Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja
Joilla pojan käytöstä voisi helpottaa. Päin vastoin, keskusteluissa MINÄ saan kuulla valitusta siitä miten lapsi ei anna pyydettäessä puhelinta,ei suostu tulemaan ruokapöytään istumaan, heittelee tavaroita ym. Ja olin siis siinä uskossa,että siellä olisi tiukemmat säännöt ym! On siis ollut sijoituksessa marraskuusta asti eikä edistystä ole tapahtunut.
Pojalla siis adhd ja uhmakkuushäiriö. On kiusannut pikkusisarta ja lemmikkejä todella julmasti,varastanut jne ja aloin oikeasti pelätä muun perheen puolesta. Luulin sijoituksen olevan hyvä juttu. Mutta ei,edelleen MINULTA odotetaan RATKAISUA siihen miksi poika haistattaa maailmalle pas""t. Mikä järki tässä nyt sitten on? No,ainakin tiedän etten ole huono äiti jos ns. ammattilaisetkaan eivät pärjää..
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ne lapset tyypillisesti on jotka aikuisena surmaavat vanhempansa. Tai sisaruksen.
Jokainen murhaaja on jonkun lapsi.
Eihän tuossa ole pelkästään eläinten kaltoinkohtelusta kyse, kun jo pikkusisaruskin on päätynyt sairaalahoitoon. Valitettavasti poika vaikuttaa henkilöltä, jonka pitäisi pysyä koko ikänsä laitoshoidossa.
Tuo on kaksipiippuinen juttu.
Sijoituksessakin pitää tehdä töitä kotiin päin. Että se vanhempi pärjäisi sen lapsen tai nuoren kanssa. Lastenkoti ei ole itseisarvo.
Mutta kyllä ohjaajilta, lastenkodin pomolta ja sossuilta pitää myös tulla selkeää ohjetta väsyneelle äidille, eikä eksyä nykyajan pehmoiluun "asiakkaan tulee löytää itse ne ratkaisut."
Itse sanoisin vastaavia tilanteita nähneenä, että poika reagoi vahvasti isän puuttumiseen. Vaikka sä tekisit mitä, niin koska sulta ei löydy sukukalleuksia haaroista, niin sun sanomisten painoarvo on pienempi.
....Mutta se, miten tuo kännykkäasia olisi pitänyt aikoinaan ratkaista, on sanoa lapselle jämäkästi "hyvä on, jos ei kännykkä tule tuohon pöydälle ja jos kosket meihin, niin se on liittymän irtisanominen."
Lasu-tantta
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti osassa sijoituspaikoista vallitsee vissiin se ajatus, että lapsi on käyttäytynyt huonosti, koska "vanhemmat ovat sallineet sen". Eli kotona ei ole kertaakaan edes yritetty kieltää, vaan vain annettu tilanteen eskaloitua sijoitukseen päätymiseen asti. Sitten kun siellä sijoituskohteessakaan ei kielto tehoa, ovat ihan hoomoilasena kun lapsen käytös onkin ihan oikea ongelma :O. Ei tietenkään kaikkialla näin, mutta varsinkin kaikista leipääntyneimmät "ammattilaiset" saattavat kokea, että lapsen huono käytös on ollut vain vanhemman laiskuutta.
No, ei sitä käytöstä päivässä, kuukaudessa tai välttämättä vuodessakaan helposti muuteta, kun lapsi on saanut lepsun kasvatuksen, eikä ole ollut rajoja.
ADHD-lapset ovat saaneet noin 20 000 enemmän negatiivista palauteta itsestään ja käyttäytymisetään 10-12-vuoden iässä kuin he, joilla ei ole ADHD-taustaa.
Tuossa on aika yleinen syy, miksi ADHD-lapset joko käyttäytyvät huonosti tai sitten vetäytyvät sosiaalisista suhteista ja syrjäytyvät.
Jos vanhemmat ovat epäonnistuneet ADHD-lapsen huolehtimisessa ja tukemisessa, on käsillä sitten huonosti käyttäytyvä ja syrjäytynyt nuori aikuinen, jonka ongelmia on siinä vaiheessa vielä vaikeampi enää hoitaa.
En koskaan halunnut toista lasta kun huomasin että mimut ja alaikäinen laitetaan vastakkain.
