Dysforia tappaa mut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Se ei ulkonäöstä ole pelkästään kiinni, vaan siitä mitä tuntee. Jos tuntee kiihotusta, sen tuntee, mikä ei ole kivaa. Jos tuntee märkyyttä, se ei ole kivaa. Jos ajattelee seksiä, se ei ole kivaa, edes ihastuksesta, vaikka panettaisikin, niin kas, taas on paha olo mielessä. Ja niin poispäin. Mut taidankin alkaa tässä taas itkemään, ei tää paha olo muullakaan helpota. Eikä silläkään kyllä.

Tunnistettua tai tunnistamatonta hyväksikäyttöä, luvatonta lähentelyä, seksuaalisiin tekoihin pakottamista. omien rajojen ylittämistä, pahempaa?

 

Väkivaltaa kyllä, netissä ainakin. Ainakin terapeuttini kutsui sitä väkivallaksi. Joten joo.

Se paha olo ja "kipu" kehossa tulee noista ikävistä kokemuksista. Se jää samantyyppiseksi haamukivuksi pimppaan, kuin jos luu menee jalasta poikki. Siellä on sun aivosoluissa ja pimpassa yhteys negatiiviseen kokemukseen ja se sattuu. 

Huonona puolena aika harva toinen henkilö jaksaa ryhtyä parantelemaan muiden aiheuttamia haavoja ja se homma jää edelleen sinulle, vaikka syytön siihen oletkin. Eli sinun pitää terapoida itsesi pois tuosta. Annat itsellesi hyviä kokemuksia ja seksuaalista mielihyvää ja aivosolusi ja hermosi rakentavat  korvaavia positiivisia reittejä. Noinhan aivosi toimivat; rakentavat verkostoja ja nyt siellä on asennusvirhe. Sinun pitää nyt korjata tuo oikosulku. 1000 korjaavaa toistoa ja kyllä se siitä korjaantuu. 

Tää tuskin auttaa aloittajan asiaan. Itse laittaisin elektroniikkaruudun mahd usein pois, ja viettäsin itseni kanssa aikaa

Vierailija kirjoitti:

Tää tuskin auttaa aloittajan asiaan. Itse laittaisin elektroniikkaruudun mahd usein pois, ja viettäsin itseni kanssa aikaa

Mielenkiinnosta tarkistin käyttötiedot. Kännykkäaika vaihtelee 2-17 tunnin välillä vuorokaudessa. Mut tähän lasketaan kaikki käyttö eli myös musan kuuntelu samalla kun tekee jtn muuta. Mutta tällä ei mulle oo henkilökohtaisesti väliä, kunhan mielenkiinnosta katoin. Tänään on parempi olo kuin eilen, auttaa tosiaan kun ei väkisin yritä saada tilannetta toiseksi. Jos tilanne on tämä voin hyväksyä sen. Se on ihan ok. Ahdistus on kuitenkin äärimmäisen suurta, ja muistakin aiheista kuin sukupuolesta. Mutta tosiaan se hyväksyminen mistä täällä puhuttiin. Ja se auttaa ainakin tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Se ei ulkonäöstä ole pelkästään kiinni, vaan siitä mitä tuntee. Jos tuntee kiihotusta, sen tuntee, mikä ei ole kivaa. Jos tuntee märkyyttä, se ei ole kivaa. Jos ajattelee seksiä, se ei ole kivaa, edes ihastuksesta, vaikka panettaisikin, niin kas, taas on paha olo mielessä. Ja niin poispäin. Mut taidankin alkaa tässä taas itkemään, ei tää paha olo muullakaan helpota. Eikä silläkään kyllä.

Tunnistettua tai tunnistamatonta hyväksikäyttöä, luvatonta lähentelyä, seksuaalisiin tekoihin pakottamista. omien rajojen ylittämistä, pahempaa?

 

Väkivaltaa kyllä, netissä ainakin. Ainakin terapeuttini kutsui sitä väkivallaksi. Joten joo.

Se paha olo ja "kipu" kehossa tulee noista ikävistä kokemuksista. Se jää samantyyppiseksi haamukivuksi pimppaan, kuin jos lu

Oikeastiko se tosta johtuis? No, ehkä. Mua myös auttais jos lopetettais mediassa yms sukupuolesta, voimaantumisesta, feminismistä yms puhuminen. Tai vähennettäis hurjasti. Jos yhteiskunta ympärillä rauhottuisi vähän ton naiseuden esille puskemisen kanssa ja jankkauksen kanssa, uskon että olisin itsekin vähän rauhallisempi. Tää on menny nykyaikana pahemmaksi, ei ennen ollu tämmöstä vauhkoomista sukupuolista, siis ihan vain esim miehet vs naiset vauhkoomista. Tai feminismijankutusta ja voimaantumista. Kuitenkin maskuliinisiakin naisia on niin en ymmärrä minkä takia pitää koko ajan korostaa tota asiaa oikeasti. Mulla oli jo yläasteen tienoilla se että olisin halunnut ostaa miesten vaatteita mutten voinut, tai oli mulla varmaan muutama miesten vaatekappale. Mutta yleensä en viitsinyt shopata miesten osastolta mitään koska kaverit meni automaattisesti naisten osastolle. Se oli vähän hankalaa. Tuntuu ettei saa olla rauhassa maskuliininen nainen. Tai ehkä kaikki vika on mussa, niin mä kyl oikeastaan uskon. Oma vika jos en osaa olla sellainen normaali feministi voimaantuja niin kuin kaikki muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä oon aika katkera siitä että menin viestittelemään redditissä seksuaalisesti ja lähettämään kuvia. Sekä oon katkera siitä että koskaan pyörin siellä mestassa missä oli tää mun terapeutin mukaan mikä oli väkivaltaa. Luultavasti ei olis kaikkea estänyt mutta tää ei olis näin voimakasta, jos nämä olisi jäänyt tapahtumatta. Se varmaan olis, mutta lievempänä. Niin kuin silloin ennen?

Tuolla on miljoonia muita, jotka ovat menneet paljastelemaan itseään ties kenelle, joten ei siitä kannata vetää sen kummempaa hepulia. Onlyfanissa on vielä lisää miljoonia muita, jotka paljastelevat ja ottavat sillä vielä rahat tyhmiltä pois. Piirustustunnilla on alastonmalleja, on alastonuimareita jne. kenenkään yksittäiset paljastelut eivät muuta maailmaa suuntaan tai toiseen. Pieru saharassa. Ajattelitko, että redditissä on järkevääkin väkeä, joita kannattaa uskoa? S

No sain redditissä aika paljon "myönteistä" palautetta monikin olisi halunnut jotain vähän enemmän kuulemma. Tuli siellä jonkun verran negatiivistakin muun muassa että mun kasvot ei ollu yhen tyypin mieleen mutta mahtava kroppa jne. Kyllähän siellä tuli hyvää ja huonoa. Meinasin kuitenkin että nuo jutut ois voinu jättää tekemään niin tä ongelma ei ois pahentunut, toisaalta samalla olisin voinut jättää alun alkaenkin selaamatta quoraa tai hakematta minkäänlaisia painoon liittyviä asioita netistä. Kaikki alkoi pahenemaan 2022-2023 koska ilmeisesti musta tuli jostain syystä niin pakkomielteinen enkä tiedä miksi. Olin ennen sitä rakastunut palavasti julkkikseen, olisi pitänyt pysyä vain siinä pakkomielteessä eikä eded alkaa ajattelemaan kehoa ollenkaan. Oma syy kun oon mennyt YouTubesta tai jostain noita aiheita klikkaamaan. Aivan kaikki on joka tapauksessa oma syy niin eipä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää tuskin auttaa aloittajan asiaan. Itse laittaisin elektroniikkaruudun mahd usein pois, ja viettäsin itseni kanssa aikaa

Mielenkiinnosta tarkistin käyttötiedot. Kännykkäaika vaihtelee 2-17 tunnin välillä vuorokaudessa. Mut tähän lasketaan kaikki käyttö eli myös musan kuuntelu samalla kun tekee jtn muuta. Mutta tällä ei mulle oo henkilökohtaisesti väliä, kunhan mielenkiinnosta katoin. Tänään on parempi olo kuin eilen, auttaa tosiaan kun ei väkisin yritä saada tilannetta toiseksi. Jos tilanne on tämä voin hyväksyä sen. Se on ihan ok. Ahdistus on kuitenkin äärimmäisen suurta, ja muistakin aiheista kuin sukupuolesta. Mutta tosiaan se hyväksyminen mistä täällä puhuttiin. Ja se auttaa ainakin tällä hetkellä.

