Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja

Hei, jos sun lapsella ei oikeasti olekaan uhmakkuushäiriö vaan PDA, niin mitkään normaalit keinot ei toimi, ja mitä tiukempaa kuria pidetään, sitä pahemmaksi asiat menee. Googlaa PDA. Autismiliiton sivuilla on hyvä tietopaketti aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Selvennän että ennen tätä päätöstä koettiin muutakin mm. perhetyö kävi. Nuorempi lapsi ja lemmikit kokivat kuitenkin suoranaista väkivaltaa,ei mitään että kiskaisee kissaa hännästä ja heittää siskoa sohvatyynyllä vaan on tullut ihan lääkärireissujakin ja oli selvää,ettei mikään kerran viikossa sohvalla istuva perhetyöntekijä turvatonta tilannetta korjaa. Minullakin ollut silmäkulma mustana ja mustelmia. Samoin koulusta tullut paljon negatiivista palautetta ja viime syksystä asti käynyt sairaalakoulua. mikä sen verran helpottanut ettei  Wilma huuda enää koko  ajan,mutta positiivista edistystä ollut silti tuskin lainkaan.

Lasten isä.. erosimme 2 vuotta sitten ja muutti toiselle puolelle suomea, koettaa olla hyvä isä etänä ja osallistua minkä pystyy.

Ap

Voi lapsiparkaa. Tuskin olisitte tässä tilanteessa ilman eroa.

Voi jumalauta mitä reppanoita, jos ette saa yhtä räkänokkaa aisoihin. Tuollaista viedään niin etteivät jalat osu lattiaan ja puhelinta ei näe viikkoon. Ei neuvotella, eikä ymmärretä vaan kerrotaan miten asiat tulevat menemään. Laittakaa tälle tuhat alapeukkua ja ihmetelkää miksi mikään ei muutu.

Miksi lapsi sijoitettiin eikä laitettu isän luo asumaan?

Millaisia rangaistuksia olet antanut noista perseilyistä? Siis silloin aikanaan.

Ja valitettavasti isä tarvittaisiin hommaan mukaan, ihan tuonikäisen pojan fyysiseksi rajoittamiseksi. 

Minusta on outoa, että lapsi laitettiin mieluummin sijoitukseen. Miksei voinut muuttaa isän luo?

Vierailija kirjoitti:

Millaisia rangaistuksia olet antanut noista perseilyistä? Siis silloin aikanaan.

Ja valitettavasti isä tarvittaisiin hommaan mukaan, ihan tuonikäisen pojan fyysiseksi rajoittamiseksi. 

Minusta on outoa, että lapsi laitettiin mieluummin sijoitukseen. Miksei voinut muuttaa isän luo?

Lisään, että aivan satavarmasti lapsi oireilee myös isän häippäämistä. Koska sitä se on, jos on vain etäisänä "sen minkä pystyy". Ja asuu toisella puolella Suomea. Hänen pitäisi olla läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuossa se hyvä puoli että pikkusisar saa olla rauhassa.

Murrosikä ei ainakaan helpota asiaa. Joskus vain lääkitys auttaa. Kunpa löytäisitte hyvän lääkärin. On myös muita tekijöitä, saako purettua energiaa liikunnassa josta tulisi onnistumisen kokemuksia. Terveellinen ruokavalio ym.

Joo ei todellakaan tuollaista lasta takaisin omaan kotiin, jos sisar ja lemmikit ovat vaarassa jo tässä vaiheessa, myöhemmin vaarassa on myös vanhempi. 

Oikeasti kertoo jotain yhteiskunnan arvoista, jos lapsi siirretään yhteiskunnan kontolle, jotta lemmikit saavat olla kotona turvassa.

Alapeukuttakaa vaan, mutta jos uskallatte niin miettikää edes hetki, miten toisin asiat saattaisivat olla, jos tuo lapsi olisi saanut itselleen lemmikeille menneen hellyyden ja huomion.

Yksi tärkeä asia, jonka miehet opettavat lapsilleen on se, että äidin sana on yhtä kuin laki ja sitä kuunnellaan... tietty voitte leikkiä kämppiksiä tai bestiksiä... mutta kenen on silloin vika, jos lapsi tai nuori tekee niin kuin tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti mies lähti,koska ei kestänyt erityistä lasta. 