Jouduin seksuaalirikoksen uhriksi ja menin jutteleen siitä oulun mielenterveystoimistoon jotta päösen terapiaan.siellö tehriin lastensuojeluilmoitus ninun 17v lapsesta. Kun tulivat koyikäynnillen niin kyseliväyät minulta jaksanko siivota ja kokata kun minulla on tämä 17v lapsi. Ja että enhän ole kertonut seksuaslirikoksesta mitään yksiyyiskohtia koska lapselle ei saa kertoa.
Olen monesti näin vuosuen jälkeen tuota ihmetellyt kun min öitini meni naimisiin 17vuotiaana. Ihmettelen jun minulta kysyttiin psljon nimenomaan jaksanko minö ja teenkö minä noita asioita kuten siivous. Ihmetten sitäkin kun noin isosta lapsesta kyse mikdi hänerke ei saanut jertoa tarkenmmin seksuaalirikoksesta. Kyseinen tekijä kävi myöhemnin meidän oven takana riehumassa kun tein rikosilnoituksen ja hän ei pitänyt siitä niin eikö 17v lapsen ole hyvä tietää wttä kuka henkilö sielöä riehui ja mihin liittyi.
Ikinä en tämän kokemuksen jälkeen olisi halumnut toista lasta. Halveksunta minua kohtaan paiatoi läpi.
Käyn nykyään terapiassa pääsin siihen ilman syyllustämistä tk: Kautta.tuollokn lopeyin yhteistuön koska puhui sekin akka vaan minun 17v lapsesta ja tapahtuman vaikutukaesta siihen vaikka asia tapahtui minulle.
Nykyinen traumaterapeutti on todella hyvä hän on sanonut että 17v kaoselke oli tärkeä kertoa.
Kiireellinen sijoitus kestää yleensä sen 30 päivää, eli laitoksella on muutama päivä aikaa siihen mihin aloittajalla on ollut 11 vuotta, totta hitossa he tarvitsee apua siihen kuka tämä poika on ja millä keinoilla ap on yrittänyt tilannetta hanskata.
Tämä ei lupaa hyvää ikävä kyllä.
Mitä he sanoivat kun sanoitit heille omat tunteesi?
Vierailija kirjoitti:
Kiireellinen sijoitus kestää yleensä sen 30 päivää, eli laitoksella on muutama päivä aikaa siihen mihin aloittajalla on ollut 11 vuotta, totta hitossa he tarvitsee apua siihen kuka tämä poika on ja millä keinoilla ap on yrittänyt tilannetta hanskata.
Eijei jei. Kyllä joka laitoksella pitää olla myös se oma työkalupakki ja yleensä ihan rakkaus+rajat auttaa.
Unirytmi kuntoon, kännykkä v-ttuun (suomeksi: tiukat puhelinajat ja pleikka-ajat koska adhd-nuori on addiktoituva), normi ruokaa, ulkoilua, patistetaan kouluun, ja perseilemällä ei nuori saaavuta mitään. Toki mietitään että mistä se paha olo johtuu ja terapoidaan, mutta tuodaan nuorelle selväksi, että paha olo ei oikeuta häsläämistä.
Siinä vaiheessa kun lapsi tai nuori tulee sijoitukseen, on vanhempi tai vanhemmat voimiensa äärirajoilla ja shokissa sijoituksesta
Rupea nyt heiltä vielä nyhtämään kasvatusasioita, jotka on ohjaajien hanskassa jo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuossa se hyvä puoli että pikkusisar saa olla rauhassa.
Murrosikä ei ainakaan helpota asiaa. Joskus vain lääkitys auttaa. Kunpa löytäisitte hyvän lääkärin. On myös muita tekijöitä, saako purettua energiaa liikunnassa josta tulisi onnistumisen kokemuksia. Terveellinen ruokavalio ym.
Joo ei todellakaan tuollaista lasta takaisin omaan kotiin, jos sisar ja lemmikit ovat vaarassa jo tässä vaiheessa, myöhemmin vaarassa on myös vanhempi.
Poika on tuleva elinkautisvanki..