Ihana kuulla. Sulle kuitenkin halutaan hyvää!

Jos sinulla on todellisia noihin liittyviä muistikatkoja, niin silloinhan sinulla voi olla traumaattisia kokemuksia, jotka muistisi sulkee pois.

Niiiiin. Ikinä en kyllä muista että mua olis kielletty masturboimasta, tuskin sellaisesta aiheesta edes puhuttiin. Muistan kyllä tapauksen lapsena jossa en mitenkään masturboinut vaan se oli jotain muuta alapään räpläystä, en kuitenkaan muista mitään kiihotuksen tunteita siitä. Niin siitä sitten äiti vaan sanoi jotain että älä tee tuota tms. Vähän hatara muistikuva kun siitä on niin kauan olin tosiaan ihan lapsi. Masturboimista se ei kyllä mielestäni ollut. Sinänsä toi muisto kyllä edelleen v*tuttaa koska siit tulee syyllinen olo vaikka tosiaan en edes masturboinut tms. Tuntui siinä hetkessä aika paskalta koska en ymmärtänyt miksi tein jotain väärin tms. Äiti vaan sanoi jtn että sormet menee ihan pissaseks tai jtn älä haistele pissasia sormia en mää muista mutta jotain tohon liittyen. Ja siis tosiaan en Muista että olis ollu mitään seksuaalista multa vaan ihan muuten vaan. Nykyäänkin teen vastaavaa ihan muuten vaan, ei tunnu edes seksuaaliselta vaan verrattavissa esim raapimiseen jos kutiaa. Sen tyylistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää tuskin auttaa aloittajan asiaan. Itse laittaisin elektroniikkaruudun mahd usein pois, ja viettäsin itseni kanssa aikaa

Mielenkiinnosta tarkistin käyttötiedot. Kännykkäaika vaihtelee 2-17 tunnin välillä vuorokaudessa. Mut tähän lasketaan kaikki käyttö eli myös musan kuuntelu samalla kun tekee jtn muuta. Mutta tällä ei mulle oo henkilökohtaisesti väliä, kunhan mielenkiinnosta katoin. Tänään on parempi olo kuin eilen, auttaa tosiaan kun ei väkisin yritä saada tilannetta toiseksi. Jos tilanne on tämä voin hyväksyä sen. Se on ihan ok. Ahdistus on kuitenkin äärimmäisen suurta, ja muistakin aiheista kuin sukupuolesta. Mutta tosiaan se hyväksyminen mistä täällä puhuttiin. Ja se auttaa ainakin tällä hetkellä.

Ihana kuulla. Sulle kuitenkin halutaan hyvää!

Kiitos :)

Vierailija kirjoitti:

Jos vihaa omaa naiseuttaan, niin ei se tarkoita sitä, että pitää leikkauttaa itsestään transmies. Se aiheuttaa vain lisäongelmia entisten päälle.

Tämä on totta, mutta on aika rankkaa myös tämäkin että pitää opetella voimaantumaan, tai ei edes voimaantumaan vaan edes olemaan neutraali asian edessä joka tuottaa niin isoa henkistä tuskaa ettei ikipäivänä olis valinnut sitä jos itse olisi saanut päättää oman sukupuolensa. Ja sitten vielä miehet muka "pitää naisia seksikkäinä" juupajuu paskat. Ja vaikka pitäisikin, ei se auta tunteeseen yhtään vaan välillä tuntuu että vaan hierotaan lisää asiaa naamaan ja kaadetaan suolaa haavoihin.

