Lue keskustelun säännöt.
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (292)
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kanssa yhdessä oloa on juuri se että kävellään yhdessä sieltä päiväkodista kotiin, jutellaan mitä on tänään tehty, mikä on ollut tänään kivaa ja mikä ei. Ota lapset mukaan kotitöihin. Ja pissata nuorin lapsi päiväkodissa ennen kotiinlähtöä.
Mietin, miten saisi aikaa lapsille enemmän. Illathan menee nopeasti. Kaikkea 'turhaa' siivoamista voi jättää vaikka viikonlopulle tai kiireettömämpään arki-iltaan. Roskat voi viedä aamulla lähtiessä. Lasten kanssa voi mennä sänkyyn yhdessä pötköttelemään ja lukemaan satua ja nostella nukahtaneet lapset omiin sänkyihinsä, kuten joku jo aiemmassa vastauksessa kirjoittikin. Joka arki-illasta voi napsaista jonkun tekemisen pois (ehkä) ja jättää aikaa vaikka lasten kanssa pelailulle tms. Kotimatkalla voi jutella-
Komppaan: osittainen hoitovapaa, tai hoitovapaa.
Sitten käytännön järjestelyihin:
Pakastimeen, kuivahyllyihin sellaista välipalaa, joka on aina valmiina, jos välipalatiedot tulevat liian nopeasti.
Nuorimmainen käy pissalla päiväkodissa ennen kuin lähdette. Jos tämä ei onnistu, niin nuorimmaiselle laitetaan päiväkodissa iltapäivällä vaippa ja lisäksi villaiset vaippahousut. Näin ei haalari kastu kotiin tullessa.
Lisäksi varahaalari. Ei tarvitse olla hieno ja uusi.
Päiväkotireput säilytetään päikyssä. Samoin ne sukset otetaan kotiin vasta perjantaina.
Päikkyrepuille sulle iso rinkka, jolloin lasten ei tartte niitä kantaa.
Eväät otat joka päivä mukaan. Eväät syötte matkalla kotiin. Jos vain mahdollista, niin käytte leikkimässä jossain matkan varrella. Kyllä, sinä roudaat ne eväät töihin ja töistä takaisin. Osta kylmälaukku/ ruokatermos.
Kotona ei ole kiire laittaa haalaria pesuun, koska se on kuiva. Ei ole kiirettä syödä, koska olette syöneet kunnon eväät. Tässä vaiheessa voit antaa lapsille hellyyttä ja vaikka lukea. Kun isä tulee kotiin, niin toinen vanhempi ottaa 1-2 lasta ruokaa laittamaan ( ja kerralla ainakin 3 päiväksi) ja toinen 1-2 lasta kanssaan pyykinpesuun yms.
Iltapalan sijaan syötte päivällisen. Päivällisen aikaan on syöty eväitä.
Lapset todennäköisesti nukahtavat paremmin, koska ei ole ollut illassa kiireen tuntua ja he ovat ulkoilleet. Lisäksi he ovat saaneet hellyyttä ja läheisyyttä heti kun olette kotona.
Yllä oli hyviä vinkkejä. Lisäksi mietin että jos kuitenkin roudaatte ne päikkyreput ees taas joka päivä niin eikös niiden pikkutaskuun voisi jokaiseen pakata muutaman patukan/smoothien/pussipuuron. Täytät varastot kahdesti viikossa. Näin olisi yllätyseväs ja kotimatkaeväs mukana ja sulla vähemmän muistettavaa hakua varten. Kiukku ja kiire lievenisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä voi kuulostaa hölmöltä mutta myös äidille välipala! Pidä hätäsuklaata aina jemmassa ja lisäksi pähkinäpussi, välipalapatukka jne jossain. Syöt itse ennen kuin haet lapset. Vähentää kummsti kiirettä kun itellä pinna kestää.
Niin ja ehkä se sun kiire asenne onkin tarttunut lapseen. Kiire riisua sekin,mikä sulla kestää? Pitäs olla jo auttamassa mua äiti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kaipaavat päikkypäivän jälkeen vanhemman syliä ja huomiota. Kun saavutte kotiin, ota lapset kainaloon ja lukekaa yhdessä kirja. Sitten vasta ruokapuuhat.
