Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Siinä kaiken tuon ohessa. Ei sen läsnäolon tarvitse olla mitään tiettyä yhteistä tekemistä, kuten lautapelien pelaamista, vaan kaikki tuo yhdessäolo on yhteistä tekemistä. Lapset haluavat tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.
Esimerkiksi siinä tunnin päiväkotimatkan aikana voit kuunnella, mitä lapset höpöttävät ja kysellä lisää.
Lisäksi voit yrittää lisätä leikkisyyttä kaikkiin arkirutiineihin. Minulla on esimerkiksi tapana selostaa pukemistilanteita kuin urheiluselostaja. Aina se ei tietenkään toimi, jos lapset ovat huonolla tuulella, mutta monesti se on lasten mielestä hauskaa ja saa heidät toimimaan ripeämmin, kun selostaja hehkuttaa että nyt saattaa tulla uusi ennätys ja kuinka yleisö hurraa. Tai sitten voit olla pukemisrobotti, jota lapset saavat ohjata antamalla käskyjä. Hammaspesuun minulla on tietty laulu, jota laulan aina vähän eri sanoilla ja se on lasten mielestä hauska.
Kannattaa muistaa, että lapse
Todella kauniisti ja hienosti kuvattu. Itse asiassa teen itsekin vastaavanlaisia asioita siinä arjen lomassa. Hammaspesulle on oma laulunsa ja varsinkin vähän virkeämpänä saatan hyvinkin heittäytyä pukemisrobotiksi. Tiskikoneen tyhjennän kauhaan laulaen ja lapset valitsevat biisin. Välillä vaan tuntuu, että kaikki on samaa oravanpyörää ja kiukuttelua milloin mistäkin. Ehkä mun pitäisi keskittyä enemmän näihin hyviin asioihin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, melkoista. Ja sitten näistä äideistä ja isistä otetaan vielä työelämässä mehut irti siinä missä muistakin.
No nämä ovat kuitenkin omia valintoja. Sovittaa kokopäivätyö ja pikkulapsiarki yhteen.
Olen asunut ulkomailla ja todennut sen jälkeen että meillä on Suomessa aika hyvin asiat. Päiväkodit kuntien järjestämiä ja lapsilla oikeus hoitoon. Hoitopaikat suht lähellä eli autotonkin saa lapset hoitoon. Monissa maissa ei ole näin hyvää systeemiä eikä hoitopaikat ole lähellä kotia. Ja maksavat maltaita!
Vierailija kirjoitti:
Joka välissä voit olla LÄSNÄ. Laita se some pois ja ole lapsillesi aikuinen. Katso silmiin ja kuuntele heitä. Ole läsnä, ota syliin, helli. Muuta ei tarvita kun jo se rauhoittaa lasta.
t. kolmen lapsen äiti
läsnäolo on kokoajan jos haluat
Kannattaa kyllä miettiä osittaista hoitovapaata, progression takia ansiotaso ei välttämättä paljon alene. Itse palasin kokoaikatyöhön kun nuorin meni neljännelle luokalle (ei mitään erityistarpeita, mutta työpaikka oli hyvin joustava myöntämään osa-aikatyötä, ja helpottihan se elämää).
Halauksia ap:lle! Tunnistan paljon samaa omassa arjessa. Itselle hyvää perspektiiviä äitiyteen tuonut stara Langen kirja äitipeli. Iso suositus sen lukemisesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi pyytää lapsia samaan päiväkoti ryhmään?
Päiväkotiryhmät muodostetaan ikäryhmittäin.
Ruokaa pariksi kolmeksi päiväksi kerrallaan teet ja lopeta se järjetön pyykinpesu. Lapsille riittää vaihtaa vaatteet 3 päivän välein, samoin aikuisille... taudit kiertää muutenkin, ei saa olla hysteerinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 päiväkoti-ikäistä, mutta molemmat vanhemmat kokoaikatöissä? Huono idea. Miksette tee lyhennettyä työaikaa molemmat? Osittainen hoitovapaa vai mikä se olikaan.
Ja mikset ole läsnä kun puuhaat lasten kanssa?
Kuka maksaa asuntolainan ja elämisen kulut jos vanhemmat lomailee kotona?!
Ketjussa on hyviä kommentteja! Ap:n tekstistä bongasin 7 kertaa äkkiä-sanan, ja täytyypä sanoa että hänen perheensä suorittaa ahdistavaa ja ahdistunutta arkea. Viikonloput ja lomat ovat heillä varmasti ihan yhtä stressaavia.
Ap ei edes tiedä mitä läsnäolo merkitsee. Hän uskoo että jossain on olemassa laatuaikaa, mutta ei sitä ole. Tämä aika on ainoa aika joka meillä on.
Lapsiparat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on pakko kysyä, että miksi on noin monta lasta kun et selvästi handlaa tilannetta yhtään etkä jaksa tuota lapsimäärää.
Ohoh, onko nykypäivänä vielä noin avuttomia vanhempia? Koti on täynnä apuvälineitä, kodinkoneita ja pihassa auto, mutta emäntä on sormi suussa. Olisiko kannattanut miettiä lapsilukua ennen kun ongelmat ovat tuota luokkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä nämä edelliset (mummoikäiset?) kommentoivat. Hyvinhän ap tuntuu arjen handlaavan. Haluaisi vain olla enemmän lastensa kanssa.
No kokoajanhan sä olet läsnä paitsi sillon kun olet töissä ja kun lapset nukkuu.
Tuotahan se on lapsiperhearki. Ei lapsia, eteenkin kun niillä on seuraa toisistaan, tarvitse leikittää ja hyysätä kokoajan.
