Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja
Joilla pojan käytöstä voisi helpottaa. Päin vastoin, keskusteluissa MINÄ saan kuulla valitusta siitä miten lapsi ei anna pyydettäessä puhelinta,ei suostu tulemaan ruokapöytään istumaan, heittelee tavaroita ym. Ja olin siis siinä uskossa,että siellä olisi tiukemmat säännöt ym! On siis ollut sijoituksessa marraskuusta asti eikä edistystä ole tapahtunut.
Pojalla siis adhd ja uhmakkuushäiriö. On kiusannut pikkusisarta ja lemmikkejä todella julmasti,varastanut jne ja aloin oikeasti pelätä muun perheen puolesta. Luulin sijoituksen olevan hyvä juttu. Mutta ei,edelleen MINULTA odotetaan RATKAISUA siihen miksi poika haistattaa maailmalle pas""t. Mikä järki tässä nyt sitten on? No,ainakin tiedän etten ole huono äiti jos ns. ammattilaisetkaan eivät pärjää..
Kommentit (265)
Luultavasti mies lähti,koska ei kestänyt erityistä lasta.
Tuota on nähty,
Äideillä taas ei ole vaihtoehtona lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Remmiä. Oppiipahan olemaan
Olisihan tuo hoitokeino jos se olisi luvallinen ja auttaisi. Mitäpä itse luulet ? Kyseessä on lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykitrille jos ei vielä ole käynyt.
Tämä. Sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus puuttua, mutta ei velvollisuutta ymmärtää näkemäänsä muuten kuin maalaisjärkisellä tasolla. Sen takia joku lapsi saatetaan tuomita mahdottomaksi tapaukseksi, mutta lapsipsykologi voisi aika nopeasti nähdä asian toisin. Ei siis kuitenkaan kuka tahansa, jolla on joku tutkinto, vaan henkilö, joka on todella syvällisesti perehtynyt lasten käytökseen.
Metsä on täynnä pajuja, jousta kasvaa näitä tarvitsemianne työkaluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykitrille jos ei vielä ole käynyt.
Tämä. Sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus puuttua, mutta ei velvollisuutta ymmärtää näkemäänsä muuten kuin maalaisjärkisellä tasolla. Sen takia joku lapsi saatetaan tuomita mahdottomaksi tapaukseksi, mutta lapsipsykologi voisi aika nopeasti nähdä asian toisin. Ei siis kuitenkaan kuka tahansa, jolla on joku tutkinto, vaan henkilö, joka on todella syvällisesti perehtynyt lasten käytökseen.
Ymmärrätkö miten vaikeaa nykyisin on saada lasta psykiatrin vastaanotolle? Lastensuojelulla ei psykiatreja ole, joten joudutaan käymään se tavallinen tie koululääkäriltä lähete lastenpsykiatriaan, joka arvioi meneekö lähete läpi ja antaa ajan jos antaa ehkä muutaman kuukauden päähän ja kirjaa lapsen heti ulos palvelusta, jos ei sitoudu hoitoon. t: sossu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuossa se hyvä puoli että pikkusisar saa olla rauhassa.
Murrosikä ei ainakaan helpota asiaa. Joskus vain lääkitys auttaa. Kunpa löytäisitte hyvän lääkärin. On myös muita tekijöitä, saako purettua energiaa liikunnassa josta tulisi onnistumisen kokemuksia. Terveellinen ruokavalio ym.
Joo ei todellakaan tuollaista lasta takaisin omaan kotiin, jos sisar ja lemmikit ovat vaarassa jo tässä vaiheessa, myöhemmin vaarassa on myös vanhempi.
Oikeasti kertoo jotain yhteiskunnan arvoista, jos lapsi siirretään yhteiskunnan kontolle, jotta lemmikit saavat olla kotona turvassa.
Uhmakkuushäiriöksikö sitä nykyään kutsutaan, kun kakaralle ei ole asetettu rajoja ja se hyppii silmille jo ennen kuin on vaipoista päässyt? Täytyypä pitää mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Sinä olet lapsen äiti. Ota vastuusi. Siitä huolimatta, ettet yksin pärjännyt lapsen kanssa, et sinä ole lakannut olemasta äiti. Älä pese käsiäsi j
Syytä ottaa vastuuta olisi erittäin vahvasti myös lapsen isällä, joka on muuttanut toiselle puolelle Suomea.
Kuulostaa våhän tulevalta psykopaatilta 😦 Ominaista eläinten kidutus lapsena. Huh huh.
Saanko kysyä että miten on kasvatettu. Onko opetettu empatiaa? Oletko halannut ja pitänyt sylissä?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sijoituspaikassa on tiukat säännöt, mutta jos poika ei tottele niitä, niin säännötkään ei auta. Se, että kertovat asiasta sinulle, osoittaa että sinä et ole syypää pojan käytökseen, kun ei ammattilaisetkaan saa häntä tottelemaan. Ehkäpä ajan kanssa löytyy sijoituspaikassa keinot, joilla poika saadaan tottelemaan.
