Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (116)
"No kyllä nykyään ainakin ajatellaan, että vanhempien kuuluu leikkiä lasten kanssa ihan päivittäin."
Nykyään ajatellaan kaikkea muutakin omituista. Leikki kuuluu lapselle ja se on olennainen (olennaisin?) osa kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen perusteella sulla on joku kova suorituspaine koko ajan päällä. Eikö niitä pyykkejä voi laittaa vasta kun lapset nukkumassa? Läsnäolo on muutenkin asia jota pitäisi olla kaikessa mitä lasten kanssa tekee. Muuten ovat hyvin kiukkuisia ja tunneakut tyhjinä(ovathan usein väsyneenä kiukkuisia muutenkin). Ruuanlaittoakin voi tehdä yhdessä. Meillä jo 4vuotias kattaa pöydän ja lataa tiskikoneen. Delegoi vähän ja rentoudu itse. Stressi tarttuu!
Olen suorittaja, se on ihan totta. Mutta muuten tuntuu, että homma kaatuu! Sitten ei olekaan yhtäkkiä puhdasta yöpukua tmv. Yöllä ei voi pestä pyykkiä ja kuivata niitä, tulipalovaara. Ap.
Ihmettelen vähän kaatuuko maailma, jos lapsella ei ole puhdasta yöpukua? Toki siis. jos on pissavahinkoja tms niin sitten, mutta joku ruokatahra? So what :)
<
Kiitos. Elämä tuntui kyllä juurikin noin ihanalta silloin, kun olin vielä nuorimmaisen kanssa kotona ja kaksi vanhempaa teki 3 päiväistä päikkyviikkoa. Ehti olla rennosti! Kaipaan niitä aikoja. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Tämä olisi paras ratkaisu, mutta harvassa on paikat, joissa suostutaan vähentämään tunteja. Ja sitten ne paikat, jotka jo lähtökohtaisesti on osa-aikaisia, esim kaupan kassat, niissä työvuorot on sitä iltavuoroa, joten lasten kanssa ei olisi aikaa sitä vähääkään.
Alle 3-vuotiaan vanhemmilla se on vanhempien oikeus ja siihen saa kelastakin joustavaa hoitorahaa. Työnantajan pitää perustella miksei lyhennetty työaika ole mahdollista, vaan siitä on työnantajalle merkittävää haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko itsekään, miten monta kertaa kertomuksesi sisälsi sanan "äkkiä". Sulla on koko ajan kiire jonnekin? Nyt pitää ÄKKIÄ muuttaa sitä asennetta, sillä läsnäoloa tulee lisää sun arkeen. Ei ole koko ajan kiire jonnekin.
No kun tämä, että minusta tuntuu, että koko ajan on oikeasti kiire! Kiire töihin, kiire päiväkotiin, kiire kotiin laittamaan ruokaa ja tekemään kotityöt JOTTA ehtisi edes hetken leikkiä lasten kanssa. Ap.
No toi mindset sun pitää muuttaa. Tässä ketjussa on oikeasti tosi hyviä konkreettisia neuvoja, millä saat rauhoitettua tota sun olemista. Kuten vaikkapa ne välipalat kotimatkalla.
Kotimatka on selkeää läsnäolo aikaa, jutella ja kuunnella.
Kotona heti välipala lapsille ja vartti vain yhdessäoloa.
Kun mies tulee töistä on aika laittaa ruokaa ja pistää pesukone pyörimään. Lapset voivat hetken olla keskenään tai osallistua kotihommiin.
Illalla sitten iltapesut, iltasatu ja unille.
Aikuiset voi hoitaa kotiaskareet loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommostahan se arki kyllä hyvin kuvatusti on. Viikonloppuna sitten jotain vähän. Ennen äidit oli kotona, ehkä siinä oli hyvääkin, saattoi olla huomattavasti helpompaa.
Meillä arjessa helpotti se, että kotityöt tehdään pääasiassa lasten kanssa tai heidän mentyä nukkumaan. Sillä aikaa, kun toinen lukee iltasadun, niin toinen vanhemmista vie roskat, siivoaa keittiön ja hoitaa pyykit. Tai monesti lapset haluavat auttaa pyykin viikkaamisessa ja kaappiin viemisessä, jolloin se onkin sitä yhteistä laatuaikaa.
Pyykkiä ei pestä joka päivä. Ei sitä edes tule niin paljon. Jokaisella lapsella on viikoksi vaatteet päiväkotiin ja muutama ylimääräinen sotkun varalta. Pyykit voi laittaa vaikka illalla koneeseen valmiiksi ja ajastimella koneen käynnistymään, kun tulette kotiin tai viikonloppuisin heräätte aamulla.
Ruuassa mennään välillä helpoimman kautta. Porkkanatikut säilyvät jääkaapissa vesiastiassa hyvänä useamman päivän. Pakasteherneet sulavat minuutissa ja isommat lapset voivat syödä kirsikkatomaatit sellaisenaan. Lapset tulevat monesti napsimaan ne jo alkupalaksi sillä aikaa, kun ruoka valmistuu. Ruoka syödään kaikessa rauhassa ja sen jälkeen on aikaa leikkiä hetki yhdessä. Joskus olen ottanut päiväkotimatkoille pienen välipalan mukaan, jos on vaikka tiedossa kurja keli tai päiväkodissa on lapsen inhokkiruokaa ja tiedän, että nälkäkiukku on mahdollisuus.
Ja kaikkia yllärieväsretkiä ja puuttuvia haalarilenksuja varten kotona kannattaa olla varastossa jotain. Ei niiden eväiden tarvitse olla mitään ihmeellisiä, kunhan ovat terveellisiä. Vähän pähkinöitä tai vaikka täysjyvämuroja ja pieni pala hedelmää tai porkkanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä teillä ole vielä edes harrastusrumbaa...Kun melkein joka ilta on jonkun lapsen kuskaaminen. Laita miehesikin tekeen kotitöitä jos on päivätyössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen perusteella sulla on joku kova suorituspaine koko ajan päällä. Eikö niitä pyykkejä voi laittaa vasta kun lapset nukkumassa? Läsnäolo on muutenkin asia jota pitäisi olla kaikessa mitä lasten kanssa tekee. Muuten ovat hyvin kiukkuisia ja tunneakut tyhjinä(ovathan usein väsyneenä kiukkuisia muutenkin). Ruuanlaittoakin voi tehdä yhdessä. Meillä jo 4vuotias kattaa pöydän ja lataa tiskikoneen. Delegoi vähän ja rentoudu itse. Stressi tarttuu!
Olen suorittaja, se on ihan totta. Mutta muuten tuntuu, että homma kaatuu! Sitten ei olekaan yhtäkkiä puhdasta yöpukua tmv. Yöllä ei voi pestä pyykkiä ja kuivata niitä, tulipalovaara. Ap.
Ei aina tarvitse olla puhdasta yöpukua tms eikä asioiden tarvitse mennä joka hetki tip top. Koti voi olla sen näköinen että siellä eletään, pikku sotkut kuuluvat lapsiarkeen. Lasten vastustuskyvylle on parempikin ettei liian puunattua ja puhdasta.
Omasta lapsuudestani ihan paras muisto on se että saatiin elää rennosti. Meillä ei ollut kireyttä eikä uhkailtu ja kiristetty, paljon oli vapaata eikä liian tiukkoja aikatauluja. Ovet olivat avoinna ja kaverit ja naapurit kävivät spontaanisti piipahtamassa jne. Oltiin monta päivää samoissa yöpuvuissa mutta juhliin ja tilaisuuksiin oltiin puettu kauniisti. Äiti oli kotona kun tultiin koulusta ja yhdessä pilkottiin perunat ja porkkanat soppaan, jota syötiin jopa kolme päivää. Toki oli selkeät säännöt ja vanhempia ihmisiä myös opetettiin kuuntelemaan ja kunnioittamaan. Vaikka oma äitini oli liikuntavammainen ja isä teki pitkää päivää tehtaassa, hyvin pärjättiin ja meistä tuli avuliaita ja muut huomioon ottavia.
Ehkä nykyajan ongelma on kova vaatimustaso, kodin ja lasten suhteen ainakin. Asuntojen pitää olla niin isoja että kaikille lapsille omat huoneet jne. Omassa lapsuudessani 70- luvulla oli rento meininki. Suomi oli vähön erilainen tuolloin. Asuttiin aika ahtaasti ja kolme sisarusta sai jakaa yhteisen huoneen. Ihan hyvä lopputulos silti vaikka itse kehunkin. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän erittäin hyvin. Hoidan nyt yksin 2 lapsen arkea ilman autoa ja ulkomailla, kun mies on kauempana töissä. Meitä on auttanut paljon se, että sunnuntaina tehdään edes 1 makaronilaatikko valmiiksi jääkaappiin tai esim. 1 keitto, jota on nopea lämmitellä ma, ti ja mahdollisesti vielä ke illalla. Lisäksi keitettyjä kananmunia, leipää, jogurttia, muuta helppoa. Lasten viemiset, hakemiset, muistettavat asiat, lista on loputon. Hoidettavaa on oikeasti todella paljon ja saa olla aika tehokas. Mutta jotenkin ehkä sellainen rentous, vaikka edes ajatuksen tasolla - mitä voisi jättää vähän vähemmälle / miten asioita saisi "huomaamatta" helpotettua (esim aina roskat kun lähtee aamulla ovesta), lapsen yöpaidan voi "säilyttää" sängyssä, jotta on siellä valmiina seuraavaa yötä varten ja lapsi osaa sen itse sieltä hakea ja aamulla ottaa sängyssä yökkärin pois ennen päivävaatteiden laittoa. Esim. yöpaitaa ei tarvitse joka päivä pestä.