Usko pois niistä kasvaa luovempia ja omatoimisempia kuin niistä lapsista joille joku on kokoajan kertomassa mitä sit seuraavaks tehdään ja aikuinen kontrolloi ja ohjaa vieressä kokoajan miten toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan keksitty aloitus. Kukaan ei koskaan kutsu pääkaupunkiseudulla päiväkotia päikyksi. Ja miksi joku lapsista pissaisi housuunsa kotiin päästyään. Ja mihin se tunti kotimatkaan menee. Ja mikä nukutusrumba, en tajua.
Tuo AP:n kuvaama ilta on täydellinen , sellainen jota jokainen meistä kaipaa myöhemmin. Siinä ei ole sairauksia, vanhuutta, kuolemanpelkoa jne. On vain se arki joka vie mennessään ja täyttää pään paremmilla asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi pyytää lapsia samaan päiväkoti ryhmään?
> Hahahaha haa! Anteeksi kun tikahdun hetken nauruun. Ja voisi pyytää naapurin mummon hoitamaan lapsia iltaisin ja tädin hoitamaan lapsia viikonloppuisin ja voisi vaikka lentää kuuhun :)
Teetin kokoiseni pahvikuvan viime vaaleihin. Vahdatkoot karat sitä. Mulla on liikakiire kokoomuksen kunnallisjärjestön sihteerihommissa. Taaskin menee koko viikonloppu Rotary-veljien virkistysmatkalla Hampurissa. Seuraavakin vkl varattu viininmaisteluun Aux en Provencessa. Sossujakin pitäisi keretä maalittaa...
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan keksitty aloitus. Kukaan ei koskaan kutsu pääkaupunkiseudulla päiväkotia päikyksi. Ja miksi joku lapsista pissaisi housuunsa kotiin päästyään. Ja mihin se tunti kotimatkaan menee. Ja mikä nukutusrumba, en tajua.
Tää taitaa olla keksitty vastaus. Se on Espoossa keskimäärin enemmän päikky kuin dagis niinkuin ehkä etelä hki:ssä. Päiväkotihakemiseen menee helposti tunti hakuineen ja kävelymatkoineen, kuten ap kuvasi. Nukutusrumba on tässä ilmesesti se, kun laitat kolme pientä lasta nukkumaan. Se ihan varmana pitää sisällään monta liikkuvaa elementtiä ellei satu olemaan ihmelapsia, jotka vaan virtajohto irti nykäisemällä nukahtavat.
Maanantai aamuna päiväkotikassit viikon varustuksella päikkyyn ja perjantaina pois. Näihin tähtää autoilun. Viikonloppuisin kannattaa tehdä uuniruokia iso satsi joita sitten pakastaa rasioihin sopiviin annoksiin valmiiksi. Esim makaronilaatikko, lasagne jne. Viikolla mikrotusta ja kurkku/porkkana kylkeen.
Sinun ei tarvitse leikkiä lasten kanssa, ohjaa leikkimään keskenään. Pyykkiä meillä pestään viikonloppuna usein monta satsia, välillä viikolla mutta ei joka päivä. Riittävästi vaattetta lapsille niin onnistuu. Kuivausrumpuun kaikki ei tarvi ripustaa.
Tunti menee tosiaan helposti paluumatkaan. Ei ne lapset tule aina kun armeijan marssilla, kuulumiset ja nyt lähdetään taistelut lisäksi. Meillä lapset viihtyy päikyssä niin että 9,5h päivän jälkeen haluavat vaan jatkaa pihaleikkejä kaverien kanssa
Nukutusrumbaan joka mukula samaan huoneeseen nukkumaan ja bookbeatista satu kaiuttimesta iltakirjan tai parin jälkeen. Yhdessä nukahtavat helpommin. Joka ilta samat toistuvat rutiinit on tärkeitä.
Harrastukset tosiaan helpottaa aikanaan, nyt 7v treenit 4x viikko niin ihanan paljon aikaa käydä itsellä lenkillä jne.
Alue: Aihe vapaa
Siinä kaiken tuon ohessa. Ei sen läsnäolon tarvitse olla mitään tiettyä yhteistä tekemistä, kuten lautapelien pelaamista, vaan kaikki tuo yhdessäolo on yhteistä tekemistä. Lapset haluavat tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.
Esimerkiksi siinä tunnin päiväkotimatkan aikana voit kuunnella, mitä lapset höpöttävät ja kysellä lisää.
Lisäksi voit yrittää lisätä leikkisyyttä kaikkiin arkirutiineihin. Minulla on esimerkiksi tapana selostaa pukemistilanteita kuin urheiluselostaja. Aina se ei tietenkään toimi, jos lapset ovat huonolla tuulella, mutta monesti se on lasten mielestä hauskaa ja saa heidät toimimaan ripeämmin, kun selostaja hehkuttaa että nyt saattaa tulla uusi ennätys ja kuinka yleisö hurraa. Tai sitten voit olla pukemisrobotti, jota lapset saavat ohjata antamalla käskyjä. Hammaspesuun minulla on tietty laulu, jota laulan aina vähän eri sanoilla ja se on lasten mielestä hauska.
Kannattaa muistaa, että lapset peilaavat sinun mielialojasi ja käyttäytymismallejasi. Jos vedät pulkkaa hammasta purren ja tiuskit lapsille kiireessä, hekin todennäköisesti tulevat huonolle tuulelle. Lapset eivät osaa muuttaa käyttäytymistään tietoisesti, mutta sinä aikuisena osaat. Eli yritä olla rennompi ja leikkisämpi, vaikka onkin kiire, niin myös lapset ovat, ja asiat rullaavat helpommin. Sinun kiireinen arkesi on lastesi lapsuus.
t. kolmen pienen lapsen isi