Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tehdä toinen lapsi?
10.01.2026 |
Mies haluaa toisen lapsen, minä ehkä en.
Pohjatietona:
Meillä on vuoden ikäinen tytär. Mies on aina halunnut kaksi lasta ja pojan. Luulin haluavani samaa. Olen saanut ison perinnön jolla voisin olla vaikka lopunelämäni lasten kanssa kotona. Miehellä on normaalit tulot.
Rakastan äiteyttä ja lapsi on ollut todella helppo ja ihana. Mutta haluanko aloittaa alusta? Ongelmaksi muodostuu esimerkiksi epätasa-arvoisuus. Vaikka kuinka pyrkisi laittamaan asioita puoliksi niin ne eivät mene. Minulta menee lapsiin vuosia, kehollisesti ja mielellisesti. Miehellä ei juurikaan. Minä tykkään tehdä kotitöitä ja asioita ennakkoon. Mies viimetipassa. Molemilla vain oma tyyli, mutta väistämättä itse teen enemmän. Kumman tyylin mukaan pitäisi tehdä?
Mies hoitaa lasta, mutta tottakai lapsi on ollut alusta asti paljon enemmän minussa kiinni.
Esimerkkinä yöt; voisin periaatteessa herättää miehen vaihtamaan vaippaa, mutta hän on todella huono heräämään. Vaihdoin vaipan siinä ajassa kun odotin häntä. Tätä kokeiltiin alussa.
Meitä ei auta jos mies maksaisi enemmän taloudesta. Se tuntuisi jopa väärältä. Minä haluisin mennä takaisin töihin, ottaa koiran ja hoitaa yhden lapsen kunnolla. Oliko toisen lapsen kanssa edes kunnon vauvakuplaa jos taapero pyörii jaloissa? Pelottaa myös että esikoinen olisi mustasukkainen. Miksi ihmiset tekevät toisia lapsia?
Kommentit (83)
Kannattaa. Lapsella on hyvä olla sisaruksia etenkin aikuisena kun vanhemmista aika jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, Varsinkin jos ensimmäinen epäonnistui ja jos parisuhde ei ole kunnossa.
Itsellä kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla. Sinuna ajattelisin lastasi, mikä ilo saada sisarus, ja kyllä he yhdessä touhuavat ja antavat aikaa vanhemmille, eivät ns riipu lahkeissa.
Nyt kannattaa lisääntyä. Lisääntyminen kannatta nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi lasta suht pienellä ikäerolla ja ekat pari vuotta kahden lapsen kanssa oli ihan perseestä. Mä tein kaiken yksin, hoidin kotityöt yksin, yöt valvoin lasten kanssa ja olin aivan hajalla. Harkitsin eroa tosissaan, mutta suoraan sanoen olin niin rättiväsynyt koko ajan, etten jaksanut edistää asiaa niinä harvoina vapaahetkinä, mitä oli tarjolla.
Jotenkin jaksoin ja nyt muutama vuosi myöhemmin mä olen tosi onnellinen ja myös parisuhde voi hyvin. Lapsista on tosi paljon seuraa toisistaan, ne leikkii aamusta iltaan ja niiden touhua on ihana seurata. Vaikea uskoa meidän arkea, jos olisi vain yksi, luultavasti mä joutuisin viihdyttää sitä jatkuvasti. Nyt ne leikkii keskenään ja mä voin keksittyä omiin juttuihin: käsityöt, jumppa, kotityöt, leivonta Myös lastenhoito ja kotityöt menee nykyään hyvin puoliksi kun ollaan keskusteltu ja kehitely toimivat systeemit.
Mulla on nyt vähän sama pohdinta kolmannen kanssa. Jaksanko uudelleen koko rumban ja kestääkö parisuhde tällä kertaa, jos taas jään ihan yksin? Toisaalta kadunko myöhemmin, jos ei edes yritä?
Juuri ennen palstalle tuloa mietin, että kannatti tehdä kolme lasta. He nimittäin ovat harvoja ihmisiä, jotka puhuvat minulle täysin ystävällisesti ja arvostaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen tekemiseen liittyy aina riski. Lapsi voi olla sairas tai muuten vaikea. Lapset voivat vihata tosiaan. Lapset saattavat loukata itsensä ja vammautua loppuelämäksi. Ikinä ei voi mistään tietää. Jos pystyy ottamaan vastaan kaikki riskit ja huolen mitä lapsista tulee niin toinen lapsi on hyvä. Kaikki voi mennä myös hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan tee lapsia itse.
