Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei kelpaa päiväkotiin eikä kouluun, päiväkodin lastenhoitajien ja opettajien mielestä
26.01.2026 |
Saan jatkuvasti kuulla päiväkodin (ja nyt esikoulun) opettajilta ja lastehoitajilta miten suuri rasite lapseni heille on. Lapseni ei kiusaa ketään eikä häiritse muita lapsia millään tavalla ja muut lapset pitävät hänestä. Mutta aikuisille hän on näköjään vain yksi iso rasite ja haitta, koska hän tarvitsee paljon aikuisen apua monessa asiassa ja kaipaa aikuisten seuraa. Hän on nepsy (autisti). Minkä minä sille voin, että hän on nepsy ja siksi tarvitsee normaalia enemmän aikuisten tukea ja auttamista? Minkä minä sille voin, että hän haluaa aikuisten seuraa ja viihtyy mieluummin aikuisten (lastenhoitajien ym.) kanssa kuin muiden lasten kanssa leikkimässä. Nyt saan sitten kuulla miten lapseni on kyllä koulukypsä ja tietenkin kouluun menossa syksyllä, mutta että kuulemma hänet pitää ennen sitä muuttaa ihan erilaiseksi ettei hän rasita sitten opettajia koulussa. Hän ei kuulemma saisi enää syksyllä koulun alkaessa tarvita aikuisten tukea (juuri yhtään) eikä saisi haluta viettää aikuisten kanssa aikaa vaan lasten. Mitään avustajaa hänelle ei tulla myöntämään, selvitin. Toimintaterapia ym. on, mutta ei ne häntä ei-nepsyksi muuta. Onko muilla kokemuksia siitä, että päiväkoti ja koulu sanoo suoraan, että lapsesi on rasite ja haitta? Ja tekee selväksi, että lapsi ei kelpaa sinne sellaisena kuin on?
Kommentit (172)
Koulussa ei pueta oppilaita (poikkeuksena neliraajahalvaantunut), se pitää pystyä hoitamaan itse. Jos ryhmässä pukeminen on ongelma, tulee ongelmia olemaan monessa muussakin ryhmänä tehtävässä jutussa. Yhden oppitunnin aikana opettajalla on ehkä 1 minuutti aikaa keskittyä yhteen oppilaaseen. Tämä tulee olemaan lapsellesi järkytys ja asia kannattaa puhua selväksi jo etukäteen. Välituntivalvonnassakaan ei voida keskittyä yhden lapsen kanssa jutteluun, vaan pitää pystyä tasapuolisesti seuraamaan kaikkia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta päätellen lapsesi haasteet on todella merkittäviä. Ihan pienistä ei yleensä kotiin puhuta noin. Vanhemmat usein tulkitsee, että päiväkodista/koulusta jotenkin tartutaan lillukanvarsiin ja ollaan yliherkkiä/-tarkkoja. Todellisuudessa se on juuri toisinpäin. Lapsesi ei ilmiselvästi ole kykenevä nykyisellä mallilla klaaraamaan koulussa. Olisiko erityisluokkaa saatavilla? Henkilökohtaisen avustajan (ohjaajan) saaminen on kiven alla ja helpompi sinne erityisluokalle on päästä. Laki muuten muutti pienluokkien nimet takaisin erityisluokiksi, mutta samasta asiasta puhutaan kuitenkin.
Toisaalta lapset kasvaa ja muuttuu. Joskus lapsi jää jonkun toimintamallin vangiksi edellisessä paikassa ja uudessa saa uuden alun. Tulee ns. paranemisia. Tietenkään autisti ei muutu ei-autistiksi, mutta silti erityisyys vähenee uudessa paikassa. Tätä tapahtuu eniten juuri nivelvaiheessa.
