Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei kelpaa päiväkotiin eikä kouluun, päiväkodin lastenhoitajien ja opettajien mielestä
26.01.2026 |
Saan jatkuvasti kuulla päiväkodin (ja nyt esikoulun) opettajilta ja lastehoitajilta miten suuri rasite lapseni heille on. Lapseni ei kiusaa ketään eikä häiritse muita lapsia millään tavalla ja muut lapset pitävät hänestä. Mutta aikuisille hän on näköjään vain yksi iso rasite ja haitta, koska hän tarvitsee paljon aikuisen apua monessa asiassa ja kaipaa aikuisten seuraa. Hän on nepsy (autisti). Minkä minä sille voin, että hän on nepsy ja siksi tarvitsee normaalia enemmän aikuisten tukea ja auttamista? Minkä minä sille voin, että hän haluaa aikuisten seuraa ja viihtyy mieluummin aikuisten (lastenhoitajien ym.) kanssa kuin muiden lasten kanssa leikkimässä. Nyt saan sitten kuulla miten lapseni on kyllä koulukypsä ja tietenkin kouluun menossa syksyllä, mutta että kuulemma hänet pitää ennen sitä muuttaa ihan erilaiseksi ettei hän rasita sitten opettajia koulussa. Hän ei kuulemma saisi enää syksyllä koulun alkaessa tarvita aikuisten tukea (juuri yhtään) eikä saisi haluta viettää aikuisten kanssa aikaa vaan lasten. Mitään avustajaa hänelle ei tulla myöntämään, selvitin. Toimintaterapia ym. on, mutta ei ne häntä ei-nepsyksi muuta. Onko muilla kokemuksia siitä, että päiväkoti ja koulu sanoo suoraan, että lapsesi on rasite ja haitta? Ja tekee selväksi, että lapsi ei kelpaa sinne sellaisena kuin on?
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko edes diagnoosia vai oletko diagnosoinut lapsen itse?
Mitä jos et kommentoisi, jos et osaa edes lukea.
Koska aloitus kertoo että lapsi ei saa toimintaterapiaa, mikä on outoa, koska jos todella on tuo diagnoosi eli autismi, niin terapian kyllä saa kelan kautta ja sitä suosittelen hakemaan. Eli varaa aika lääkärille ja lähde selvittämään asiaa. Jos virallista diagnoosia ei ole, vaan esim sukurasite ja epäilee itse että lapsi on nepsy, niin silloin kannattaa vaikka kouluterveydenhuollon kautta vaatia tutkimukset, näihin on kova kysyntä nykyään.
Aloituksessa nimenomaan kerrotaan, että lapsella ON toimintaterapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa on huono asenne lasta kohtaan, meillä on ollut päiväkodissa ihanat opettajat ja aina on ollut aikaa puhua lapsille ja auttaa pukemaan. Lapset ovat olleet pienessä päiväkodissa, niitä löytyy isoista kaupungeista myös, tietysti paikkaa voi joutua odottamaan pidempään ja voi olla kaukana kotoa.
Vierailija kirjoitti:
"Itse lähtisin sillä liikkeelle, että lapsi menee yleisopetukseen tuettuna (mitä se tuki sitten olisikin) ja hänelle on tiedossa sitten erityisluokalle paikka, jos homma ei ala sujua. Lähtökohtaisesti lähtisin aina kokeilemaan normaalia luokkaa. Valitettavasti nämä erityisluokat on myös sellainen pysyvä mylly ja niistä paluu yleisopetukseen erittäin harvinaista muuten kuin nivelessä"
Mitä myllystä tulee pihalle ja minkälaisin valmiuksin?
Kiusattu ja traumatisoitunut lapsi (oli hiljainen ja luokkatoverit vanhempia väkivaltaisia poikia, jotka tutustuttivat myös päihteisiin). Lukioon ei ollut edellytyksiä, ei tietysti välttämättä olisi ollut muutenkaan, mutta sanottiin ihan suoraan, että sieltä ei jatketa lukioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi käynyt tutkimuksissa?
