Lue keskustelun säännöt.
Suostuin 11v poikani kiireelliseen sijoituksee kun en enää pärjännyt tämän kanssa kotona. Kävi ilmi ettei sijoituspaikassakaan ole työkaluja
13.01.2026 |
Joilla pojan käytöstä voisi helpottaa. Päin vastoin, keskusteluissa MINÄ saan kuulla valitusta siitä miten lapsi ei anna pyydettäessä puhelinta,ei suostu tulemaan ruokapöytään istumaan, heittelee tavaroita ym. Ja olin siis siinä uskossa,että siellä olisi tiukemmat säännöt ym! On siis ollut sijoituksessa marraskuusta asti eikä edistystä ole tapahtunut.
Pojalla siis adhd ja uhmakkuushäiriö. On kiusannut pikkusisarta ja lemmikkejä todella julmasti,varastanut jne ja aloin oikeasti pelätä muun perheen puolesta. Luulin sijoituksen olevan hyvä juttu. Mutta ei,edelleen MINULTA odotetaan RATKAISUA siihen miksi poika haistattaa maailmalle pas""t. Mikä järki tässä nyt sitten on? No,ainakin tiedän etten ole huono äiti jos ns. ammattilaisetkaan eivät pärjää..
Kommentit (121)
Entisellä miehelläni on myös adhd mutta pystyy käymään töissä ym. Pojan kohdalla ollut nuoresta asti selvää että kyse on muustakin,adhd kun ei yleensä ole paha eläimille eikä tarkoituksella satuta, vaikka saattaa kiukuspäissään paiskoa tavaroita.
Muistan kun huoleni pojan käytöksestä kuitattiin alkuun" uhmaikänä" ja "räiskyvänä luonteena",vasta lapsen aloittaessa esikoulun huoleni alettiin ottaa vakavasti. Jo päiväkodissa oli siis ollut ongelmia,mutta ne oli kuitattu iällä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia ei voida auttaa.
Kyseessä on 11-vuotias lapsi. Aika välinpitämätöntä kokonaan luovuttaa tässä vaiheessa äitinä. Se on hyvä, että lapsi on nyt pois kotoa muita kiusaamasta, mutta eihän se nyt suinkaan tarkoita, että kuolkoon ja muuttukoon narkiksi ja rikolliseksi, ei kiinnosta ja et ole lapseni enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti osassa sijoituspaikoista vallitsee vissiin se ajatus, että lapsi on käyttäytynyt huonosti, koska "vanhemmat ovat sallineet sen". Eli kotona ei ole kertaakaan edes yritetty kieltää, vaan vain annettu tilanteen eskaloitua sijoitukseen päätymiseen asti. Sitten kun siellä sijoituskohteessakaan ei kielto tehoa, ovat ihan hoomoilasena kun lapsen käytös onkin ihan oikea ongelma :O. Ei tietenkään kaikkialla näin, mutta varsinkin kaikista leipääntyneimmät "ammattilaiset" saattavat kokea, että lapsen huono käytös on ollut vain vanhemman laiskuutta.
Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet ja toisen puolen selittä se millaisissa olosuhteissa kolme ekaa vuottansa viettään. (ne joiden aikan aivojen kehitys on huimaa) Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia eikä niitä parenneta.
Jos itsetunto tai tunnetaidot eivät pääse kehittymään, asiaa on vaikeaa korjata myöhemmin.
Vaikein persoonallisuushäiriö eli psykopatia on myös eniten periytyvä. Siitä saattaa nähdä viitteitä jo pienessä lapsessa, jolla voi olla taipumusta tunnekylmyyteen esim eläinten kiduttamisen ja väkivallan muodossa. Epävakaat perheolot ovat kuin bensaa liekkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Sinä olet lapsen äiti. Ota vastuusi. Siitä huolimatta, ettet yksin pärjännyt lapsen kanssa, et sinä ole lakannut olemasta äiti. Älä pese käsiäsi j
Ruutu käteen taaperolle, yhteiskunta tehköön taikojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Heillä on nyt huoltajuus. Jos ongelmaa ei olisi, niin hän ei olisi sijoitettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvennän että ennen tätä päätöstä koettiin muutakin mm. perhetyö kävi. Nuorempi lapsi ja lemmikit kokivat kuitenkin suoranaista väkivaltaa,ei mitään että kiskaisee kissaa hännästä ja heittää siskoa sohvatyynyllä vaan on tullut ihan lääkärireissujakin ja oli selvää,ettei mikään kerran viikossa sohvalla istuva perhetyöntekijä turvatonta tilannetta korjaa. Minullakin ollut silmäkulma mustana ja mustelmia. Samoin koulusta tullut paljon negatiivista palautetta ja viime syksystä asti käynyt sairaalakoulua. mikä sen verran helpottanut ettei Wilma huuda enää koko ajan,mutta positiivista edistystä ollut silti tuskin lainkaan.
