Oletko tehnyt "paskaduunia", millainen maku jäi?

Demareiden kansanedustajana paskanmaku on varmasti pysyvä, kökön suolto turvasta on jatkuvaa. Lisäksi narsistiset ja kiusaavat pomot tuovat oman lisänsä kurjuuteen.

Sitten on vielä wanhat tulipunademarit jotka yritti hävittää Suomen puolustusvoimat ja tunkivat kielensä ensin NL:n ja sitten Putinin perään, antavat nyt täysin järjettömiä vanhan punaideologian siivittämiä  lausuntoja hävittäjäkauppojen perumisesta jonkun Trumpin takia jolla on alle kolmevuotta kautta jäljellä.

Olin ja olen vieläkin ns. paskaduunissa. Ensimmäinen pitkä- aikainen työni oli junasiivoojana. Työ oli fyysisesti raskasta, eikä asiaa auttaneet laiskat ja iäkkäät työkaverit. Lusmusivat minkä kerkesivät. Ensimmäiset 3v riesana oli pahin työpaikkakiusaaja, jonka saattaa kuvitella. Onneksi savustettiin lopulta ulos  työpaikalla tapahtuneen viinanjuonnin takia. Esihenkilö yritti vielä saada tän juopon takaisin!! Kestin yli 7v. Sitä pas... ja voin sanoa et vain osa työkavereista oli hyviä ja se ydinporukka eli vanhat katkerarat ja lusmut akat niin joo o.. 

Olen edelleen siivoojana, mutta kohteeni ovat mukavia ja pomoni loistava kaikin puolin. Terveisiä vain erityisest  Maritalle, joka pilasit niin minun kuin muidenkin tuökavereidesi elämän. Tosin vain sen hetken kun oltiin samassa työpaikassa. Elämä vei sinulta ihmisiä ja terveytesi ja se on sinulle ihan oikein!

Siivosin vuoden sairaalassa leikkausosastolla lukion jälkeen ennen jatko-opintoja. Oli ehdottomasti yksi työurani parhaista ja mielenkiintoisimmista työtehtävistä. Tykkään tekemisen meiningistä, vaihtelevista päivistä, kiireestä ja tiimityöstä. Sekä siitä, että näkee kättensä jäljen heti eikä vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. Valitettavasti tuon työn palkka ei ole sellainen että sillä elättäisi itsensä ja kaksi lasta pk-seudulla. Siksi teen asiantuntijatyötä ja mätänen tietokoneen edessä nykyään. 

Tein 28 vuotta paska duunia hotelleissa ja ravintoloissa, tarjoilija, aamiaiskokki ja respaa. Nykyään asiakkaat todella vi........   . 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen varastotyössä ja yleensä tällä saa aikaan keskustelun hiljentymisen. Töissä on välillä paljon ylitöitä tarjolla ja tulot voi nostaa helposti yli 4000 euron bruttoon jos töitä tekee viikonloppuna. En tiedä saisinko edes vastaavaa pysyvää työpaikkaa korkeakoulutuksella eikä tähän työhön liity minkäänlaista stressiä eikä vuosien opiskeluita.

Vaan paskaduunista ei tuollaista palkkaa saa. Alle 2000€/kk saa paskaduunista palkkaa. Ja jos käy ilmi, että kuulut liittoon, niin ei seuraavana päivänä tarvi tulla työhön.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, en ole kiinnostunut muiden mielipiteistä ja töissä en seurustele muiden kanssa. Haluan vain tehdä hommani ja siitä palkkani. Elämä alkaa aina kun pääsen töistä pois.

Minulle taas työn pitää olla muutakin kuin palkka. Työn pitää inspiroida, kollegoiden olla kivoja tai ainakin niin, että tullaan ok toimeen. Töissä kuitenkin vietetään osa ajasta elämässä, joten pelkkä palkka ei minun tapauksessani riitä. 

Aulapalvelussa olen ollut. Osa kollegoista ei osaa kirjoittaa saati kommunikoida kuten aikuinen ihminen. Taistellaan jonkun esihenkilön suosiosta kynsin hampain. Väkisin yritetään jyrätä muita, koska täytyy esittää vahvaa persoonaa tai pelätään jonkun muun saavan kehuja.. Harvan työkaverin kanssa on voinut oikeasti keskustella, mutta hekin ovat olleet tuuraajia ja palaavat opintojensa pariin. Asiakaspalvelupuoli taas on ihan ok, mutta sekin riippuu kohteesta. Työtehtävät vaihtelivat merkonomin tehtävistä siivoojan tehtäviin. Nauratti jotkin työtehtävät, kuten: asiakkaiden tiskien hoitaminen, kopioiminen, pölyjen pyyhintä, postipatena oleminen. 

Vierailija kirjoitti:

Siivosin vuoden sairaalassa leikkausosastolla lukion jälkeen ennen jatko-opintoja. Oli ehdottomasti yksi työurani parhaista ja mielenkiintoisimmista työtehtävistä. Tykkään tekemisen meiningistä, vaihtelevista päivistä, kiireestä ja tiimityöstä. Sekä siitä, että näkee kättensä jäljen heti eikä vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. Valitettavasti tuon työn palkka ei ole sellainen että sillä elättäisi itsensä ja kaksi lasta pk-seudulla. Siksi teen asiantuntijatyötä ja mätänen tietokoneen edessä nykyään. 

