Kannattaako tehdä toinen lapsi?

Mies haluaa toisen lapsen, minä ehkä en. 

Pohjatietona: 

Meillä on vuoden ikäinen tytär. Mies on aina halunnut kaksi lasta ja pojan. Luulin haluavani samaa. Olen saanut ison perinnön jolla voisin olla vaikka lopunelämäni lasten kanssa kotona. Miehellä on normaalit tulot. 

Rakastan äiteyttä ja lapsi on ollut todella helppo ja ihana. Mutta haluanko aloittaa alusta? Ongelmaksi muodostuu esimerkiksi epätasa-arvoisuus. Vaikka kuinka pyrkisi laittamaan asioita puoliksi niin ne eivät mene. Minulta menee lapsiin vuosia, kehollisesti ja mielellisesti. Miehellä ei juurikaan. Minä tykkään tehdä kotitöitä ja asioita ennakkoon. Mies viimetipassa. Molemilla vain oma tyyli, mutta väistämättä itse teen enemmän. Kumman tyylin mukaan pitäisi tehdä? 

Mies hoitaa lasta, mutta tottakai lapsi on ollut alusta asti paljon enemmän minussa kiinni.  

Esimerkkinä yöt; voisin periaatteessa herättää miehen vaihtamaan vaippaa, mutta hän on todella huono heräämään. Vaihdoin vaipan siinä ajassa kun odotin häntä. Tätä kokeiltiin alussa.  

Meitä ei auta jos mies maksaisi enemmän taloudesta. Se tuntuisi jopa väärältä. Minä haluisin mennä takaisin töihin, ottaa koiran ja hoitaa yhden lapsen kunnolla. Oliko toisen lapsen kanssa edes kunnon vauvakuplaa jos taapero pyörii jaloissa? Pelottaa myös että esikoinen olisi mustasukkainen. Miksi ihmiset tekevät toisia lapsia?