Hei te menneiden vuosikymmenien liikunnanopettajat: miten meni niinku omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Tekee luonteelle hyvää olla huono jossain. Oikeasti. Mulla oli aina kaikki lukuaineet 10, mutta musiikista ja liikunnasta sain vain ysejä. Käsitöistä seiskoja! Se harmitti tietysti silloin keskiarvon takia, mutta opetti kyllä myös nöyryyttä. Olisin varmaan ihan hirveä tyyppi jos olisin ollut kaikessa aina paras ja alkanut kuvitella itsestäni ties mitä.

Heh tiedättekö huonontamis menetelmistä? Ajattele jos oikeast sellaista sovellettaisiin joihinkin tai johonkin vähän opetus mielessä? En  tarkoita sinua  nimittäin, vaikka olisikin hyvä useassa aineessa,  niin harvassa on ne, jotka olisi hyviä ihan kaikessa. 

Huonontamis  psykologia on sitä, että sanotaan,  että olet huonompi mitä olet, joissain asioissa. Ehkä jopa lavastetaan ja sabotoidaankin, , jotta oikeasti olisi niin tai sitten liioitellaan oikeita virheitä.  Nimittöin hirveän hyvin ei voi väittää  jollekin, että tuo oli 7 jos se oli 9,5.

Jos siis  jostain syystä oikein kovasti  halutasn jotain vähän näpäyttää, ettei vaan luule  itsestään liikoja  tai puuttuisi sitä nöyryyttä,  voidaan kaikkein raukkamaisimmissa tapauksissa turvautua jopa vilppiin tai sabotoimisiin, valheisiin ja nöitä toteutetaan ehkä jopa rikoksin aikuisten maailmassa? 

Noloa kun tulee ilmi. Siis noloa tekijöille. 
Olen kuulut aikuisten maailmasta mm. ulkonäön sabotoimisista, työ- opiskelupaikkojen sabotoimisista, ihmissuhteiden ja , perhe asioiden sabotoimisista ja jopa terveysasioiden  sabotoimisista. Kai siinä oli jokin sairas nöyryys opetus sitten. 

Ihme vaan, että tällaista on lähdetty toteuttamaan sellaisen henkilön kohdalla, joka ei ole ikinä väittänyt mitään parhaudesta, eikä  ole ikinä ollut mikään omahyväisyyden  perikuva. .Korkeintaan kärkkäät mielipiteet joistain asioista. 

Mutta jos  tällaisia mustamaalsus huhuja olisi pyörinyt vuosikymmeniä joissain piireissä, niin silloinhan valitettavasti ei tarvita kun jotain pieniä  todisteita,  mikä muka osoittaisi jotain väitteisiin viittaava, niin kaikki on mukamas niinkuin kerrottu. Joiölekin riittää vaan mitä kerrotasn. 

Haiskahtaa   melko oudolta nöyryyden opetukselta  esim.  niin että asioihin  sisältyy valheita, vääristelyjä, lavastuksia ja ehkä jopa rikoksia? Miksi valheita,  jos oikeita syitä olisi muutenkin? En löydä kyllä yhtään järkevää syytä miksi nöyryyden opetus olisi oikeutettua toteuttaa jonkun kohdalla varsin  vastemielisin keinoin, jopa rikoksin ja perustuen valheisiin. Sillon kyllä nöyryyden opettajilla olisi paljon opittavaa  moraalista. 

 

Vierailija kirjoitti:

Telinevoimistelu oli painajaista, se kun piti yrittää jonossa hyppiä kaikenlaisten esteiden yli niinku ratsuhevoset. Hevonen taisi ollakin yksi niistä telineistä johon juutuin aina kiinni lyhytjalkaisena. Ja pukki. 

Minut pelasti toinen sama tason tyttö joka osasi ottaa kaiken aina huumorilla aina kun  meistä jompikumpi jämähti kiinni esteeseen. Naurettiin ja vitsailtiin, onneksi opettaja ei kiinnittänyt meihin luusereihin koskaan minäkään tason huomiota niin  saimme epäonnistua rauhassa. Köysiin kiipeäminen oli myös järkyttävää nahuamista mutta koska ope kiinnitti kaiken huomionsa niihin jotka keikkuivat katonrajassa niin meillä ei ollut hätää. Pallopeleissä seisoimme räpylät käsissä takareunalla kun muut pelasivat. 