Itse lähtisin sillä liikkeelle, että lapsi menee yleisopetukseen tuettuna (mitä se tuki sitten olisikin) ja hänelle on tiedossa sitten erityisluokalle paikka, jos homma ei ala sujua. Lähtökohtaisesti lähtisin aina kokeilemaan normaalia luokkaa. Valitettavasti nämä erityisluokat on myös sellainen pysyvä mylly ja niistä paluu yleisopetukseen erittäin harvinaista muuten kuin nivelessä.
t. erkkaluokanope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. lievät nepsyt ovat niin tavattoman yleisiä ettei sellaisille ole mitään mahdollisuutta kustantaa henkilökohtaista avustajaa.
Sen puoleen suurin osa tämän kaltaisista lapsista olisi vielä 10-15 vuotta sitten luokiteltu aivan tavallisiksi lapsiksi.
Tavattoman yleisiä? Autismin kirjon diagnoosi on noin 1 % lapsista, ja siinä on mukana ne vähemmän lievätkin.
Mua ei ikinä kukaan pitänyt tavallisena lapsena lapsuudessani 80-luvulla, vaikkei mun autismia tietenkään silloin osattu tunnistaa. Omituisena ja outona pidettiin.
Autismi on vain yksi monista nepsyn kirjon diagnooseista. Lievän autismidiagnoosin saanutta lasta eli aspergeria ei käytännössä erota tavallisesta lapsesta. On ehkä vähän keskimääräistä epäsosiaalisempi ja keskimääräistä kiinnostu
No ei muiden nepsyjen yleisyydellä ole väliä, kun puhutaan autistien tuen tarpeesta.
Miks sä yrität väittää tietäväsi aspergerista enemmän, kuin minä aspergerina? 😃 Mene nyt sitten sinne mun lapsuuteen kertomaan kaikille, ettette te yhtään erota "Tuulia" muista lapsista, ei se oo mitenkään omituinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. lievät nepsyt ovat niin tavattoman yleisiä ettei sellaisille ole mitään mahdollisuutta kustantaa henkilökohtaista avustajaa.
Sen puoleen suurin osa tämän kaltaisista lapsista olisi vielä 10-15 vuotta sitten luokiteltu aivan tavallisiksi lapsiksi.
Tavattoman yleisiä? Autismin kirjon diagnoosi on noin 1 % lapsista, ja siinä on mukana ne vähemmän lievätkin.
Mua ei ikinä kukaan pitänyt tavallisena lapsena lapsuudessani 80-luvulla, vaikkei mun autismia tietenkään silloin osattu tunnistaa. Omituisena ja outona pidettiin.
Autismi on vain yksi monista nepsyn kirjon diagnooseista. Lievän autismidiagnoosin saanutta lasta eli aspergeria ei käytännössä erota tavallisesta lapsesta. On ehkä vähän keskimääräistä epäsosiaalisempi ja keskimääräistä kiinnostu
Yksikään lapsi ei saa asperger-diagnoosia, jos ei sitä käytännössä erota "tavallisesta" lapsesta. Jotenkin herttaista tulla pätemään tuollaista autistille itselleen. Vähän niinkuin manspleinausta.
Opeta lapsesi katsomaan mallia muiden (jonkun huolellisen kiltin tytön) toiminnasta. Autisti ei osaa tätä usein tehdä automaattisesti, vaan vaatii aikuisen sanottamaan tekemisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsi koulussa tottuu että huomiota ei saa.
Onko edes diagnoosia vai oletko diagnosoinut lapsen itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemuksella autismikirjon lapset harvoin leikkii muiden lasten kanssa eivätkä kaipaa huomiota, vaan jämähtävät helposti omiin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa paikkaa autismiluokalta!
Ei sinne noin vain pääse. Pitää olla paljon haasteita oppimisessa ja omatoimisuudessa. Koulu monesti aloitetaan vähillä tukitoimilla ja niitä lisätään tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko edes diagnoosia vai oletko diagnosoinut lapsen itse?
Mitä jos et kommentoisi, jos et osaa edes lukea.
