Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu törmännyt mieheen, jolla lapsia ja hän ei uudessa suhteessa halua mitään yhteistä?
30.04.2017 |
Olen ollut 8 vuotta miehen kanssa joka nyt 40+. Hän ei ole halunnut muuttaa yhteen, koska kuulemma tulee ongelmia jos hän kuolee ja lapset ei saakkaan täysin hänen perintöään. Haluaa pitää siis kaiken erillään, että on sit helpompi heille. Ei voida siis ikinä ostaa yhteistä asuntoa, kun hän haluaa jättää asuntonsa lapsilleen, ja se olis ongelma kun mä asuisin siinä, ja kun ei olisi sit yksin hänen. Tavaratkin kuulemma voi sit mennä vääriin käsiin ym. Onko tämä yleistäkin parisuhteessa, joissa lapsia ed.parisuhteista? Itselläni ei ole lapsia. Mitenkähän paljon se olisikaan vaikeuttanut kaikkea....
N.40+
Kommentit (68)
En ymmärrä, miksi hänen (aikuiset) lapsensa voisivat edes asua samassa perintöasunnossa. Vai meinaako mies, että hän kuolee, kun lapset ovat vielä alaikäisiä? Eihän lapset silloinkaan asuisi keskenään miehen asunnossa vaan kai lapsilla olisi huoltaja, jolla olisi sanottavaa siihen, missä lapset asuvat. Jos asunto olisi teidän yhteinen, lapset voisivat myös ostaa sinut ulos asunnosta. Lapset perivät joka tapauksessa isänsä, joten jos kerran ette ole edes naimisissa niin en ymmärrä, miksi lapset eivät saisi perintöään.
Voi ziisus..mies ei ole kyllä miettinyt vaihtoehtoja kunnolla. Jos siis mies kuolisi, niin tuskin sinä haluaisit jäädä asumaan asuntoon, jossa asuu miehen lapset, ja jos lapset on alaikäisiä niin eihän se olisi edes mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärän miestä ja toimisin samalla tavalla. Miksi lesken pitäisi päästä hyötymään omaisuudestani ja lapset jäisivät maksajiksi? Etenkin kun on perittyä omaisuutta jonka halutaan pysyvän suvussa.
No kuinka te joilla on lapsia, mutta ei yhdessä, niin ostatte kukaan yhteistä asuntoa? Jos ongelma on se, että asunto pitäisi perityä täysin lapsille, ilman mitään osuuden myyntiä tai odottelua. Jos on vielä pelkona, että omaisuus ei kulkeudukkaan kaikki tasantarkasti lapsille? Halkaisetteko esim.keittiön pöydän, vai pitääkö kaikissa tavaroissa olla leima, että kenen on. Lukot sit oveen kun kuolema tulee, ja viranomaiset selvittämään pesänjako?. Naimisiinmenohan ei tule kuuloonkaan, mutta ainahan tulee ongelma, kun yhteinen koti.
Vierailija kirjoitti:
No kuinka te joilla on lapsia, mutta ei yhdessä, niin ostatte kukaan yhteistä asuntoa? Jos ongelma on se, että asunto pitäisi perityä täysin lapsille, ilman mitään osuuden myyntiä tai odottelua. Jos on vielä pelkona, että omaisuus ei kulkeudukkaan kaikki tasantarkasti lapsille? Halkaisetteko esim.keittiön pöydän, vai pitääkö kaikissa tavaroissa olla leima, että kenen on. Lukot sit oveen kun kuolema tulee, ja viranomaiset selvittämään pesänjako?. Naimisiinmenohan ei tule kuuloonkaan, mutta ainahan tulee ongelma, kun yhteinen koti.
Ei avioliittoa, ei avoliitttoa. Miksi ostaa koko lehmää kun maitoa saa muutenkin?
Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kompromissina mies muuttaa sinun luoksesi ja laittaa oman asuntonsa vuokralle? Tavarat, joilla on jotain merkitystä lapsille, laitetaan varastoon.
Harvinaisen fiksu ja lapsiaan ajatteleva mies. Ei ole montaa hänen kaltaistaan..ei naisissa, eikä miehissä.
Minäkään en uusperheeksi rupea. Lapsilla ollut aivan tarpeeksi muutoksia eron jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini (nyt 74v) on vähän yli 20 vuoden ajan elänyt niin, että hänellä on oma asunto, miesystävällä oma. He ovat onnellisin tuntemani pariskunta, joilla ei ole tarvetta riidellä rahasta tai omasta tilasta. Lomailevat yhdessä, ovat kesällä vuokramökillä kuukauden verran, auttavat toisiaan ja tuntuvat nauttivan toistensa seurasta. Vastapainoksi kummankaan ei tarvitse sietää toisen pinttyneitä tapoja tai kiukutella siitä, että täällä on kaapissa vielä entisen puolisosi kanssa häälahjaksi saamasi astiasto.
Miksi rakastamansa ihmisen kanssa pitäisi asua yhdessä, kun on muitakin vaihtoehtoja?
Vierailija kirjoitti:
Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.
Mies vetoaa siihen, että hän ei ollut vanhemmilleen koskaan tärkein asia. Isä kuulemma lähti, kun hän oli 2v. Äidillä miehet vaihtui solkenaan, ja tämä keskittyi vain heihin. Haluaa kuulemma, ettei lapset joudu minkäänlaiseen osuudenjaon tunteeseen aikanaa, vaan tuntisivat, että he olisivat arvoasteikolla tärkeimmät. Minusta tämä on kuitenkin aika tekopyhää, koska mies jätti perheensä, kun lapset olivat 2 ja 3v. Huonoa omatuntoa haluaa korvata.... Tuntuu vain todella hullulta kun 40 v ihminen puhuu kokoajan, että voi kuolla huomenna ja lapsille pitää kaikki olla helppoa ja järjestyksessä. Jos nyt kuolisi, niin lasten äitihän saisi kaiken, eikä mies voisi mitenkään olettaa, että hänen omaisuutensa päätyisi lapsille. Ero oli vielä riitaisa, ja on tänäkin päivänä, joten aika kummallista kun mies tuntuu siltikin luottavan enemmän entiseen vaimoonsa, kuin minuun. Olemme olleet yhdessä puolta kauemminkin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.
Mies vetoaa siihen, että hän ei ollut vanhemmilleen koskaan tärkein asia. Isä kuulemma lähti, kun hän oli 2v. Äidillä miehet vaihtui solkenaan, ja tämä keskittyi vain heihin. Haluaa kuulemma, ettei lapset joudu minkäänlaiseen osuudenjaon tunteeseen aikanaa, vaan tuntisivat, että he olisivat arvoasteikolla tärkeimmät. Minusta tämä on kuitenkin aika tekopyhää, koska mies jätti perheensä, kun lapset olivat 2 ja 3v. Huonoa omatuntoa haluaa korvata.... Tuntuu vain todella hullulta kun 40 v ihminen puhuu kokoajan, että voi kuolla huomenna ja lapsille pitää kaikki olla helppoa ja järjestyksessä. Jos nyt kuolisi, niin lasten äitihän saisi kaiken, eikä mies voisi mitenkään olettaa, että hänen omaisuutensa päätyisi lapsille. Ero oli vielä riitaisa, ja on tänäkin päivänä, joten aika kummallista kun mies tuntuu siltikin luottavan enemmän entiseen vaimoonsa, kuin minuun. Olemme olleet yhdessä puolta kauemminkin.
Ap.
Onko mies siis testamentannut kaiken lastensa äidille vai miten tämä saisi kaiken?
Ei leski mitään peri jos vainajalla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuinka te joilla on lapsia, mutta ei yhdessä, niin ostatte kukaan yhteistä asuntoa? Jos ongelma on se, että asunto pitäisi perityä täysin lapsille, ilman mitään osuuden myyntiä tai odottelua. Jos on vielä pelkona, että omaisuus ei kulkeudukkaan kaikki tasantarkasti lapsille? Halkaisetteko esim.keittiön pöydän, vai pitääkö kaikissa tavaroissa olla leima, että kenen on. Lukot sit oveen kun kuolema tulee, ja viranomaiset selvittämään pesänjako?. Naimisiinmenohan ei tule kuuloonkaan, mutta ainahan tulee ongelma, kun yhteinen koti.
Meillä on avioehto. Aiemmin hankittu omaisuus (asunto) menee omille lapsille.
Tavara on vain tavaraa.
fqerfqgf kirjoitti:
Ei leski mitään peri jos vainajalla on lapsia.
Ei peri, mutta voi saada tasinkoa ja asumisoikeuden miehen omistamassa asunnossa loppuiäkseen. Lapsille perintöverot ja tyhjää käteen, jos omaisuus on kiinni asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 50, mies 56. Olemme molemmat puhuneet, ettei voi mennä naimisiin, kun se vaikeuttaa perinnönjakoa. Ap on varmaan nuorempi paljon? Nimittäin viisikymppisenä jo tottuu siihen että samanikäisiä kuolee oikealla ja vasemmalla.
Miehen lapset ei ole saaneet vakitöitä, joten jos he saisivat perinnön, heillä ei olisi varaa maksaa edes perintöveroja myymättä meidän yhteistä omaisuutta. Minulle kuitenkin leskenä jäisi käyttöoikeus yhteiseen kotiin kunnes kuolen, ehkä vielä 40 vuotta. Miehen lapset eivät siis saisi perintöään 40 vuoteen, mutta joutuisivat ottaman lainan verojen maksamiseen.