Meitä ei kiusattu eikä arvosteltu, me emme olleet hänelle olemassa. 

Minulla ihan sama kokemus. Paljosta sitä selviää kun on yksi joku jonka kanssa jakaa sen.

Vierailija kirjoitti:

"Onko se siis väärin teidän mielestä, että hyvästä kunnosta saa hyvän numeron liikunnassa ja huonosta kunnosta huonon numeron?"

 

On väärin. Numeroarvostelun liikunnassa pitäisi keskittyä kehittymiseen. Onko oppilas paremmassa kunnossa lukuvuoden päätteeksi. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon terveys numeroarvostelussa. Parempi olisi, että liikuntanumeroista luovuttaisiin kokonaan. Miksi ihmeessä siitä pitäisi lätkäistä joku numeroarvostelu. Voisi olla yksilöllisempääkin. Esimerkiksi jos jollekin jalkapallon pelaaminen on kaikista tärkeintä, niin hän saisi liikuntatunnilla kehttää itseään sitä silmälläpitäen. 

 

Itse olin innokas uija ja hiihtäjä, mutta meilläpä niitä ei harrastettu, koska liikunnanopen lempparilapset eivät tykänneet. Meillä oli sitten sählyä talvisin ja urheilukentän ympärijuoksua kesäkaudella kaikkine typerine pituushyppyineen jne yleisurheilulajeineen. 

Sitten olisi reilua että muutkin aineet arvosteltaisiin vain omaan kehitykseen verrattuna. Muuten epäreilua liikunnallisesti lahjakkaita kohtaan. Ja miten valittaisiin urheilulukioon oppilaat jos kaikkien liikan numerot olisivat vertailukelvottomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä harvoja oppiaineita joissa ei opetettu mitään.

 

Mitä sulle olisi pitänyt opettaa? Hiihtämään ja luistelemaan oikealla tekniikalla? Siihen tarvitaan oma innostus ja vuosia.

Halusit oppia uimaan peruskoulussa? Täysin mahdotonta niillä parilla kerralla, kun oppilaat viedään uimahalliin. 

Sitä varten on uimakoulut. 

Koulujen liikuntatunnit voidaan siis lopettaa kokonaan aivan turhina. 

Mitä on vanhojen kaivelu? Vähän kuin Zombien kaivaminen haudasta. En ole varma tuottaako Zombien kanssa tanssiminen hyötyä arkeen. Se on noussut, Zombie. Hyvä. Tarjotkaamme sille teetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla jäi traumat lähinnä pesäpallosta. Sen sääntöjä ei koskaan käyty läpi. Kerran sain huutia, kun juoksin kaikki pesät kerralla läpi. Säännöissä kun on, että saa mennä vain tietyn määrän kerrallaan.

 

Harvassa muussa kouluaineessa oletetaan, että lapsi osaa asiat ilman opettamista. Liikunnassa useimmat opettajat olettavat, että heidän ei tarvitse itse opettaa mitään, riittää kun seisoo kentän laidalla ja puhaltaa pilliin.

Tämä. Liikunnassa annetaan todella vähän opetusta. Se on luokkaa "katsokaa mallia, miten Emma (harrastanut jalkapalloa 5-vuotiaasta) potkaisee palloa! Noniin, tehkää perässä!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee luonteelle hyvää olla huono jossain. Oikeasti. Mulla oli aina kaikki lukuaineet 10, mutta musiikista ja liikunnasta sain vain ysejä. Käsitöistä seiskoja! Se harmitti tietysti silloin keskiarvon takia, mutta opetti kyllä myös nöyryyttä. Olisin varmaan ihan hirveä tyyppi jos olisin ollut kaikessa aina paras ja alkanut kuvitella itsestäni ties mitä.

Heh tiedättekö huonontamis menetelmistä? Ajattele jos oikeast sellaista sovellettaisiin joihinkin tai johonkin vähän opetus mielessä? En  tarkoita sinua  nimittäin, vaikka olisikin hyvä useassa aineessa,  niin harvassa on ne, jotka olisi hyviä ihan kaikessa. 