Lapset mukaan kotihommiin (veisitkö viikatut vaatteet omaan kaappiin, kumpi on ekana valmiina jne). Omat vesilasit keittiön pöydälle, mikä vähän vähentää tiskiä jne. Eväät mukaan päiväkotiin, nopea leipäpala yms päiväkodin eteisessä ennen lähtöä, pieni lepohetki lapselle ennen kotiin lähtöä. Jne.
Ei lasten kanssa tarvitse leikkiä päiväkodin jälkeen. Kotiin tultua, eteisessä halaus ennen käsienpesulle menoa. Lapsi rauhoittuu ja saa turvaa. Tämä vinkki oli joskus jossain, että pienikin hetki heti kotiin tultua, yhdessä, voi helpottaa. "Tuu tänne halaukseen, äidillä on ollut ikävä". Sitten käsienpesulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka välissä voit olla LÄSNÄ. Laita se some pois ja ole lapsillesi aikuinen. Katso silmiin ja kuuntele heitä. Ole läsnä, ota syliin, helli. Muuta ei tarvita kun jo se rauhoittaa lasta.
t. kolmen lapsen äiti
Lapset mukaan pyykkäämää, ripustamaan pyykkiä ja viikkaamaan, ja muihin pikkupuuhiin. Siinä samalla voi rupatella ja olla läsnä.
Läsnä pitäisi olla muutenkin aina.
Jos yksi on vasta 2-3-vuotias niin ei häntä voi jättää hetkeäkään ilman valvontaa ja sen mukaan pitää mennä ja tehdä kotityöt. Ap saa paljon aikaan ottaen huomioon, että on noin monta lasta. Useimmat eivät pystyisi tuohon.
Mutta teen itse niin suuria määriä ruokaa kerralla, että niitä syödään kaksi-kolme päivää. Vain niin saa arjen toimimaan, kun lapsilla on harrastuksiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka välissä voit olla LÄSNÄ. Laita se some pois ja ole lapsillesi aikuinen. Katso silmiin ja kuuntele heitä. Ole läsnä, ota syliin, helli. Muuta ei tarvita kun jo se rauhoittaa lasta.
t. kolmen lapsen äiti
Lapset mukaan pyykkäämää, ripustamaan pyykkiä ja viikkaamaan, ja muihin pikkupuuhiin. Siinä samalla voi rupatella ja olla läsnä.
Läsnä pitäisi olla muutenkin aina.
Jos yksi on vasta 2-3-vuotias niin ei häntä voi jättää hetkeäkään ilman valvontaa ja sen mukaan pitää mennä ja tehdä kotityöt. Ap saa paljon aikaan ottaen huomioon, että on noin monta lasta. Useimmat eivät pystyisi tuohon.
Mutta teen itse niin suuria määriä ruokaa kerralla, että niitä syödään kaksi-kolme päivää. Vain niin saa arjen
Kyllä 2-vuotias osaa puuhata hetken yksin. Siinä se oma paria kuukautta vaille 2-vuotias leikkii vieressä tai lukee kirjaa sohvalla, kun minä teen ruokaa tai laitan pyykkejä vessassa.
Vierailija kirjoitti:
Eikä teillä ole vielä edes harrastusrumbaa...Kun melkein joka ilta on jonkun lapsen kuskaaminen. Laita miehesikin tekeen kotitöitä jos on päivätyössä.
No on meillä niitäkin jo toki kahdella isommalla päiväkotilaisella yhdet harrastukset. Onneksi ei joka ilta, mutta parina päivänä viikossa. Mies todellakin tekee kotitöitä myös aivan yhtä lailla. Ei tästä muuten selviäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä arjessa helpotti se, että kotityöt tehdään pääasiassa lasten kanssa tai heidän mentyä nukkumaan. Sillä aikaa, kun toinen lukee iltasadun, niin toinen vanhemmista vie roskat, siivoaa keittiön ja hoitaa pyykit. Tai monesti lapset haluavat auttaa pyykin viikkaamisessa ja kaappiin viemisessä, jolloin se onkin sitä yhteistä laatuaikaa.
