Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus, kun mies haluaa naimisiin myöhään
01.02.2026 |
Pitkäaikainen kumppani haluaisi nyt mennä naimisiin, mutta en ole yhtään innoissani kun suhdetta on takana reilusti yli 10 vuotta. Halusin kovasti mennä naimisiin nuorempana ja asiasta käytiin monet väännöt ja itkut. Mies ei silloin täysin torpannut ajatusta, mutta mutisi aina jotain että joskus sitten. Muistan vieläkin miten katkeransuloista oli käydä muiden ihmisten ja ystävien häissä kun lopulta luovuin ajatuksesta ihan kokonaan. Vuosien aikana asiaan tottui ja elin sen kanssa enkä ikinä ottanut asiaa puheeksi. Ja nyt kun iät alkaa nelosella mies haluaisi mennä naimisiin. Suhde on ihan hyvä, mutta ajatus naimisiinmenosta aiheuttaa ahdistusta ja jopa vihaa. Hautasin ne haaveet jo vuosia sitten ja koko asia on omassa mielessäni vaan sellainen negatiivinen möykky ja mörkö.
En tiedä mitä miehelle sanoisi tai mitä edes ajattelisi asiasta. Minulla on testamentti ja perintöasioista ei tarvitse huolehtia sillä molemmilla on omat asunnot ja autot vaikka asumme toisen omistamassa asunnossa. Yhteistä omaisuutta tai lapsia ei ole, eli mitään laillista syytä mennä naimisiin järkisyistä ei ole.
Kommentit (439)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n piti päästä naimisiin silloin aikaisemmin? Miksi mies haluaa naimisiin nyt? Oliko näihin mitään järkiperusteluja? Liittyykö tähän uskonto jotenkin kun ei kyennyt lapsia hankkimaan avioliiton ulkopuolella?
Mikä järki tehdä lapsi miehen kanssa joka ei halua edes sitoutua?
No eikö se mies sanonut haluavansa naimisiin myöhemmin, ja lapsi on kyllä isompi sitoumus kun avioliitto.
Vaikka tämä pariskunta kyllä kuulostaa siltä ettei heidän pitäisi yhdessä olla.
ihan ymmärrettävää ettei nainen hanki lasta ilman ja ennen avioliittoa. Ja mies voi haluta naimisiin myöhemmin, mutta pitäisi tarkentaa sitten että puhutaanko että vuoden päästä vai kun yhteisiä kilometrejä on takana yli vuosikymmenen edestä. Meinaan jos toinen halusi avioitua jo paljon aikaisemmin, voi hyvin olla että miehen halutessa naimisiin on jo liian myöhäistä ja maku asiasta meni jo. Avoin keskustelu olisi kaiken A ja O eikä toisen pitäminen penkillä ja oletus että hän istuu siellä kärsivällisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n piti päästä naimisiin silloin aikaisemmin? Miksi mies haluaa naimisiin nyt? Oliko näihin mitään järkiperusteluja? Liittyykö tähän uskonto jotenkin kun ei kyennyt lapsia hankkimaan avioliiton ulkopuolella?
Mikä järki tehdä lapsi miehen kanssa joka ei halua edes sitoutua?
No eikö se mies sanonut haluavansa naimisiin myöhemmin, ja lapsi on kyllä isompi sitoumus kun avioliitto.
Vaikka tämä pariskunta kyllä kuulostaa siltä ettei heidän pitäisi yhdessä olla.
ihan ymmärrettävää ettei nainen hanki lasta ilman ja ennen avioliittoa. Ja mies voi haluta naimisiin myöhemmin, mutta pitäisi tarkentaa sitten että puhutaanko että vuoden päästä vai kun yhteisiä kilometrejä on takana
Minä taas en ymmärrä sitä, että sanotaan, että haluan naimisiin, mutta myöhemmin. Mitä ihmeen järkeä siinä on? Jotain aikalisää siinä ottaa ja vielä miettii löytyisikö parempaa puolisoa. Muuta selitystä ei voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, sperma**** jankkaava surkimus kuuluu alimpaan luusereiden joukkoon.
Juu, täällä mä olen teidän kanssa.
Ja myöntää, että on alin luuseri, heh!
