Lue keskustelun säännöt.
Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja
13.01.2026 |
Joilla pojan käytöstä voisi helpottaa. Päin vastoin, keskusteluissa MINÄ saan kuulla valitusta siitä miten lapsi ei anna pyydettäessä puhelinta,ei suostu tulemaan ruokapöytään istumaan, heittelee tavaroita ym. Ja olin siis siinä uskossa,että siellä olisi tiukemmat säännöt ym! On siis ollut sijoituksessa marraskuusta asti eikä edistystä ole tapahtunut.
Pojalla siis adhd ja uhmakkuushäiriö. On kiusannut pikkusisarta ja lemmikkejä todella julmasti,varastanut jne ja aloin oikeasti pelätä muun perheen puolesta. Luulin sijoituksen olevan hyvä juttu. Mutta ei,edelleen MINULTA odotetaan RATKAISUA siihen miksi poika haistattaa maailmalle pas""t. Mikä järki tässä nyt sitten on? No,ainakin tiedän etten ole huono äiti jos ns. ammattilaisetkaan eivät pärjää..
Kommentit (121)
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoit poikasi lapsikauppiaille ja nyt veronmaksajat joutuvat maksamaan niille :(
Oletko varma, että kyseessä oli valitus ja sinulta kaivattiin ratkaisuja?
Jospa haluttiin vain kertoa miten heillä menee ja haluttiin kuunnella sinua, jos sinulla on joitain toimivia keinoja olemassa. Koska lapsi hyötyy siitä, että kotona ja laitoksessa toimitaan samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
On tuossa se hyvä puoli että pikkusisar saa olla rauhassa.
Murrosikä ei ainakaan helpota asiaa. Joskus vain lääkitys auttaa. Kunpa löytäisitte hyvän lääkärin. On myös muita tekijöitä, saako purettua energiaa liikunnassa josta tulisi onnistumisen kokemuksia. Terveellinen ruokavalio ym.
Joo ei todellakaan tuollaista lasta takaisin omaan kotiin, jos sisar ja lemmikit ovat vaarassa jo tässä vaiheessa, myöhemmin vaarassa on myös vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti osassa sijoituspaikoista vallitsee vissiin se ajatus, että lapsi on käyttäytynyt huonosti, koska "vanhemmat ovat sallineet sen". Eli kotona ei ole kertaakaan edes yritetty kieltää, vaan vain annettu tilanteen eskaloitua sijoitukseen päätymiseen asti. Sitten kun siellä sijoituskohteessakaan ei kielto tehoa, ovat ihan hoomoilasena kun lapsen käytös onkin ihan oikea ongelma :O. Ei tietenkään kaikkialla näin, mutta varsinkin kaikista leipääntyneimmät "ammattilaiset" saattavat kokea, että lapsen huono käytös on ollut vain vanhemman laiskuutta.
"uhmakkuushäiriö"? Onko tässä tämän vuoden muotidiagnoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Tuota noin, sinähän lapsen olet tuollaiseksi kasvattanut.
Muutos tapahtuu hitaasti, et voi odottaa että poika heti uuteen kotiin päästyään muuttuisi kertaheitolla. Aivan varmasti aluksi on kipuilua ja oireilua. Ajan kanssa tilanne parantunee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä saat kun et tehnyt tyttölasta. Poikalapset tulee kuohia jo varhaisessa vaiheessa moisen ei-toivottavan käytöksen hillitsemiseksi.
Miehet ovat sikoja jo nuorina.
Sinä olet lapsen kasvattanut, joten toki sinulta odotetaan vastauksia kasvatuksesi hedelmän käyttäytymiseen. Adhd yms. ei kaikkea selitä, esim. eläinten julmaa kohtelua. Miten olet kohdellut lasta tämän ollessa vauva ja taapero, ehkä sitä kannattaisi miettiä, niin päästäisiin traumojen juurisyihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä vaan että laittaa sossun hyyzärit koville...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ei voida auttaa.
Varsinkaan pallillisia elukoita
Selvennän että ennen tätä päätöstä koettiin muutakin mm. perhetyö kävi. Nuorempi lapsi ja lemmikit kokivat kuitenkin suoranaista väkivaltaa,ei mitään että kiskaisee kissaa hännästä ja heittää siskoa sohvatyynyllä vaan on tullut ihan lääkärireissujakin ja oli selvää,ettei mikään kerran viikossa sohvalla istuva perhetyöntekijä turvatonta tilannetta korjaa. Minullakin ollut silmäkulma mustana ja mustelmia. Samoin koulusta tullut paljon negatiivista palautetta ja viime syksystä asti käynyt sairaalakoulua. mikä sen verran helpottanut ettei Wilma huuda enää koko ajan,mutta positiivista edistystä ollut silti tuskin lainkaan.
Lasten isä.. erosimme 2 vuotta sitten ja muutti toiselle puolelle suomea, koettaa olla hyvä isä etänä ja osallistua minkä pystyy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"uhmakkuushäiriö"? Onko tässä tämän vuoden muotidiagnoosi?
Tiedä muodista mutta niin papereissa lukee. Tyypillistä on siis juurikin julmuus eläimiä kohtaan sekä agressiivisuus,pelkkä adhd ei eläimiä satuta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Selvennän että ennen tätä päätöstä koettiin muutakin mm. perhetyö kävi. Nuorempi lapsi ja lemmikit kokivat kuitenkin suoranaista väkivaltaa,ei mitään että kiskaisee kissaa hännästä ja heittää siskoa sohvatyynyllä vaan on tullut ihan lääkärireissujakin ja oli selvää,ettei mikään kerran viikossa sohvalla istuva perhetyöntekijä turvatonta tilannetta korjaa. Minullakin ollut silmäkulma mustana ja mustelmia. Samoin koulusta tullut paljon negatiivista palautetta ja viime syksystä asti käynyt sairaalakoulua. mikä sen verran helpottanut ettei Wilma huuda enää koko ajan,mutta positiivista edistystä ollut silti tuskin lainkaan.
Lasten isä.. erosimme 2 vuotta sitten ja muutti toiselle puolelle suomea, koettaa olla hyvä isä etänä ja osallistua minkä pystyy.
Ap
Mitä sä sitten odotit? Lapsi laitokseen buffff kaikki sun vastuut ja ongelmat vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Sinä olet lapsen äiti. Ota vastuusi. Siitä huolimatta, ettet yksin pärjännyt lapsen kanssa, et sinä ole lakannut olemasta äiti. Älä pese käsiäsi ja ajattele, että nyt viranomaiset huolehtikoot lapsesi. Sinä olet edelleen lapsen äiti, ja rakastava äiti pohtii syitä ja ratkaisuja. Lapsi on hyvänen aika vasta 11v., ala-asteella.
On tuossa se hyvä puoli että pikkusisar saa olla rauhassa.
Murrosikä ei ainakaan helpota asiaa. Joskus vain lääkitys auttaa. Kunpa löytäisitte hyvän lääkärin. On myös muita tekijöitä, saako purettua energiaa liikunnassa josta tulisi onnistumisen kokemuksia. Terveellinen ruokavalio ym.