Ei ammattilaisuus auta jos tarvittavien työkalujen käyttö on kielletty. Vaikea ammattipuusepänkään on ruuvata ruuvia jos säännöt kieltävät ruuvimeisselin ja ruuvinvääntäjän käytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisellä miehelläni on myös adhd mutta pystyy käymään töissä ym. Pojan kohdalla ollut nuoresta asti selvää että kyse on muustakin,adhd kun ei yleensä ole paha eläimille eikä tarkoituksella satuta, vaikka saattaa kiukuspäissään paiskoa tavaroita.
Muistan kun huoleni pojan käytöksestä kuitattiin alkuun" uhmaikänä" ja "räiskyvänä luonteena",vasta lapsen aloittaessa esikoulun huoleni alettiin ottaa vakavasti. Jo päiväkodissa oli siis ollut ongelmia,mutta ne oli kuitattu iällä.
Ap
No, ei se pahuuttaan...Lapsi olisi tarvinnut apua jo päiväkoti-ikäisestä mutta laitot päätä pensaaseen ja odotit ja odotit että kyllä se siitä?
Väärin. Lapsi voi olla syntyään paha. Tai lähinnä kai lapsesta käytetään sanaa "tunnekylmä".
"Tunnekylmien
Ei yksikään lapsi ole paha. Tunnekylmien persoonien kasvatus vaatii erityisesti jämäkkyyttä, ja jos mahdollista, tunnekylmiä mutta kunnollisia roolimalleja. Juuri tuollainen tunnepitoinen demonisointi, että lapsi on paha, tekee pahaa jälkeä.
Ap. Missä isä on ja onko isän luona asumista kokeiltu?
Onko isä vaan hylännyt lapsen?
11-vuotiashan on vielä tosi pieni, ei murrosiässäkään. Varmasti oireilee vanhempiensa erosta. Milloin hän on viimeksi saanut positiivista palautetta?
Kyllähän tuo kuulostaa vahvasti siltä, että lapsella on sosiopaattisia piirteitä luonteessaan. Alaikäiselle vaan ei voi tuollaista persoonallisuushäiriön diagnoosia lätkäistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kuulostaa vahvasti siltä, että lapsella on sosiopaattisia piirteitä luonteessaan. Alaikäiselle vaan ei voi tuollaista persoonallisuushäiriön diagnoosia lätkäistä.
No ei tietenkään voi, koska lapsen kasvu on vielä kesken. Lapsi on yhdistelmä geenejä, kasvuympäristöä ja omaa ainutlaatuista persoonaansa. Tätä lasta pitäisi auttaa eikä lokeroida.
Lasu-tantta:
'koska sulta ei löydy sukukalleuksia haaroista, on sun sanomisten painoarvo pienempi. '
Sanoisiko Lasu-Tantta samalla tavalla, jos kyseessä olisi tyttö?
Edustaako tällaiset näkemykset lastensuojelun virallista kantaa?
Hei, jos sun lapsella ei oikeasti olekaan uhmakkuushäiriö vaan PDA, niin mitkään normaalit keinot ei toimi, ja mitä tiukempaa kuria pidetään, sitä pahemmaksi asiat menee. Googlaa PDA. Autismiliiton sivuilla on hyvä tietopaketti aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Selvennän että ennen tätä päätöstä koettiin muutakin mm. perhetyö kävi. Nuorempi lapsi ja lemmikit kokivat kuitenkin suoranaista väkivaltaa,ei mitään että kiskaisee kissaa hännästä ja heittää siskoa sohvatyynyllä vaan on tullut ihan lääkärireissujakin ja oli selvää,ettei mikään kerran viikossa sohvalla istuva perhetyöntekijä turvatonta tilannetta korjaa. Minullakin ollut silmäkulma mustana ja mustelmia. Samoin koulusta tullut paljon negatiivista palautetta ja viime syksystä asti käynyt sairaalakoulua. mikä sen verran helpottanut ettei Wilma huuda enää koko ajan,mutta positiivista edistystä ollut silti tuskin lainkaan.
Lasten isä.. erosimme 2 vuotta sitten ja muutti toiselle puolelle suomea, koettaa olla hyvä isä etänä ja osallistua minkä pystyy.
Ap
Voi lapsiparkaa. Tuskin olisitte tässä tilanteessa ilman eroa.
Voi jumalauta mitä reppanoita, jos ette saa yhtä räkänokkaa aisoihin. Tuollaista viedään niin etteivät jalat osu lattiaan ja puhelinta ei näe viikkoon. Ei neuvotella, eikä ymmärretä vaan kerrotaan miten asiat tulevat menemään. Laittakaa tälle tuhat alapeukkua ja ihmetelkää miksi mikään ei muutu.
Remmiä. Oppiipahan olemaan