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.
Kyllä minuakin ap:n tilanteessa mietityttäisi.
Epäilisin, että toinen tajunnut ikää tässä tulevan nyt koko ajan, eikä sitä parempaa sitten löytynytkään. Että mennään nyt sitten naimisiin, niin on joku jonka kanssa vanheta.
Ihan suoraan sanoen pohtisin vakavasti koko suhteen jatkoa, jossakin kun vielä voi olla se todellinen rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.
Kyllä se kelpasi ensimmäiset seitsemän vuotta jonka jälkeen vaan luovutin ja luovuin ajatuksesta täysin. Ärsytti ettei mies silloin sanonut mitään tai halunnut oikein edes keskustella asiasta joten painin noiden tunteiden ja surun kanssa ihan yksin. Mies näki miten surullinen olin muiden häissä ja silti mitään ei ikinä tapahtunut. Nyt on vaan auttamatta liian myöhäistä ja oikeastaan ärsyttää että mies edes puhuu asiasta. Ap
Ehkä olet muutoinkin jo etääntynyt koko suhteesta, ja toinen keksii nyt pikaratkaisuja, jotta kaikki olisi taas kivasti.
Mutta miettisin kyllä aika tarkkaan, että haluaisinko edes jatkaa tuossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suostuit tuollaiseen? Miksi jäit miehen kanssa yhteen jos sinulla haaveena oli mennä nuorena naimisiin?
Onko nyt sentään syy erota? Ei mielestäni.
Mikä tahansa on syytä erota, jos tuntuu ettei halua siinä suhteessa olla. Itse noudatan nykyään ajatusta, että jos suhde tuo pahaa mieltä, niin se on heippa hei.
Ei se yksinolo oikeasti ole niin kauheaa.
Nainen tuo talouteen 20% tuloista ja vie puolet.
Mies mahdollistaa asumisen ja elämänlaadun johon sinulla ei olisi yksin varaa.
---
Oho kuulitteko...kuuluu aina hassu ääni kun miesten pallit kutistuu. Sitten ne paniikissa suoltaa ylläolevan kaltaista vanhanaikaista pas*aa, kun eihän sitä nyt kannata mukavaan itsepetokseen sekoittaa faktoja.
Iso osa naisista tienaa enemmän, omistaa enemmän ja taatusti tekee enemmän kuin peruspentti. Minulla on erinomainen elintaso ja kertaakaan mies ei ole tuonut siihen mitään muuta kuin lisäkuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n piti päästä naimisiin silloin aikaisemmin? Miksi mies haluaa naimisiin nyt? Oliko näihin mitään järkiperusteluja? Liittyykö tähän uskonto jotenkin kun ei kyennyt lapsia hankkimaan avioliiton ulkopuolella?
Mikä järki tehdä lapsi miehen kanssa joka ei halua edes sitoutua?
No eikö se mies sanonut haluavansa naimisiin myöhemmin, ja lapsi on kyllä isompi sitoumus kun avioliitto.
Vaikka tämä pariskunta kyllä kuulostaa siltä ettei heidän pitäisi yhdessä olla.
Ei sanonut, vaan että ehkä joskus myöhemmin.
Lapsi ei ole mikään sitoumus, sellaisen voi pykätä vaikka yhdenillanjutun kanssa.
Miehestä joskus täytyy erota, lapsesta ei vaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap:n piti päästä naimisiin silloin aikaisemmin? Miksi mies haluaa naimisiin nyt? Oliko näihin mitään järkiperusteluja? Liittyykö tähän uskonto jotenkin kun ei kyennyt lapsia hankkimaan avioliiton ulkopuolella?
Mikä järki tehdä lapsi miehen kanssa joka ei halua edes sitoutua?
No eikö se mies sanonut haluavansa naimisiin myöhemmin, ja lapsi on kyllä isompi sitoumus kun avioliitto.
Vaikka tämä pariskunta kyllä kuulostaa siltä ettei heidän pitäisi yhdessä olla.
