Yhä useampi lapsi ei voi syödä päiväkoti- tai kouluruokaa: heille tarjotaan turvaruokaa
Juttu tiivistettynä
Turvaruuan tarve kasvaa kouluissa ja päiväkodeissa. Lapset ovat sen saamisen suhteen eriarvoisessa asemassa, koska kuntien käytännöt vaihtelevat.
Turvaruoka on ennalta sovittu ateria, joka turvaa lapsen energiansaannin, kun muu ruoka ei maistu esimerkiksi aistiherkkyyden vuoksi.
Taustalla on usein esimerkiksi neurokirjon häiriö tai ahdistus, ei nirsoilu.
Turvaruokien määrän kasvu lisää keittiöiden työtä ja kustannuksia.
Kommentit (392)
Kas kummaa että se turvaruoka on aina jotain hampurilaisia ja pizzaa -tyyppistä, eikä ikinä esim. porkkanaa tai kukkakaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän jo aikuisen ihmisen, jonka isä vei ruokaa jos tyttö ei halunnut koulussa syödä mutta oli nälkä. Niin se pitäisi nytkin olla, vanhemmat huolehtii jos ei kelpaa
Mutta kun kouluun ei saa viedä omia eväitä.
Jos on sallittu kaikenlaisia poikkeuksia, miksei muka tätä?
En itsekään ymmärrä miksi. Jos saisi viedä ne eväät, jokainen lapsi saisi juuri sitä ruokaa mitä pystyy syömään, eikä muitten vanhempien pitäisi kitistä rahasta. Lapsi voisi viedä ne eväät vaikka keittiön jääkaappiin ellei ne säilyisi repussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistoidea opettaa penskat tuollaiseen.Seuraavaksi eivät voi juoda muuta kuin limonadia ja syödä muuta kuin karkkia.
Tässä rakennat olkiukon: muutat turvaruoan herkuiksi ja sitten paheksut sitä. Todellisuudessa kyse on siitä, että aistiherkkä lapsi syö edes jotakin koulupäivän aikana. Puhumme lapsista, joilla on todellisia haasteita. Miksi haluat vähätellä sitä kärjistämällä asian karkkilimonadi-tasolle? Mitä tällä haet?
Koska emme puhu lapsista joilla on todellisia haasteita, puhumme vanhemmista joiden ei koskaan olisi pitänyt lisääntyä, koska kasvattaminen ja vanhemmuus ovat hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistoidea opettaa penskat tuollaiseen.Seuraavaksi eivät voi juoda muuta kuin limonadia ja syödä muuta kuin karkkia.
Tässä rakennat olkiukon: muutat turvaruoan herkuiksi ja sitten paheksut sitä. Todellisuudessa kyse on siitä, että aistiherkkä lapsi syö edes jotakin koulupäivän aikana. Puhumme lapsista, joilla on todellisia haasteita. Miksi haluat vähätellä sitä kärjistämällä asian karkkilimonadi-tasolle? Mitä tällä haet?
Kyllä aika moni lapsi söisi mieluummin pinaattilettuja tai kalapuikkoja kuin kaalilaatikkoa. Mielestäni on täysin perusteltua kysyä, missä menee aistiherkkyyden raja. Jos joku ei voi syödä keitosta selleriä, jättäköön ne ja syököön perunat. Pikkuhiljaa oppii.
Paapomisella maksimoidaan yhteiskuntakelvottominen nuorten ja aikuisten määrä maassa.&nb
"Kyllä aika moni lapsi söisi mieluummin pinaattilettuja tai kalapuikkoja kuin kaalilaatikkoa. Mielestäni on täysin perusteltua kysyä, missä menee aistiherkkyyden raja. Jos joku ei voi syödä keitosta selleriä, jättäköön ne ja syököön perunat. Pikkuhiljaa oppii.
