Katkeruus, kun mies haluaa naimisiin myöhään
Pitkäaikainen kumppani haluaisi nyt mennä naimisiin, mutta en ole yhtään innoissani kun suhdetta on takana reilusti yli 10 vuotta. Halusin kovasti mennä naimisiin nuorempana ja asiasta käytiin monet väännöt ja itkut. Mies ei silloin täysin torpannut ajatusta, mutta mutisi aina jotain että joskus sitten. Muistan vieläkin miten katkeransuloista oli käydä muiden ihmisten ja ystävien häissä kun lopulta luovuin ajatuksesta ihan kokonaan. Vuosien aikana asiaan tottui ja elin sen kanssa enkä ikinä ottanut asiaa puheeksi. Ja nyt kun iät alkaa nelosella mies haluaisi mennä naimisiin. Suhde on ihan hyvä, mutta ajatus naimisiinmenosta aiheuttaa ahdistusta ja jopa vihaa. Hautasin ne haaveet jo vuosia sitten ja koko asia on omassa mielessäni vaan sellainen negatiivinen möykky ja mörkö.
En tiedä mitä miehelle sanoisi tai mitä edes ajattelisi asiasta. Minulla on testamentti ja perintöasioista ei tarvitse huolehtia sillä molemmilla on omat asunnot ja autot vaikka asumme toisen omistamassa asunnossa. Yhteistä omaisuutta tai lapsia ei ole, eli mitään laillista syytä mennä naimisiin järkisyistä ei ole.
Kommentit (338)
"Spermaviemäri" on sangen värittynyt ja loukkaavahko termi, ja toivoisin, ettei sellaisia tällä palstalla olisi aivan pakko käyttää.
Jos käyttää tuon kaltaista terminologiaa, ei tule otetuksi kovinkaan vakavasti vakavasti otettavien ihmisten taholta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen enmmän sitä, että miksi täällä suhtaudutaan niin julmasti rakkauteen ja siihen, että ap:n mies "etsi" itselleen sopivaa aikaa kosia.
Hyppääpä sillalta. Silloin kun ap:n mies vaan pani tätä ja kieltäytyi aviosta se ei ollut julmaa ja sairasta seksuaalista hyväksikäyttöä vaan miestä piti ymmärtää silloin ja miestä pitää ymmärtää nyt, vain nainen on kylmä julma ä mmä jos ei aina tanssi miehen tahdon ja himon pillin mukaan luopuen omistaan ja mutiloiden mieltään ja kehoaan miekkosen tuuliviirimielihaluihin. Ukko roikotti ja hyväksikäytti naista 10va. Niin joo ja kun hyppäät niin katso että järvi on jäässä.
Mikä estää naarasta kosimasta ja jos ei mies suostu, painumasta helvettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi olen vielä tässä? Mies on minulle helpomman arjen mahdollistaja, enhän minäkään ollut hänelle muuta kuin joku säännöllisen seksin mahdollistaja ( nyt en enää sitäkään). Sitä saa mitä tilaa. Aikeeni oli puhtaat ja vilpittömät kun suhteeseen aloin. Hänellä ilmeisesti toisin. Sitä vain mietin, että voisinko vielä löytää molemminpuolista rakkautta muualta. Jos taloudellinen tilanteeni vielä helpottuu, lähden kävelemään. Tiedän, että hän olisi lähinnä helpottunut.
Hui, ovatko miehet tosiaan noin kylmiä ihmisiä? 🥶
Minusta tuo naaras vaikuttaa aika kylmältä ja laskelmoivalta.
Parasta kun mies tajuaisi lopettaa mahdollistamisen jo tänään
Koska nuoruuden rakkauteni pelkäsi naimisiinmenoa, emme sitoutuneet. Hankin lapsenkin yksin. Oli rankkaa ja pelottavaa, mutta ei voi mitään, miehet haluavat olla villejä ja vapaita, etenkin laskuista vapaita...
Nyt on lapsi aikuinen, ja pääsin vihdoin elämäni parhaaseen rooliin: puumaksi! En katsokaan enää muita kuin 20-40v nuorempia miehiä.
Jaahas. Spermaviemäreistä jankkaava luuseri on taas kaivautunut esille kiven alta.
Parasta viihdettä on katsoa kun heteroakat räpeltää miesten kanssa
En ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä. Missä itsekunnioitus? Vuosikausia itki jonkun sormuksen perään sen sijaan että olisi edes yrittänyt löytää kunppanin joka on samalla aaltopituudella. Outoa toimintaa.
