Yhä useampi lapsi ei voi syödä päiväkoti- tai kouluruokaa: heille tarjotaan turvaruokaa

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut oppilas, joka oli asperger hyvin vahvasti. Nykyisinhän neurokirjolaisia ei eritellä. Mutta hänellä eri ruoka-aineet ei saaneet koskettaa toisiinsa ja hänelle esim kaikenlaiset laatikkoruuat olivat kauhistus, koska oli vaikea tietää, mitä ainesosia ruuassa on ja ne olivat sekaisin. 

MUTTA hän opetteli asiaa. Tätä harjoiteltiin toimintaterapeutin kanssa, siedätettiin koulussa minun avustuksellani ja parin vuoden päästä hän pystyi syömään lähes kaikkea. Ei ollut eikä tarvittu mitään hemmetin turvaruokia, vaan tavoitteena oli oppia syömään kutakuinkin normaalista. 
Nykyäänkö tämä ei ole enää tavoite? Vaan että lapsi saa turvaruokaa? Näistä ei ainakaan kenestäkään ole esim armeijaan

Tuohonhan nimenomaan pyritään turvaruokien avulla.

Suutuntuma, voi hyvä jumala. Ei merkitse yhtään mitään. Ymmärrän kyllä jos joku maistuu paskalta ja on jotain prosessoitua kuraa, mutta muuten tämä on ihan höpö höpöä. Te kasvatatte noista lapsista narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Oma nepsylapseni eli päiväkotivaiheen lähinnä maidolla ja näkkärillä. Tämän vuoksi tarjoilin aamupalan aina kotona ja päivällinen heti kotiin tultua. Ruoan suutuntumalla oli lapselle iso merkitys esim. tomaatti ja appelsiini olivat kammotuksia, mutta raaka lanttu, porkkana ja kukkakaali maistui hyvin. Kotona pyrin tekemään terveellistä perusruokaa, joka lapselle maistui. Herkkuja mahdollisimman vähän. Haasteena myös se, että lapsi ei kunnolla tunnistanut nälän tunnetta.

Itse lähdin siitä oletuksesta, että tavallinen kouluruoka riittää ja siitä syödään mitä alas saadaan. Reppuun mukaan välipalakeksi tai smuuthie, niillä pärjäsi koulupäivän vaikka lounas ei olisi maistunutkaan. Aistiyliherkkyydet ovat todellisia, mutta niitäkin pitää siedättää ja kotona nähdä asian suhteen vaivaa. Oma lapseni alkoi teini-iän kasvupyrähdyksen myötä syödä monipuolisemmin ja nykyään syö lähes kaiken mitä naaman eteen laitetaan. Ymmärtää, ett

Smuuthie 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan ajatuksena. Miten tämän kaltaiset ovat pysyneet hengissä aikana, kun ei ole ollut mahdollisuutta käydä kaupassa hakemassa nakkeja ja nugetteja erityiserkin nokan eteen? Kuolleet nälkään peruna-aterian ääreen?

 

Yhteiskunta oli ennen erilainen. Rauhallisempi. Nämä "tämänkaltaiset" pärjäsivät paremmin rauhallisemmassa yhteiskunnassa. He eivät oireilleet yhtä paljon kuin nykyisin. 

Turvaruokien tarve on vain yksi oire. Rauhallisessa ympäristössä niitä ei tarvita ja muukin oireilu jää vähäisemmäksi.

Etenkin koulut ja päiväkodit ovat nykyään niin levottomia ja rauhattomia, että niissä oireilevat sellaisetkin lapset, joilla ei ennen ollut mitään ongelmia.

 

Eli mahdollistetaan ja opetetaan lapselle, että tämän kaltainen käytös on ok. Sinänsä samaa mieltä, kouluissa ja päiväkodeissa on rauhatonta. Mutta sekin johtuu tästä samasta, kun mitään ei saa lapsilta vaatia. 

