Korttipakka

Tämä ei ole niinkään vanha tarina, kerran eräässä firmassa tapahtui näin.



Oli oltu pitkään laatukoulutuksessa, ja väki alkoi väsyä.



Seuraavaksi olisi ollut tauko, mutta konsultti vain jatkoi puhettaan.



Henkilöstöpäällikkö kehotti työntekijöitä ryhdistäytymään. Kun konsultti



kertoi tuloskortista, niin ne, joilla oli laatukäsikirja mukana, ottivat

sen

pyytämättä esiin.



Mutta eräällä työntekijällä ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän

levitti eteensä pöydälle. Henkilöstöpäällikkö huomasi kortit ja sanoi:



" Sinä siellä, kortit pois." Laatukoulutuksen jälkeen työntekijä pysäytettiin



ja saatettiin toimitusjohtajan huoneeseen.



Toimitusjohtaja sanoi: " Perustelkaa tekonne. Muuten rankaisen teitä kovemmin



kuin ketään koskaan." Työntekijä vastasi: " Herra toimitusjohtaja, olen ollut



laatukoulutuksessa melkein koko viikon eikä minulla ole laatukäsikirjaa



mukana, mutta toivon että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen



työntekijä aloitti kertomuksensa.



Katsokaas, herra toimitusjohtaja:



Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti muistutetaan siitä, että tämä



firma on tärkein asia elämässäni.



Kakkosesta muistan, että firmassamme on kaksi työntekijäryhmää:

suunnittelijat ja ne jotka tekevät työt.



Kun näen kolmosen, ajattelen firmamme strategiaa, missiota ja visiota,

vaikka en alkuunkaan ymmärrä niitä.



Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä lastani, jotka kuorossa kysyvät



ammattiani mutta joille en osaa antaa tyydyttävää vastausta.



Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä työntekijäämme, jotka saivat



potkut. Yhteensä heitä oli kymmenen: viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat



viime hetkellä, viisi tyhmää jotka pitivät kannastaan loppuun asti kiinni.





Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi loppututkintoa, jotka tähän

tehtävääni vaadittiin mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta

urakehitykseeni.



Kun näen seiskan, muistan että jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä minulla



on töitä kotona.



Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa työntekijäämme, jotka



saivat palkankorotuksen. Ne olivat pomoni, hänen vaimonsa, heidän poikansa



ja poikiensa vaimot.



Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni johtoryhmä, jonka hain lentokentältä



sunnuntaiaamuna. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt minua siitä.



Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen minuuttia, jotka tarvitsen



jallupullon tyhjentämiseen.



Sotilas on auditoija.



Kun näen kuningattaren, ajattelen palkanlaskijaa, joka siirtää kuukausittain



rahaa tililleni, joka ynnää ikälisäni ja joka muutenkin on mukava ihminen.





Kun näen kuninkaan, minulle ei tule ketään mieleen. Lähinnä vain vituttaa.





Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364; niitä on vain



yksi vähemmän kuin minulla on työpäiviä vuodessa.



Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla on ketjutettua määräaikaista

työsopimusta.



Maita on 4, yhtä monta kuin minulla on ollut lomapäiviä

neljännesvuosisadassa.



Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on palavereja päivässä.



Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin firmassa on keskenjääneitä



projekteja puolessa vuodessa.



Kuten huomaatte, herra toimitusjohtaja, korttipakka on minulle

laatukäsikirja, tuloskortti ja CV.



Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi.