Yhä useampi lapsi ei voi syödä päiväkoti- tai kouluruokaa: heille tarjotaan turvaruokaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut oppilas, joka oli asperger hyvin vahvasti. Nykyisinhän neurokirjolaisia ei eritellä. Mutta hänellä eri ruoka-aineet ei saaneet koskettaa toisiinsa ja hänelle esim kaikenlaiset laatikkoruuat olivat kauhistus, koska oli vaikea tietää, mitä ainesosia ruuassa on ja ne olivat sekaisin. 

MUTTA hän opetteli asiaa. Tätä harjoiteltiin toimintaterapeutin kanssa, siedätettiin koulussa minun avustuksellani ja parin vuoden päästä hän pystyi syömään lähes kaikkea. Ei ollut eikä tarvittu mitään hemmetin turvaruokia, vaan tavoitteena oli oppia syömään kutakuinkin normaalista. 
Nykyäänkö tämä ei ole enää tavoite? Vaan että lapsi saa turvaruokaa? Näistä ei ainakaan kenestäkään ole esim armeijaan

 

 

Tuohonhan nimenomaan pyritään turvaruokien avulla.

Tiedän lapsen joka varmaan tarttis turvaruokakoulutuksen. Mutta vaikea nähdä miten saisi maistamaan sitä ehdolla olevaa normaalia ruokaa jos ei ole pakko. Tai edes sietämään sitä lautasella. Nykyohjehan tuntuu ainaki ravitsemusihmisten kertomana olevan ettei lasta saa pakottaa maistamaan.

Siedätyshän on perusjuttu kaikessa, mutta onneksi pieni lapsi ei vielä osaa keksiä olevansa kokemusasiantuntija ja tyrmäämään kaikki ammattilaisten neuvot. Siitäkin on meinaan havaintoja vähän vanhemmissa että peloille esmes ei haluta tehdä mitään, niitä suorastaan vaalitaan ja vaaditaan sitten kaikkia sisältövaroituksia sitä vauhtia että niiltä ei säästyisi edes lasten hyönteiskirja.

Meillä 3 lasta kaikki kasvatettu samanlailla mutta silti vain 1 on syömisen kanssa haasteita.

Turvaruokaa saa päiväkodissa ja se on pasta/makaroni. Turvaruuan saa koska jos ruoka ei ole sellaista mitä uskaltaa syödä niin ei todellakaan syö mitään vaikka olisi kuinka nälkä. Sen sijaan että nälkä kasvattaisi halua syödä asia menee päinvastoin. 

Aamupalan syö kotona ennen päiväkotia ettemme kuormita päikkyä eikä lasta. Mutta ennen turvaruokaa jos sattui huono ruoka ja huono välipala niin ei syönyt kotonakaan mitään kun paasto jäi ns päälle.

Saa sekä turvaruoan ja ottaa normiruuan mutta maistaa ei ole pakko. Turvaruuan myötä lapsi on maistanut uusia ruokia aiempaa enemmän.

Kun lapsi sairastuu hän lakkaa kokonaan syömästä ja juomasta. Tämä johtaa aina tiputukseen tai nenämahaletkuun.

Kaikkea mahdollista on kokeiltu mutta nää asiat eivät ole ns kasvatuksen takana. Lapsi on aistiyliherkkä. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa googlata Arfid.  Mä antaisin mitä vaan että lapsi söisi kunnolla ja paino nousi normaalisti. Ei tää todellakaan ole ollut mun valinta enkä ole opettanut lastani nirsoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan ajatuksena. Miten tämän kaltaiset ovat pysyneet hengissä aikana, kun ei ole ollut mahdollisuutta käydä kaupassa hakemassa nakkeja ja nugetteja erityiserkin nokan eteen? Kuolleet nälkään peruna-aterian ääreen?

 

Yhteiskunta oli ennen erilainen. Rauhallisempi. Nämä "tämänkaltaiset" pärjäsivät paremmin rauhallisemmassa yhteiskunnassa. He eivät oireilleet yhtä paljon kuin nykyisin. 

Turvaruokien tarve on vain yksi oire. Rauhallisessa ympäristössä niitä ei tarvita ja muukin oireilu jää vähäisemmäksi.

Etenkin koulut ja päiväkodit ovat nykyään niin levottomia ja rauhattomia, että niissä oireilevat sellaisetkin lapset, joilla ei ennen ollut mitään ongelmia.