Useimmissa kunnissa ei ole mitään autismiluokkia nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu on myös aika erilainen paikka kuin kaaosmainen päiväkoti. Pulpetissa istuminen ei kannusta ottamaan kontaktia aikuiseen, joten sinuna jättäisin vakan (sori nyt vaan) paskantärkeiden idioottien mielipiteet omaan arvoonsa ja luottaisin siihen, että lapsi mallioppii muilta miten koulussa ollaan. Se tekeekö kavereita on asia erikseen, mutta yleensä autisteja tai hiljaisempia ei ole koulussa 1kpl vaan niitä on useampia, joista löytää seuraa.
Elikkäs stressi pois ja vakatantat ruotuun paikalleen.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa ei pueta oppilaita (poikkeuksena neliraajahalvaantunut), se pitää pystyä hoitamaan itse. Jos ryhmässä pukeminen on ongelma, tulee ongelmia olemaan monessa muussakin ryhmänä tehtävässä jutussa. Yhden oppitunnin aikana opettajalla on ehkä 1 minuutti aikaa keskittyä yhteen oppilaaseen. Tämä tulee olemaan lapsellesi järkytys ja asia kannattaa puhua selväksi jo etukäteen. Välituntivalvonnassakaan ei voida keskittyä yhden lapsen kanssa jutteluun, vaan pitää pystyä tasapuolisesti seuraamaan kaikkia tilanteita.
Haalarit on kätevä ulkovaatte, saappat jotka saa työnnettyä vain jalkaan esim. kuomat. Kannattaa tehdä pukemisesta mahdollisimman helppoa lapsille. Koulussa ulkovaatetta tarvitsee olla paljon vähemmän kuin päiväkodissa. Koulussa ulkona ollaan vain pieni hetki, ei tarvitse välipukuja ja kuravaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"on siis sanottu mm. että on hyvin hankalaa täällä meille, että lapsesi ei pue itse kun käsketään. Ja että me emme ehdi auttaa lastasi pukemisessa. Me emme ehdi jutella lapsesi kanssa ulkona, lasten täytyy leikkiä muiden lasten kanssa eikä olla aikuisten kanssa. Meidän työtä haittaa kun sinun lapsesi tarvitsee apua siinä ja siinä. Lapsesi ei voi olla tällainen enää koulussa, se haittaa opettajien työtä. Jne jne. Ap"
Olen itse nepsylapsen vanhempi (lievä autismi ja ei-vilkas ADHD, ennen ADD). Oli päiväkodissa juuri tuollainen, puhui aikuisten kanssa kun muut lapset leikkivät, hidas pukemaan ja kuuntelemaan ohjeita. Tehtiin eskarissa testit yksityisellä (julkinen puoli tukossa, sinne pääsevät ainoastaan vaikeimmat tapaukset) ja saatiin diagnoosi ja lääkitys.
On melkoista nuoralla tanssimista ja tasapainoilua sen välillä, että saa lapsen toimimaan halutulla tavalla kuitenkaan liikaa negatiivista palautetta antamatta. Unohtuneet tavarat ja hidastely joskus ärsyttävät. Pitää kuitenkin muistaa, että neuroepätyypillinen lapsi saa helposti kymmeniä tuhansia kertoja negatiivista palautetta lapsuutensa aikana. Moni alkaakin uskoa olevansa muita huonompi, ihmisenä arvoton ja syrjäytyy. Tiedän tapauksia, joissa näin on käynyt.
Nyt lapsi on kolmannella luokalla ja leikkii ikätovereidensa kanssa, usein myös vanhempien lasten kanssa koska on älykäs ja verbaalinen. Leikit muuttuvat iän myötä, joku päiväkotilapsi on aivan eri ihminen kuin varhaisteini, vaikka välillä on vain 6 vuotta eroa. Koulussa pärjää erinomaisesti.