Aloituksessa lukee, että lapsi on autisti, eli selvästi on käynyt.
Onhan näitä, jotka tekevät diagnoosinsakin itse.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että nykyään joka toinen lapsi on joku erikoistapaus joka ei selviä edes päiväkodissa saatikka peruskoulussa? Ettei olisi vaan vapaankasvatuksen tuotoksia iso osa?
Yhäkin näitä autisteja, kuten apn lapsi, on noin yksi prosentti lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljenpojallani on lievä/keskivaikea autismi. Kerron nyt raadollisen rehellisesti, miten asiat menivät hänen kanssaan (Helsinki). Myöskään hänelle ei myönnetty avustajaa (ei budjettia/ei saatavilla) kouluun. Koulussa oli monia hirveitä tilanteita ekat kolme-neljä vuotta. Lapsi sai hirvittäviä raivokohtauksia ja toisaalta hänen kimppuunsa käytiin monella eri tavalla.
Lapsi on poikkeuksellisen älykäs, mikä hieman auttoi asiaa, koska ainakaan koulutyössä ei ollut mitään ongelmia. Lopulta luokkaan saatiin yhteinen avustaja, koska luokassa oli muitakin erityislapsia. Veljeni ja vaimonsa tekivät valtavasti töitä vääntäen rautalangasta miten muiden kanssa ollaan ja mitä ei vaan voi tehdä jne jne. Nykyään lapsi on kohtuullisen hyvin sopeutunut yläastelainen, jolla on ystäviä, harrastus, ja koulu sujuu hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun pitäis ap vaan sanoa tiukasti, että sinä et pysty lapsesi synnynnäistä neurologista poikkeamaa muuttamaan tai "parantamaan".
Joo mutta ei siellä koulussakaan voi opettaja koko aikaa jutella tämän yhden lapsen kanssa.
Eikö lapsen kanssa voi keskustella koulun säännöistä? Vaikka tykkää olla enemmän aikuisten kanssa, eikö voi sopia että kotona ollaan aikuisten kanssa mutta koulussa täytyy antaa muillekin tilaa. Opettajalla on 25 oppilasta ja ehkä 1 avustaja.
Vaikea uskoa että olisi suoraan sanottu että 'muuta lapsesi kokonaan' vai onko neuvottu keskustelemaan? Nepsykin oppii ja ymmärtää sääntöjä, vaikkei muuttuisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että nykyään joka toinen lapsi on joku erikoistapaus joka ei selviä edes päiväkodissa saatikka peruskoulussa? Ettei olisi vaan vapaankasvatuksen tuotoksia iso osa?
Valitettavasti on. Ja niistä kärsii oikeasti nepsyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa paikkaa autismiluokalta!
Hän on niin lievästi autisti, että hänen paikka on sekä terveydenhuollon että koulutoimen mukaan ihan tavallisella luokalla ilman avustajaa. Ap
No sitten se on koulutoimen tehtävä huolehtia, että lapsi pärjää siellä ilman avustajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa paikkaa autismiluokalta!
Hän on niin lievästi autisti, että hänen paikka on sekä terveydenhuollon että koulutoimen mukaan ihan tavallisella luokalla ilman avustajaa. Ap
No sitten se on koulutoimen tehtävä huolehtia, että lapsi pärjää siellä ilman avustajaa.
Kotona voidaan keskustella koulun säännöistä ja harjoitella miten siellä toimitaan. Ei kaikkea koko ajan sysätä yksin koululle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi käynyt tutkimuksissa?
Aloituksessa lukee, että lapsi on autisti, eli selvästi on käynyt.
Onhan näitä, jotka tekevät diagnoosinsakin itse.
Jos olis vaivautunut lukemaan ap:n viestit, niin tietäis, ettei tässä tapauksessa ole niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No ei muiden nepsyjen yleisyydellä ole väliä, kun puhutaan autistien tuen tarpeesta.