Vierailija kirjoitti:
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Tämä olisi paras ratkaisu, mutta harvassa on paikat, joissa suostutaan vähentämään tunteja. Ja sitten ne paikat, jotka jo lähtökohtaisesti on osa-aikaisia, esim kaupan kassat, niissä työvuorot on sitä iltavuoroa, joten lasten kanssa ei olisi aikaa sitä vähääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka siinä kotimatkalla on läsnä. Mikä kiire siivota pöytä jos mies sitten vielä syö? Hän voi siivota pöydän. Osta varahaalari, että ei tartte pikapikaa saada huomiseksi samaa haalaria. Kilsaan tunti huh huh. Kai ne joskus on aurattu ne tiet, eikä lunta täynnä? Laita astiat sellaiseen paikkaan, et lapset ylettää ottaa ja kattaa pöytää. Yhdessä teette. No mutta kohta tuokin ohi. Roskat voi viedä aamulla lähtiessä.
Siihen hakuun yhteensä menee tunti. Kolmen lapsen hakeminen päiväkotiryhmistä, kuulumiset ym ja matkat. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Aina taaperatte lumessa, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen?
Aina nuorimmainen pissaa haalariin?
Aina syntyy tappelu jo kasviksia pilkkoessa?
Eikö niitä kasviksia voi pilkkoa jo aamulla kun mies on vienyt lapset päikkyyn?
Joka päivä pitää isän hakea päikkyyn yllärieväät?
Joka päivä pitää viikata pyykit?
Joo, nyt talvella jollain on aina hiihtoa näistä kolmesta. Tai pulkkaretki. Tai luistelua. Tai metsäretki. Niitä on tosiaan kolme.
Ei pissaa aina. Se oli esimerkki. Tilalle voi laittaa myös itkupotkuraivarin tmv tilanteen.
Menen aamulla töihin. Jos jäisin pilkkomaan kasviksia, pääsisin hakemaan lapsia vieläkin myöhemmin.
Ei joka päivä. Mutta se eväiden, haalarinlenksun, päikkyyn vietävän askartelutarvikkeet ym. haku ei tuo matkaan, kuin 15 min ekstraa. Joka tapauksessa pitkä päivä.
Joka päivä pitää viikata pyykit. Todellakin. Keskimäärin 1-2 koneellista arkena, viikonloppuna sitten hyvinkin 3.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on täydellinen kuvaus siitä syystä miksi ihmiset eivät halua lapsia.
Kuka hullu haluaa tällaista elämää?
Pelkkää suorittamista. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Oot nyt sellaisessa mielentilassa että kaikki lapsiin liittyvä on hirveän työlästä ja vaikeaa. Onko lasten pieni ikäero uuvuttanut liikaa. Ehkä kannattaa miettiä onko kokopäivätyö nyt järkevää.
Pisti silmään kiireinen lukuhetki jos ehtii ja sitten nukutusrumba. Mitä ja miksi? Eikö sinne sänkyyn voi mennä vierekkäin pötköttelemään ja lueskelemaan ja juttelemaan? Sehän on tosi arvokasta läsnöoloa ja itsellekin rauhoittumisen hetki. Siitä sitten voi vaan nostella nukahtaneet lapset omille paikoilleen.
Itse asiassa tämä hieman valaisi ajatteluani. Yleensä siihen nukutusrumbaan kuuluu nimenomaan se, että vielä sängyssä luen lapsille, otan jokaisen kainaloon tai mahan päälle, hieron jalkoja ym. Tajusin, että läsnäololla ehkä tässä tarkoitinkin enemmän kunnon leikkimistä! Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko itsekään, miten monta kertaa kertomuksesi sisälsi sanan "äkkiä". Sulla on koko ajan kiire jonnekin? Nyt pitää ÄKKIÄ muuttaa sitä asennetta, sillä läsnäoloa tulee lisää sun arkeen. Ei ole koko ajan kiire jonnekin.
No kun tämä, että minusta tuntuu, että koko ajan on oikeasti kiire! Kiire töihin, kiire päiväkotiin, kiire kotiin laittamaan ruokaa ja tekemään kotityöt JOTTA ehtisi edes hetken leikkiä lasten kanssa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
50 prosentin työaika toiselle teistä tai molemmille 75
Kenellä on varaa tällaiseen? Laskut pitää kuitenkin maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Sulla tuntuu olevan koko ajan kiire - minne? Miksi on kiire kotiin, ota lapsille mukaan banaanit/välipalakeksit/pillimehut ja saat lisäaikaa kulkea rauhassa.
Kotona ota lapset mukaan tekemään sitä ruokaa. Se pienin voi kaataa ne kalapullat pellille, isommat varmaan osaa jo pilkkoa kasviksia tai sekottaa kastiketta tms.
Syökää RAUHASSA, keskustelkaa miten päivä meni päiväkodissa, millaista ruokaa siellä oli, mitä lapset teki jne. Korjatkaa jäljet yhdessä ,tai jätä ne miehelle.