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan vetää vanhalla kunnon nokian kumipuun oksalla niin monta kertaa päin näköä, että liike lakkaa. Toistetaan päivittäin. Kerrotaan koulutettavalle, että homma on hänestä itsestään kiinni. Kun v:ttuilu lakkaa, lyöminen lakkaa. Helppoa logiikkaa, vaikkei olis kovin välkky muuten.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvennän että ennen tätä päätöstä koettiin muutakin mm. perhetyö kävi. Nuorempi lapsi ja lemmikit kokivat kuitenkin suoranaista väkivaltaa,ei mitään että kiskaisee kissaa hännästä ja heittää siskoa sohvatyynyllä vaan on tullut ihan lääkärireissujakin ja oli selvää,ettei mikään kerran viikossa sohvalla istuva perhetyöntekijä turvatonta tilannetta korjaa. Minullakin ollut silmäkulma mustana ja mustelmia. Samoin koulusta tullut paljon negatiivista palautetta ja viime syksystä asti käynyt sairaalakoulua. mikä sen verran helpottanut ettei Wilma huuda enää koko ajan,mutta positiivista edistystä ollut silti tuskin lainkaan.
Lasten isä.. erosimme 2 vuotta sitten ja muutti toiselle puolelle suomea, koettaa olla hyvä isä etänä ja osallistua minkä pystyy.
Ap
Oireilee isän puutetta? Sujuisiko elämä isän kanssa? Onko lapselta kysytty, mit
Ei lapset tarvitse mitään siittäjiä elämäänsä!
YH tai naispari on aina parempi kuin joku mies-sika talossa
Vierailija kirjoitti:
"uhmakkuushäiriö"? Onko tässä tämän vuoden muotidiagnoosi?
Kun lapselle ei voi diagnosoida psykopatiaa, vaikka lapsi on psykopaatti.
Eijei jei. Kyllä joka laitoksella pitää olla myös se oma työkalupakki ja yleensä ihan rakkaus+rajat auttaa.
Unirytmi kuntoon, kännykkä v-ttuun (suomeksi: tiukat puhelinajat ja pleikka-ajat koska adhd-nuori on addiktoituva), normi ruokaa, ulkoilua, patistetaan kouluun, ja perseilemällä ei nuori saaavuta mitään. Toki mietitään että mistä se paha olo johtuu ja terapoidaan, mutta tuodaan nuorelle selväksi, että paha olo ei oikeuta häsläämistä.
Siinä vaiheessa kun lapsi tai nuori tulee sijoitukseen, on vanhempi tai vanhemmat voimiensa äärirajoilla ja shokissa sijoituksesta
Rupea nyt heiltä vielä nyhtämään kasvatusasioita, jotka on ohjaajien hanskassa jo!
Kiireellisellä sijoituksellahan lapsi on vielä vastaanottolaitoksessa arvioitavana eikä vielä työskenneltävänä. Huostaanottopäätöksen jälkeen ryhdytään sitten kuntouttamaan lasta sosiaalityöntekijän asiakassuunnitelman mukaisesti.
Siinä ei tunteitten sanoittaminen enää enää auta,jos lapsi heittää kissan seinään ja jahtaa pikkuveljeä leipäveitsen kanssa. Tuossa olisi ollut ainesta isoonkin tragediaan ja selvää oli,että jommankumman lapsen pitää lähteä. Jos sisar olisi siirretty turvaan, olisivat lemmikki sekä äiti olleet vaarassa edelleen. Etäisen,toisessa kaupungissa asuvan työnarkomaani-isän tai iäkkäiden isovanhempien luo muutto ei myöskään olisi ollut kovin järkevää jos kyseessä on alituista valvontaa kaipaava, fyysisesti väkivaltainen about 160cm pitkä jannu. Kyllä näen että kodin ulkopuolelle sijoitus oli järkevintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä joku paiskonut tavaroita jne. silloin kun lapsi oli pienempi? Esimerkiksi eron yhteydessä jne.?
Voi hellanlettas. Lapsi paiskoo tavaroita vain jos on ensin nähnyt aikuisen paiskovan?
No voi hellanlettas itsellesi. Olisit lainannut mukaan koko viestin. Se on vain yksi vaihtoehto, ja useinhan (huonot) vanhemmat eivät myönnä, että tällä olisi mitään merkitystä. Se on yksi mahdollinen (lisä)selitys muiden joukossa.
Onpa kurjia kommentteja täällä. Tsemppiä ja kaikkea hyvää ap ja perhe! Harvalle on helppo päätös lapsia laittaa laitokseen. Luulisi ammattilaisten ymmärtävän, että vanhemmat ovat siinä vaiheessa hyvin uupuneita ja neuvottomia tilanteeseen.
Suomessahan on se osasto niille äärivaikeille tapauksille, oliko Niuvanniemessä? Leksa sisään.