Huonontamis  psykologia on sitä, että sanotaan,  että olet huonompi mitä olet, joissain asioissa. Ehkä jopa lavastetaan ja sabotoidaankin, , jotta oikeasti olisi niin tai sitten liioitellaan oikeita virheitä.  Nimittöin hirveän hy

Mitä?

Urheilulukioon voisi ihan hyvin järjestää vaikka kahden päivän pä.äsykokeen, jossa opiskelemaan hakeva antaa nä.ytteitä muutamien liikuntalajien osalta tai sitten nä.yttäisi taitonsa oman la.jinsa osalta.

Musta on käsittämätöntä, että koululiikunta on vielä sellainen "saint märehtijä", ettei siihen kosketa. Lapset ja nuoret ovat yhä huonommassa kunnossa - miksi? Koululiikunta ei tippaakaan tue liikunnallisen elämäntavan kehitystä, vaan listii vähänkin ilon liikunnasta.

Näin aikuisena sanoisin että osa liikkamaikoista oli laiskoja. Ne urheilijat nyt olivat hyvässä kunnossa ihan opettajasta huolimatta ja niihin huonokuntoisiin ei panostettu koska sehän vaatisi työtä. Helpompaa luoda pallo kouraan ja viheltää pilliin.

Koululiikunnalla ei ole mitään tekemistä tämän päivän liikkumisieni kanssa. Opetus ainakin oli huonoa ja eri lajien tekniikat on pitänyt opetella muualla. N53

Jos jollekin oli koululiikunta traumatisoivaa, niin mitä oli luokan edessä LAULAMINEN. Se on karmeinta, mitä voi olla. No onneksi se muuttui yksitellen opettajalle laulamiseksi myöhemmin, mutta sekin oli minulle ahdistavaa. Liikunnasta tykkäsin. En tietenkään kaikista lajeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla jäi traumat lähinnä pesäpallosta. Sen sääntöjä ei koskaan käyty läpi. Kerran sain huutia, kun juoksin kaikki pesät kerralla läpi. Säännöissä kun on, että saa mennä vain tietyn määrän kerrallaan.

 

Harvassa muussa kouluaineessa oletetaan, että lapsi osaa asiat ilman opettamista. Liikunnassa useimmat opettajat olettavat, että heidän ei tarvitse itse opettaa mitään, riittää kun seisoo kentän laidalla ja puhaltaa pilliin.

 

Tämä. Liikunnassa annetaan todella vähän opetusta. Se on luokkaa "katsokaa mallia, miten Emma (harrastanut jalkapalloa 5-vuotiaasta) potkaisee palloa! Noniin, tehkää perässä!"

Ei sitä pallon potkaisemista oikein muuten voi opettaa, esimerkin näyttäminen on paras. Loppu onkin sitten toistoja. Ei koululiikunnassa ole resursseja alkaa järjestää kaikille jotain yksilöllisiä klinikoita. Eikä ole tarvekaan, kun tarkoituksena on vähän tutustua lajiin ja saada hiki pintaan. Kuulostatte jotenkin kateellisilta että nämä Emmat ja muut saavat positiivista huomiota taitojensa ansiosta. Kielii huonosta itsetunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla jäi traumat lähinnä pesäpallosta. Sen sääntöjä ei koskaan käyty läpi. Kerran sain huutia, kun juoksin kaikki pesät kerralla läpi. Säännöissä kun on, että saa mennä vain tietyn määrän kerrallaan.

 

Harvassa muussa kouluaineessa oletetaan, että lapsi osaa asiat ilman opettamista. Liikunnassa useimmat opettajat olettavat, että heidän ei tarvitse itse opettaa mitään, riittää kun seisoo kentän laidalla ja puhaltaa pilliin.

 

Tämä. Liikunnassa annetaan todella vähän opetusta. Se on luokkaa "katsokaa mallia, miten Emma (harrastanut jalkapalloa 5-vuotiaasta) potkaisee palloa! Noniin, tehkää perässä!"