Hahhah :D Sen verran on noita lapsensa hylkääviä miehiä ja yh-äitejä nähty, että ei todellakaan lapsi ole yhtään mikään sitoumus mihinkään. Kuten joku jo sanoikin, niin miehethän laittaa sellaisen alulke vaikka yhden yön tuttavuuden kanssa, jos kännissä kumi unohtui ja nainen ei halua aborttia tehdä.
Jos mies sen sijaan haluaa naimisiin ennen lasten tekoa, niin on sentään jotain edellytyksiä sille, että aikoo oikeasti sitoutua perheeseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miehestä joskus täytyy erota, lapsesta ei vaan voi."
Niin, nyt ei puhuttu siitä, onko äiti sitoutunut lapseen vaan onko mies sitoutunut siihen lapsensa äitiin. Miehelle ei lapsen tekeminen ilman avioliittoa ole vielä mikään sitoutumus siihen naiseen. Pikemminkin todennäköisempää on silloin, että hylkää naisen ja lapsen, kun on halunnut pysyä naimattomana että pääsee vaivattomammin lähtemään kun huvittaa.
Jos avioton lapsi olisi miehelle joku sitoumus naiseen, niin eipä olisi tällaista määrää yh-äitejä kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Joo- o. Tällasta se on. Itse olen myös luopunut tästä haaveesta ja ollut tässä viime vuodet lähinnä lapsen ja ikävän taloustilanteen takia. Arki on helpompaa. Olisin kovasti halunnut toisen lapsen ja mietinkin nyt että voinko uhrata tähän vielä muutaman vuoden ( nyt olen jo auttamatta liian vanha innostumaan mistään tindereistä) toisen lapsen takia. Vai onko minun pakko luopua tuostakin haaveesta ja antaa mahdollisuus sille, että joskus vielä ehkä tapaisin oman ihmiseni. Isoja häitä en kyllä uudenkaan kanssa enää pitäisi.
Itse onnistuin luopumaan häähaaveista , kun alkoi tuntua siltä että jos mies nyt yllättäen kosisikin, niin enhän mä edes halua hänen kanssa naimisiin! Halusin tosiaan vielä vuosi pari sitten, mutta en enää. Kosinta ei enää korjaisi tilannetta , koska lakkasin haluamasta koko miestä. En usko minkään romantiikan syttyvän enää tässä , niin monesti eri tavoin torjutuksi olen tullut. Mietin vaan , e
Jotenkin alkaa tuntua, että tähän naimisiinmenoasiaan on kiteytynyt kaikki se, mikä tässä suhteessa on pielessä. Ehkä kannattaisi miettiä, mitä elämältään haluaa. Lannistuneen tyytymisen mukavuudenhalun takia vai rohkeuden elää omannäköistä elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.
Kyllä se kelpasi ensimmäiset seitsemän vuotta jonka jälkeen vaan luovutin ja luovuin ajatuksesta täysin. Ärsytti ettei mies silloin sanonut mitään tai halunnut oikein edes keskustella asiasta joten painin noiden tunteiden ja surun kanssa ihan yksin. Mies näki miten surullinen olin muiden häissä ja silti mitään ei ikinä tapahtunut. Nyt on vaan auttamatta liian myöhäistä ja oikeastaan ärsyttää että mies edes puhuu asiasta. Ap
Mitä ne häät muuttaa sitä parisuhdetta? En ole koskaan käsittänyt tätä.
- Juridiset asiat, elämän asioiden hoitaminen sujuvaa. Mutta sen lisäksi, miksi ei? Miksi pidetäön rippijuhlat, ihan turhaa, tai ylioppilasjuhlat, mitä varten tarvitaan joku paperi ja hattu, miksi allekirjoitat työsopimuksen kun etkö voisi mennä vaan sinne työpaikalle aina aamuisin, ja sitäpaitsi synttäreitäkin on ihan turha juhlia tai vuosia laskea koska muuttaako se mitään kun yhtä vanha kumminkin olet?
"Jollain ihmeen mentaaliakrobatialla saatiin taas miesten huono käytös naisten syyksi."
Tyhmyydestä voit syyttää vain itseäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suurin osa niistä epäkiinnostavistakin on juuri tuollaisia, sori vaan. Avoimilla markkinoilla on tällä hetkellä tietääkseni 1 mies joka on naimaiässä ja tuntee avioliiton velvollisuudet ja on valmis ne kantamaan. Muut miehet haluavat vaan s eksiorjan jota eivät edes ruoki, niin kuin orjia kuuluu ruokkia."
