Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (31)
Aloituksen perusteella sulla on joku kova suorituspaine koko ajan päällä. Eikö niitä pyykkejä voi laittaa vasta kun lapset nukkumassa? Läsnäolo on muutenkin asia jota pitäisi olla kaikessa mitä lasten kanssa tekee. Muuten ovat hyvin kiukkuisia ja tunneakut tyhjinä(ovathan usein väsyneenä kiukkuisia muutenkin). Ruuanlaittoakin voi tehdä yhdessä. Meillä jo 4vuotias kattaa pöydän ja lataa tiskikoneen. Delegoi vähän ja rentoudu itse. Stressi tarttuu!
Ja siis lapsille tuossa ehtii olemaan läsnä,ei sille puolisolle. Ja jos vaikka sattuu olemaan vaikka banaanit mukana sillä tunnin kotimatkalla, ei sen ruuan kanssa tartte kiirehtiä. Ehtii tekemään sellasen ruokasatsin itse ( ei valmis pullia) et sitä riittää huomiselle ja kun ruoka on syöty vaikka klo 18, voi iltapalan jättää välistä. Ja pääsee koko perhe syömään yhdessä.
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Lapsen kanssa yhdessä oloa on juuri se että kävellään yhdessä sieltä päiväkodista kotiin, jutellaan mitä on tänään tehty, mikä on ollut tänään kivaa ja mikä ei. Ota lapset mukaan kotitöihin. Ja pissata nuorin lapsi päiväkodissa ennen kotiinlähtöä.
Mietin, miten saisi aikaa lapsille enemmän. Illathan menee nopeasti. Kaikkea 'turhaa' siivoamista voi jättää vaikka viikonlopulle tai kiireettömämpään arki-iltaan. Roskat voi viedä aamulla lähtiessä. Lasten kanssa voi mennä sänkyyn yhdessä pötköttelemään ja lukemaan satua ja nostella nukahtaneet lapset omiin sänkyihinsä, kuten joku jo aiemmassa vastauksessa kirjoittikin. Joka arki-illasta voi napsaista jonkun tekemisen pois (ehkä) ja jättää aikaa vaikka lasten kanssa pelailulle tms. Kotimatkalla voi jutella-
Komppaan: osittainen hoitovapaa, tai hoitovapaa.
Sitten käytännön järjestelyihin:
Pakastimeen, kuivahyllyihin sellaista välipalaa, joka on aina valmiina, jos välipalatiedot tulevat liian nopeasti.
Nuorimmainen käy pissalla päiväkodissa ennen kuin lähdette. Jos tämä ei onnistu, niin nuorimmaiselle laitetaan päiväkodissa iltapäivällä vaippa ja lisäksi villaiset vaippahousut. Näin ei haalari kastu kotiin tullessa.
Lisäksi varahaalari. Ei tarvitse olla hieno ja uusi.
Päiväkotireput säilytetään päikyssä. Samoin ne sukset otetaan kotiin vasta perjantaina.
Päikkyrepuille sulle iso rinkka, jolloin lasten ei tartte niitä kantaa.
Eväät otat joka päivä mukaan. Eväät syötte matkalla kotiin. Jos vain mahdollista, niin käytte leikkimässä jossain matkan varrella. Kyllä, sinä roudaat ne eväät töihin ja töistä takaisin. Osta kylmälaukku/ ruokatermos.
Kotona ei ole kiire laittaa haalaria pesuun, koska se on kuiva. Ei ole kiirettä syödä, koska olette syöneet kunnon eväät. Tässä vaiheessa voit antaa lapsille hellyyttä ja vaikka lukea. Kun isä tulee kotiin, niin toinen vanhempi ottaa 1-2 lasta ruokaa laittamaan ( ja kerralla ainakin 3 päiväksi) ja toinen 1-2 lasta kanssaan pyykinpesuun yms.
Iltapalan sijaan syötte päivällisen. Päivällisen aikaan on syöty eväitä.