Ei sitä pallon potkaisemista oikein muuten voi opettaa, esimerkin näyttäminen on paras. Loppu onkin

Näin se on, että kaikki lajit vaativat harjoittelua ja toistoja. Tätä pitäisi painottaa liikunnassa. Veikkaan, ettei se silti kiinnosta 80% nuorista, mutta joka tapauksessa se on kaiken ydin. Pitää olla motivaatio harjoitella ja omasta kokemuksestani voin todeta, että se motivaatio vain kasvaa, kun huomaa kehittyvänsä harjoittelun kautta.

Järkyttävää luettavaa. Syytetään koulua siitä, että nyt aikuisena ei liikuta eikä olla opittu uimaan.

Kukaan normaaliälyinen vanhempi ei oleta, että lapsi oppii uimaan, kun hän käy uimahallissa koulun kanssa pari kertaa.

Täällä joku kommentoi, miten liikunnallisesti lahjakkaiden kuuluukin saada kymppejä ja muiden pitäisi vain harrastaa liikuntaa enemmän, jos meinaa pärjätä. Tässä onkin kouluaineisiin verrattuna se, ettei kukaan oleta peruspetran pänttäävän niitä kouluaineita viikossa useampaa tuntia vapaa-ajallaan. Ajatellaan, että koulun tunnit ja läksyjen teko riittävät.

Ja kun joidenkin mielestä on ok, että liikuntatunnilla voi kommentoida mitä tahansa. Miettikääpä tätä vaikka äidinkielen tunnin osalta:

-Pertti lukee luokan kuullen ääneen katkelmaa kirjasta. Luokkakaverit huutelevat Pertille "Miten sulla ei ole yhtä kuuluva ääni kuin Ristolla? Hirveää piipitystä tuo, mitä sä nolostelet siellä edessä? Etkö osaa lukea ääneen tekemättä virheitä?!" Toiset naureskelevat, kun Pertti kangertelee sanoissaan, eikä opettaja tee elettäkään hiljentääkseen haukkujia.

-Seija on tehnyt äidinkielen kirjoitelman muiden oppilaiden tavoin. Tunnilla käydään kirjoitelmia läpi ja luetaan niitä ääneen. Opettaja ääneen kommentoi, "miten sinä Seija olet kirjoittanut niin mielikuvituksettoman tarinan, joka vilisee kirjoitusvirheitä. ja huomaa kyllä, ettei kirjoittaminen ole yhtään sinun vahvuutesi."

-Habibi on muuttanut Suomeen 3 vuotta sitten ja opiskelee valmentavien kieliopintojen jälkeen nyt tavallisella luokalla. Muut oppilaat naureskelevat, miten sinä et erota datiivia ja akkusatiivia toisistaan. Habibille kommentoidaan, miten suomen kieli pitäisi osata paremmin ja "kaikilla on suomalaisessa koulussa samanlaiset mahdollisuudet oppia täydellisesti suomen kieli. Paitsi et sä varmaan ikinä opi, kun en ole tähänkään mennessä oppinut."

Eihän tuollaiset kommentit olisi ollenkaan ok. Sitten kun kyse onkin liikunnasta, niin kummasti on ok kommentoida rumasti, mollata ja naureskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla jäi traumat lähinnä pesäpallosta. Sen sääntöjä ei koskaan käyty läpi. Kerran sain huutia, kun juoksin kaikki pesät kerralla läpi. Säännöissä kun on, että saa mennä vain tietyn määrän kerrallaan.

 

Harvassa muussa kouluaineessa oletetaan, että lapsi osaa asiat ilman opettamista. Liikunnassa useimmat opettajat olettavat, että heidän ei tarvitse itse opettaa mitään, riittää kun seisoo kentän laidalla ja puhaltaa pilliin.

 

Tämä. Liikunnassa annetaan todella vähän opetusta. Se on luokkaa "katsokaa mallia, miten Emma (harrastanut jalkapalloa 5-vuotiaasta) potkaisee palloa! Noniin, tehkää perässä!"

Ei sitä pallon potkaisemista oikein muuten voi opettaa, esimerkin näyttäminen on paras. Loppu onkin

No voihan. Oppilaalle voi kertoa, että idea on painonsiirrossa ja myös ketoa lyhyesti miten siihen palloon kannattaa kengällä osua. 