Kukaan ei usko horinoitasi
"Miehestä joskus täytyy erota, lapsesta ei vaan voi."
Totta, mutta tässä puhuttiin nyt parin välisestä sitoumuksesta.
Vierailija kirjoitti:
"Jollain ihmeen mentaaliakrobatialla saatiin taas miesten huono käytös naisten syyksi."
Tyhmyydestä voit syyttää vain itseäsi
En minä harrasta mentaaliakrobatiaa.
Mulle opetti isä jo nuorena, että asiat pitää tehdä ajallaan ja oikeassa järjestyksessä. Ensin seurustellaan vähän aikaa, sitten kun on todettu että kumppani on sopiva niin kihloihin, naimisiin ja sitten vasta lapset ja asuntolaina.
Tätä neuvoa olen noudattanut ja itsekin jätin yhden jahkailijan, jonka kanssa ei suhde edennyt normaalilla tavalla. Nykymiehistä iso osa on vaan pilalla, ennen sitä pidettiin normaalina ja asiaankuuluvana, että jos haluaa naisen kanssa pysyvämmin olla niin naimisiin mennään. Ja varsinkin ennen mitään lapsia ja yhteistä kotia. Nykyään moni mies tuntuu haluavan elää jotain todella venytettyä nuoruutta nelikymppiseksi asti, jossa ei tarvii ottaa vastuuta omasta perheestä. Vaan elellään huoletonta "poikamieselämää" tavallaan, vaikka olisikin se vakihoito (= tyttöystävä/avopuoliso) siinä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Mulle opetti isä jo nuorena, että asiat pitää tehdä ajallaan ja oikeassa järjestyksessä. Ensin seurustellaan vähän aikaa, sitten kun on todettu että kumppani on sopiva niin kihloihin, naimisiin ja sitten vasta lapset ja asuntolaina.
Tätä neuvoa olen noudattanut ja itsekin jätin yhden jahkailijan, jonka kanssa ei suhde edennyt normaalilla tavalla. Nykymiehistä iso osa on vaan pilalla, ennen sitä pidettiin normaalina ja asiaankuuluvana, että jos haluaa naisen kanssa pysyvämmin olla niin naimisiin mennään. Ja varsinkin ennen mitään lapsia ja yhteistä kotia. Nykyään moni mies tuntuu haluavan elää jotain todella venytettyä nuoruutta nelikymppiseksi asti, jossa ei tarvii ottaa vastuuta omasta perheestä. Vaan elellään huoletonta "poikamieselämää" tavallaan, vaikka olisikin se vakihoito (= tyttöystävä/avopuoliso) siinä mukana.
Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei iso osa naisistakaan enää halua mitään avioliitto-lapset-talolaina yhdistelmää riesakseen.
Minäkin olin suhteessa 10 vuotta, siis 10! Tein selväksi, että naimisiin haluan ja lapsia vasta sitten. Vihjailin ja yritin saada asiat etenemään, muut ystävät ympärillä menivät eteenpäin elämässään. Minä katkerana katselin sivusta. No lopulta sisuunnuin ja erosin miehestä. Elelin pari vuotta yksinään ja tapasin sitten ihanan miehen, nopeasti edettiin suhteessa ja nyt ollaan oltu 7 vuotta onnellisesti yhdessä niistä 5 naimisissa. Meillä on jo kaksi lasta ja siihen taitaa jäädäkin, ollaan molemmat jo keski ikäisiä. Eletään ihanaa, onnelista aikaa ja liittomme on mahtava. Nyt ne nuorena naineet eroilee ja selittää kuinka liitto on ollut alusta asti onneton ja yhteen on menty lähinnä siksi, että nopeasti haluttiin naimisiin ja lapset nuorena. Minä kiitän onneani, etten sen ensimmäisen kanssa ajautunut yhteen, tuossa jonossa olisin itsekin. Olen hänet muutaman kerran tavannut jälkikäteen yhteisten tuttujen kautta ja ihan puistattaa miten olen 10 vuotta häneen tuhlannut.