Miks sä yrität väittää tietäväsi aspergerista enemmän, kuin minä aspergerina? 😃 Mene nyt sitten sinne mun lapsuuteen kertomaan kaikille, ettette te yhtään erota "Tuulia" muista lapsista, ei se oo mitenkään omituinen. "
Se, että sinulla on asperger ei tee sinustakaan asiantuntijaa. Kokemusasiantuntija sinusta enintään voisi tulla kurssin kautta. Sinulla on tasan sinun oma kokemuksesi. Toisillakin on omansa. Kaikkien oma kokemus on tasa-arvoinen. Sitten on erikseen asiantuntijat, joihin sinä et kuulu.
Vierailija kirjoitti:
"No ei muiden nepsyjen yleisyydellä ole väliä, kun puhutaan autistien tuen tarpeesta.
Miks sä yrität väittää tietäväsi aspergerista enemmän, kuin minä aspergerina? 😃 Mene nyt sitten sinne mun lapsuuteen kertomaan kaikille, ettette te yhtään erota "Tuulia" muista lapsista, ei se oo mitenkään omituinen. "
Se, että sinulla on asperger ei tee sinustakaan asiantuntijaa. Kokemusasiantuntija sinusta enintään voisi tulla kurssin kautta. Sinulla on tasan sinun oma kokemuksesi. Toisillakin on omansa. Kaikkien oma kokemus on tasa-arvoinen. Sitten on erikseen asiantuntijat, joihin sinä et kuulu.
No kyllä se nyt hyvänen aika tekee musta asiantuntijan sen suhteen, että TIEDÄN, ettei aspergerit ole ihan niin kuin tavalliset lapset, ei edes erota niistä.
Mulla on myös huomattavan paljon enemmän kuin vain oma kokemukseni tietona.
Tietenkin autismista tietää eniten autistit itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että nykyään joka toinen lapsi on joku erikoistapaus joka ei selviä edes päiväkodissa saatikka peruskoulussa? Ettei olisi vaan vapaankasvatuksen tuotoksia iso osa?
Yhäkin näitä autisteja, kuten apn lapsi, on noin yksi prosentti lapsista.
Älä jaksa. Nepsyt ovat kokonaisuus. Pelkkiä adhd-tapauksia on kouluikäisistä 20%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No ei muiden nepsyjen yleisyydellä ole väliä, kun puhutaan autistien tuen tarpeesta.
Miks sä yrität väittää tietäväsi aspergerista enemmän, kuin minä aspergerina? 😃 Mene nyt sitten sinne mun lapsuuteen kertomaan kaikille, ettette te yhtään erota "Tuulia" muista lapsista, ei se oo mitenkään omituinen. "
Se, että sinulla on asperger ei tee sinustakaan asiantuntijaa. Kokemusasiantuntija sinusta enintään voisi tulla kurssin kautta. Sinulla on tasan sinun oma kokemuksesi. Toisillakin on omansa. Kaikkien oma kokemus on tasa-arvoinen. Sitten on erikseen asiantuntijat, joihin sinä et kuulu.
No kyllä se nyt hyvänen aika tekee musta asiantuntijan sen suhteen, että TIEDÄN, ettei aspergerit ole ihan niin kuin tavalliset lapset, ei edes erota niistä.
Sinä tiedät omasta aspergeristasi. Moni lapsi joka on saanut aspergerin diagnoosin todella on vaikea erottaa ns. normaaleista lapsista. Näin ei tietenkään aina ole. Joku kenellä on tuollainrn kokemus, voisi väittää niin koska se on hänen kokemuskensa. Siis samoin miten sinä nyt teet
"Yksikään lapsi ei saa asperger-diagnoosia, jos ei sitä käytännössä erota "tavallisesta" lapsesta. Jotenkin herttaista tulla pätemään tuollaista autistille itselleen. Vähän niinkuin manspleinausta. "
Nepsyliike on osa woke-liikettä. Nepsyt näkevät itsensä neurovähemmistönä eli yhtenä yhteiskunnan sorretuista ryhmistä joita etuoikeutetut (eli tässä tapauksessa neurotyypilliset) sortavat.