Paapomisella maksimoidaan yhteiskuntakelvottominen nuorten ja aikuisten määrä maassa. "
Miksi koulu sitten tarjoaa ruuaksi sellaista, mistä lapset eivät pidä? Itse en pidä kaalilaatikosta näin aikuisenakaan ja ihan hyvin pärjään vaikken sitä syö.
Keksittyjä hössötyksiä.Antakaa vanhempien tuoda lapsille sopivat ruoat .älkää antako valtiolle lisäkuluja.Ha lal ja muut vegeruoat kotoa vaan !
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa että se turvaruoka on aina jotain hampurilaisia ja pizzaa -tyyppistä, eikä ikinä esim. porkkanaa tai kukkakaalia.
Mistä sä ton keksit? Omasta päästäsikö`?
Ketjussa on sanottu turvaruuan olevan tyylin ruisleipää ja pinaattilettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistoidea opettaa penskat tuollaiseen.Seuraavaksi eivät voi juoda muuta kuin limonadia ja syödä muuta kuin karkkia.
Tässä rakennat olkiukon: muutat turvaruoan herkuiksi ja sitten paheksut sitä. Todellisuudessa kyse on siitä, että aistiherkkä lapsi syö edes jotakin koulupäivän aikana. Puhumme lapsista, joilla on todellisia haasteita. Miksi haluat vähätellä sitä kärjistämällä asian karkkilimonadi-tasolle? Mitä tällä haet?
Koska emme puhu lapsista joilla on todellisia haasteita, puhumme vanhemmista joiden ei koskaan olisi pitänyt lisääntyä, koska kasvattaminen ja vanhemmuus ovat hukassa.
Sinä et puhu lapsista joilla on todellisia haasteita, me muut puhumme. Sinä olkiukkoilet ja vääristelet asioita. Miksi?
Jospa ihmisten määrä vähenisi tälläkin tapaa, kun lajityypillistä ruokaa ei vaan voi syödä. Pl. eettiset yms. järkeen perustuvat valinnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa että se turvaruoka on aina jotain hampurilaisia ja pizzaa -tyyppistä, eikä ikinä esim. porkkanaa tai kukkakaalia.
Mistä sä ton keksit? Omasta päästäsikö`?
Ketjussa on sanottu turvaruuan olevan tyylin ruisleipää ja pinaattilettuja.
Olihan tuossa yksi jolle paistetaan pizza joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistoidea opettaa penskat tuollaiseen.Seuraavaksi eivät voi juoda muuta kuin limonadia ja syödä muuta kuin karkkia.
Tässä rakennat olkiukon: muutat turvaruoan herkuiksi ja sitten paheksut sitä. Todellisuudessa kyse on siitä, että aistiherkkä lapsi syö edes jotakin koulupäivän aikana. Puhumme lapsista, joilla on todellisia haasteita. Miksi haluat vähätellä sitä kärjistämällä asian karkkilimonadi-tasolle? Mitä tällä haet?
Koska emme puhu lapsista joilla on todellisia haasteita, puhumme vanhemmista joiden ei koskaan olisi pitänyt lisääntyä, koska kasvattaminen ja vanhemmuus ovat hukassa.
Sinä et puhu lapsista joilla on todellisia haasteita, me muut puhumme. Sinä olkiukko
No onko nämä haasteet periytyviä, geeniperäisiä vai muita kehityshäiriöitä? Pidätkö niitä luonnollisina? Tai yleensä ottaen suotavina ja hyväksyttävinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistoidea opettaa penskat tuollaiseen.Seuraavaksi eivät voi juoda muuta kuin limonadia ja syödä muuta kuin karkkia.
Tässä rakennat olkiukon: muutat turvaruoan herkuiksi ja sitten paheksut sitä. Todellisuudessa kyse on siitä, että aistiherkkä lapsi syö edes jotakin koulupäivän aikana. Puhumme lapsista, joilla on todellisia haasteita. Miksi haluat vähätellä sitä kärjistämällä asian karkkilimonadi-tasolle? Mitä tällä haet?