Tällainen työ - kiire, kova tohina, työtä porukalla - olisi minulla painajainen. Asiantuntijatyö tietokoneen ääressä yksin omassa rauhassa taas olisi unelmani. 

Olin aikoinaan matalan taso suorittavassa aivot narikkaan -työssä. Työ vei kaikki voimat henkisesti ja fyysisesti. Tuntui että joka työpäivä valui hukkaan ja elämä meni aivan sumussa. Edes viikonloppuisin en toipunut siitä. Oli aika kauheaa.  

Lukion jälkeisenä kesänä olin hanttihommissa ja kieltämättä tuli varsin surullinen olo vanhempien työntekijöiden puolesta. Siinähän menee elämä ihan hukkaan, kun tekee pienipalkkasta tylsää ja suorittavaa työtä koko ikänsä. Taukohuoneen jutuissa toistui viikonloppujen ja lomien odottelu. No ainakin itse sain lisää opiskelumotivaatiota.

Olin lukioaikana hiihtolomalla b-mielisairaalan suljetulla osastolla apulaisena. Siivoilin mm. vanhuksia ja kehitysvammaisia, joilla oli mennyt löysät housuun. Silloin ei edes ollut kaikilla vaippoja. Se kasvatti ihmisenä luonnetta. Terv. DI

Olen ihan kirjaimellisesti tehnyt paskaduunia hevosten hoitajana. Karsinoiden puhdistaminen kahdesti päivässä oli osa työnkuvaa. Hevostnehoitajan työ opetti jo nuorena vastuunkantoon. Olen myös ollut lähettinä, jota ei ainakaan nykyisin pidetä kai kummoisenakaan työnä, se oli ihan ok työtä siinä elämänvaiheessa. Itse saan töihin lähettien tuomia paketteja päivittäin ja aina pyrin vaihtamaan pari samaan lähettien kanssa ja olemaan ystävällinen. Monelle he ovat ilmeisesti täysin näkymättömiä.

Henkihän siellä olisi varmaan lähtenyt ellei myrkkyihin ja pölyyn niin vimeistään johonkin tapaturmaan kun onni loppuu.

Olen ollut erään puhelinoperaattorin aspassa töissä. Oli ihan hirveää kyttäämistä, jopa pissatauot piti kirjata ylös ja ruokatunnit oli kellotettu tarkasti- ikävä kyllä yhteisessä tilassa oli vain 1 mikro ja noin 15 käyttäjää samaan aikaan ruokatunnilla. Oli kyllä melkoinen kyykytys kulttuuri, jossa määräaikaisia sopimuksia tehtiin perä jälkeen. Johtaminen aivan kamalaa.

Olen myös ollut myyjänä erikoisliikkeissä, joissa vaadittiin erityistä osaamista ja asiantuntemusta. Pomot hirveitä ja palkkaus kaupan tes. Provisioita oli turha haaveilla kun pomo pölli myyjien kaupat omiin nimiinsä tai siirsi suosikilleen. 

Opiskelin ja Vaihdoin alaa- nyt saan huomattavasti helpommalla tuplaten sen palkan jota aiemmin kituutin hirveässä stressisså- riittääkö tulokseni ensi kuussa, käykö tarpeeksi asiakkaita jne. 

Opiskelu kannattaa vaikka ikää olisi jo enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Jäi paska maku mutta sain siittä erittäin arvokasta kokemusta jonka avulla sain parempia töitä. Sehän se tänä päivänä onkin ihmisten ongelma kun ei suostu tekemään "paska duunia" sitten itketään kun ei pääse niihin parempiin töihin ilman minkäänlaista kokemusta. Pohjalta alkaa ihan kaikki työurat ellet satu olemaan rikkaiden ihmisen lapsi että vanhemmat suhteilla järjestää ne huippu työt heti alusta lähtien

Entä kun joudut jäämään sinne pohjalle? Kaikki ei voi valita ja lähteä. 

Mistään työstä ei pitäisi tehdä inhottavaa ja epäinhimillistä. Etenkään niistä ylläpitävistä, mitä ilman ei mikään pyöri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi paska maku mutta sain siittä erittäin arvokasta kokemusta jonka avulla sain parempia töitä. Sehän se tänä päivänä onkin ihmisten ongelma kun ei suostu tekemään "paska duunia" sitten itketään kun ei pääse niihin parempiin töihin ilman minkäänlaista kokemusta. Pohjalta alkaa ihan kaikki työurat ellet satu olemaan rikkaiden ihmisen lapsi että vanhemmat suhteilla järjestää ne huippu työt heti alusta lähtien

 

Entä kun joudut jäämään sinne pohjalle? Kaikki ei voi valita ja lähteä. 

Mistään työstä ei pitäisi tehdä inhottavaa ja epäinhimillistä. Etenkään niistä ylläpitävistä, mitä ilman ei mikään pyöri.

Taitaa olla aika vaikeaa nykyään se pohjalta nousu. Juoksupojasta saattoi päästä tj:ksi joskus takavuosina. Nykyään on niin että jos pohjalla olet niin sinne jäät.

Olen tehnyt teollisuudessa työtä, johon ei vaadita koulutusta.

Ei siitä mitenkään huonot muistot jääneet, mutta olin nuori silloin. 

Luulen, että en enää jaksaisi tyhmiä työkavereita. Eivät kaikki tyhmiä olleet, mutta valitettavasti äänekkäimmät vitsiniekat ja naistennaurattajat(ja heidän jutuilleen käkättävät)olivat sitä.