Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä siellä sijaispaikassakin ollaan, ei mitään taikureita.

 

11 vuotias lapsi on jo iso ja omaa tahtoakin löytyy, että kyllä tuossa pitkä matka on vielä edessä. 

Lastensuojelu ja sosiaalihuolto vailla keinoja. Ja vanhemman se oma lapsi pitäisi parhaiten tuntea. 

Tuossa iässä on jo paljon vaikeampi korjata vaurioita ja kääntää polun suuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sijaishuollossa töissä  ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu. 

 

Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi. 

 

Kiitos. Siltä vain tuntui kun  esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.

Ap

 

Heillä on nyt huoltajuus. Jos ongelmaa ei olisi, niin hän ei olisi sijoitettuna.

<

Eikö sijoitus tarkoita, että lapsi otetaan huostaan? Siis huoltajuus on siellä laitoksessa? 

Vierailija kirjoitti:

Entisellä miehelläni on myös adhd mutta pystyy käymään töissä ym. Pojan kohdalla ollut nuoresta asti selvää että kyse on muustakin,adhd kun ei yleensä ole paha eläimille eikä tarkoituksella satuta, vaikka saattaa kiukuspäissään paiskoa tavaroita.  

Muistan kun huoleni pojan käytöksestä kuitattiin alkuun" uhmaikänä" ja  "räiskyvänä luonteena",vasta lapsen aloittaessa esikoulun huoleni alettiin ottaa vakavasti. Jo päiväkodissa oli siis ollut ongelmia,mutta ne oli kuitattu iällä.

Ap

No, ei se pahuuttaan...Lapsi olisi tarvinnut apua jo päiväkoti-ikäisestä mutta laitot päätä pensaaseen ja odotit ja odotit että kyllä se siitä?

Eikö sijoitus tarkoita, että lapsi otetaan huostaan? Siis huoltajuus on siellä laitoksessa? 

Kiireellisestä sijoituksesta voi palata kotiin tai lähteä huostaan. Huoltajuus säilyy kummassakin tapauksessa vanhemmalla. 

"Eikö sijoitus tarkoita, että lapsi otetaan huostaan? Siis huoltajuus on siellä laitoksessa?"

No, ei tarkoita. Valitettavasti. Vanhemmuus on niin yliarvostettua, että esim biologinen narkomaanivanhempi voi pakottaa lapsensa elämään kotona,  sijaisperheissä ja laitoksissa koko lapsuuden, vaikka vanhemmista ei olisi koskaan huolehtimaan lapsista, he eivät luovu huoltajuudestaan.

- 4v ekaa kertaa huostaanotettu.

Miksi lapsi käyttäytyy huonosti vaikka on sanoitettu tunteita ja ei ole annettu rangaistuksia, eli on toimittu juuri niin kuin kasvatussuositusten mukaan tulee toimia. Siinä on hyvä kysymys.

Ihmisiä tässä ollaan, saatana!

Hyvä että olet hakenut apua vaikka varmasti on ottanut koville antaa lapsi huostaan. Valitettavasti on lapsia jotka eivät vaan pärjää normioloissa eikä siinä  oma perhe ole välttämättä paras auttaja. Voimia sinulle ja toivottavasti asiat paranevat tulevaisuudessa.

Lapsia ei adoptoida laitoksiin, vanhemmuden vastuut säilyy vanhemmilla. 

Ymmärsikö lapsi sijoitukseen menon ja oliko asia "sovittu" hänen kanssaan yhteisymmärryksessä? Sana sovittu sitaateissa siksi, että aikuisethan viime kädessä päätökset tekevät.

Tarkoitan, että, jos lapsi on kokenut, että hänen päältä kävellään ja hänet on hylätty vieraiden nurkkiin, niin voisin ajatella, että hän kerää tuostakin vihaa ja katkeruutta sisälleen ja voi olla suorastaan vaarallinen kotioloissa.

Hetken kuluttua hän on jo fyysisestikin iso ja vahva.

Vierailija kirjoitti:

Onko kokeiltu isällä asumista? 

Huhuu ap...

Onko teillä joku paiskonut tavaroita jne. silloin kun lapsi oli pienempi? Esimerkiksi eron yhteydessä jne.? 

Ja toinen juttu: miksei hommalle ole pistettu tiukkoja rajoja jo alkuunsa? Kunnon rangaistuksia siis väkivallasta (ei siis väkivaltaa takaisin, vaan muita seurauksia), sekä sen jälkeen asioista keskustelua, ja lisää ajan viettämistä lapsen kanssa?

