Lue keskustelun säännöt.
Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja
13.01.2026 |
Joilla pojan käytöstä voisi helpottaa. Päin vastoin, keskusteluissa MINÄ saan kuulla valitusta siitä miten lapsi ei anna pyydettäessä puhelinta,ei suostu tulemaan ruokapöytään istumaan, heittelee tavaroita ym. Ja olin siis siinä uskossa,että siellä olisi tiukemmat säännöt ym! On siis ollut sijoituksessa marraskuusta asti eikä edistystä ole tapahtunut.
Pojalla siis adhd ja uhmakkuushäiriö. On kiusannut pikkusisarta ja lemmikkejä todella julmasti,varastanut jne ja aloin oikeasti pelätä muun perheen puolesta. Luulin sijoituksen olevan hyvä juttu. Mutta ei,edelleen MINULTA odotetaan RATKAISUA siihen miksi poika haistattaa maailmalle pas""t. Mikä järki tässä nyt sitten on? No,ainakin tiedän etten ole huono äiti jos ns. ammattilaisetkaan eivät pärjää..
Kommentit (144)
Varmaan sijoituspaikassa on tiukat säännöt, mutta jos poika ei tottele niitä, niin säännötkään ei auta. Se, että kertovat asiasta sinulle, osoittaa että sinä et ole syypää pojan käytökseen, kun ei ammattilaisetkaan saa häntä tottelemaan. Ehkäpä ajan kanssa löytyy sijoituspaikassa keinot, joilla poika saadaan tottelemaan. Onko hänellä asianmukainen lääkitys ADHD-oireisiin, kun vaikuttaa aika vaikelata tapaukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kaksipiippuinen juttu.
Sijoituksessakin pitää tehdä töitä kotiin päin. Että se vanhempi pärjäisi sen lapsen tai nuoren kanssa. Lastenkoti ei ole itseisarvo.
Mutta kyllä ohjaajilta, lastenkodin pomolta ja sossuilta pitää myös tulla selkeää ohjetta väsyneelle äidille, eikä eksyä nykyajan pehmoiluun "asiakkaan tulee löytää itse ne ratkaisut."
Itse sanoisin vastaavia tilanteita nähneenä, että poika reagoi vahvasti isän puuttumiseen. Vaikka sä tekisit mitä, niin koska sulta ei löydy sukukalleuksia haaroista, niin sun sanomisten painoarvo on pienempi.
....Mutta se, miten tuo kännykkäasia olisi pitänyt aikoinaan ratkaista, on sanoa lapselle jämäkästi "hyvä on, jos ei kännykkä tule tuohon pöydälle ja jos kosket meihin, niin se on liittymän irtisanominen."
Lasu-tantta
Tuo sukukalleusjuttu on lapsenomainen tapa puhua monimutkaisemmasta ilmiöstä. Ei lapsi tiedä, mitä vanhemman jalkovälissä on, vaan se on feminististä ilkuntaa lapsen tarpeita kohtaan; asialle voi nauraa, mutta se ei poista sitä dynamiikkaa. Se on ihan normaalia, että lapsi asettaa erilaisia odotuksia ja toimii eri tavalla isän tai äidin kanssa eri ikäkausina.
Luultavasti mies lähti,koska ei kestänyt erityistä lasta.
Tuota on nähty,
Äideillä taas ei ole vaihtoehtona lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Remmiä. Oppiipahan olemaan
Olisihan tuo hoitokeino jos se olisi luvallinen ja auttaisi. Mitäpä itse luulet ? Kyseessä on lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykitrille jos ei vielä ole käynyt.
Tämä. Sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus puuttua, mutta ei velvollisuutta ymmärtää näkemäänsä muuten kuin maalaisjärkisellä tasolla. Sen takia joku lapsi saatetaan tuomita mahdottomaksi tapaukseksi, mutta lapsipsykologi voisi aika nopeasti nähdä asian toisin. Ei siis kuitenkaan kuka tahansa, jolla on joku tutkinto, vaan henkilö, joka on todella syvällisesti perehtynyt lasten käytökseen.
Metsä on täynnä pajuja, jousta kasvaa näitä tarvitsemianne työkaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykitrille jos ei vielä ole käynyt.
Tämä. Sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus puuttua, mutta ei velvollisuutta ymmärtää näkemäänsä muuten kuin maalaisjärkisellä tasolla. Sen takia joku lapsi saatetaan tuomita mahdottomaksi tapaukseksi, mutta lapsipsykologi voisi aika nopeasti nähdä asian toisin. Ei siis kuitenkaan kuka tahansa, jolla on joku tutkinto, vaan henkilö, joka on todella syvällisesti perehtynyt lasten käytökseen.
Ymmärrätkö miten vaikeaa nykyisin on saada lasta psykiatrin vastaanotolle? Lastensuojelulla ei psykiatreja ole, joten joudutaan käymään se tavallinen tie koululääkäriltä lähete lastenpsykiatriaan, joka arvioi meneekö lähete läpi ja antaa ajan jos antaa ehkä muutaman kuukauden päähän ja kirjaa lapsen heti ulos palvelusta, jos ei sitoudu hoitoon. t: sossu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuossa se hyvä puoli että pikkusisar saa olla rauhassa.