Tällöin pitää korjata kouluolosuhteet. Turvasose on laastari, jolla paikataan murtuvaa patoa. Rauhallisesta kouluympäristöstä hyötyy jokainen lapsi. Turvaruoasta on pahimmillaan haittaa. 

Ennen nirso syömisestä verrattiin pikkuvauvaan mikä tietyssä iässä oli sitten kova paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miten lapsen, jolla on ehkä autismi, saa syömään muutakin kuin turvaruokia? No ei ainakaan sillä, että antaa pelkkää turvaruokaa. Unohda turvaruoka. Se turvaruoka on huono asia pitkällä aikavälillä ja voi johtaa jopa aliravitsemukseen ja puutostiloihin. Vanhemman pitää sitkeästi vaan tarjota uusia makuja eikä antaa heti periksi. Lapsi itkee? Anna itkeä, ei siihen kuole. Älä pelkää itkua ja muita reaktioita. Lähde liikkeelle vaikka teelusikasta, sitten vähitellen lisää seuraavana päivänä. Palkitse onnistumisista. Kyllä se siitä lähtee. 

 

Terveydenhoitaja 

 

Kiitos neuvoista hyvä "terveydenhoitaja".

Meidän vaikeasti alipainoinen autisti lihoi normaalipainoon sen jälkeen alkoi saamaan koulussa joka päivä turvaruokaa (vaikka sitä ei silloin kutsuttu sillä nimellä). Se oli aivan tavallista ruokaa. Riisiä, kanafilepihvi ja vihr

Eli sai parempilaatuista ruokaa kuin muut. Voisiko kaikkien lasten ruoan saada samalle tasolle?

Ennen oli koko perhe koolla aterialla, joka päivä. Kaupat meni kiinni klo 17. Ruokaillessa vaihdettiin kuulumiset syönnin lomassa, ei kenelläkään ollut kiire harrastuksiin. Ei kytätty ja hoputettu saati tehty ongelmaa ihan joka asiasta. Voisiko nykyvanhemmat kokeilla samaa, vai onkohan kuitenkin liikaa vaadittu? 

Ei ole, täällähän vannotaan miten "tekisivät kaikkensa".

Koulu/päikky ruuassa olisi paljon parannettavaa. Paljon sellaista pataa tai vuokaruokaa missä on kaikkea mahdollista sekaisin. Perusruuat ovat nykyään vähemmistössä tai sitten jos on tyyliin jauhelihakastike niin se on maustettu niin sanotusti aikuisen makuun ei lasten.

Paljon menee päiväkodissa ainakin ruokaa hävikkiin esimerkiksi viime viikolla kun oli tex mex pataa.

Vierailija kirjoitti:

Koulu/päikky ruuassa olisi paljon parannettavaa. Paljon sellaista pataa tai vuokaruokaa missä on kaikkea mahdollista sekaisin. Perusruuat ovat nykyään vähemmistössä tai sitten jos on tyyliin jauhelihakastike niin se on maustettu niin sanotusti aikuisen makuun ei lasten.

 

Paljon menee päiväkodissa ainakin ruokaa hävikkiin esimerkiksi viime viikolla kun oli tex mex pataa.

Ei ne varsinaiset ongelmatapaukset aina syö edes niitä yksinkertaisia perusruokia. Muille taas tekee ihan hyvää opetella syömään myös oman mukavuusalueen ulkopuolella, muuten aikuisenakin vastustavat kaikkea uutta ja syövät pelkkää kanaa ja riisiä kun se on helpompaa kuin maistaa vaikka hernekeittoa tai kantarellejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen:

Kuinkahan monta todistusta turvaruuan koulussa saamiseksi kirjoitetaan siksi, että äiti on niin vauhkona, eikä temppuileva kakara ole syynä? Lääkärit tuskin aikaa tuhlaavat tällaiseen joutavaan, lappu kouraan ja seuraava! Ihan vaan sen äidin mielialan vuoksi. En ihmettelisi yhtään.

 

Mä kanssa luuken näin. Koulun keittiöllä töissä oleva kaveri kertoi saavansa paljon palautetta vanhemmilta, että lapsille ei pitäisi olla mitään keittoja, vaan kotiruokaa, kuten nakit, nugetit ranskalaiset, pizza... 

