Dysforia tappaa mut

Vierailija kirjoitti: ...AP ei voi olla feministi? Eli AP on sisäistänyt misogynian ja vihaa siksi naisia, eli myös itseänsä. Lähde selvittämään ensiksik tuota misogyniaasi, ennen kuin teet mitään pysyviä muutoksia.

Terapiallako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"haluaisin olla kyllä mies mutta vain sen takia että mikä vain on parempi kuin tämä."

 

Eli et hyväksy sitä mitä olet. Sulle taidettiinkin hyväksynnästä jo aiemmin jotain sanoa

Niiiiiiiiiiin? Ja hyväksyminen ei tapahu hetkessä ja sitä ei ole vielä tapahtunut.

Hyväksyvä suhtautuminen on milloin vain saavutettavissa ja se vaatii vain sellaisen asenteen, että päättää kokea sen mitä on meneillään just sellaisena kuin se on, ilman että haluais muuttaa siihen liittyviä tunteita tai ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"haluaisin olla kyllä mies mutta vain sen takia että mikä vain on parempi kuin tämä."

 

Eli et hyväksy sitä mitä olet. Sulle taidettiinkin hyväksynnästä jo aiemmin jotain sanoa

Niiiiiiiiiiin? Ja hyväksyminen ei tapahu hetkessä ja sitä ei ole vielä tapahtunut.

Hyväksyvä suhtautuminen on milloin vain saavutettavissa ja se vaatii vain sellaisen asenteen, että päättää kokea sen mitä on meneillään just sellaisena kuin se on, ilman että haluais muuttaa siihen liittyviä tunteita tai ajatuksia.

Okei. Olen tätä tehnytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pippeli = mies

Pimppi = nainen

 

Noin, nyt sinun ei enää tarvitse kärsiä dysforiasta

Sukupuolen korjausleikkaukset tulee kieltää koska ne eivät korjaa sukupuolta.

Mies joka leikkaa munat pois ei ole nainen. Hän on munaton mies ja mielenterveyspotilas. Mies joka naamioituu naiseksi ei ole nainen. 

Sukupuoli pitää korjata pään sisältä koska kehon silpominen ei korjaa sukupuolta. Sukupuolen korjausleikkaukset pitää kieltää koska ne eivät korjaa sukupuolta, mutta pilaavat terveyden ja ovat peruuttamattomia. 

Niiden sijaan täytyy suosia eheytyshoitoja, koska ongelma on pään sisällä. Jokaisen pitää vain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Niin me muutkin teemme.

"Silpominen" ja hormonihoita auttavat joitakin elämään onnellisina ja toimivina yhteiskunnan jä

Ongelma on vain se, että niiden toimivuutta ja tyytyväisen ajanjakson kestoa on kovin vaikea ennakoida. Nythän Seta, aktivistit ja vasemmisto ajaa tietoiseen suostumukseen perustuvaa affirmatiivista mallia, jossa hoidot pitää antaa kaikille niitä haluaville. Sukupuoliristiriidan syiden selvittely on kuulemma transfobiaa ja eheyttämistä. Mikä voisikaan mennä pieleen, kun transhoitoihin hakeutuu entistä nuorempaa ja tasapainottomampaa porukkaa. Jopa väärän sukupuolen leluilla leikkivät lapset halutaan transiutta noissa piireissä.

Sain tietää että mulla on todennäköisesti varaa terapiaan. No, ehkä meen sinne. Jos en aloita lääkitystä tai sitten aloitan sen. Täytyy kysyä siltä terapeutilta että ottaako se mut vastaan jos en aloita lääkitystä kun mun terapeuttinen työskentelykyky on kuulemma huono tai jotain. Että voisin ainakin kerran käydä siellä ja kysyä tuon. Tai sitten aloitan sen lääkityksen. Joka tapauksessa sillä ei ole aikojakaan vielä vähään aikaan, joten tää ei toteudu ihan heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pippeli = mies

Pimppi = nainen

 

Noin, nyt sinun ei enää tarvitse kärsiä dysforiasta

Sukupuolen korjausleikkaukset tulee kieltää koska ne eivät korjaa sukupuolta.

Mies joka leikkaa munat pois ei ole nainen. Hän on munaton mies ja mielenterveyspotilas. Mies joka naamioituu naiseksi ei ole nainen. 

Sukupuoli pitää korjata pään sisältä koska kehon silpominen ei korjaa sukupuolta. Sukupuolen korjausleikkaukset pitää kieltää koska ne eivät korjaa sukupuolta, mutta pilaavat terveyden ja ovat peruuttamattomia. 

Niiden sijaan täytyy suosia eheytyshoitoja, koska ongelma on pään sisällä. Jokaisen pitää vain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Niin me muutkin teemme.

 

 

Nyt laitetaan pöytään faktaaå ja tutkimista: eheytyshoidot ovat haita

Mikä siinä vahvistuu, jos naista muokataan maskuliinisemmaksi, eihä se oikea sukupuoli muutu miksikään? Lisäksi harva transsukupuolinen on läpimenevä fantasiasukupuolessan. Sukupuoliristiriidan syiden selvittely ja sen kanssa elämään opettelu ei ole eheyttämistä. Transiutus on valtava terveysriski erityisesti naiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää että mulla on todennäköisesti varaa terapiaan. No, ehkä meen sinne. Jos en aloita lääkitystä tai sitten aloitan sen. Täytyy kysyä siltä terapeutilta että ottaako se mut vastaan jos en aloita lääkitystä kun mun terapeuttinen työskentelykyky on kuulemma huono tai jotain. Että voisin ainakin kerran käydä siellä ja kysyä tuon. Tai sitten aloitan sen lääkityksen. Joka tapauksessa sillä ei ole aikojakaan vielä vähään aikaan, joten tää ei toteudu ihan heti.

Kannattaa muistaa, että transiutus muuttaa vain kehon ulkonäköä ja silloinkin ennakoimattomalla tavalla, mutta ei ratkaise mitään elämän solmukohtia tai mielenterveysjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"haluaisin olla kyllä mies mutta vain sen takia että mikä vain on parempi kuin tämä."

 

Eli et hyväksy sitä mitä olet. Sulle taidettiinkin hyväksynnästä jo aiemmin jotain sanoa

Niiiiiiiiiiin? Ja hyväksyminen ei tapahu hetkessä ja sitä ei ole vielä tapahtunut.

Hyväksyvä suhtautuminen on milloin vain saavutettavissa ja se vaatii vain sellaisen asenteen, että päättää kokea sen mitä on meneillään just sellaisena kuin se on, ilman että haluais muuttaa siihen liittyviä tunteita tai ajatuksia.

Okei. Olen tätä tehnytkin.

Kannattaa jatkaa aina ku muistaa ja voi! Itsensä rakastaminen olis kans yks hyvä, mutta se on tosi iso tavoite. Itsensä sietäminen vois olla realistisempi alkuun, ja sitä varten voi miettiä positiivisia juttuja itsestä, siis sellaisia miten pieniä tahansa, kunhan vaan oikeasti miettii sellaisia. Kehoon liittyviä positiivisia asioita voi löytää liikunnan kautta, kun koettelee kehoa ja pystyy asioihin.

Lisäksi harva transsukupuolinen on läpimenevä fantasiasukupuolessan.

Monikin on, etenkin transmiehet, mutta vaatteet päällä siis.

Kannattaa muistaa, että transiutus muuttaa vain kehon ulkonäköä ja silloinkin ennakoimattomalla tavalla, mutta ei ratkaise mitään elämän solmukohtia tai mielenterveysjuttuja.

Nii, sanoinkin aikaisemmin että se ei auttaisikaan mua muulla tavalla kuin niin, että ulkonäön muuttuminen olisi kiva juttu, mutta tunteita asiasta se ei muuta mihinkään. Vihaisin siis itseäni yhä, koska olen myös entinen minäni, aina ja ikuisesti. Sama logiikka kuin painossa. Laihduin aika paljon, mutta olen ikuisesti se sama läski, tietyllä tavalla. Mennyttä ei pääse pakoon, koskaan. Muistot tappaa sut. Siihen ei auta hrt. Joten se olisi lopulta melko turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää että mulla on todennäköisesti varaa terapiaan. No, ehkä meen sinne. Jos en aloita lääkitystä tai sitten aloitan sen. Täytyy kysyä siltä terapeutilta että ottaako se mut vastaan jos en aloita lääkitystä kun mun terapeuttinen työskentelykyky on kuulemma huono tai jotain. Että voisin ainakin kerran käydä siellä ja kysyä tuon. Tai sitten aloitan sen lääkityksen. Joka tapauksessa sillä ei ole aikojakaan vielä vähään aikaan, joten tää ei toteudu ihan heti.

Terapia ja mielialalääkitys ovat hyvä ensimmäinen askel hoitopolulla, koska yhteistyö hoitavien tahojen kanssa ja oman hyvinvoinnin ylläpitäminen ovat tärkeitä, jos haluaa päästä sukupuolen korjaushoitoon tulevaisuudessa.