Sisareni ei osaa ottaa koppia. On siis jo aikuinen, mutta hommat loppui liikuntatunnilla siihen, kun opettaja harmostui hänelle, kun  ei osannut koppia luontaisesti. Ei sitten opettaja viitsinyt opettaa häntä, vaikka oli täysin ilmeistä missä hän tekee virheen. Hänestä tuntui, että hänet noustettiin tunnilla naurunalaiseksi ilmeisestä kyvyttömyydestään johtuen. Eikä ole edes halunnut opetella sitä sen jälkeen. On meidän muiden sisarusten kanssa joskus yrittänyt kopitella, emmekä me naura hänelle tai mitään ja opetetaan vähän kerrallaan, mutta hänestä näkee  miten paniikki yrittää tulla heti, kun aletaan kopittelemaan. Tosi surullista, että koululiikunta voi aiheuttaa tuollaista. kopin ottaminen ei nyt ole mikään erityisen tärkeä taito osata, mutta aika hyödyllinen voisi olla joissain tilanteissa. 

Mulle jotkut aina mainitsi että : Olen tyytyväinen että mulla on hyvä iho (siis puhuivat itsestään )

Joku tännekin kirjoitti että: Joillain on hyvä iho ja joillain jotain muuta. Niin? 

Hmm ei mullakaan huono iho ole ollut, mutta jotain ihme iho-onhelmia  vasta 50-vuotiaana ilmaantunut. 
Muistuu nuo lauseet. 
Kuulin myös että jotkut ovat kuvailleet itsekkääksi, omahyväiseksi ylpeäksi ja ylimieliseksi. 
Mikään  ei pidä paikkansa paitsi pieni sarkastisuus ehkä jos on valittamisen aihetta tai vitsaillessa. . 
Joskus melkein tuntui siltä, että jotenkin tahalleen  haluttiin esittää, että  et sä niin hyvä ole? En kyllä tiedä miksi? Nooh, kuvitelmaa vain varmaan, eikä tietenkään aina ollut noin kaikkien kanssa. Kyllä täysjärkinen tietää missä on hyvä  ja missä ei ja miksi edes  pitäisi jotain terottaa jollekin, jos ei itse ole tuonut mitenkään esille missään  mitä ajattelee itsestään. Vai onko joku toinen kenties esittänyt niin?

No asia on kovin monimutkainen, mutta voin kuvitella, Kuinka  helposti ihmiset saadaan vauhkoontumaan  joillain tietyillä väitteillä, mistä moni vihastuu. 
Valitettavasti  eivät aina ole edes totta kyseiset väitteeet. 
Valitettavasti sain vihiä, että tietyt kosmeettisen haitat olisi  sabotoinnin tulosta.?

Joo ei tarvitse uskoa. Kuka niin tekisi ja miksi ihmeessä? Hehheh varsinkaan, kun ei mikään missi ole ollut. Niin hyvä kysymys, eikö olekin? Toisaalta todisteitakin on, että ei ihan kuvitelmaa,  että tuollaista on tehty. 

Liikunnanopettajat kyllä mollasivat. Ihan kaikkia. Laskettelin SM-tasolla ja liikuntatunneilta sain pelkkää vttuilua, joka liitettiin "mestykseeni".

Minusta ei myöskään ole reilua syyttää liikunnan opettajia siitä jos itse on ujo, herkkä, perfektionisti, huono kuntoinen, koordinaatiorajoitteinen tai vihaa hikoilua tai on kiusattu. Ei se ole sen opettajan syy! Ei hän voi antaa ysiä tai kymppiä jos taidot ei ole kiitettävät. 

Tietysti pitää puuttua jos kiusataan, mutta ei sitä koko ainetta voida miettiä vain sen kautta miten se olisi tälle yhdelle ryhmälle mieluisaa, kun joka luokalla on suurin osa heitä jotka haluavat pelata ja kisata. Muutenkin ihmiset ilman sinnikkyyttä nykyään niin hyvä että edes jossain joutuu epämukavuusaluelle.

Natsiopet erikseen, heitäkin varmasti on ainakin ollut.