En usko. Itse kommunikoin koulun keittiön kanssa ja todella vaikea saada yhteys sinne. Se ei mene koulun kautta ja on ihan eri firmaa.  Harvoin vanhemmat ovat koululla niin, että kävisivät keittiöllä keskustelemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon koulun keittiössä töissä ja tehdään pari turvaruokaa parille lapselle. Toinen on niin multiallergikko, että sopii vain ruoka x, ja toisella on todettu vakava syömishäiriö, jonka vuoksi syö ruokaa y. En kerro sen tarkemmin, ettei sijainti ja oppilaat tule ilmi. Mutta toisaalta en ihmettele miksi ruoka on usein pahaa, mehän vain sekoitetaan ja lämmitetään eineksiä, joskus välipaloja leivotaan esim pannari, mutta muutoin kaikki on valmista uuniin tai hellaan, jopa nakit tulee pilkottuna.

Minusta se ei ole turvaruokaa, jos pahasti kala-allergikkolapselleni tehdään eri ruokaa. Jos hän söisi kalaa, olisi hengen lähtö lähellä. Sama tietysti koskee kaikkia allegikkoja.

"Lupauksesi on jo petetty, koska monet näistä lapsista ovat jo joutuneet sairaalaan tiputukseen ja nenämahaletkuruokintaan. Eli kyllä olisivat kuolleet nälkään. 

Sinä siis puhut ylimielisenä asiasta, josta et tiedä mitään. Dunning-kruger on vahvana nyt sulla tässä. "

Jos yksi tuhannesta tai viidestätuhannesta lapsesta menee syömisen kanssa lukkoon nähdessään parsakaalin väärässä valossa, on täysin ok pitää hänet hengissä letkujen, tiputuksen ja pelkän makaronin avulla. 

Se ei tarkoita, että yhä kasvavalle joukolle lapsia tulisi varata popsinakkia ja lättyä vanhempien konfliktipelkoa hoitamaan. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan ajatuksena. Miten tämän kaltaiset ovat pysyneet hengissä aikana, kun ei ole ollut mahdollisuutta käydä kaupassa hakemassa nakkeja ja nugetteja erityiserkin nokan eteen? Kuolleet nälkään peruna-aterian ääreen?

 

Yhteiskunta oli ennen erilainen. Rauhallisempi. Nämä "tämänkaltaiset" pärjäsivät paremmin rauhallisemmassa yhteiskunnassa. He eivät oireilleet yhtä paljon kuin nykyisin. 

Turvaruokien tarve on vain yksi oire. Rauhallisessa ympäristössä niitä ei tarvita ja muukin oireilu jää vähäisemmäksi.

Etenkin koulut ja päiväkodit ovat nykyään niin levottomia ja rauhattomia, että niissä oireilevat sellaisetkin lapset, joilla ei ennen ollut mitään ongelmia.

 

Eli mahdollistetaan ja opetetaan lapselle, että tämän kaltainen käytös on ok. Sinänsä samaa m

Tietenkin sellainen käytös on ok, että ei syö ruokaa, jonka oksentaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan ajatuksena. Miten tämän kaltaiset ovat pysyneet hengissä aikana, kun ei ole ollut mahdollisuutta käydä kaupassa hakemassa nakkeja ja nugetteja erityiserkin nokan eteen? Kuolleet nälkään peruna-aterian ääreen?

 

Just samaa mietin. Mitä jos pari ateriaa jää väliin, vettä aina tarjolla. Miten luulette kolmannen kohdalla käyvän. En tietenkään puhu ihan pienestä lapsesta. 

Kyllä ne syövät, kun on tarpeeksi nälkä. Vakavat allergiat on tietysti otettava tosissaan, mutta vain ne VAKAVAT.

 

Miten määrittelet vakavan allergian? Lapseni oli allerginen maidolle. Se aiheutti ihottumaa ja vatsakipua. Ei siis tappava. Ihottuma oli todella kutiavaa. Vaikutti vahvasti yöuniin iho oli rikki laajoilta alueilta.  Se vaikutti moneen. Vaatteet sattui, uimaan ei voi mennä, suihku sattui, hiki sattui kaikki sattui. Vatsakipu vaikutti myös kaikeen muuhunkin syömiseen. Koulussa levottomuutta ja opoimisvaikeuksia. No kun maidon oitää pois, niin kaikki nuo katoaa. Lapsesta tulee rauhallinen ja sosiaalinen hikke. 

No en siis kuunnelkut mitään, vain elimme niin kuin näin parhaaksi. 

Minusta vakava allergia on ainakin sellainen, että joutuu pitämään epipeniä aina mukana. 