Kannattaa jatkaa aina ku muistaa ja voi! Itsensä rakastaminen olis kans yks hyvä, mutta se on tosi iso tavoite. Itsensä sietäminen vois olla realistisempi alkuun, ja sitä varten voi miettiä positiivisia juttuja itsestä, siis sellaisia miten pieniä tahansa, kunhan vaan oikeasti miettii sellaisia. Kehoon liittyviä positiivisia asioita voi löytää liikunnan kautta, kun koettelee kehoa ja pystyy asioihin.

Joo, liikunta on vain aika paha mulle. Kävelyä harrastan silloin tällöin ja se on ok, mutta mikään rankempi liikunta ei mulle oikein sovi. Nimenomaan dysforian takia. En voi liikkua rintojen takia, koska en halua tuntea niitä, ja urheiluliivien käyttäminen aiheuttaa sekin henkistä pahaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jatkaa aina ku muistaa ja voi! Itsensä rakastaminen olis kans yks hyvä, mutta se on tosi iso tavoite. Itsensä sietäminen vois olla realistisempi alkuun, ja sitä varten voi miettiä positiivisia juttuja itsestä, siis sellaisia miten pieniä tahansa, kunhan vaan oikeasti miettii sellaisia. Kehoon liittyviä positiivisia asioita voi löytää liikunnan kautta, kun koettelee kehoa ja pystyy asioihin.

 

Joo, liikunta on vain aika paha mulle. Kävelyä harrastan silloin tällöin ja se on ok, mutta mikään rankempi liikunta ei mulle oikein sovi. Nimenomaan dysforian takia. En voi liikkua rintojen takia, koska en halua tuntea niitä, ja urheiluliivien käyttäminen aiheuttaa sekin henkistä pahaa oloa.

Hähhähhäää sun täytyy tuntea ja hyväksyä se tunne, muuten et olostasi pääse. Suositellaan kotitreeni ilman urheiluliivejä. Sori, maailma on kamala paikka.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jatkaa aina ku muistaa ja voi! Itsensä rakastaminen olis kans yks hyvä, mutta se on tosi iso tavoite. Itsensä sietäminen vois olla realistisempi alkuun, ja sitä varten voi miettiä positiivisia juttuja itsestä, siis sellaisia miten pieniä tahansa, kunhan vaan oikeasti miettii sellaisia. Kehoon liittyviä positiivisia asioita voi löytää liikunnan kautta, kun koettelee kehoa ja pystyy asioihin.

 

Joo, liikunta on vain aika paha mulle. Kävelyä harrastan silloin tällöin ja se on ok, mutta mikään rankempi liikunta ei mulle oikein sovi. Nimenomaan dysforian takia. En voi liikkua rintojen takia, koska en halua tuntea niitä, ja urheiluliivien käyttäminen aiheuttaa sekin henkistä pahaa oloa.

Olisiko pyöräily mistään kotoisin? Siinä ei ole samanlaista ylös-alas liikettä kuin juoksussa tai muissa jalan pelattavissa lajeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jatkaa aina ku muistaa ja voi! Itsensä rakastaminen olis kans yks hyvä, mutta se on tosi iso tavoite. Itsensä sietäminen vois olla realistisempi alkuun, ja sitä varten voi miettiä positiivisia juttuja itsestä, siis sellaisia miten pieniä tahansa, kunhan vaan oikeasti miettii sellaisia. Kehoon liittyviä positiivisia asioita voi löytää liikunnan kautta, kun koettelee kehoa ja pystyy asioihin.

 

Joo, liikunta on vain aika paha mulle. Kävelyä harrastan silloin tällöin ja se on ok, mutta mikään rankempi liikunta ei mulle oikein sovi. Nimenomaan dysforian takia. En voi liikkua rintojen takia, koska en halua tuntea niitä, ja urheiluliivien käyttäminen aiheuttaa sekin henkistä pahaa oloa.

Hähhähhäää sun täytyy tuntea ja hyväksyä se tunne, muuten et olostasi pääse. Suositellaan kotitreeni ilman urheiluliivejä. Sori, maailma on kamala paikka.

Toisaalta tunnen sitä muutenkin joissain tilanteissa kotona normisti. Joissain liikkeissä jne. Mutta se menee nopeammin ohi. Jos pitäisi jumpata pitkään, niin alkaisin itkeä ja huutaa, eikä silloin olisi kellään tässä kämpässä taaskaan kivaa. Voi olla että lähtisin taas päivystykseen kun en vaa selviäis.