Oma lapsi on supermaistaja ja hänellä on tiettyjen koostumuksien kanssa ongelmia. Silti ei olla lähdetty tuollaiseen turvaruokasekoiluun mukaan. Pakko ei ole ollut syödä, ainoastaan maistaa. Nykyään kelpaa jo miltei kaikki (ikä nyt 11), ja käyttää supermaistajuuttaan hyväkseen kokkailussa. On hyvin kiinnostunut ruoasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nykyään aikuisetkaan syö kaikkea, miksi lasten pitäisi. Etsikää vaikka joku sushikeskustelu tältä palstalta. 

Minä maksan ITSE omat ruokani, en mene mihinkään vaatimaan turvaruokaa. Jos tarvitsee jotain turvaruokaa niin sen maksaa vanhemmat 

Turvaruoat ovat niin yksinkertaisia, että ne ovat tavallisia kouluruoka-annoksia edullisempiakin.

Turparuokaa turvaruoan sijaan, jos ei kelpaa ruoka olkoot syömättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos lapsi sitten vaan on niin nirso ettei syö muuta kuin pastaa? hänen ravitsemuksestaan tai päivän sujumisesta tms ei tarvitse huolehtia, kun tuo on vain aistiyliherkille ym? 

 

Sitten ei syö. Vahva veikkaus, että kun on tarpeeksi nälkä, niin nirsokin syö muutakin kuin pastaa.

 

Se on juurikin näin, ihmisellä on niin voimakas selviytymisvietti, että se kyllä syö mitä vaan jos on kuolemassa nälkään.

Miksi näitä aistiyliherkkiä on sitten joutunut sairaalaan syömättömyyden takia?

En epäile näin käyneen, mutta aika harvassa lienevät silti.

Vierailija kirjoitti:

Kas kummaa että se turvaruoka on aina jotain hampurilaisia ja pizzaa -tyyppistä, eikä ikinä esim. porkkanaa tai kukkakaalia.

Ei ole vaan voi nimenomaan olla terveellistäkin ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen:

Kuinkahan monta todistusta turvaruuan koulussa saamiseksi kirjoitetaan siksi, että äiti on niin vauhkona, eikä temppuileva kakara ole syynä? Lääkärit tuskin aikaa tuhlaavat tällaiseen joutavaan, lappu kouraan ja seuraava! Ihan vaan sen äidin mielialan vuoksi. En ihmettelisi yhtään.

Mä kanssa luuken näin. Koulun keittiöllä töissä oleva kaveri kertoi saavansa paljon palautetta vanhemmilta, että lapsille ei pitäisi olla mitään keittoja, vaan kotiruokaa, kuten nakit, nugetit ranskalaiset, pizza... 

Kyllä hämmästyttää nämä nimitykset erityisherkkä, nepsy (joo tiedän mikä oikea nimitys) supermaistaja jne. Someporukoissa leviävät nimitykset, turvaruuat ym otetaan sujuvasti omaan puheeseen. Viihdyn itsekseni(olen sitten varmaan introvertti tai ambivertti), ja huomaa kyllä mikä sanonta tai diagnoosi on kulloinkin muodissa laumasieluilla; pari vuotta sitten yhtäkkiä monen lapsi oli autismin kirjolla- naapurissa näytti  että energiajuomalla olisi osuutta- toisaalla puhuttiin sisustuksen erilaisista värimaailmoista, ja aiemmin myös pitkässä juoksussa oli moni asia. Ym.

-Joukossa tyhmyys tiivistyy on vanha sanonta, pätee edelleen. 

-Äiti erosi, uusi musta mies tuli asumaan lasten "iloksi". Yksi oireili, äiti vei lääkäriin, oli adhd-tyyppistä käytöstä ja murrosikäinen sai lääkityksen. - Tokkopa äiti kertoi juuri eronnensa ja samantien nee keri muuttanut perheeseen ja paukattu naimisiin. Varmasti rankka kokemus lapsilleen, mutta kun se vika on muualla -nee kerihän häipyi parin kk:n jälkeen.