Tuota on nähty,

Äideillä taas ei ole vaihtoehtona lähteä. 

Höpöhöpöä. Oma äitini kyllä lähti. Ei se sen hankalampaa ole kuin miehilläkään. Mulkkuja jokatapauksessa oli nainen tai mies joka lapsensa hylkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti osassa sijoituspaikoista vallitsee vissiin se ajatus, että lapsi on käyttäytynyt huonosti, koska "vanhemmat ovat sallineet sen". Eli kotona ei ole kertaakaan edes yritetty kieltää, vaan vain annettu tilanteen eskaloitua sijoitukseen päätymiseen asti. Sitten kun siellä sijoituskohteessakaan ei kielto tehoa, ovat ihan hoomoilasena kun lapsen käytös onkin ihan oikea ongelma :O. Ei tietenkään kaikkialla näin, mutta varsinkin kaikista leipääntyneimmät "ammattilaiset" saattavat kokea, että lapsen huono käytös on ollut vain vanhemman laiskuutta.

Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet ja toisen puolen selittä se millaisissa olosuhteissa kolme ekaa vuottansa viettään. (ne joiden aikan aivojen kehitys on huimaa) Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia eikä niitä parenneta. 

Eihän tuo pidä paikkaansa, ettei persoonallisuushäiriöistä voi parantua. Esim. epävakaahan usein lieventyy iän myötä itsestäänkin. 

Jölli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"uhmakkuushäiriö"? Onko tässä tämän vuoden muotidiagnoosi? 

 

Kun lapselle ei voi diagnosoida psykopatiaa, vaikka lapsi on psykopaatti. 

Ja linkin takana oikeaa tietoa:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00382

"Syyt ja riskitekijät

Käytöshäiriöiden syyt ovat hyvin moninaiset, ja eri syiden osuus vaihtelee eri lapsilla ja nuorilla. Käytöshäiriön taustalla saattaa olla tunnistamaton ja hoitamaton aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), masennustila tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, traumaattisia kokemuksia, oppimisvaikeuksia tai muita kehityksellisiä vaikeuksia, joskus myös vakavampi psyykkinen häiriö."

Ap, sellainen vinkki, että psyk. puolelle kannattaa hankkia kontakti, jos sellaista ei vielä ole. Kun lapsi vanhenee, psyk. puolen dg on ainoa jolla ihminen voidaan ottaa pakkohoitoon. Jos erittäin vaikeat käytösongelmat nähdään vain neurologisina ongelmina tai sairautena, ihmistä ei voi hoitaa väkisin. Eli saa vapaasti vahingoittaa itseään ja muita ja jos ei halua syödä lääkkeitä tai käydä terapiassa, niin voi voi. 
Terkkuja  aikuispsyk. puolelta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kaksipiippuinen juttu. 

 

Sijoituksessakin pitää tehdä töitä kotiin päin. Että se vanhempi pärjäisi sen lapsen tai nuoren kanssa. Lastenkoti ei ole itseisarvo.

 

Mutta kyllä ohjaajilta, lastenkodin pomolta ja sossuilta pitää myös tulla selkeää ohjetta väsyneelle äidille, eikä eksyä nykyajan pehmoiluun "asiakkaan tulee löytää itse ne ratkaisut."

 

Itse sanoisin vastaavia tilanteita nähneenä, että poika reagoi vahvasti isän puuttumiseen. Vaikka sä tekisit mitä, niin koska sulta ei löydy sukukalleuksia haaroista, niin sun sanomisten painoarvo on pienempi. 

 

....Mutta se, miten tuo kännykkäasia olisi pitänyt aikoinaan ratkaista, on sanoa lapselle jämäkästi "hyvä on, jos ei kännykkä tule tuohon pöydälle ja jos kosket meihin,  niin se on liittymän irtisanominen." 

