Terapeutti ei ymmärrä, kun yritän kompensoida lapsuuden vaillejäämiset aikuisuudessa (ja onnistuikin)

Vierailija kirjoitti:

"Ei ole pelkästä asenteesta kyse, vaan tämähän on jo nykyään tiedossa, että individualistinen liian pitkälti oman navan ympärillä pyörivä länsimaalainen suuntaus lisää pahoinvointia. Opiskele uusinta tietoa sinäkin."

 

Kenenhän pahoinvointia se lisää, että ap saa tarvitsemansa. Huolehdi sinä vain omista asioista.

Se mitä ap kokee tarvitsevansa ei välttämättä ole silti sitä, mitä hän oikeasti parempaan oloon tarvitsee juuri nyt tässä vaiheessa terapiaa.

Oli hirveää elää koko lapsuus jatkuvassa kuolemanpelossa. En ole kuitenkaan jäänyt siihen pyörimään, vaan rakentanut itse itselleni ihan hyvän elämän.

Ketjussa mainitsemani fyysiset oireet ovat se syy, jonka takia terapiassa käyn. Minulla olisi kova halu säilyttää työkyky.

Ap

Myös hyvin korkeasti koulutetut ihmiset voivat olla hyvin väkivaltaisia. Esimerkkinä vaikka eräs psykiatri tässä taannoin.

Korkea älykkyys ei poissulje persoonallisuushäiriöitä.

Ap

Ap rauhoitus vähän. Olet ihan jumissa tuossa ajatuksessasi ja vänkäät minkä ehdit täällä ihan fiksuillekin vastauksille.

On 2 täysin turhaa ammattia: hieroja ja nuppitohtori. Hierominen ei paranna jumin syytä. Nuppitohtori kuuntelee, muttei osaa auttaa. Nuppitohtorit ovat niille joilla ei ole ystäviä. Seinille puhuminen korvaa nuppitohtorin jos ei ole ystäviä. 

Mitähän se "trauman käsittely" lopulta tarkoittaa? Tekoälymääritelmä: "Trauman käsittely terapiassa tarkoittaa prosessia, jossa traumaattinen muistijälki aktivoidaan riittävän turvallisessa tilassa, jotta se voidaan integroida aivojen normaaliin muistijärjestelmään ja autonominen hermosto lakkaa reagoimasta siihen kuin uhka olisi edelleen läsnä."

Mutta ei siis loputonta jaapotusta ja valemuistojen generointia. 

Pro tip: kun palaat muistoon, muuta mielikuvaa. Sen sijaan että looppaat sitä samanlaisena uudestaan ja uudestaan, toimi toisin. Väännä r aiskarin muna katki ja polkaise palleja, pahoinpitelevän isän voit laittaa joutumaan vaikka veljensä puukottamaksi.

Sinä hallitset muistojasi. Omistat ne sataprosenttisesti. Ei ole syytä satuttaa itseään uudestaan. Pidä puolesi ja huolehdi, että kukaan ei satuta sinua pääsi sisällä.

"Ei ole pelkästä asenteesta kyse, vaan tämähän on jo nykyään tiedossa, että individualistinen liian pitkälti oman navan ympärillä pyörivä länsimaalainen suuntaus lisää pahoinvointia. Opiskele uusinta tietoa sinäkin."

No osaksi kommentissasi ainakin oli ja on jälleen kyse vähän ikävästä asenteestasi. Sellainen tuskin ketään ainakaan auttaa.

On totta, että mainitsemasi ilmiökin on olemassa, mutta eihän sitä nyt hyvänen aika voi yleistää tuolla tavalla kaikkeen, ja vielä pahasti lapsuudesta lähtien traumatisoituneisiin ihmisiin. On vähän eri asiasta ja kokonaisuuksista kyse. Eikä ole mitään uusinta tietoa, tai lähellekään tieteellistä suhtautumista tehdä jotain hätäisiä yleistäviä negatiivisia ennakko-oletuksia kapealla katseella.

Traumojen käsittelyssä ja niiden kanssa pärjäämisessä ja selviämisessä, on aika paljon, usein ja   ainakin suurimmaksi osaksi monista ihan muista asioista kyse.

Ja jos lähdetään tällaiselle yhteiskunnalliselle linjalle, niin aika moni asia on meidän länsimaisessa itsekkäässä (individualistisessa) ahneessa epätasapainoisessa raha-markkinatalousyhteikunnassamme, jossa planeetan eöinoosuteista ei huolehdita tarpeellisella vakavuudella, muutenkin ihmisten psyykeen kanssa haastavassa kulmassa ja on lajityypilisesti ihmisille epäterveellistä. Lähtee ihan sieltä tärkeistä arvoista ja arvomaailmoista, sekä perustasta, eli elinympäristön ja luonnon kunnioittamisesta. 