Koska emme puhu lapsista joilla on todellisia haasteita, puhumme vanhemmista joiden ei koskaan olisi pitänyt lisääntyä, koska kasvattaminen ja vanhemmuus ovat hukassa.
Sinä et puhu lapsista joilla on todellisia haasteita, me muut puhumme. Sinä olkiukko
Se että sä haluat uskoa että noilla lapsilla olisi todellisia haasteita ei tarkoita, että heillä niitä olisi. Kognitiivinen dissonanssisi estää sua keskustelemasta tosiasioista, kuten siitä että se, että lapsi haluaisi joka päivä kalapuikkoja ei ikinä koskaan milloinkaan tarkoita, että olisi hyvää kasvatusta ja vanhemmuutta hänelle pelkästään niitä antaa ja keksiä selitykseksi jotain tyhjäpäisiä kirjainyhdistelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa että se turvaruoka on aina jotain hampurilaisia ja pizzaa -tyyppistä, eikä ikinä esim. porkkanaa tai kukkakaalia.
Mä olisin lapsena syönyt mitä tahansa kasviksia. Tykkäsin porkkanoista ja keitetyt ruusukaalit oli yksi suosikkiruoka kotona. Ongelmia aiheutti ruuan lihanrämmäleet. Eniten vastenmielisiä oli makaronilaatikko (kovia makaroneja joista tirskahteli jotain valkoista mömmöä ja lihakökköjä), lasagne (kova kuori jonka alla mössöä ja kökkäreitä) ja nakkikeitto (nakit on ällöttäviä edelleen 45-vuotiaana). T:se jota 80-luvulla syötettiin vaikka oksensi
Meillä kaikilla on muutama vastenmielisyyden tai erikoisen miellyttävyyden aihe. Ruoissa, vaatteissa, ympäristössä. Mutta se ei haittaa ns. normaalia elämistä. Miksi nämä äärimmäisyydet ovat niin lisääntyneet?
Päivähoidossa oksensin lautaselle, kun en pystynyt nielaisemaan isoa munuaisenpalaa. Kaikki kalaruoat aiheuttivat kauhureaktion. Sienet tekivät yökötysreaktion. Silti piti syödä.
Aikuisena nyt kun saan itse päättää niin en syö munuaisia, vedeneläviä enkä sieniä. Ikinä koskaan milloinkaan.
Hengissä selvisin kouluajan vaikka minulla selvästi oli jotain häikkää. Aikuisena olen itsediagnosoinut itselleni monta ongelmaa, mutta elän niiden kanssa enkä tarvitse lääkkeitä, terapiaa tai erityiskohtelua. Ihminen sopeutuu kun on pakko.
Turvaruokaa tarjotaan kouluissa ja päiväkodeissa siksi, että osa lapsista ei pysty syömään tarjolla olevaa ruokaa esimerkiksi aistiherkkyyden, neurokirjon piirteiden, syömishäiriön (kuten ARFID) tai muun terveydellisen syyn vuoksi. Kyse ei ole nirsoilusta, vaan tilanteista, joissa lapsen energiansaanti ja jaksaminen vaarantuvat, jos hän ei syö mitään. Turvaruoka on ennalta sovittu ateria esimerkiksi kalapuikot, pasta tai pinaattiletut joka maistuu lapselle varmasti ja on rakenteeltaan tasalaatuinen ja maultaan ennakoitava. Näin varmistetaan, että lapsi saa riittävästi ravintoa ja energiaa koulupäivän tai päiväkotipäivän aikana, mikä tukee kasvua, kehitystä ja oppimista.