Lasten isä.. erosimme 2 vuotta sitten ja muutti toiselle puolelle suomea, koettaa olla hyvä isä etänä ja osallistua minkä pystyy.
Ap
Kaiketi tuossa luonnehäiriöstä puhutaan ja ne voivat olla synnynnäisiä. Nykyään on ehkä toivoa siinä, että asioihin puututaan jo kasvuiässä ja yritetään saada ihminen oikaistua terveille urille. Tarvittaessa terapiat ja lääkitykset.
Aiemmin vastaaville tapauksille ei ollut osaamista tehdä mitään ja usein jo nuoruudesta lähtien vankilaura odotti.
En tietenkään ole luovuttanut lapseni suhteen,päin vastoin odotan että saisin hänet kotiin!! Toivoin että sijoituspaikassa olisi ns työkaluja, jotka auttaisivat lapsen kanssa ja voisin näitä menetelmiä käyttää kotonakin.
Kuvitelkaa,millainen oli joulu kun toinen lapsi ei ollut täällä .( Alkuun kyllä oli lyöty lukkoon suunnitelmia joulusta ja uudesta vuodesta kotona,mutta oli 21 pv saanut sellaisen kohtauksen ja puhunut sellaisia asioita,ettei häntä uskallettu laskea kotiin. Saimme valvotun tapaamisen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvennän että ennen tätä päätöstä koettiin muutakin mm. perhetyö kävi. Nuorempi lapsi ja lemmikit kokivat kuitenkin suoranaista väkivaltaa,ei mitään että kiskaisee kissaa hännästä ja heittää siskoa sohvatyynyllä vaan on tullut ihan lääkärireissujakin ja oli selvää,ettei mikään kerran viikossa sohvalla istuva perhetyöntekijä turvatonta tilannetta korjaa. Minullakin ollut silmäkulma mustana ja mustelmia. Samoin koulusta tullut paljon negatiivista palautetta ja viime syksystä asti käynyt sairaalakoulua. mikä sen verran helpottanut ettei Wilma huuda enää koko ajan,mutta positiivista edistystä ollut silti tuskin lainkaan.
Lasten isä.. erosimme 2 vuotta sitten ja muutti toiselle puolelle suomea, koettaa olla hyvä isä etänä ja osallistua minkä pystyy.
Ap
Mitä sä sitten odotit? Lapsi laitokseen buffff kaikki sun vastuut ja ongelmat vain katoaa pois
Tämäpä tämä.. Valitettavasti paistaa vastuuton asenne. Näkyy sitten jälkikasvussa.
Ihmisiä siellä sijaispaikassakin ollaan, ei mitään taikureita.
11 vuotias lapsi on jo iso ja omaa tahtoakin löytyy, että kyllä tuossa pitkä matka on vielä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvennän että ennen tätä päätöstä koettiin muutakin mm. perhetyö kävi. Nuorempi lapsi ja lemmikit kokivat kuitenkin suoranaista väkivaltaa,ei mitään että kiskaisee kissaa hännästä ja heittää siskoa sohvatyynyllä vaan on tullut ihan lääkärireissujakin ja oli selvää,ettei mikään kerran viikossa sohvalla istuva perhetyöntekijä turvatonta tilannetta korjaa. Minullakin ollut silmäkulma mustana ja mustelmia. Samoin koulusta tullut paljon negatiivista palautetta ja viime syksystä asti käynyt sairaalakoulua. mikä sen verran helpottanut ettei Wilma huuda enää koko ajan,mutta positiivista edistystä ollut silti tuskin lainkaan.