Esimerkiksi tehokkuuden tavoittelu, ahneus ja rahan ensimmäiseksi asettaminen, ovat usein haitallisia yhteiskunallisia ilmiöitä ja tavoitteita ihmisten henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta.

Jos kaivataan isompaa yhteisöllisyyttä voimakkaan individualismin tai paremminkin itsekkyyden sijaan, niin siihen tarvitaan mukaan esimerkiksi myös myötötuntoista ja epäitsekästä suhtautumista toisiin ihmisiin. Toivottavasti näyttäisit tässä esimerkkiä, kun peräänkuulutat tällaista yhteisöllistä ajatusmaailmaa. Asia koskee myös itseäsi, ei vain muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan jos ymmärrät jonkun asian johtuvan jostain, niin sun pitää löytää keinot ratkaista asia eikä jäädä vellomaan siihen . Mitä sä luulet siitä hyötyväsi, että jankkaat samaa traumaa aamusta iltaan ja illasta aamuun?

Luten aloituksessa jo kerroin, en jankkaa samaa traumaa vaan kerron eri traumatilanteista, eri ihmisten kanssa 3-vuotiaasta 41-vuotiaaseen minään saakka. Hyvin monenlaisia tapahtumia. Minun täytyy saada kertoa ne.

Ap

 

Voisi olla ehkä hyvä kertoa tälle terapeutille tästä voimakkaasta tarpeestasi saada kertoa ja puhua näistä kaikista tapahtumista. Katso mitä terapeutti siihen vastaa. 

En oel Ap, mutta siis mikä sinua vaivaa?? Teaumaterapian idea on käydä läpi trauman aiheuttaneita kokemuksia. Oletko jotenkin vajaa? 

Ap, jos tämä terapiasuunta tai terapeutti ei ole hyvä, suosittelen vaihtamaan. Olen monilta tutuilta kuullut juttuja terapeuteista jotka ovat kuulostaneet omaan korvaan aika epäpäteviltä. Onneksi omalle kohdalle sattui hyvä psykoterapeutti. Psykodynaaminen suuntaus oli itselle hyvä: siellä pointti juuri on että potilas kertoo mielessään olevista ajatuksista ja terapeutti kuuntelee ja ohjaa vain kevyesti: idea on siinä että itse oivallat asioita. Silloin hoito on tehokasta ja tunneälykkyys kehittyy.

Ai mikä vaivaa? Taisit tulkita jotenkin vähän vikaan viestini, sillä olen kanssasi aikalailla samaa mieltä.

Ajattelin, että tuo voisi olla ihan hyvä keskustelunavaus terapeutin kanssa tähän ap:n pulmatilanteeseen, niin sitten terapeutin ajatus ja tulokulma kävisi selvemmäksi, kun selvästikin terapiassa on nyt terapeutin ja tarapiassa kävijän välillä jokin ristiriita. 

Ehkäpä puhumalla aiheesta ymmärrys puolin ja toisin lisääntyy ja mahdolliset väärinkäsityksetkin korjaantuu, taikka sitten näkemyserot ja eriaiset toiveet terapiasta tulevat selkeästi esille, jonka perusteella voi olla hyvä liikku vaihtaa itselle sopivampaan terapeuttiin.

Kyllähän toki eri ihmisillä on tietenkin hyvinkin erilaisia tarpeita traumakäsittelyssä ja terapiassa. Emme ole yhdestä puusta, vaikka olisi samankaltaisiakin traumakokemuksia takana. (Joku toinen ei esimerkiksi vaikkapa pystyisikään käydä ihan kaikkia kokemuksiaan tarkasti läpi, vaan hänellä tarve traumaterapiassa voi olla enempi muunainen, jne)

(en ole tuon ketjun ensimmäisen kommentin kirjoittaja, vaan toinen kommentoija)

Vierailija kirjoitti:

Ap rauhoitus vähän. Olet ihan jumissa tuossa ajatuksessasi ja vänkäät minkä ehdit täällä ihan fiksuillekin vastauksille.

Mielestäni en ole vielä vängännyt kertaakaan.

Hurjaa ajatella, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät usko vanhempiin, jotka ovat lapsiaan (ja muitakin ihmisiä) kohtaan sadisteja.

Minun isäni oli väitellyt kemiasta. Kyllä hän tiesi, miten pommeja rakennetaan. Vietti labrassa muutenkin yli puolet vuorokaudesta. 

Ap 

Up