Ihan järkyttävä asenne joillain tässä ketjussa. Ihmisellä on terveysongelmia ja puhutaan noin. Melkein toivon että he kohtaavat itse terveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jatkaa aina ku muistaa ja voi! Itsensä rakastaminen olis kans yks hyvä, mutta se on tosi iso tavoite. Itsensä sietäminen vois olla realistisempi alkuun, ja sitä varten voi miettiä positiivisia juttuja itsestä, siis sellaisia miten pieniä tahansa, kunhan vaan oikeasti miettii sellaisia. Kehoon liittyviä positiivisia asioita voi löytää liikunnan kautta, kun koettelee kehoa ja pystyy asioihin.

 

Joo, liikunta on vain aika paha mulle. Kävelyä harrastan silloin tällöin ja se on ok, mutta mikään rankempi liikunta ei mulle oikein sovi. Nimenomaan dysforian takia. En voi liikkua rintojen takia, koska en halua tuntea niitä, ja urheiluliivien käyttäminen aiheuttaa sekin henkistä pahaa oloa.

Olisiko pyöräily mistään kotoisin? Siinä ei ole samanlaista ylös-alas liikettä kuin juoksussa tai muissa jalan pelattavissa lajeissa.

Mun pyörä pitäisi vain laittaa kuntoon sitä varten. Jos jaksan se voisi onnistuakin. Täytyy kattoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävä asenne joillain tässä ketjussa. Ihmisellä on terveysongelmia ja puhutaan noin. Melkein toivon että he kohtaavat itse terveysongelmia.

Niin :D perus hommaa tällä palstalla tosin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jatkaa aina ku muistaa ja voi! Itsensä rakastaminen olis kans yks hyvä, mutta se on tosi iso tavoite. Itsensä sietäminen vois olla realistisempi alkuun, ja sitä varten voi miettiä positiivisia juttuja itsestä, siis sellaisia miten pieniä tahansa, kunhan vaan oikeasti miettii sellaisia. Kehoon liittyviä positiivisia asioita voi löytää liikunnan kautta, kun koettelee kehoa ja pystyy asioihin.

 

Joo, liikunta on vain aika paha mulle. Kävelyä harrastan silloin tällöin ja se on ok, mutta mikään rankempi liikunta ei mulle oikein sovi. Nimenomaan dysforian takia. En voi liikkua rintojen takia, koska en halua tuntea niitä, ja urheiluliivien käyttäminen aiheuttaa sekin henkistä pahaa oloa.

En halua mitenkään väheksyä ongelmaasi, mutta ehkä ei kannata koko identiteettiä rakentaa sen varaan? Sukupuolelle ja tisseille et yksinkertaisesti voi mitään. Liivit on pienin paha ja mahdollistaa paljon ilman että ne tissit on kovin paljon tiellä. Yritä suhteuttaa asioita hieman. Olet kuitenkin fyysisesti terve - moni ihminen ei ole ja pystyy silti nauttimaan elämästä. On esimerkiksi jalattomia ja kädettömiä ihmisiä jotka pystyvät silti elämään ihmisarvoista elämää. Miksi sinäkin et pystyisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jatkaa aina ku muistaa ja voi! Itsensä rakastaminen olis kans yks hyvä, mutta se on tosi iso tavoite. Itsensä sietäminen vois olla realistisempi alkuun, ja sitä varten voi miettiä positiivisia juttuja itsestä, siis sellaisia miten pieniä tahansa, kunhan vaan oikeasti miettii sellaisia. Kehoon liittyviä positiivisia asioita voi löytää liikunnan kautta, kun koettelee kehoa ja pystyy asioihin.

 

Joo, liikunta on vain aika paha mulle. Kävelyä harrastan silloin tällöin ja se on ok, mutta mikään rankempi liikunta ei mulle oikein sovi. Nimenomaan dysforian takia. En voi liikkua rintojen takia, koska en halua tuntea niitä, ja urheiluliivien käyttäminen aiheuttaa sekin henkistä pahaa oloa.

En halua mitenkään väheksyä ongelmaasi, mutta ehkä ei kannata koko identiteettiä rakentaa sen varaan? Sukupuolelle ja tisseille et yksinkertaisesti voi mitään. Liivi

Kokeile tätä itse ja pohdi sitten..... En voi edes lukea tätä viestiä ilman tätä tunnetta, joten. Jalattomuus on hiukan eri asia kuin tämä. Itse asiassa, mielenterveys on tärkeämpää jokapäiväisen elämässä selviytymisen kannalta jos mietitään. Paljon vähemmän ongelmia tuottaa liikkua pyörätuolilla, kuin näin vakavat mielenterveysongelmat.

(onko tämä oikeasti myös ocd:tä, koska mä en kykene senkään suhteen tekemään mitään. Mulla on teoria että tämä on oikeasti myös osa mun ocd:tä. Jipii. Olen menossa nukkumaan piakkoin, mutta mietinkin sitä kuinka en ole tehnyt jotain oikein.)