AP, etkö millään tasolla harkitse eroa parisuhteestasi? Koska vaikuttaa tosiaan ainakin osittain siltä, että miehesi on melko tarkoituksellisestikin johtanut sinua harhaan näissä avioaikeissaan. Ja kun kuvailet hyvin pikkutarkasti tosiaan näitä rakkauden hiipumisen alkupisteitä ja myöhempiä tasoja. Niin tuleeko mieleen, että miksi sitten edes olla tuon kaltaisessa suhteessa?
Jossain ääri-negatiivisissa suhteissa, joissa on jopa väkivaltaa, on tämäkin sen uhrin näkökulmasta usein normalisoitunut ja tavalliseksi muuttunut asia. Eli mitä äärimmäisemmätkin tilanteet voivat tulla nähdyksi "harhaisesti", jos on liiaksi niiden sisällä kokevana osapuolena.
En tiedä elämästäsi mitään, mutta minulle tulee jotenkin paha mieli puolestasi, kun ajattelen, että olisit loppuelämäsi tuonkaltaisessa suhteessa, mitä kuvailet. Jos yrität kuvitella eroamista, muuttoa vaikka toiselle paikkakunnalle, ja aivan uuden ns. viidennen (tai mikä se luku nyt onkaan, riippuu ihmisestä) elämän aloittamista, niin eikö se mitenkään innosta tai kiinnosta?
Olisit sitten todennäköisesti yksin, mutta naisethan muutenkin pärjäävät yksin miehiä paremmin. Parhaimmillaan tuo päätös ja muutos voisi täräyttää koko elämäsi aivan uuteen asentoon.
Turhaan yrität loukata. Sinua pitävät naurettavana länkyttäjänä niin miehet kuin naisetkin.
Hienoja miehiä on olemassa vaikka kuinka paljon, mutta sinä et kuulu heihin.
Kyllä, sperma**** jankkaava surkimus kuuluu alimpaan luusereiden joukkoon.
En minä halua elää yksin, rakastan miehiä.
--
Onneksi sä kuolet yksin, letkuissa, ja itkien kun et dementiasi vuoksi tunnista hoitajiasi.
Onhan tuosta nyt romantiikka aika kaukana ja ihan eri asia mennä naimisiin perheen perustamista varten kuin muuten vain ja muodon vuoksi. Keski-iässä miehet alkavat laskea rahojaan ja miettiä tienauskykyään ja terveyttään ja niihin liittyviä tarpeitaan. Aloittaja tuossa sanoi olevansa vaativassa työssä. Ilmeisesti nyt olisi tarve sitouttaa enemmän, koska aloittaja saattaa alkaa hakea elämäänsä merkitystä, lähentyä perheensä ja ystäviensä kanssa ja alkaa viettää enemmän aikaa harrastuksissaan. Kyllä aloittajan kannattaisi jatkossakin pitää rahat erillään ja suhde sellaisena, että molemmat puuhaavat omiaan. Ja lähteäkin saa, jos siltä tuntuu, kun ei ole lupauksia ja valoja painamassa. Jakkarat, kipot ja kupit jakoon vaan. Missään tapauksessa ei tarvitse ryhtyä vanhuuden hoitajaksi tuollaiselle miehelle, ei ole huolenpitoa ansainnut.
Ei noin vanhana ja rupsahtaneena enää hyvältä näytä morsiamena...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sperma**** jankkaava surkimus kuuluu alimpaan luusereiden joukkoon.
Juu, täällä mä olen teidän kanssa.
Miksei? Mistä niin käy ilmi, ettei hän ole ansainnut huolenpitoa?
Olet ollut jo tarpeeksi mieliksi miehelle. Et tietenkään mene vaan annat lemput koko miehelle.
Vierailija kirjoitti:
AP, etkö millään tasolla harkitse eroa parisuhteestasi? Koska vaikuttaa tosiaan ainakin osittain siltä, että miehesi on melko tarkoituksellisestikin johtanut sinua harhaan näissä avioaikeissaan. Ja kun kuvailet hyvin pikkutarkasti tosiaan näitä rakkauden hiipumisen alkupisteitä ja myöhempiä tasoja. Niin tuleeko mieleen, että miksi sitten edes olla tuon kaltaisessa suhteessa?
Jossain ääri-negatiivisissa suhteissa, joissa on jopa väkivaltaa, on tämäkin sen uhrin näkökulmasta usein normalisoitunut ja tavalliseksi muuttunut asia. Eli mitä äärimmäisemmätkin tilanteet voivat tulla nähdyksi "harhaisesti", jos on liiaksi niiden sisällä kokevana osapuolena.