Jos tarinasi on tosi niin mietin et sä olet jokseenkin käsittänyt tasa-arvon et se menee jokaikisessä asiassa 50-50 tai muutoin sulla menee elämä raiteiltaan.
Se ny vaa o niin et vauvelit on enemmälti äidin vastuulla, aivan luonnollista ja se ei silti verota sun tasa-arvooooooooo.
Sun ois tärkee löytää oma sisäinen rauha.
Meillä oli sama tilanne. Mies halusi toisen ja minä epäröin. En olisi jaksanut toista raskautta ja vauvavuotta ja nyt odotan, että tuo nuorempi kasvaisi, jotta vihdoin joskus pääsisin jonnekin yli yhdeksi yöksi tai edes lasten kanssa johokin käymään. Aina tulee päiväuniaika kesken tekemisen/vierailun ja sitten on raivot päällä pienellä, kun ei nuku kuin omassa sängyssään hyvät päikkärit. Isomman kanssa on kivaa ja pidetään samoista asioista. Voi kun voisin nauttia elämästä hänen kanssaan, eikä pienempi olisi sotkemassa kaikkea. Nyt ehkä näkyy jo valoa tunnelin päässä, kun nuorempi täytti 3. Maksimissaan vuosi enää päiväunihel*ettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ööööööö palstariippuvainen ööööö
Hienoa. Osaat ainakin yhden vokaalin ja käytät sitä hienosti Vissiin peruskoulu käyty?. Jess! Olet myös osannut tulla tänne kirjautuneena ja voit siitä onnitella itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa. Lapsella on hyvä olla sisaruksia etenkin aikuisena kun vanhemmista aika jättää.
Ei sen takia kannata toisen hyväksikäytettäväksi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla. Sinuna ajattelisin lastasi, mikä ilo saada sisarus, ja kyllä he yhdessä touhuavat ja antavat aikaa vanhemmille, eivät ns riipu lahkeissa.
Hyvä kun kerroit etteivät riipu
Vierailija kirjoitti:
Täältäkö sitä pitää kysyä. 😝😝😝
Juuu, olen niin moukka että en osaa meidän asioita päättää. Tämä on hyvä kanava tähän hätään.
Naisen kuuluisi tehdä lapsia niin, että välissä olisi vähintään kolme vuotta, jotta elimistö ja mieli toipuu kunnolla. Ja järkevintä onkin odottaa muutama vuosi, niin se esikoinenkin saa olla perheen vauva tarpeeksi kauan, ei tule sitten sitä kauheaa mustasukkaisuutta kun uusi vauva tulee ja vie vanhempien huomion. Lapsia ei missään nimessä kannata tehdä ajatuksella, että esikoiselle kaveri tai että siinä ne menee kaksi kuin yksikin. Ei mene. Kaksoset menee joo, mutta ei eri ikäiset jotka on toisilleen mustasukkaisia ja tappelevat vanhempien suosiosta.
Onko se toinen pakko nyt tehdä? 4-5 vuotta ikäeroa, niin se isompi pääsee isänsä kanssa puuhailemaan eikä ole enää niin kiinni äidissä. Ja voit hyvin ottaa puheeksi, että haluat miehen tekevän enemmän kotitöitä, että et koe mielekkääksi nykyistä työnjakoa.
Vierailija kirjoitti:
Naisen kuuluisi tehdä lapsia niin, että välissä olisi vähintään kolme vuotta, jotta elimistö ja mieli toipuu kunnolla. Ja järkevintä onkin odottaa muutama vuosi, niin se esikoinenkin saa olla perheen vauva tarpeeksi kauan, ei tule sitten sitä kauheaa mustasukkaisuutta kun uusi vauva tulee ja vie vanhempien huomion. Lapsia ei missään nimessä kannata tehdä ajatuksella, että esikoiselle kaveri tai että siinä ne menee kaksi kuin yksikin. Ei mene. Kaksoset menee joo, mutta ei eri ikäiset jotka on toisilleen mustasukkaisia ja tappelevat vanhempien suosiosta.
Kahden keskenmenon jälkeen saimme lapsen, ja se huomioiden, annoimme heti toiselle mahdollisuuden, ei siinä ajatella kolmen vuoden ikäeroa.
ööööööö palstariippuvainen ööööö