ihan yksin. Mies näki miten surullinen olin muiden häissä ja silti mitään ei ikinä tapahtunut. Nyt on vaan auttamatta liian myöhäistä ja oikeastaan ärsyttää että mies edes puhuu asiasta. Ap
Mitä ne häät muuttaa sitä parisuhdetta? En ole koskaan käsittänyt tätä.
Sama. Eli ihmettelen miksi naimisiin ei voi mennä kun se ei kerran mitenkään muuta sitä suhdetta?
Suhdetta ei muuta mutta juridisesti muuttaa. Eroaminen on paljon vaikeampaa ja raskaampaa kun se on paperilla. Kyllä sinä varmaan ymmärtäisit sitten kun sua petetään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset suostutte tällaiseen kohteluun? Missä teidän itsekunnioitus?
Miehelle annetaan aikaraja, vaikka viisi vuotta, jos sinä aikana ei olla naimisissa niin se on heippa ja hyvästi.
Mitä vittüa? Jos akka laittaa jotain aikarajoja asioille niin se lähtee kävelemään sillä sekunnilla 🤣
Silloin nainen saa tietää saman tien, minkälainen k*sipää olet ja että et aio millään tavalla välittää hänen toiveistaan. Toisin sanoen väisti luodin ja tuon aikarajan tavoite on saavutettu.
Sama kun sanoisin että jos et tiputa painoa 20 kiloa 6kk niin et välitä minun toiveista ja voit lähteä kävelemään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies olisi oikeasti halunnut sinut pitää niin hän olisi mennyt kanssasi naimisiin aikaisemmin. Kun hän ohitti sinun toiveesi niin hän otti samalla riskin että lähdet jonkun toisen mukaan. Minun mieheni haluasi kovemmin naimisiin kuin minä. Johtui varmaan siitä että hän pelkäsi että muuten joku muu vie minut. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja toivottavasti jatketaan samalla tavalla ainakin vielä seuraavat 20 vuotta.
Tämäpä juuri. Miten paljon mies nyt sitten puhuu naimisiinmenosta? Joka päivä?
Keski-iänkriisi. Tai sitten mies on rumistunut ja nainen kaunistunut ja mies pelkää menettävänsä naisen.
Yksikään nainen ei kaunistu vanhetessaan, lopeta tuo vainoharhaisuudessa eläminen
Kyllä asioille on aikansa ja paikkansa. Avioliiton solmimisen paikka meni jo ihan samoin kuin varmaan lasten hankinta-aika menee ohi. Toinen on sopeutunut ajatukseen, että lapsia ei tule.
Sama tilanteessa, jossa toinen haluaisi hankkia oman kodin ja toinen jarruttelee ja perustelee vuokra-asumisen helppoutta.
Menee kymmenen vuotta ja sitten toinenkin herää, että jospa nyt hankitaan omistusasunto. Ei se enää tunnu samalta. Vuokraa on maksettu kymmen vuotta, asuntojen hinnat ovat nousseet. Omaan asuinympäristöön on totuttu, mahdollisilla lapsilla on koulut ja kaveripiiri lähellä. Meni jo eikä yhden mielen oikuilla aleta koko perheen elämää muuttamaan.
Itselläni on periaate parisuhteessa, että rakkaalle ei sanota ei. Silloin kun pitää kieltäytyä niin pitää miettiä onko se puoliso se oikea.
Mieheni haluaa naimisiin klo 23.00. Onko suuttumisen paikka vai suostunko?
Olisihan aloittaja voinut itse häippäistä suhteesta kun hääkellot eivät kilkattaneet. Jos ne häät niin tärkeät olivat.
"Nainen tuo talouteen 20% tuloista ja vie puolet.
Mies mahdollistaa asumisen ja elämänlaadun johon sinulla ei olisi yksin varaa."
Mistä ihmeestä tuollaisen luvun vedit? Minä maksan 100% omista kuluistani ja 50% talouden kuluista. Sen enempää miehellä kuin minullakaan ei olisi varaa maksaa näin korkeaa vuokraa yksin.
Onko minulla jonkinlainen oikeus vaatia miestä maksamaan suuremman osuuden? Jos on, mistä voin hakea oikeuden täytäntöönpanoa? Olisi kiva jos jäisi rahaa säästöönkin.
Miten itse tulkiset miehen olevan kylmä ja laskelmoiva, kun ap se tuossa kertoo olevansa miehen kanssa vain koska se on helpomman arjen mahdollistaja.