Lasten isä.. erosimme 2 vuotta sitten ja muutti toiselle puolelle suomea, koettaa olla hyvä isä etänä ja osallistua minkä pystyy.
Ap
Oireilee isän puutetta? Sujuisiko elämä isän kanssa? Onko lapselta kysytty, miten ongelmat ratkeaisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sijoituspaikoissa säännöt, mutta kuria lapsille ei ole sallittua pitää. Jos lapsi kieltäytyy antamasta puhelinta tai ei suostu tulemaan istumaan, niin pakottaa ei voi.
Lastensuojelulakia ollaan kylläkin nykyisen hallituksen toimesta muuttamassa siten, että kurin käyttö tulisi sallituksi, mutta muutos on vasta valmisteluvaiheessa.
Raippaa olisi pitänyt antaa jo pienestä pitäen. Tässä nähdään mihin sanoittaminen ja lässytys johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Heillä on nyt huoltajuus. Jos ongelmaa ei olisi, niin hän ei olisi sijoitettuna.
Kenellä heillä? Huoltajuus on edelleeKIN lapsen vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
On sijoituspaikoissa säännöt, mutta kuria lapsille ei ole sallittua pitää. Jos lapsi kieltäytyy antamasta puhelinta tai ei suostu tulemaan istumaan, niin pakottaa ei voi.
Lastensuojelulakia ollaan kylläkin nykyisen hallituksen toimesta muuttamassa siten, että kurin käyttö tulisi sallituksi, mutta muutos on vasta valmisteluvaiheessa.
Kunnon ruumiillinen kuritus takaisin niin saadaan ä-pärät ruotuun.
Lapsella on siis erotrauma ja nyt toinen trauma sijoituksesta.
Onko eroasiaa käsitelty ollenkaan hänen kanssaan. Ero on lähes aina lapsen elämässä vain huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Onko kokeiltu isällä asumista?
Tätäkin on mietitty,mutta poika vaatii niin paljon valvomista että miehen työn takia ei olisi mitenkään mahdollista, vaan lapsi saisi elää siellä kuin pellossa, mikä voisi johtaa huonoon seuraan mikä pahentaisi asiaa.
Ap
Uhmakkuushäiriö? Silläkö noita sosiopaatin oireita kuvataan nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sijaishuollossa töissä ei todellakaan odoteta ratkaisua, vanhemmalta, mutta pitää kuulumiset kertoa. Ei tarkan. Koitua ole syyllistää, vaan kertoa miten arki sujuu.
Ainakin te olette turvassa kotona, ja tietyt rajoitustoimenpiteet on mahdollisia sijaishuollossa, jos ne ovat lapsellesi hyväksi.
Kiitos. Siltä vain tuntui kun esitettiin kysymys " Niin miten meidän pitäisi nyt tässä Leon kanssa toimia?" ja huoneellinen ihmisiä kääntyä katsomaan minua,äitiä. Kysymys roikkui ilmassa ja osasin vain pudistaa päätäni. Tuntui,kuin olisin ollut syytettynä jostakin.
Ap
Sinä olet lapsen äiti. Ota vastuusi. Siitä huolimatta, ettet yksin pärjännyt lapsen kanssa, et sinä ole lakannut olemasta äiti. Älä pese käsiäsi j
Anna nyt vähän armoa, äiti on varmasti tosi uupunut tilanteeseen. Kyllä on oikeus odottaa ammattilaisilta neuvoja ja ideoita miten lapsen kanssa pärjää jos itse on 11v ajan yrittänyt ja kokeillut kaikkea mahdollista. Vieläkö pitäisi jotain uutta jaksaa keksiä kun ammattilaisetkin on ymmällään lapsen käytöksestä. Hän on hakenut apua ja on oikeus olettaa että sitä myös annetaan. Kynnys varmasti ollut korkea että on huostaanottoon suostunut.
Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet ja toisen puolen selittä se millaisissa olosuhteissa kolme ekaa vuottansa viettään. (ne joiden aikan aivojen kehitys on huimaa) Persoonallisuushäiriöt ovat kroonisia eikä niitä parenneta.