Siis mun ei edes pitäisi olla YHTÄÄN yllättynyt tästä. Siis ei yhtään. Sillä olen ollut lapsenakin mielenterveysongelmainen. Itse asiassa en muista aikaa jolloin en olisi ollut mielenterveysongelmainen, sillä olin niin nuori kun olin vielä terve, etten voi muistaa sellaista. Olin alle 7 kun seisoin pihalla ja tunsin että elämä loppuu ja maailma kaatuu. Muistan edelleen sen tunteen. Se oli oikeasti hyvin vakavaa jo silloin. Niinpä mun ei pitäisi olla hiukkaakaan yllättynyt. Muuta elämää en ole koskaan edes tiennyt. En tiedä miksi lapsuuteni oli niin poikkeuksellisen vaikea. Huonot geenit tai sit ympäristössä jotain vikaa tai molempia. En osaa kuitenkaan sanoa. Kuitenkin sen tiedän että kun tätä kaikkea muistelee, niin itselleni olisi ollut parempi kun ei olis tarvinnut tulla maailmaan kokemaan tätä. En mitään kauhulapsuutta elänyt niin kuin jotkut jotka on oikeasti syntyneet täysin hirviövanhemmille (tyyliin seksuaalinen hyväksikäyttö tms.), mutta ei mun elämä ole mennyt normaalia reittiä juurikin siksi, että en muista aikaa kun olen ollut terve. Ei ole niin yleistä että elämä lähtee käyntiin niin, että rypee helvetillisessä tuskassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pippeli = mies

Pimppi = nainen

 

Noin, nyt sinun ei enää tarvitse kärsiä dysforiasta

Niin, siksi juuri kärsinkin dysforiasta kun tiedän olevani nainen. Jos en tietäisi, niin en kokisikaan dysforiaa.

 

Kun ikää tulee, niin murrosiän kasvukipuilut jäävät taakse. 

Olen 27. Toki nuori, mutten murrosikäinen. Sitä toisaalta olenkin toivonut etten ainakaan enää kolmikymppisenä ajattelisi tätä. Vaikea kuitenkin uskoa.

Joillakin murrosikä kestää ikuisuuden.

 Omassa minässä lilluminen, jos siihen on mahdollisuus ja aikaa, on se ongelma joka tulisi saada loppu. Katse ei voi koko ajan olla minä minä minä, koska silloin pysyt vaan paikallasi siinä kuralätäkössä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pippeli = mies

Pimppi = nainen

 

Noin, nyt sinun ei enää tarvitse kärsiä dysforiasta

Niin, siksi juuri kärsinkin dysforiasta kun tiedän olevani nainen. Jos en tietäisi, niin en kokisikaan dysforiaa.

 

Kun ikää tulee, niin murrosiän kasvukipuilut jäävät taakse. 

Olen 27. Toki nuori, mutten murrosikäinen. Sitä toisaalta olenkin toivonut etten ainakaan enää kolmikymppisenä ajattelisi tätä. Vaikea kuitenkin uskoa.

 

Joillakin murrosikä kestää ikuisuuden.

 

 Omassa minässä lilluminen, jos siihen on mahdollisuus ja aikaa, on se ongelma joka tulisi saada loppu. Katse ei voi koko ajan olla minä m

Kuten sanoin en minä edes enää yritä päästä täältä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pippeli = mies

Pimppi = nainen

 

Noin, nyt sinun ei enää tarvitse kärsiä dysforiasta

Niin, siksi juuri kärsinkin dysforiasta kun tiedän olevani nainen. Jos en tietäisi, niin en kokisikaan dysforiaa.

 

Kun ikää tulee, niin murrosiän kasvukipuilut jäävät taakse. 

Olen 27. Toki nuori, mutten murrosikäinen. Sitä toisaalta olenkin toivonut etten ainakaan enää kolmikymppisenä ajattelisi tätä. Vaikea kuitenkin uskoa.

 

Joillakin murrosikä kestää ikuisuuden.

 

 Omassa minässä lilluminen, jos siihen on mahdollisuus ja aikaa, on se ongelma joka tulisi saada loppu. Katse ei voi koko ajan olla minä m

+ Meinaatko oikeasti että kyse on tuosta? Sanoisitko samoin kaikille niille miljoonille muillekin transsukupuolisille maailmassa? Kyse on omassa minässä lillumisesta? Minä olen ehkä erikoistapaus, sillä mua ei hrt auttaisi henkisesti, mutta monia on auttanut, niin ne on ehkä eri juttu kuin minä.