Ja minäkin kysyn mikä hiton nukutusrumba? Onko siinäkin taas vähän kiire ja kauhea jännite ilmassa, vanhempi tuijottaa kännykkää kireänä ja komentaa lapsia olemaan hiljaa?
Kun on aika mennä nukkumaan, lukekaa taas RAUHASSA se iltasatu, vaikka sen pienimmän sängyn luona, jos hän todennäköisimmin nukahtaa ekana. Ja sitten isompien kanssa omiin sänkyihin, ja sitä lukemista voi jatkaa vaikka siellä lisää. Tärkeintä että lapset saa nukahtaa
Rauhassa meillä mennään nukkumaan klo 20. Mutta siinä vain kestää. Tuossa yllä jo kerroinkin mitä nukutusrumba pitää sisällään. Yksi lapsista nukahtaa nopeasti, toisilla kestää ja tarvitsevat enemmän esim. silittelyä ja hierontaa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse tehdä mitään muuta, kuin antaa lapsen nähdä, että sä näet hänet sellaisena kuin hän on, ja että on ok olla juuri sellainen kuin hän on (kunhan ei astu toisten päälle). Mä en olisi tarvinnut mitään muuta, ja nyt mä yritän harjoitella sitä psykoterapiassa. Ton kokemuksen välittämiseen ei tarvita pitkiä vuorovaikutuksen. "I see you I hear you I love you".
Kiitos. Iso kiitos sanoistasi! Sen uskon toteutuvan. Voimia sinulle! Ap.
Vierailija kirjoitti:
No pari ajatusta tuli mieleen, ehkä olet kokeillut:
Tee edellisenä iltana parin päivän ruoka valmiiksi. Tai viikonloppuna pari eri ruokaa, iso kattila keittoa ja iso laatikkoruoka. Niistä syötte illat. Samoin pilko kasvikset siinä illalla kannelliseen rasiaan. Lapset ovat päivästä väsyneitä ja huomiotasi vailla, ei ihme että tappelua tulee. Saatko otettua jonkun lapsista avuksi hommiin, kattamaan pöytää ym. Samalla juttelette.
Kantoväline avuksi noihin matkoihin niin saat nuorimman siihen etkä pulkkaan. Vaikea oikeasti uskoa että kilometrin matkaan menee tunti. Voihan se olla. Keväällä varmasti helpompaa kun vaatetta ja vastusta vähemmän ja lapset kasvaneet. Voithan koittaa pelillistää matkoja, tyyliin Kuka jaksaisi juosta seuraavalle lyhtypylväälle?
Mitä sinä joka pöivä siivoat ja peset pyykkiä? En mä jaksaisi. Meillä on viikkosiivouspäivä eikä kukaan ole siihen kuollut. Lapset ripustavat itse vaatteensa ja jos lomall
Tämä iltapalan ja päivällisen kääntäminen oli itse asiassa todella hyvä ajatus! Olen aika rutiini-ihminen, joten tällainen haastaminen on tuntunut vähän mahdottomalta...Päikystä hakemiseen menee tunti yhteensä siis, kun haku kolmesta eri ryhmästä. Pyykkiä on meillä pestävä joka päivä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen perusteella sulla on joku kova suorituspaine koko ajan päällä. Eikö niitä pyykkejä voi laittaa vasta kun lapset nukkumassa? Läsnäolo on muutenkin asia jota pitäisi olla kaikessa mitä lasten kanssa tekee. Muuten ovat hyvin kiukkuisia ja tunneakut tyhjinä(ovathan usein väsyneenä kiukkuisia muutenkin). Ruuanlaittoakin voi tehdä yhdessä. Meillä jo 4vuotias kattaa pöydän ja lataa tiskikoneen. Delegoi vähän ja rentoudu itse. Stressi tarttuu!
Olen suorittaja, se on ihan totta. Mutta muuten tuntuu, että homma kaatuu! Sitten ei olekaan yhtäkkiä puhdasta yöpukua tmv. Yöllä ei voi pestä pyykkiä ja kuivata niitä, tulipalovaara. Ap.
Ja siis lapsille tuossa ehtii olemaan läsnä,ei sille puolisolle. Ja jos vaikka sattuu olemaan vaikka banaanit mukana sillä tunnin kotimatkalla, ei sen ruuan kanssa tartte kiirehtiä. Ehtii tekemään sellasen ruokasatsin itse ( ei valmis pullia) et sitä riittää huomiselle ja kun ruoka on syöty vaikka klo 18, voi iltapalan jättää välistä. Ja pääsee koko perhe syömään yhdessä.