Lue keskustelun säännöt.
Terapeutti ei ymmärrä, kun yritän kompensoida lapsuuden vaillejäämiset aikuisuudessa (ja onnistuikin)
13.01.2026 |
Lisäksi hän ei lainkaan ymmärrä, miksi haluan palata 20 vuotta kestäneeseen väkivaltaan ja kaltoinkohteluun yhä uudestaan ja uudestaan.
Kyseessä siis traumaterapia, enkä mitenkään toista samoja asioita, vaan kerron aina kun mieleen muistuu joku lapsuuden/ nuoruuden uhkaava tilanne, jota en ole kertonut vielä aiemmin.
Miksi näin mahtaa suhtautua näin? (Tulen kysymään asiaa myös häneltä itseltään, joten sitä turha vastata.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Kunnon seko
Eli terapeutti on sekaisin? Pitäisikö mielipide kenties myös perustella - muuten se on arvoton.
Ao
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Ap
Olen samaa mieltä terapeuttisi kanssa. Miksi sitten käyt siellä, jos luulet itse tietäväsi paremmin?
Se haluaa että menet elämässäsi eteenpäin
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä terapeuttisi kanssa. Miksi sitten käyt siellä, jos luulet itse tietäväsi paremmin?
Eli mitä mieltä sinä silloin olet?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko kuokkaasi? Täältä pesee...
Kuinka monta vuotta olet asiaa käsitellyt?
Olisiko aika suunnata tulevaan. Ikävä tilanne, mutta onneksi se on loppu nyt. Koita vahvistaa itseäsi ja päästää menneisyyden pahasta irti.
Itse pystyin sen tekemään vasta, kun kehoni puutokset oli paikattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se haluaa että menet elämässäsi eteenpäin
Niin varmaan. Mutta eiköhän se eteenpäin meneminen tapahdu sitten kun siihen on valmis, eikä terapeutin tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Se haluaa että menet elämässäsi eteenpäin
Miten voi mennä elämässä eteenpäin jos on käsittelemättömiä asioita jotka nousevat itsestään mieleen? Menneisyyttä ei pääse pakoon. Mitä kovemmin yrittää, sitä enemmän se vaivaa. Siksi se on käsiteltävä. Tyhmä terapeutti jos ei tajua sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta vuotta olet asiaa käsitellyt?
Olisiko aika suunnata tulevaan. Ikävä tilanne, mutta onneksi se on loppu nyt. Koita vahvistaa itseäsi ja päästää menneisyyden pahasta irti.
Itse pystyin sen tekemään vasta, kun kehoni puutokset oli paikattu.
Puoli vuotta.
Ap
Turha niitä yksittäisiä tilanteita on kelata ja kaivella esille jos on tullut jo selväksi että olit kaltoinkohdeltu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että käsittelet kipeitä muistoja, etkä hautaa niitä vaan syvälle.
Jos on 20v kokenut kauheuksia, niin kyllä sitä käsiteltävää riittääkin.
Millä tavoin yrität kompensoida niitä lapsuuden vaillejäämisiä?
Esim. Terapeutti-kirjailija Salme Blomster on kirjoittanut/puhunut vastaavasta sekä sisäisen lapsen löytämisestä (ikä, missä trauma tapahtui) ja sen hoitamisesta pala palalta, niin pääsee itse eheytymään.
Vierailija kirjoitti:
Se haluaa että menet elämässäsi eteenpäin
Niin minäkin. Sitten kuitenkin tulee näitä dissosiatiivisia tiloja, derealisaatiokokemuksua kesken kokousten, yhtäkkiä raajat eivät toimi, kun pitäisi kävellä, jne.
Näihin olen hakemassa apua, että olisin läsnä ja elämä iisimpää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä terapeuttisi kanssa. Miksi sitten käyt siellä, jos luulet itse tietäväsi paremmin?
Eli mitä mieltä sinä silloin olet?
Ap
Sitä, että turha niitä vanhoja asioita on märehtiä enempää. Kyllä ammattilaiset tietää, usko niitä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että käsittelet kipeitä muistoja, etkä hautaa niitä vaan syvälle.
Jos on 20v kokenut kauheuksia, niin kyllä sitä käsiteltävää riittääkin.
Millä tavoin yrität kompensoida niitä lapsuuden vaillejäämisiä?
Esim. Terapeutti-kirjailija Salme Blomster on kirjoittanut/puhunut vastaavasta sekä sisäisen lapsen löytämisestä (ikä, missä trauma tapahtui) ja sen hoitamisesta pala palalta, niin pääsee itse eheytymään.
Hankin asioita, joita en saanut, kuten kauniita vaatteita, pitkät hiukset, joita äiti ei antanut minulla olla (en saanut olla kaunis).
Teini- ikää ei saanut olla, eli nyt olen hyvin kiinnostunut meikkaamiseen liittyvistä adioista. En myöskään saanut seurustella ja itsetuntonikin oli niin huono, että seurustelin ensimmäisen kerran 25-vuotiaana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä terapeuttisi kanssa. Miksi sitten käyt siellä, jos luulet itse tietäväsi paremmin?
Eli mitä mieltä sinä silloin olet?
Ap
Sitä, että turha niitä vanhoja asioita on märehtiä enempää. Kyllä ammattilaiset tietää, usko niitä.
Traumaoireet eivät ole tahdonalaisia tiloja. Traumat pitää käsitellä, että noita tiloja - kuten derealisaatiota pystytään vähentämään.
Ap
^
En märehdi mitään, haluan vain fyysiset, jokaisen havaittavat oireet pois.
Ap
Käsittele traumojasi kokonaisuutena, ei yksittäinen tapahtuma kerrallaan. Sillä ei saavuta mitään, tuhlaat vain aikaa ja mielenterveyttä
Ehkä terapeuttisi mielestä ne asiat eivät olleet niin kovin dramaattisia ja traumatisoivia?
Kunnon seko