Turvaruoka toimii myös apuvälineenä: sen rinnalla tarjotaan normaalisti linjaston ruokaa ilman painostusta, jotta lapsi voi vähitellen laajentaa ruokavaliotaan. Käytännöt vaihtelevat kunnittain, ja turvaruokaa ei saa pelkällä huoltajan pyynnöllä yleensä tarvitaan terveydenhuollon arvio ja ravitsemusterapeutin lausunto, koska perusteena on aina riittämätön ravinnonsaanti koulu- tai päiväkotipäivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole mistään nirsoilusta vaan aistiherkkyydestä. Näillä lapsilla on neurokirjo häiriötä, joilla saattaa ruoan koostumus olla vaikka sellainen, että ne ei sitä pysty oksentamatta syömään. Myös joillain autisteilla / adhd ihmisillä on vain jotain tiettyjä samoja ruokia, mitä ne voi syödä. Nämä ihmiset eivät mahda sille yhtään mitään, niiku vaikka ihminen jolla on diabetes. Koittakaa nyt prkl ymmärtää se asia jo pikkuhiljaa.
Aivan käsittämätöntä, ettei ihmiset vieläkään tiedä mistään mitään vaikka on netti nenän edessä.. ai nii mut tiktok.
No, miksi neurokirjohäiriöt ovat yleistyneet ja mitä olette tehneet sellaisten välttämiseksi? Jos lapsi osoittautuu sellaiseksi, älkää vaan sille sisaruksia tehkö! Vähempikin neurokirjailu tässä maassa riittää.
Ennen oli rauhallisempi maailma, helpompaa vahvemmin reagoivemmille.
Kaikkien meidän täytyy kuitenkin pikkuhiljaa kasvaa selviämään tässä haastavassa maailmassa omine haasteinemme. On absurdia, ettei lasta uskalleta laittaa kohtaamaan edes lihakeittolautasta, vaan hänet opetetaan ajattelemaan, että hänelle on aina turvapumpulivaihtoehto valmiina. Lapsia ei saa vaatia lukemaan, ei laskemaan enempää kuin luokan matikkahäiriöinenkään pystyy, ei saa rankaista lyömisestä, eikä tavoitteellisessa harrastamisessa saa antaa todenmukaista palautetta.
Tämä on aivan eri asia kuin erilaisuuden hyväksymisen opettaminen. Turvapullassa ja opetuksen typistämisessä paijaamiseksi on kummassakin kyse henkilökohtaisen kasvun estämisestä, ja se alkaa jo halvaannuttaa yhteiskuntaa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikilla on muutama vastenmielisyyden tai erikoisen miellyttävyyden aihe. Ruoissa, vaatteissa, ympäristössä. Mutta se ei haittaa ns. normaalia elämistä. Miksi nämä äärimmäisyydet ovat niin lisääntyneet?
Ennen ymmärrettiin, että elämässä pärjätäkseen pitää sietää myös epämukavia asioita, kuten pikkulapsitasolla sitä, että aina ei saa lempiruokaa. Nykyään kujalla olevat vanhemmat hakee siitä diagnoosin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa että se turvaruoka on aina jotain hampurilaisia ja pizzaa -tyyppistä, eikä ikinä esim. porkkanaa tai kukkakaalia.
Mistä sä ton keksit? Omasta päästäsikö`?
Ketjussa on sanottu turvaruuan olevan tyylin ruisleipää ja pinaattilettuja.
Olihan tuossa yksi jolle paistetaan pizza joka päivä.
Oletko sä vakavissasi? Joku väittää, että he hankki pizzauunin koululle ja saa siellä joka päivä pizzaa ja sä uskot??????
Kyllä aika moni lapsi söisi mieluummin pinaattilettuja tai kalapuikkoja kuin kaalilaatikkoa. Mielestäni on täysin perusteltua kysyä, missä menee aistiherkkyyden raja. Jos joku ei voi syödä keitosta selleriä, jättäköön ne ja syököön perunat. Pikkuhiljaa oppii.
Paapomisella maksimoidaan yhteiskuntakelvottominen nuorten ja aikuisten määrä maassa.