Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja

Miksi lapsi sijoitettiin eikä laitettu isän luo asumaan?

Millaisia rangaistuksia olet antanut noista perseilyistä? Siis silloin aikanaan.

Ja valitettavasti isä tarvittaisiin hommaan mukaan, ihan tuonikäisen pojan fyysiseksi rajoittamiseksi. 

Minusta on outoa, että lapsi laitettiin mieluummin sijoitukseen. Miksei voinut muuttaa isän luo?

Vierailija kirjoitti:

Millaisia rangaistuksia olet antanut noista perseilyistä? Siis silloin aikanaan.

Ja valitettavasti isä tarvittaisiin hommaan mukaan, ihan tuonikäisen pojan fyysiseksi rajoittamiseksi. 

Minusta on outoa, että lapsi laitettiin mieluummin sijoitukseen. Miksei voinut muuttaa isän luo?

Lisään, että aivan satavarmasti lapsi oireilee myös isän häippäämistä. Koska sitä se on, jos on vain etäisänä "sen minkä pystyy". Ja asuu toisella puolella Suomea. Hänen pitäisi olla läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuossa se hyvä puoli että pikkusisar saa olla rauhassa.

Murrosikä ei ainakaan helpota asiaa. Joskus vain lääkitys auttaa. Kunpa löytäisitte hyvän lääkärin. On myös muita tekijöitä, saako purettua energiaa liikunnassa josta tulisi onnistumisen kokemuksia. Terveellinen ruokavalio ym.

Joo ei todellakaan tuollaista lasta takaisin omaan kotiin, jos sisar ja lemmikit ovat vaarassa jo tässä vaiheessa, myöhemmin vaarassa on myös vanhempi. 

Oikeasti kertoo jotain yhteiskunnan arvoista, jos lapsi siirretään yhteiskunnan kontolle, jotta lemmikit saavat olla kotona turvassa.

Alapeukuttakaa vaan, mutta jos uskallatte niin miettikää edes hetki, miten toisin asiat saattaisivat olla, jos tuo lapsi olisi saanut itselleen lemmikeille menneen hellyyden ja huomion.

Yksi tärkeä asia, jonka miehet opettavat lapsilleen on se, että äidin sana on yhtä kuin laki ja sitä kuunnellaan... tietty voitte leikkiä kämppiksiä tai bestiksiä... mutta kenen on silloin vika, jos lapsi tai nuori tekee niin kuin tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti mies lähti,koska ei kestänyt erityistä lasta. 

Tuota on nähty,

Äideillä taas ei ole vaihtoehtona lähteä. 

Höpöhöpöä. Oma äitini kyllä lähti. Ei se sen hankalampaa ole kuin miehilläkään. Mulkkuja jokatapauksessa oli nainen tai mies joka lapsensa hylkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti osassa sijoituspaikoista vallitsee vissiin se ajatus, että lapsi on käyttäytynyt huonosti, koska "vanhemmat ovat sallineet sen". Eli kotona ei ole kertaakaan edes yritetty kieltää, vaan vain annettu tilanteen eskaloitua sijoitukseen päätymiseen asti. Sitten kun siellä sijoituskohteessakaan ei kielto tehoa, ovat ihan hoomoilasena kun lapsen käytös onkin ihan oikea ongelma :O. Ei tietenkään kaikkialla näin, mutta varsinkin kaikista leipääntyneimmät "ammattilaiset" saattavat kokea, että lapsen huono käytös on ollut vain vanhemman laiskuutta.

Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet ja toisen puolen selittä se millaisissa olosuhteissa kolme ekaa vuottansa viettään. (ne joiden aikan aivojen kehitys on huimaa) Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia eikä niitä parenneta. 

Eihän tuo pidä paikkaansa, ettei persoonallisuushäiriöistä voi parantua. Esim. epävakaahan usein lieventyy iän myötä itsestäänkin. 

Jölli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"uhmakkuushäiriö"? Onko tässä tämän vuoden muotidiagnoosi? 

 

Kun lapselle ei voi diagnosoida psykopatiaa, vaikka lapsi on psykopaatti. 

Ja linkin takana oikeaa tietoa:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00382

"Syyt ja riskitekijät

Käytöshäiriöiden syyt ovat hyvin moninaiset, ja eri syiden osuus vaihtelee eri lapsilla ja nuorilla. Käytöshäiriön taustalla saattaa olla tunnistamaton ja hoitamaton aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), masennustila tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, traumaattisia kokemuksia, oppimisvaikeuksia tai muita kehityksellisiä vaikeuksia, joskus myös vakavampi psyykkinen häiriö."