 

Lasu-tantta

"Tuo sukukalleusjuttu on lapsenomainen tapa puhua monimutkaisemmasta ilmiöstä. Ei lapsi tiedä, mitä vanhemman jalkovälissä on, vaan se on feminististä ilkuntaa lapsen tarpeita kohtaan; asialle voi nauraa, mutta se ei poista sitä dynamiikkaa. Se on ihan normaalia, että lapsi asettaa erilaisia odotuksia ja toimii eri tavalla isän tai äidin kanssa eri ikäkausina. "

1. Lapsi tietää, mitä vanhemman jalkovälissä on. Ihan nyt jo saunassa käymisen takia, mutta tuossa iässä jo tietäisi muutenkin.

2. Mielestäni "Lasu-tantta" ei ilkkunut ollenkaan.

3. Pikemminkin feministit tuppaavat ajattelemaan, ettei vanhempien sukupuolella ole mitään väliä. Eihän miehiä ja naisia edes ole olemassa heille nykyään muuten kuin sosiaalisina konstruktioina.

Täällä kirjoittelee joku väkivallasta nauttiva noita remmi ja vitsa ohjeitaan. 

Voimia Ap! Olet tehnyt vaikean päätöksen, mutta oikean. Suojelet viatonta sisarusta, lemmikkejä ja itseäsi. Jatkossa mahdollisesti myös iso joukko muita uhreja säästyy tulevaisuudessa, jos poika saadaan huostassa kuriin. Ikävä kyllä kuulostaa tunnekylmiltä (psykopaatin) piirteiltä, mitkä on jossain määrin pysyviä parhaastakin avusta huolimatta.

Muistan uutisia joissa psykopaattinen sisarus on juottanut toiselle jäähdytysnestettä ja kiduttanut kaverin kuoliaaksi jne. Tuollaisen lapsen kanssa ei pidäkään jäädä yksin ihmettelemään, kunnes tilanne eskaloituu.

En halua syyllistää, mutta silti jään miettimään, että kotiolot olleet normaalit vai onko teillä ollut haasteita parisuhteessa ja elämänhallinnassa niin, että se on vaikuttanut lapsiinkin? 

Miksi isä on muuttanut toiselle puolelle Suomea ja jättänyt äidin lapsineen yksin? 

Nämä tulee näin ulkopuoliselle mieleen, että missä  vaiheessa asiat on lähtenyt menemään kunnolla pieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sijaishuollossa töissä  ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu. 

 

Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi. 

 

Kiitos. Siltä vain tuntui kun  esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.

Ap

Siinä tilanteessa sinun olisi kuulunut sanoa "sitä varten on ammattilaisten hoidossa, kun en minä tiedä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykitrille jos ei vielä ole käynyt.

 

 

Tämä. Sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus puuttua, mutta ei velvollisuutta ymmärtää näkemäänsä muuten kuin maalaisjärkisellä tasolla. Sen takia joku lapsi saatetaan tuomita mahdottomaksi tapaukseksi, mutta lapsipsykologi voisi aika nopeasti nähdä asian toisin. Ei siis kuitenkaan kuka tahansa, jolla on joku tutkinto, vaan henkilö, joka on todella syvällisesti perehtynyt lasten käytökseen. 

 

Ymmärrätkö miten vaikeaa nykyisin on saada lasta psykiatrin vastaanotolle? Lastensuojelulla ei psykiatreja ole, joten joudutaan käymään se tavallinen tie koululääkäriltä lähete lastenpsykiatriaan, joka arvioi meneekö lähete läpi ja antaa ajan jos antaa ehkä muutaman kuukauden päähän ja kirjaa lapsen heti ulos palvelusta, jos ei sitoud

Ihan kaikki ei onneksi pyöri julkisen terveydenhoidon varassa. Yksityiseltä lastenpsykiatrilta saa ajan kyllä. Toki se maksaa, mutta voihan lapselle sanoa, että sun käytös on niin kamalaa, että uutta pleikkaa/puhelinta jne. ei tipu, kun on pakko käyttää rahat psykiatriin. Itse mieluummin repisin ne rahat vain jostain kuin antaisin lapsen sijoitukseen. Jossa oppivat vain käyttämään päihteitä muiden sijoitettujen kanssa.

Jätä se sika!