Lapset todennäköisesti nukahtavat paremmin, koska ei ole ollut illassa kiireen tuntua ja he ovat ulkoilleet. Lisäksi he ovat saaneet hellyyttä ja läheisyyttä heti kun olette kotona.
Yllä oli hyviä vinkkejä. Lisäksi mietin että jos kuitenkin roudaatte ne päikkyreput ees taas joka päivä niin eikös niiden pikkutaskuun voisi jokaiseen pakata muutaman patukan/smoothien/pussipuuron. Täytät varastot kahdesti viikossa. Näin olisi yllätyseväs ja kotimatkaeväs mukana ja sulla vähemmän muistettavaa hakua varten. Kiukku ja kiire lievenisi.
Ja tämä voi kuulostaa hölmöltä mutta myös äidille välipala! Pidä hätäsuklaata aina jemmassa ja lisäksi pähkinäpussi, välipalapatukka jne jossain. Syöt itse ennen kuin haet lapset. Vähentää kummsti kiirettä kun itellä pinna kestää.
Niin ja ehkä se sun kiire asenne onkin tarttunut lapseen. Kiire riisua sekin,mikä sulla kestää? Pitäs olla jo auttamassa mua äiti..
Lapset kaipaavat päikkypäivän jälkeen vanhemman syliä ja huomiota. Kun saavutte kotiin, ota lapset kainaloon ja lukekaa yhdessä kirja. Sitten vasta ruokapuuhat.
No pari ajatusta tuli mieleen, ehkä olet kokeillut:
Tee edellisenä iltana parin päivän ruoka valmiiksi. Tai viikonloppuna pari eri ruokaa, iso kattila keittoa ja iso laatikkoruoka. Niistä syötte illat. Samoin pilko kasvikset siinä illalla kannelliseen rasiaan. Lapset ovat päivästä väsyneitä ja huomiotasi vailla, ei ihme että tappelua tulee. Saatko otettua jonkun lapsista avuksi hommiin, kattamaan pöytää ym. Samalla juttelette.
Kantoväline avuksi noihin matkoihin niin saat nuorimman siihen etkä pulkkaan. Vaikea oikeasti uskoa että kilometrin matkaan menee tunti. Voihan se olla. Keväällä varmasti helpompaa kun vaatetta ja vastusta vähemmän ja lapset kasvaneet. Voithan koittaa pelillistää matkoja, tyyliin Kuka jaksaisi juosta seuraavalle lyhtypylväälle?
Mitä sinä joka pöivä siivoat ja peset pyykkiä? En mä jaksaisi. Meillä on viikkosiivouspäivä eikä kukaan ole siihen kuollut. Lapset ripustavat itse vaatteensa ja jos lomalla jaksatte niin karsikaa vähän krääsää niin saavat lelunsa paikoilleen.
Ja tosiaan jos mahdollista niin vähentäkää vaikka kumpikin työaikaa 10 prossaa tai toinen 20 prossaa. Siitä tulee tunteja lisää päivään. Olet nyt liian väsynyt ja se lisää hankaluuden tunnetta. Voitte sitten kotiutua aiemmin tai pitää kolmipäiväisen viikonlopun. Pienten kanssa päivät ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä. Onhan se totta että talviaika vielä lyhentää päiviä entisestään ja helposti tulee raskauden tuntua. Älä vaadi nyt liikoja, lisää rentoa yhdessäoloa ja vähennä sitä kiireen tuntua omalla toiminnallasi.
Voittehan tehdä niinkin että annat lapsille jo päiväkodista hakumatkalla pikku välipalat, vaikkapa pussismoothiet kun kävelette kotiin, ja syötte ruoan yhdessä isän kanssa. Kotona istutte vaikka lukemaan kun ruoka lämpiää uunissa. Ei ole pakko tehdä hankalalla tavalla kaikkea, Italiassakin päivällinen syödään 20-22. Säästyy ne välisiivoukset ja pääset sitten miehen kanssa päivällispöydästä nukuttamaan lapsia. Eli käännät tavallaan iltapalan ja päivällisen toisinpäin.