Ap, sellainen vinkki, että psyk. puolelle kannattaa hankkia kontakti, jos sellaista ei vielä ole. Kun lapsi vanhenee, psyk. puolen dg on ainoa jolla ihminen voidaan ottaa pakkohoitoon. Jos erittäin vaikeat käytösongelmat nähdään vain neurologisina ongelmina tai sairautena, ihmistä ei voi hoitaa väkisin. Eli saa vapaasti vahingoittaa itseään ja muita ja jos ei halua syödä lääkkeitä tai käydä terapiassa, niin voi voi. 
Terkkuja  aikuispsyk. puolelta

Täällä kirjoittelee joku väkivallasta nauttiva noita remmi ja vitsa ohjeitaan. 

Voimia Ap! Olet tehnyt vaikean päätöksen, mutta oikean. Suojelet viatonta sisarusta, lemmikkejä ja itseäsi. Jatkossa mahdollisesti myös iso joukko muita uhreja säästyy tulevaisuudessa, jos poika saadaan huostassa kuriin. Ikävä kyllä kuulostaa tunnekylmiltä (psykopaatin) piirteiltä, mitkä on jossain määrin pysyviä parhaastakin avusta huolimatta.

Muistan uutisia joissa psykopaattinen sisarus on juottanut toiselle jäähdytysnestettä ja kiduttanut kaverin kuoliaaksi jne. Tuollaisen lapsen kanssa ei pidäkään jäädä yksin ihmettelemään, kunnes tilanne eskaloituu.

En halua syyllistää, mutta silti jään miettimään, että kotiolot olleet normaalit vai onko teillä ollut haasteita parisuhteessa ja elämänhallinnassa niin, että se on vaikuttanut lapsiinkin? 

Miksi isä on muuttanut toiselle puolelle Suomea ja jättänyt äidin lapsineen yksin? 

Nämä tulee näin ulkopuoliselle mieleen, että missä  vaiheessa asiat on lähtenyt menemään kunnolla pieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sijaishuollossa töissä  ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu. 

 

Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi. 

 

Kiitos. Siltä vain tuntui kun  esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.

Ap

Siinä tilanteessa sinun olisi kuulunut sanoa "sitä varten on ammattilaisten hoidossa, kun en minä tiedä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenpsykitrille jos ei vielä ole käynyt.

 

 

Tämä. Sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus puuttua, mutta ei velvollisuutta ymmärtää näkemäänsä muuten kuin maalaisjärkisellä tasolla. Sen takia joku lapsi saatetaan tuomita mahdottomaksi tapaukseksi, mutta lapsipsykologi voisi aika nopeasti nähdä asian toisin. Ei siis kuitenkaan kuka tahansa, jolla on joku tutkinto, vaan henkilö, joka on todella syvällisesti perehtynyt lasten käytökseen. 

 

Ymmärrätkö miten vaikeaa nykyisin on saada lasta psykiatrin vastaanotolle? Lastensuojelulla ei psykiatreja ole, joten joudutaan käymään se tavallinen tie koululääkäriltä lähete lastenpsykiatriaan, joka arvioi meneekö lähete läpi ja antaa ajan jos antaa ehkä muutaman kuukauden päähän ja kirjaa lapsen heti ulos palvelusta, jos ei sitoud

Ihan kaikki ei onneksi pyöri julkisen terveydenhoidon varassa. Yksityiseltä lastenpsykiatrilta saa ajan kyllä. Toki se maksaa, mutta voihan lapselle sanoa, että sun käytös on niin kamalaa, että uutta pleikkaa/puhelinta jne. ei tipu, kun on pakko käyttää rahat psykiatriin. Itse mieluummin repisin ne rahat vain jostain kuin antaisin lapsen sijoitukseen. Jossa oppivat vain käyttämään päihteitä muiden sijoitettujen kanssa.

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Voimia Ap! Olet tehnyt vaikean päätöksen, mutta oikean. Suojelet viatonta sisarusta, lemmikkejä ja itseäsi. Jatkossa mahdollisesti myös iso joukko muita uhreja säästyy tulevaisuudessa, jos poika saadaan huostassa kuriin. Ikävä kyllä kuulostaa tunnekylmiltä (psykopaatin) piirteiltä, mitkä on jossain määrin pysyviä parhaastakin avusta huolimatta.