Murrosikä ei ainakaan helpota asiaa. Joskus vain lääkitys auttaa. Kunpa löytäisitte hyvän lääkärin. On myös muita tekijöitä, saako purettua energiaa liikunnassa josta tulisi onnistumisen kokemuksia. Terveellinen ruokavalio ym.
Joo ei todellakaan tuollaista lasta takaisin omaan kotiin, jos sisar ja lemmikit ovat vaarassa jo tässä vaiheessa, myöhemmin vaarassa on myös vanhempi.
Oikeasti kertoo jotain yhteiskunnan arvoista, jos lapsi siirretään yhteiskunnan kontolle, jotta lemmikit saavat olla kotona turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmakkuushäiriöksikö sitä nykyään kutsutaan, kun kakaralle ei ole asetettu rajoja ja se hyppii silmille jo ennen kuin on vaipoista päässyt? Täytyypä pitää mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Sinä olet lapsen äiti. Ota vastuusi. Siitä huolimatta, ettet yksin pärjännyt lapsen kanssa, et sinä ole lakannut olemasta äiti. Älä pese käsiäsi j
Syytä ottaa vastuuta olisi erittäin vahvasti myös lapsen isällä, joka on muuttanut toiselle puolelle Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa våhän tulevalta psykopaatilta 😦 Ominaista eläinten kidutus lapsena. Huh huh.
Saanko kysyä että miten on kasvatettu. Onko opetettu empatiaa? Oletko halannut ja pitänyt sylissä?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sijoituspaikassa on tiukat säännöt, mutta jos poika ei tottele niitä, niin säännötkään ei auta. Se, että kertovat asiasta sinulle, osoittaa että sinä et ole syypää pojan käytökseen, kun ei ammattilaisetkaan saa häntä tottelemaan. Ehkäpä ajan kanssa löytyy sijoituspaikassa keinot, joilla poika saadaan tottelemaan.
Ei ammattilaisuus auta jos tarvittavien työkalujen käyttö on kielletty. Vaikea ammattipuusepänkään on ruuvata ruuvia jos säännöt kieltävät ruuvimeisselin ja ruuvinvääntäjän käytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisellä miehelläni on myös adhd mutta pystyy käymään töissä ym. Pojan kohdalla ollut nuoresta asti selvää että kyse on muustakin,adhd kun ei yleensä ole paha eläimille eikä tarkoituksella satuta, vaikka saattaa kiukuspäissään paiskoa tavaroita.
Muistan kun huoleni pojan käytöksestä kuitattiin alkuun" uhmaikänä" ja "räiskyvänä luonteena",vasta lapsen aloittaessa esikoulun huoleni alettiin ottaa vakavasti. Jo päiväkodissa oli siis ollut ongelmia,mutta ne oli kuitattu iällä.
Ap
No, ei se pahuuttaan...Lapsi olisi tarvinnut apua jo päiväkoti-ikäisestä mutta laitot päätä pensaaseen ja odotit ja odotit että kyllä se siitä?
Väärin. Lapsi voi olla syntyään paha. Tai lähinnä kai lapsesta käytetään sanaa "tunnekylmä".
"Tunnekylmien
Ei yksikään lapsi ole paha. Tunnekylmien persoonien kasvatus vaatii erityisesti jämäkkyyttä, ja jos mahdollista, tunnekylmiä mutta kunnollisia roolimalleja. Juuri tuollainen tunnepitoinen demonisointi, että lapsi on paha, tekee pahaa jälkeä.
Ap. Missä isä on ja onko isän luona asumista kokeiltu?
Onko isä vaan hylännyt lapsen?
11-vuotiashan on vielä tosi pieni, ei murrosiässäkään. Varmasti oireilee vanhempiensa erosta. Milloin hän on viimeksi saanut positiivista palautetta?
Kyllähän tuo kuulostaa vahvasti siltä, että lapsella on sosiopaattisia piirteitä luonteessaan. Alaikäiselle vaan ei voi tuollaista persoonallisuushäiriön diagnoosia lätkäistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kuulostaa vahvasti siltä, että lapsella on sosiopaattisia piirteitä luonteessaan. Alaikäiselle vaan ei voi tuollaista persoonallisuushäiriön diagnoosia lätkäistä.
No ei tietenkään voi, koska lapsen kasvu on vielä kesken. Lapsi on yhdistelmä geenejä, kasvuympäristöä ja omaa ainutlaatuista persoonaansa. Tätä lasta pitäisi auttaa eikä lokeroida.
Lasu-tantta:
'koska sulta ei löydy sukukalleuksia haaroista, on sun sanomisten painoarvo pienempi. '
Sanoisiko Lasu-Tantta samalla tavalla, jos kyseessä olisi tyttö?
Edustaako tällaiset näkemykset lastensuojelun virallista kantaa?
Lastenpsykitrille jos ei vielä ole käynyt.