Voisi myös huolella miettiä oman perheen ongelmien syitä ja seurauksia, eikä kaakattaa niistä somessa, jolloin saattaa sekoittua oman perheen ja muiden asiat kun niitä someporukassa hämmennetään. Mikä on esim. supermaistaja? Onko ihan lääketieteellinen diagnoosi vai neuvolatätien keksimä nimitys, niinkuin turvaruokakin? Tai joku saata nan masuasukki, tai että otetaan puolukka lapsen sormenpäästä? 

Ei tämä ihan uusi juttu ole. Olin peruskoulussa 1990-luvuilla ja meillä oli oppilas, joka oli aika pahasti autistinen ja söi joka päivä samaa ravinneköyhää ruokaa. Hänellä oli paljon erilaisia muitakin ongelmia, luulen että oli siinä rajoilla pystyikö käymään normaalia vai erityiskoulua.

Ihmetyttää kyllä miksi tämä olisi lisääntynyt? Tuon pitäisi olla harvinainen ääritapaus. Itsekin olin lapsena todella nirso ja joskus olen miettinyt, että nykymittareilla voisin jopa jollekin kirjolle sijoittua, mutta en ole halunnut alkaa asiaa tutkituttamaan. Uskon että on lopulta ollut oma etuni olla osa sitä "tavallista" joukkoa, ei mitään "erityis", ellei siihen oikeasti olisi ollut todella painavat syyt. Kaikilla lapsilla on omat haasteensa ja erityisyytensä. 

Lapsen lapsella on aistiyliherkkyys. Luonamme saa samaa ruokaa kun muutkin. Ruoasta ei tehdä mitään numeroa eikä kysellä pystytkö syömään? Kotonaan taas syö lähes soseutettua ruokaa. Ja lapsi tosiaan syö ihan vapaaehtoisesti meillä ollessaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös sitä normiruokaa valmisteta sitten vastaavasti vähemmän jos jollekin tehdään spesiaaliannos? Eli kokonaisuutena ruokaa menee ihan yhtä paljon tai vähän kuin muutenkin. Ei mitään nähtävää, hajaantukaa.

No EI. Jutun mukaan tehdään aina myös normiannos rinnalle. Eli yksi annos suoraan hävikkiin! Lapsi oppii, että hänen vuokseen on oikein heittää ruokaa roskiin. Tai ei tietenkään opi, jos on vaikea mielen kehityshäiriö, mutta näitä on paljon vähemmän kuin 0,5-1% lapsista, mikä jutun mukaan olisi turvaruokailijoiden osuus lapsista. 

Nuo annokset eivät ole normikokoisia.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kas kummaa että se turvaruoka on aina jotain hampurilaisia ja pizzaa -tyyppistä, eikä ikinä esim. porkkanaa tai kukkakaalia.

 

Ei ole vaan voi nimenomaan olla terveellistäkin ruokaa.

Yle olisi varmasti ottanut esimerkin terveellisestä ruoasta, jos se olisi tyypillistä. Esimerkkeinä olivat paljaat pinaattiletut, pelkkä muusi ja nitriittinakit. Vitamiinit täytynee antaa pistoksina, toivottavasti seurataan keripukin ja kwashiorkorin varalta näitä turvaruokailijoita. 

Hieno tekosyy pilalle lellityille kakruille.Ei kai "ne voi" syödä muuta kuin karkkia jos sitä niiltä aletaan kysellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miten lapsen, jolla on ehkä autismi, saa syömään muutakin kuin turvaruokia? No ei ainakaan sillä, että antaa pelkkää turvaruokaa. Unohda turvaruoka. Se turvaruoka on huono asia pitkällä aikavälillä ja voi johtaa jopa aliravitsemukseen ja puutostiloihin. Vanhemman pitää sitkeästi vaan tarjota uusia makuja eikä antaa heti periksi. Lapsi itkee? Anna itkeä, ei siihen kuole. Älä pelkää itkua ja muita reaktioita. Lähde liikkeelle vaikka teelusikasta, sitten vähitellen lisää seuraavana päivänä. Palkitse onnistumisista. Kyllä se siitä lähtee. 