Muutama amatöörineuvo, jotka ovat toimineet oman lapseni kohdalla (ei välttämättä juuri teidän kohdallanne):
-Ole kärsivällinen, mutta säilytä tietty minimivaatimustaso. Tarvittaessa ne kengät puetaan tai itketään ja puetaan
-Hanki oikea diagnoosi ajoissa
-Neuvolan tuki on usein lässytystä ja käsienheiluttelua, koska heillä ei ole osaavaa henkilökuntaa (psykiatreja, neuropsykologeja)
-Mieti, mikä lasta kiinnostaa ja yritä tehdä yhdessä näitä asioita
-Jotkut asiat vaativat 100 kertaa enemmän kertausta kuin "normolapsilla", mutta saattaa oppia uuden kielen, kertotaulun tai jonkun monimutkaisen asian tuosta vaan
-Liikunta ja kehonhallinta ovat tärkeitä hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta
-Päiväkodin Marjatta ei välttämättä edes ymmärrä, mitä autismi tarkoittaa. Turha ottaa jonkun randomin kommentteja liian vakavasti
Ja jos mikään ei toimi, aina on se krokotiilivaihtoehto
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset synnyttävät vammaisia lapsia? Mitä hyötyä heistä on?
Miehen/kätilön vika. Jos klitoris unohtuu ennen synnytystä "on" asentoon kun pitäisi olla "off"-asennossa, lapsi syntyy vammaisena. Etkö tiedä edes perusteita?
Onpa täällä jyrkkiä kommentteja. Jokainen ymmärtää, että tällainen lapsi, joka ei asetu muottiin, voi olla rasittava aikuisen mielestä, mutta asiaa voi auttaa monellakin tavalla.
Minusta on tärkeää huomioida, että ilmeisesti tämä lapsi ei ole väkivaltainen tai arvaamaton. Hän vain ei osaa asettua leikkimään muiden lasten kanssa, kun on tottunut olemaan aikuisen seurassa ja kommunikoimaan aikuisten tavalla. Tulkitsen, että lapsi ymmärtää puhetta, vaikka toimiikin eri tavoin kuin häneltä toivotaan.
Mitä äiti voi tehdä: opettaa lapselle keskustellen ja selittäen (tarpeen vaatiessa yhä uudestaan), että päiväkodissa/koulussa häneltä odotetaan tietynlaista toimintaa. Että siellä on tarkoitus oppia asioita, joita opettaja kertoo ja näyttää, ja opettajan täytyy jakaa kaikille lapsille huomiotaan. Siksi koko aikaa ei voi olla vain aikuisen luona, ja on tarkoitus oppia myös toimimaan oman ikäisten lasten kanssa. Vanhempien tehtävä on opettaa lastaan selviytymään maailmassa, joka on tehty toisenlaisia varten. Se vaatii autistiselta oman käyttäytymisen muutosta ja erilaisten tilanteiden hallintaa, mutta koko ajan myös muu maailma tulee pikkuhiljaa enemmän vastaan. Lapsi ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan maailman muuttumista, vaan on opittava tässä ja nyt.
Mitä päiväkoti/koulu voi tehdä: ammattilaisena järjestää lapselle tilaisuuksia oppia harjoittelun kautta, aikuisen aluksi ohjaamana, kuinka toimia itsenäisesti ja toisten lasten kautta. Jos on vaikea pukea visuaalisessa hulinassa, lapselle osoitetaan paikka, jossa voi pukeutua rauhallisemmassa, esim. sermin tai seinän takana samassa tilassa. Jos äänimaailma häiritsee, niin kuulokkeista on apua, sellaiset voi olla lapsella päässään, jollloin melu tai hälinä ei häiritse niin paljon.
Ammattikasvattajan työtä on lapsen tukeminen. Hän ei tosiaan voi olla yhden lapsen "kaveri" ja hylätä muita, mutta voi harjoituttaa lapsia tutustumaan esimerkiksi pelaamalla jotakin tai lukemalla kirjaa niin, että siinä on useampi lapsi ja tämä yksilö pääsee osaksi ryhmää. Hän voi ohjata yhteensopivia lapsia samaan porukkaan ja opastaa leikkitaidoissa. Se vie aikaa ja vaivaa, mutta kyllä lapset oppivat.