Kuten monesti tapahtuu, niin sijoitus tulee liian myöhään ja on esimurrosikäisen kohdalla jo hyvin haastavaa noilla diagnooseilla. Onko lapsella ollut vakaat kasvuolot? Jos on ollut, on mahdollisuus kuntoutua, mutta jos taustoissa on paljon monisukupolvista syrjäytyneisyyttä vaikkapa vain toisen vanhemman puolelta, ollaan jo vaikeamman tilanteen edessä. 

Sijaishuollossakaan ei välttämättä tiedetä tarpeeksi siitä millaisia neurobiologisia tekijöitä taustalta löytyy. Esimerkiksi päävammojen aiheuttama tunnekylmyys ei ole nykykeinoin hoidettavissa. Mutta jos taustat ovat hyvät, voi lapsi kuntoutua ihan kunnon kansalaiseksikin hyvällä tuella. Toivon jaksamista sinulle äitinä ja onnittelen siitä, että sinulla on ollut viisautta hakea apua ja huostaanotto pojallesi. Näin olet suojannut pikkusisarta ja myös lasta itseään tilanteen pahenemiselta. Älä kuuntele syyllistäjiä, jotka eivät tiedä tarpeeksi näistä asioista, jos kerran olet oman tonttisi hyvin hoitanut (kukaan ei tietenkään ole täydellinen).

Psykopatia on synnynnäistä. 

Onko lapsessa koskaan näkynyt mitään empatiaan viittaavaa?

Voi olla jatkossa entistä vaarallisempi pikkusisarukselle kun mukaan tulee vielä katkeruuttakin. En ottaisi edes yön yli kotiin enää, vain niin että valvonta on 100 %. 

Hyvä ap kun suojelet toista lastasi!

Mullakin oli yh äiti ja väkivaltainen veli. Monesti koulun jälkeen menin kaverille ta kirjastoon sillä tiesin, ettei äiti olisi kotona enkä halunnut olla veljen kanssa kaksin. Mä olen kuusi vuotta nuorempi ja se piti minua jonain nyrkkeilysäkkinä. Sitten se rupes hakkaamaan äitiäkin jos ei saanut esim. rahaa. 15vuotiaana koulukotiin,25vuotiaana vankilaan.

Nykyään asun eri puolella suomea ja olen pitänyt huolen,ettei saa mun yhteystietoja. Äitiä käy välillä hakkaamassa rahan takia vaikka olen sanonut äidille,ettei viddu avaa sille ovea. Mä olen muuten äitini puhelimessa "Minna" mikä ei ole mun oikea nimeni,mutta jos veli penkoo sitä niin ei pysty soittamaan siitä mulle.  Olen miettinyt jopa kunnon agenttimeininkiä eli kaksi puhelinta äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisellä miehelläni on myös adhd mutta pystyy käymään töissä ym. Pojan kohdalla ollut nuoresta asti selvää että kyse on muustakin,adhd kun ei yleensä ole paha eläimille eikä tarkoituksella satuta, vaikka saattaa kiukuspäissään paiskoa tavaroita.  

Muistan kun huoleni pojan käytöksestä kuitattiin alkuun" uhmaikänä" ja  "räiskyvänä luonteena",vasta lapsen aloittaessa esikoulun huoleni alettiin ottaa vakavasti. Jo päiväkodissa oli siis ollut ongelmia,mutta ne oli kuitattu iällä.

Ap

No, ei se pahuuttaan...Lapsi olisi tarvinnut apua jo päiväkoti-ikäisestä mutta laitot päätä pensaaseen ja odotit ja odotit että kyllä se siitä?

Väärin. Lapsi voi olla syntyään paha. Tai lähinnä kai lapsesta käytetään sanaa "tunnekylmä".  

"Tunnekylmien piirteiden ajatellaan muodostavan koko psykopaattisen luonnehäiriön ytimen, ja ne ilmenevät välinpitämättömyytenä toisten tunteita kohtaan, kyvyttömyytenä tuntea katumusta tai syyllisyyttä. 

Tunnekylmyys voidaan tunnistaa jo lapsuuden aikana ja että yhdistyneenä varhain alkaneeseen käytöshäiriöön se ennustaa erityistä vaikeahoitoisuutta ja aikuisiän vakavia ongelmia"  Duodecim

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei adoptoida laitoksiin, vanhemmuden vastuut säilyy vanhemmilla. 

Eikö adoptointi ja huoltajuus ole eri asioita?

Tällaisia ne lapset tyypillisesti on jotka aikuisena surmaavat vanhempansa. Tai sisaruksen. 

Ennen lähti häiriöt ja adhdt kun oli rautainen kuri

Nykyään diagnoosit hommataan jotta on ihan lupa perseillä ja uhriutua.