En tiedä elämästäsi mitään, mutta minulle tulee jotenkin paha mieli puolestasi, kun ajattelen, että olisit loppuelämäsi tuonkaltaisessa suhteessa, mitä kuvailet. Jos yrität kuvitella eroamista, muuttoa vaikka toiselle paikkakunnalle, ja aivan uuden ns. viidennen (tai mikä se luku n
Katson aina välillä alani työpaikkoja toisaalta eli se ajatus on mielessä usein. Parisuhteessa minut pitää pääasiassa helppous, arjen jatkuvuus ja se että mies on pääasiallinen ihmiskontaktini tällä paikkakunnalla (työkontaktit pl.) Olen sen verran tylsä ja tasaisuutta kaipaava ihminen että koko elämän risaiseksi heittäminen ilman jotain ankkuria, kuten työpaikka, tuntuu ahdistavalta. Olen myös burnoutin partaalla tällä hetkellä joten voimavaroja tehdä isoja elämänmuutoksia ei ole. Suhteessa on myös hyvät hetkensä, tai sanotaanko tasaista ja toimivaa arkea. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi olen vielä tässä? Mies on minulle helpomman arjen mahdollistaja, enhän minäkään ollut hänelle muuta kuin joku säännöllisen seksin mahdollistaja ( nyt en enää sitäkään). Sitä saa mitä tilaa. Aikeeni oli puhtaat ja vilpittömät kun suhteeseen aloin. Hänellä ilmeisesti toisin. Sitä vain mietin, että voisinko vielä löytää molemminpuolista rakkautta muualta. Jos taloudellinen tilanteeni vielä helpottuu, lähden kävelemään. Tiedän, että hän olisi lähinnä helpottunut.
Hui, ovatko miehet tosiaan noin kylmiä ihmisiä? 🥶
Minusta tuo naaras vaikuttaa aika kylmältä ja laskelmoivalta.
Parasta kun mies tajuaisi lopettaa mahdollistamisen jo tänään
Auta. Nyt joku sai ihan osuman näistä viesteistä. Kuinka ollakaan nainen on nyt harjauksen kohteena. Voi lähtikö kumppani ja vaihtoi luuseri toimia miehen. Sattuu se kun on häitä pidetty ja tämän mies jäi vihdoin tyhjään kämppään. Sohvan paikalle makaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen enmmän sitä, että miksi täällä suhtaudutaan niin julmasti rakkauteen ja siihen, että ap:n mies "etsi" itselleen sopivaa aikaa kosia.
Hyppääpä sillalta. Silloin kun ap:n mies vaan pani tätä ja kieltäytyi aviosta se ei ollut julmaa ja sairasta seksuaalista hyväksikäyttöä vaan miestä piti ymmärtää silloin ja miestä pitää ymmärtää nyt, vain nainen on kylmä julma ä mmä jos ei aina tanssi miehen tahdon ja himon pillin mukaan luopuen omistaan ja mutiloiden mieltään ja kehoaan miekkosen tuuliviirimielihaluihin. Ukko roikotti ja hyväksikäytti naista 10va. Niin joo ja kun hyppäät niin katso että järvi on jäässä.
Mitä ihmettä? Minä kerroin minun näkemyksen rakkaudesta ja sinä sekosit noin. Onko väärin, että toisten meidän luonne haluaa oikeasti odottaa ja nähdä elämää yhdessä, jotta tietää, että siihen voi aidosti sitoutua.
Minä en hyppäisi suin päin avioliittoon, vaikka kuinka rakastaisin, täytyy nähdä myös ne alamäet, jotta tuntee toisen kunnolla. Ei sinun ajatus rakkaudesta kamalan kaunis ole, kun noin kirjoitat. Tuollaiseen suhteeseen jääminen olisi jo idioottimaista, jos kokee tulleensa hyväksikäytetyksi. Ja missä pulassa sitä olisikaan silloin, jos olisi mennyt aikaisin naimisiin ja huomaisi tuon vasta silloin... Ei se avioliitto takaa sitä, etteikö kumppani suhtautuisi hyväksikäyttäen!
Eikä ap:n mies ole edes huijannut. Hän on sanonut, että myöhemmin, se myöhemmin tuli vain ap:lle liian myöhään. Ap:n katkeruus on kyllä jo sitä luokkaa, että olisin itse jo eronnut.
Nainen tuo talouteen 20% tuloista ja vie puolet.
Mies mahdollistaa asumisen ja elämänlaadun johon sinulla ei olisi yksin varaa.