Itse olen jonkinasteinen asperger, mutta tämä on vaan omaa päätelmää, ei virallisra diagnoosia. Olin ensimmäiset vuodet koulussa käytännössä yksin välitunneilla. Välillä harmitti, mutta toisaalta oli ihana olla hetken rauhassa. Koulupäivät ovat kuitenkin niin lyhyitä siinä vaiheessa, ettei siinä montaa välituntia päivään mahdu. Ehkä teidänkin kannattaa vaan reippaasti kokeilla sinne normiluokalle menoa. Pukemisesta voi sopia opettajan kanssa, että lapsi pukee pari minuuttia muiden jälkeen kun suurin ruuhka on hävinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko edes diagnoosia vai oletko diagnosoinut lapsen itse?
Mitä jos et kommentoisi, jos et osaa edes lukea.
Koska aloitus kertoo että lapsi ei saa toimintaterapiaa, mikä on outoa, koska jos todella on tuo diagnoosi eli autismi, niin terapian kyllä saa kelan kautta ja sitä suosittelen hakemaan. Eli varaa aika lääkärille ja lähde selvittämään asiaa. Jos virallista diagnoosia ei ole, vaan esim sukurasite ja epäilee itse että lapsi on nepsy, niin silloin kannattaa vaikka kouluterveydenhuollon kautta vaatia tutkimukset, näihin on kova kysyntä nykyään.
Aloituksessa nimenomaan kerrotaan, että lapsella ON toimintaterapia.
Miksi terapeutti ei sitten käy päiväkodissa ja opasta henkilökuntaa kuinka lapsen kanssa toimitaan ja suunnittele päiväkodin kanssa yhteistyössä sellaiset rutiinit joilla voidaan helpottaa lapsen omatoimisuutta: aikuisen tuki, ajastin ja kuvaohjeet pukemiseen.? Ulkoiluun voi keksiä lapselle tehtäviä mistä suoriutuu itse, jos ei onnistu leikkimään muiden lasten kanssa, esim lapsi saa vaikka tarra palkintoja kun tekee yksin asioita, keinuu laskee liukumäkeä, juoksee pihan ympäri, tekee hiekka tai lumikakun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInusta kuulostaa siltä, että ongelma on päiväkodin ja koulun työntekijöiden asenteissa. Kunnan johto päättää millaiset resurssit on päiväkodissa ja koulussa ja että avustajia ei ole. Siihen täytyy sopeutua niin työntekijöiden kuin vanhempien (aapeen). Ja aapee näyttää sopeutuneen. Mutta päikyn työntekijät ei. Heillä on asenneongelma. Ei ole vanhempien eikä lasten vika, että resursseja ei ole. Se on kunnan johdon vika. Valittakoot sinne eikä vanhemmille.
Kyllä se nimenomaan on vanhempien vika, kun eivät maksa tarpeeksi että olisi niitä resursseja. Ei ole muiden velvollisuus maksaa yksityishoitoa joka sekopäälle.
Suomessa on ilmaiset peruskoulut. Ei vanhemmat voi ostaa oman lapsensa kouluun lisää resursseja edes rahalla. Vanhempainyhdistyksen kautta voi kyllä laittaa koululle varoj
On mutta on olemassa myös sellaisia vaihtoehtoja kun vaikka kristillinenkoulu, jossa oppiminen on varmasti rauhallisempaa kuin nää tietyt uskonnon edustajat puuttuu joukosta...
Miten voi olla, että nykyään joka toinen lapsi on joku erikoistapaus joka ei selviä edes päiväkodissa saatikka peruskoulussa? Ettei olisi vaan vapaankasvatuksen tuotoksia iso osa?