Vierailija kirjoitti:

On ne ajat muuttuneet sitten 90 luvun jolloin itse kävin koulua ,oli syötävä oli ruoka hyvää tai ei, monesti pääsin pinteestä ja jos kouluss  inhokkiruokaa (kaaliruoat,makkarakeitto,kumiperunat) sanomalla että rautoihin jää ruokaa ja haittaa syömistä,,monesti koulunkeittäjä kyttäsi  oppilaiden syömisiä jos ei syönyt soittoa kotiin ja kysymään onko oppilas sairas kun ei syönyt ruokaa...mahdollista koska pieni kyläkoulu,kyllä kytättiin ja pakotettiin syömään vaikka kuinka olis inhonnut kyseistä ruokaa.

Entäs 70-luvulla. Keittäjä lätkäisi kaikille oppilaille samankokoisen annoksen lautaselle, ja se oli pakko syödä kaikki. Itse ei saanut ottaa ruokaa. Olin pienikokoinen tyttö, ja heikko syöjä, nirsokin teolliselle ruualle, kun olin tottunut kotona äidin kotiruokiin. Jäin aina yksin ruokalaan syömään vielä siinä vaiheessa, kun muut menivät ulos. Joskus minut heitettiin myös ulos ruokalasta, ja sain tulla takaisin vasta kun muut oli syöneet. Pakotin välillä ruuat alas itku kurkussa. Muistan vieläkin aina silloin tällöin koulukeittolan todella pahan hajun. Oliko ihme, että tuli syömisongelmia aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Minusta vakava allergia on ainakin sellainen, että joutuu pitämään epipeniä aina mukana. 

Mun mielestä vakava allergia on sellainen joka haittaa vahvasti normaalia elämää. Jos tarvii epipenin niin sitten kyseessä on jo hengenvaarallinen allergia.

Kuinka moni kommentoijista ovat edes nähneet saati maistaneet nyky kouluruokaa? 

Kaikki tulee jostain ns valmiina ja välillä täytyy listasta katsoa että mitä ruokaa pussissa on.

Pitäis lopettaa koko ilmaisen kouluruuan tarjoaminen, niin loppuis rutina huonosta kouluruuasta, ja jokainen voisi ottaa amerikan malliin sellaiset turvaruuat evääksi kun lystää. Siinäpä huoltajat pakkaisivat nicolle ja janicalle pinaattilätyt, ynnä muut nuggetit muovirasioihin ja jälkiruuaksi suklaapatukka ja irtokarkkeja. Juomaksi tietysti cokista tai jotakin energiajuomaa, että jaksaa opiskella. 

Vierailija kirjoitti:

Jo on aikoihin eletty. Muistan vieläkin kun äiti saattoi ekaluokalla kouluun ja sanoi että kaikki menee hyvin. Ja niin meni. Ekana päivänä oli ruokana kumiperunoita, nakkikastiketta, jossa lillui suolakurkunpalasia. Lisänä oli maitoa, vettä, näkkileipää ja porkkanaraastetta. 

 

Kaksi isointa poikaa kävi hakemassa ne kaikki ruoat 3 kerrosta alempaa keittiöstä.

 

KAIKKI SÖIVÄT KAIKKEA (paitsi ne joilla oli allergiaa).

 

-1990 Pohjois Savo

Mä olin nirso lapsi (myöhemmin selvinnyt että autistinen). Meillä oli kanssa kaikkien pakko syödä kaikkea. Se johti siihen että minä olin usein roskakorilla oksentamassa koska ruuan tekstuuri aiheutti tuon reaktion. Tietyt tekstuurit aiheuttaa sen edelleen, eikä siinä auta vaikka maku olisi taivaallinen tai kuinka aikuisen aivoilla yrittäisin olla välittämättä siitä. Voin sanoa että melkoisia ruokatraumoja se minuun jätti, eikä suhteeni ruokaan ole koskaan ollut normaali. Ruoka on kuin eräs oranssi mies rapakon takana: ikinä ei voi tietää onko se tänään ystävä vai vihollinen, joten siihen suhtautuu kuin sellaiseen ihmiseen. Välttelevästi, jos ei tiedä tarkalleen mitä on syömässä. Näin aikuisena toki ruokakokemuksia on kertynyt niin paljon, että suurimmaksi osaksi tietää jo valmiiksi kannattaako edes kokeilla. Mutta lapsena ja nuorena ruokailu oli aina ahdistavaa ja pelottavaa, ja kun lopulta yläasteella ei ollut enää pakko ottaa ruokaa, elin kahdella näkkileivällä koulupäivät. Olin muuten laiha lapsi.