Ja olen samaa mieltä, että parhaassa tapauksessa löytyy se sopiva lapsi tai lapsia juuri ap:n lapsen kavereiksi. Vanhemmillakin on mahdollisuus etsiä lapselle seuraa, kenties samojen ongelmien kanssa painivien perheiden kautta tutustumalla. Jos on joku ystävä, niin se auttaa tutustumaan muihin myös koulussa. Voimia ap:lle ja lapselleen! Kyllä asiat järjestyvät, voisivat olla pahemminkin.
"Itse lähtisin sillä liikkeelle, että lapsi menee yleisopetukseen tuettuna (mitä se tuki sitten olisikin) ja hänelle on tiedossa sitten erityisluokalle paikka, jos homma ei ala sujua. Lähtökohtaisesti lähtisin aina kokeilemaan normaalia luokkaa. Valitettavasti nämä erityisluokat on myös sellainen pysyvä mylly ja niistä paluu yleisopetukseen erittäin harvinaista muuten kuin nivelessä"
Mitä myllystä tulee pihalle ja minkälaisin valmiuksin?
Ei kuulosta siltä että lapsella kovin vakavia vaikeuksia olisi, jos muut lapset tykkäävät ja ilmeisesti tulee hyvin toimeen heidän kanssaan, vaikka viihtyykin yksikseen tai aikuisten kanssa paremmin? Yksin viihtyvä ja rauhallinen lapsi on omalla tavallaan aika itsenäinen, ei tarvitse koko ajan kaveria vieressä jotta ei tylsistyisi. Sitä helposti tarttuu kielteisiin asiohihn, varsinkin jos palautetta ei osata kertoa tahdikkaasti... Jos olisi kyse jostain vakavasta, kyllä silloin olisi velvollisuus tarjota tukeakin eikä olettaa että lapsi oppii pois tavoistaan.
Ei pitäisi olla mikään ongelma, että viihtyy ksin tai paremmin aikuisten kanssa kuin lasten. Tällaiset pikkuvanhat lapset ovat usein hyvin fiksuja, ja voihan olla että koulusta löytyy vanhempia ja kypsempiä kavereita joiden kanssa viihtyisi. Eikä ole mikään pysyvä ominaisuus, että vaatii tavallista enemmän aikuisen huomiota tai on vaikeuksia pukeutua. Nuo ovat taitoja, joita jokainen oppii omassa tahdissaan. Ei lapsen tarvitse ihmisenä siitä muuttua, vaikka opettelisi uusia taitoja ja pikku hiljaa itsenäistyisi. Pukemisessa voi yhdessä aikuisen kanssa miettiä, helpottaisiko jos sitä harjoittelisi ryhmätilanteessa tai sitten pukisi sivummalla kaikessa rauhassa. Ongelma voi olla vaikka siinä, että lapsi ahdistuu kiireestä ja hoputtamisesta ja pelkää jäävänsä viimeiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko edes diagnoosia vai oletko diagnosoinut lapsen itse?
Mitä jos et kommentoisi, jos et osaa edes lukea.
Koska aloitus kertoo että lapsi ei saa toimintaterapiaa, mikä on outoa, koska jos todella on tuo diagnoosi eli autismi, niin terapian kyllä saa kelan kautta ja sitä suosittelen hakemaan. Eli varaa aika lääkärille ja lähde selvittämään asiaa. Jos virallista diagnoosia ei ole, vaan esim sukurasite ja epäilee itse että lapsi on nepsy, niin silloin kannattaa vaikka kouluterveydenhuollon kautta vaatia tutkimukset, näihin on kova kysyntä nykyään.
Riittääkö jossain nykyään että ajatus harhailee? Meilläpäin ei pääse vaikka olisi vakavia haasteita toiminnanohjauksessa. Pääsee vain jos on merkittäviä oppimisvaikeuksia, ja hekin vain ns. toistaiseksi eli heidätkin yritetään tuupata mahd pian tavalliseen luokkaan. Tai jos on kehitysvammainen tai sokea tms. iso fyysinen avun tarve.