 

Muistan uutisia joissa psykopaattinen sisarus on juottanut toiselle jäähdytysnestettä ja kiduttanut kaverin kuoliaaksi jne. Tuollaisen lapsen kanssa ei pidäkään jäädä yksin ihmettelemään, kunnes tilanne eskaloituu.

Voi herranen aika. Kyseessä on alakouluikäinen lapsi! Mitä se hänelle kertoo, että eläimetkin ovat perheessä tärkeämpiä kuin hän? Toinen vanhempi lähti jo, toinen suojelee itseään ja eläimiä ja lässyn lässyn. Kukaan ei välitä lapsesta.

Ensin mietin minäkin että poika on psykopaatti. Mutta sitten muistin, millainen itse olin lapsena. En kyllä yhtä hankala tai "paha", mutta  minulla on siis aikuisena diagnosoitu adhd, ja olen nyt 45 vuotias nainen. ADHD tutkimusten yhteydessä seulottiin myös erilaiset persoonallisuushäiriöt.ym, eikä minulla ole mitään sellaisia, kuten ei myöskään mielenterveysongelmia

Etenkin lapsena mun adhd aivot vaan ei jotenki toiminut normaalisti. Minun oli vaikea ymmärtää syy ja seuraus suhteita. Esim. Tiesin, ettei vaatteita saa leikata saksilla, mutta yhtäkkiä tuli mieleen, että voiskohan tätä vaatetta leikata kun se on mulla päällä. Piti kokeilla. Äiti siinä sitten motkotti ja mua turhautti, ajatukset oli jo muualla. 

Koin, että mikään rangaistus ei pure minuun. Että kukaan ei voi minulle mitään. Silloin ei kännyköitä ollut, mutta ei sen poisotto olisi mitään merkinnyt. En todellakaan ole tunnekylmä, mutta silloin lapsena tuollaiset asiat ei hetkauttaneet. Ehkä se oli jotain aivojen kypsymättämyyttä, ja todellakin neurologisia poikkeavuutta.

Sisaruksen kanssa tapeltiin fyysisesti lujaa. Niin kauan, että hän oli minua vahvempi, jolloin lopetin tappelun, enhän halunnut, että minuun sattuu. En sentään eläimiä satuttanut, mutta jos minulla olisi ollut jotenkin paha olo, tai vaikeampia oireita, ehkä tilanne olisi voinut kärjistyä noin? 

Aika auttoi, ja kasvoin ihan normaaliksi ihmiseksi. Tiedän, että iso apu on myös siitä, että olen keskivertoa älykkäämpi, sillä voi ADHD.n oireita kompensoida. Ja apu on siinäkin, ettei minulla ole mielenterveysongelmia. Lisäksi löysin jo varsin nuorena sen "oman juttuni" eli itselleni tärkeän harrastuksen. 

Näin jälkikäteen ajatellen juuri lapsuudessa ADHD näkyy eniten. Jotenkin olis tosi kummallinen lapsi. Minulla on useampia lapsia, joista yhdellä on ADHD, ja kyllä hänelle joutuu selittämään asioita vähän eri tavoin. Sitä jotenkin käsittää asiat ihan kirjaimellisesti. 

Minun lapsellani ei ole ongelmia eikä häiriö käytöstä, mutta hän aloitti ADHD lääkityksen jo kun aloitti koulun, ja se on ollut todella tärkeää!! 

Toivottavasti lapsesi saa apua, ap. Jos toivottavasti tilanne on vain nyt huono, ja paranee aikaa myöten. Hän kuitenkin on vielä lapsi, jonka aivot kehittyvät, joten asiat voivat muuttua paremmiksikin

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee joku väkivallasta nauttiva noita remmi ja vitsa ohjeitaan. 

Tai sitten vaan joku boomeri. Boomerien aikaan ei tiedetty että rangaistusten tulee olla lasta positiivisesti vahvistavia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tärkeä asia, jonka miehet opettavat lapsilleen on se, että äidin sana on yhtä kuin laki ja sitä kuunnellaan... tietty voitte leikkiä kämppiksiä tai bestiksiä... mutta kenen on silloin vika, jos lapsi tai nuori tekee niin kuin tahtoo.

Kyllä. Tosin jotkut valitettavasti opettavat, että äidin sanalla ei ole mitään väliä. Näin jos vanhempien välit ovat riitaisat. Ja ikävä kyllä myös jotkut äidit opettavat, ettei isän sanalla ole väliä. Sen takia vanhempien pitäisi sopia rajoituksista yhteisesti ja noudattaa niitä.