On kyllä niin jännä juttu miksi mulla on kuin kaks eri elämää sukupuolen suhteen. Aika jolloin kaikki oli vielä täydellisesti (kai?) sen suhteen, sitten aika jolloin oli melko helvetillistä mutta harvoin, ja pääasiassa normaalia elämää vielä, ja sitten kolmantena on aika jolloin kaikki on ollut suoraan helvetistä skpl:n suhteen lähes koko ajan.

Ongelmaa ei alunperin ilmeisesti ollut olemassakaan, sitten se vain tuli. Tarkoitan vain kun puhuin niistä muista trans henkilöistä, joillekinhan asia on ollut aina olemassa omassa elämässä, mulle ilmeisesti ei, ja varsinkin kivun taso on vaihdellut. Jos olisin vielä esim 17, niin en olisi koskaan tehnyt tälläistä keskustelua sen ikäisenä, luulen. Kyllä elin niin eri maailmassa silloin. Todella kummallista. Musta vähän tuntuu että tämä asia on nyt pysyvästi muuttunut.

"Oikeastiko se tosta johtuis? No, ehkä. Mua myös auttais jos lopetettais mediassa yms sukupuolesta, voimaantumisesta, feminismistä yms puhuminen. Tai vähennettäis hurjasti. Jos yhteiskunta ympärillä rauhottuisi vähän ton naiseuden esille puskemisen kanssa ja jankkauksen kanssa, uskon että olisin itsekin vähän rauhallisempi. Tää on menny nykyaikana pahemmaksi, ei ennen ollu tämmöstä vauhkoomista sukupuolista, siis ihan vain esim miehet vs naiset vauhkoomista. Tai feminismijankutusta ja voimaantumista. Kuitenkin maskuliinisiakin naisia on niin en ymmärrä minkä takia pitää koko ajan korostaa tota asiaa oikeasti. Mulla oli jo yläasteen tienoilla se että olisin halunnut ostaa miesten vaatteita mutten voinut, tai oli mulla varmaan muutama miesten vaatekappale. Mutta yleensä en viitsinyt shopata miesten osastolta mitään koska kaverit meni automaattisesti naisten osastolle. Se oli vähän hankalaa. Tuntuu ettei saa olla rauhassa maskuliininen nainen. Tai ehkä kaikki vika on mussa, niin mä kyl oikeastaan uskon. Oma vika jos en osaa olla sellainen normaali feministi voimaantuja niin kuin kaikki muut."

Media on aina ennen opettanut jotain tiettyä naiskuvaa. 50-luvulla miestä miellyttävää kotiäitiä ja 90-luvulla aivoton povipommi miesten leikkejä varten. Aina on ollut "maskuliinisia" naisia, mitä ikinä se tarkoittaakin ja ihan rauhassa saa sellainen olla jo haluaa. Minulla on H-kupin rinnat ja ostan suurimman osan vaatteista miesten osastolta. Harrastan käsitöitä ja minulla on kova hoivavietti (kodittomat eläimet, lemmikit). Miesten vaatteiden käyttämisessä ei ole mitään omituista. Ne ovat hinta-laatusuhteeltaan parempia ja niissä on enemmän taskuja. Tällä hetkellä minulla on päällä naisten housut ja miesten paita. Olenko siis mies vai nainen? Ei sillä ole väliä miltä osastolta vaatteen ostat, vaan sillä mihin käyttötarkoitukseen sen ostat. Vasaran hinnassakin säästää, jos ei osta heikkolaatuista hempeänväristä ja heikkolaatuista "naisten vasaraa", vaan ottaa sen tavallisen vasaran. Sinulla on kova tarve lokeroida. Yksinkertaisesti päästä irti kaikista oletuksista, odotuksista ym. ja alat vaan elää elämääsi. U_nohda sukupuolet ja sukupuoliroolit ja ole ihminen. Kaikki ihmiset ovat perineet osan itsestään äidiltään ja osan isältään. Meissä kaikissa on sekä uroksiin, että naaraisiin sopivia piirteitä. Loppujen lopuksi on paljon hoivaviettisiä miehiä ja hoivavietittömiä naisia, eli sekään ei ole mikään sukupuolia jakava peruste. Monesti sitä käytetään esimerkkinä. Ole vaan ihminen ja elä jokainen päivä, niin kuin parhaaksi koet. Älä tee valintoja mies- tai naisoletusroolien mukaan, vaan tarpeen mukaan. Päästä irti ja ole vapaa :)