 

Terveydenhoitaja 

 

Kiitos neuvoista hyvä "terveydenhoitaja".

Meidän vaikeasti alipainoinen autisti lihoi normaalipainoon sen jälkeen alkoi saamaan koulussa joka päivä turvaruokaa (vaikka sitä ei silloin kutsuttu sillä nimellä). Se oli aivan tavallista ruokaa. Riisiä, kanafilepihvi ja vihr

Edellinen ei ole terveydenhoitajaa nähnytkään. 

Ainakin ohjeet ovat niin päinvastaisia mitä lastensairaallassa ja ravintosuunittelujoilta saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nykyään aikuisetkaan syö kaikkea, miksi lasten pitäisi. Etsikää vaikka joku sushikeskustelu tältä palstalta. 

Minä maksan ITSE omat ruokani, en mene mihinkään vaatimaan turvaruokaa. Jos tarvitsee jotain turvaruokaa niin sen maksaa vanhemmat 

 

Turvaruoat ovat niin yksinkertaisia, että ne ovat tavallisia kouluruoka-annoksia edullisempiakin.

Kustannus on aina vähintään kaksinkertainen, kun ohjeen mukaan turvaruokailijalle varataan normiannos lisäksi. Lisäksi jokaisella turvaruokailijalla on yksilöllinen lista sopivista ruoista. Kustannuksia tulee työstä ja siitä, että aineksia ei voi hankkia paljoa. Omasta mielestäni on sairasta, että varataan annoksen verran ruokaa suoraan hävikkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös sitä normiruokaa valmisteta sitten vastaavasti vähemmän jos jollekin tehdään spesiaaliannos? Eli kokonaisuutena ruokaa menee ihan yhtä paljon tai vähän kuin muutenkin. Ei mitään nähtävää, hajaantukaa.

No EI. Jutun mukaan tehdään aina myös normiannos rinnalle. Eli yksi annos suoraan hävikkiin! Lapsi oppii, että hänen vuokseen on oikein heittää ruokaa roskiin. Tai ei tietenkään opi, jos on vaikea mielen kehityshäiriö, mutta näitä on paljon vähemmän kuin 0,5-1% lapsista, mikä jutun mukaan olisi turvaruokailijoiden osuus lapsista. 

 

Nuo annokset eivät ole normikokoisia.

eri

Normaalikokoinen annos varataan. Lautaselle laitetaan sitten kaksi riisinjyvää ja hiutale kaalia. Loppu roskiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut oppilas, joka oli asperger hyvin vahvasti. Nykyisinhän neurokirjolaisia ei eritellä. Mutta hänellä eri ruoka-aineet ei saaneet koskettaa toisiinsa ja hänelle esim kaikenlaiset laatikkoruuat olivat kauhistus, koska oli vaikea tietää, mitä ainesosia ruuassa on ja ne olivat sekaisin. 

MUTTA hän opetteli asiaa. Tätä harjoiteltiin toimintaterapeutin kanssa, siedätettiin koulussa minun avustuksellani ja parin vuoden päästä hän pystyi syömään lähes kaikkea. Ei ollut eikä tarvittu mitään hemmetin turvaruokia, vaan tavoitteena oli oppia syömään kutakuinkin normaalista. 
Nykyäänkö tämä ei ole enää tavoite? Vaan että lapsi saa turvaruokaa? Näistä ei ainakaan kenestäkään ole esim armeijaan

 

 

Tuohonhan nimenomaan pyritään turvaruokien avulla.

Varmasti hyvä asia erittäin harvinaisissa vaikeissa tapauksissa. Todella huono kehityskulku, että tämä yleistyy, ettei vain kenenkään nugettivanhempien kullannuppu altistu raasteelle ja keitolle, kun niissä on sitä suutuntumaa. 

Vierailija kirjoitti:

Elin varmaan puolet kouluajasta raasteella ja näkkärillä, kun kouluruoka oli kammottavaa sontaa.

 

Mitä ongelmia tästä tuli kehityksellesi?