Pyykkiä ei pestä joka päivä. Ei sitä edes tule niin paljon. Jokaisella lapsella on viikoksi vaatteet päiväkotiin ja muutama ylimääräinen sotkun varalta. Pyykit voi laittaa vaikka illalla koneeseen valmiiksi ja ajastimella koneen käynnistymään, kun tulette kotiin tai viikonloppuisin heräätte aamulla.
Ruuassa mennään välillä helpoimman kautta. Porkkanatikut säilyvät jääkaapissa vesiastiassa hyvänä useamman päivän. Pakasteherneet sulavat minuutissa ja isommat lapset voivat syödä kirsikkatomaatit sellaisenaan. Lapset tulevat monesti napsimaan ne jo alkupalaksi
Pyykkiä tulee taatusti joka päivälle viiden hengen perheessä. Päiväkotihan jo vaatii sen, että sisävaatteet vaihdetaan aivan joka päivä, etteivät taudit kierrä. Sisävaatteethan ovat päiväkoti-ikäisellä aina likaiset päivän päätteeksi, kun ruokaa syödään.
Pikkulapsiarki on aina rankkaa. Mutta ne vuodet vierähtävät äkkiä! Itse koin että homma helpotti kun viimeinenkin lähti koulutielle, jäi vähän aikaa itsellenikin. Tsemppiä ap: lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen perusteella sulla on joku kova suorituspaine koko ajan päällä. Eikö niitä pyykkejä voi laittaa vasta kun lapset nukkumassa? Läsnäolo on muutenkin asia jota pitäisi olla kaikessa mitä lasten kanssa tekee. Muuten ovat hyvin kiukkuisia ja tunneakut tyhjinä(ovathan usein väsyneenä kiukkuisia muutenkin). Ruuanlaittoakin voi tehdä yhdessä. Meillä jo 4vuotias kattaa pöydän ja lataa tiskikoneen. Delegoi vähän ja rentoudu itse. Stressi tarttuu!
Olen suorittaja, se on ihan totta. Mutta muuten tuntuu, että homma kaatuu! Sitten ei olekaan yhtäkkiä puhdasta yöpukua tmv. Yöllä ei voi pestä pyykkiä ja kuivata niitä, tulipalovaara. Ap.
Ei aina tarvitse olla puhdasta yöpukua tms eikä asioiden tarvitse mennä joka hetki tip top. Koti voi olla sen näköinen että siellä
Meilläkin kaksi sisarusta jakaa yhden huoneen ja nuorin on meidän vanhempien kanssa. Yksi makkari on työhuoneena. Sinä puhut nyt ajasta, jolloin te olitte koululaisia. Ap.
Huh, melkoista. Ja sitten näistä äideistä ja isistä otetaan vielä työelämässä mehut irti siinä missä muistakin.
Rentoudu. Kaikkea ei tarvitse suorittaa. Yöpukua ei tarvitse vaihtaa joka päivä eikä päivävaatteitakaan ellei niissä ole selkeästi likaa. Pienet lapset eivät hikoile.
Valmistele illalla lasten mentyä nukkumaan salaatti/kasvikset iltaruualle. Tai niinä iltoina, kun sinä nukutat, niin isä valmistelee.
Vierailija kirjoitti:
Eikä teillä ole vielä edes harrastusrumbaa...Kun melkein joka ilta on jonkun lapsen kuskaaminen. Laita miehesikin tekeen kotitöitä jos on päivätyössä.
Minusta tämä on helpottanut omaa arkea huomattavasti. Sillä aikaa, kun lapset on harrastuksissa, ehdin esimerkiksi itse juosta lenkin ja lukea autossa työsähköpostit läpi. Lapset syö väliapalat automatkalla ja joskus vaihdetaan jopa kuulumisiakin, tosin nyt alkavat olla jo sen verran isoja että ei enää kiinnosta kertoilla äidille omista jutuistaan.
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen vähän kaatuuko maailma, jos lapsella ei ole puhdasta yöpukua? Toki siis. jos on pissavahinkoja tms niin sitten, mutta joku ruokatahra? So what :)
Olen itse tällä hetkellä kolmen äiti, joista kahden kanssa kotona (4v käy 3pv viikossa päiväkodissa, 8kk kaksoset kotihoidossa) olen huomannut, ettei arki oikeasti hajoa, vaikka joutuu vähän tinkimäänkin. Esikoisen kanssa jaksoin vielä suorittaa, tein väitöskirjaa hänen nukkuessa päiväunia, kävin lenkillä ja siivosin, kun hän meni iltaunille, kaikki hereilläoloaika lukemista leikkimistä jne....
Sanoisin että hellitä vähän. Muuten uuvut parissa vuodessa, aiemminkin. Lisäksi muista, että kaikki arjen yhteinen tekeminenkin on läsnäoloa lapsille. He tietävät, että olet paikalla ja tarvittaessa saatavilla. Se riittää.