Vierailija kirjoitti:

"Oikeastiko se tosta johtuis? No, ehkä. Mua myös auttais jos lopetettais mediassa yms sukupuolesta, voimaantumisesta, feminismistä yms puhuminen. Tai vähennettäis hurjasti. Jos yhteiskunta ympärillä rauhottuisi vähän ton naiseuden esille puskemisen kanssa ja jankkauksen kanssa, uskon että olisin itsekin vähän rauhallisempi. Tää on menny nykyaikana pahemmaksi, ei ennen ollu tämmöstä vauhkoomista sukupuolista, siis ihan vain esim miehet vs naiset vauhkoomista. Tai feminismijankutusta ja voimaantumista. Kuitenkin maskuliinisiakin naisia on niin en ymmärrä minkä takia pitää koko ajan korostaa tota asiaa oikeasti. Mulla oli jo yläasteen tienoilla se että olisin halunnut ostaa miesten vaatteita mutten voinut, tai oli mulla varmaan muutama miesten vaatekappale. Mutta yleensä en viitsinyt shopata miesten osastolta mitään koska kaverit meni automaattisesti naisten osastolle. Se oli vähän hankalaa. Tuntuu ettei saa olla rauhassa maskuliininen nainen. Tai ehkä kai

Jep, mutta kehodysforia tuskin loppuu silti koskaan. Mutta sitten ei lopu. Hyväksyn sen. Tämä tunne on hirvein tunne elämässäni mutta en valinnut syntyä joten se on sitten vain kestettävä ja vaikka dissosioitava itsensä jonnekin muualle.

Onko aloittaja kokeillut olla määrittelemättä asioita? Niinkö paljon näkyy sukupuoli, trans ym sanoja ja muutenkin asian miettimistä ja pyörittelyä. Jos luopuis mielellä asian "käsittelystä", siitä vois olla iso apu mutta tietenkin helpommin sanottu kuin tehty

Huumeisiin en uskalla koskea mutta jos mun vatsa kestäisi alkoholia se olisi hyvä selviytymiskeino. Harmi ettei se kestä kuin pienen määrän. Ei siis ole oikein keinoa saada itseään ikään kuin jonnekin muualle 

Vierailija kirjoitti:

Onko aloittaja kokeillut olla määrittelemättä asioita? Niinkö paljon näkyy sukupuoli, trans ym sanoja ja muutenkin asian miettimistä ja pyörittelyä. Jos luopuis mielellä asian "käsittelystä", siitä vois olla iso apu mutta tietenkin helpommin sanottu kuin tehty

Siis, eihän se oikein onnistu koska pahat ajatukset tulee ikään kuin pakkoajatuksina (eli toistuvasti tulee mieleen), sanojen toistelua mielessä yms. Lisäksi näihin kehosanoihin törmää aivan kaikkialla koko ajan, et itse huomaa sitä koska asia ei ole ongelma sulle. Mutta esim mainoksissa ja ohjelmissa, koko ajan kaikkialla. Ihan mikä vaan voi laukaista pahan dysforiakohtauksen, vaikka pelkkä musiikkikappale. Liikkuessa esim kävellessä Olet tietoinen kehostasi, suihkussa..... Asia tulee muutenkin usein mieleen koska se on niin voimakkaan tuskallinen. Se voi olla vähemmän mielessä jos on vaikka kovasti "huumeissa" ihastumisen takia, mutta kyllä se silloinkin on. Silloin vaan tulee keskityttyä enemmän ihastukseen. Et tämmöistä tää on.

Itse asiassa, nyt kun miettii 😭 ajattelen varmaan merkittävästi vähemmän asiaa silloin kun keskityn katsomaan hirveän määrän videoita ihastuksesta 😭 mutta kun en aina pysty siihenkään nii. En voi tehä sitä joka päivä. Mutta joskus tosiaan se on helpottanut hiukan asian saamista pois mielestä, kun on jotain muuta joka on todella tärkeää tunteiden tasolla, eli ihastus. Mutta tosiaan, en todellakaan voi tehdä niin joka päivä joten se pitää sitten vaan ottaa niin että välillä tämä on enemmän mielessä ja välillä hiukan vähemmän