Sama tietysti toisin päin.
Minun lapsi on vielä teini. Haluan pitää hänen kotinsa niin kauan kuin hän asuu kotona. Voi olla etten sittenkään halua muuttaa enää kenekään kanssa yhteen, yksi avioliitto riitti, kiitos ei ikinä enää.
Ap ei varmaan ole ollut naimisissakaan?
Olen sitä mieltä, että saman taustaiset ihmiset pärjää paremmin keskenään. Tässäkin näkee, että eri kokemustaustalla ap ei yhtään ymmärrä miestä. Kuulostaa muuten hyvältä mieheltä ja isältä.
Vierailija kirjoitti:
fqerfqgf kirjoitti:
Ei leski mitään peri jos vainajalla on lapsia.
Ei peri, mutta voi saada tasinkoa ja asumisoikeuden miehen omistamassa asunnossa loppuiäkseen. Lapsille perintöverot ja tyhjää käteen, jos omaisuus on kiinni asunnossa.
Leskellä asumisoikeus jää asuntoon jos se on ollut parin yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.
Mies vetoaa siihen, että hän ei ollut vanhemmilleen koskaan tärkein asia. Isä kuulemma lähti, kun hän oli 2v. Äidillä miehet vaihtui solkenaan, ja tämä keskittyi vain heihin. Haluaa kuulemma, ettei lapset joudu minkäänlaiseen osuudenjaon tunteeseen aikanaa, vaan tuntisivat, että he olisivat arvoasteikolla tärkeimmät. Minusta tämä on kuitenkin aika tekopyhää, koska mies jätti perheensä, kun lapset olivat 2 ja 3v. Huonoa omatuntoa haluaa korvata.... Tuntuu vain todella hullulta kun 40 v ihminen puhuu kokoajan, että voi kuolla huomenna ja lapsille pitää kaikki olla helppoa ja järjestyksessä. Jos nyt kuolisi, niin lasten äitihän saisi kaiken, eikä mies voisi mitenkään olettaa, että hänen omaisuutensa päätyisi lapsille. Ero oli vielä riitaisa, ja on tänäkin päivänä, joten aika kummallista kun mies tuntuu siltikin luottavan enemmän entiseen vaimoonsa, kuin minuun. Olemme olleet yhdessä puolta kauemminkin.
Ap.Onko mies siis testamentannut kaiken lastensa äidille vai miten tämä saisi kaiken?
Alaikäisten lasten vanhempi tietenkin hallitsee heidän varoja. Voin kuvitella kuolinpesässä exä ja nyxä molemmat.
Maistraatti valvoo miten lasten varoja käytetään, mutta kuka valvoo minne perintötavarat joutuu, ja miten taloa pidetään.
No onhan tuo vähän omituista että odottaa jo nelikymppisenä että kupsahtaa koska vaan, kun kuitenkin todennäköisesti elää vielä vähintään 30 vuotta.
Ja luulen että eipä ne lapset halua isänsä huonekaluja ym. Kämppä menee myyntiin joka tapauksessa kun lapsilla on omat asuntonsa siinä vaiheessa kun isä kuolee. Ja perii ne lapset äitinsäkin, siltäkin tulee sitten ties mitä rompetta.
Ei tuo ap oikein parisuhteelta kuulosta, ette ole perhe miehen kanssa. Vaan olet se ylimääräinen vieras ihminen ja miehen perhe on hänen lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo vähän omituista että odottaa jo nelikymppisenä että kupsahtaa koska vaan, kun kuitenkin todennäköisesti elää vielä vähintään 30 vuotta.
Ja luulen että eipä ne lapset halua isänsä huonekaluja ym. Kämppä menee myyntiin joka tapauksessa kun lapsilla on omat asuntonsa siinä vaiheessa kun isä kuolee. Ja perii ne lapset äitinsäkin, siltäkin tulee sitten ties mitä rompetta.
Ei tuo ap oikein parisuhteelta kuulosta, ette ole perhe miehen kanssa. Vaan olet se ylimääräinen vieras ihminen ja miehen perhe on hänen lapsensa.
Tämä on varmaan ydinperheläisen kommentti.
Lapset ovat tietenkin miehen perhettä. Puoliso eli ap on myös miehen perhettä. Kuitenkin oletan vahvasti, että ap ei katso olevansa samaa perhettä lasten kanssa, ihan ymmärrettävästi.
Mies yrittää huolehtia koko perheestään, kaikista perheen jäsenistä.
Kyllähän yhdessä voi asua vaikka asunnon omistaa vain toinen? Joko ap tai mies. toinen sitten maksaa tälle vuokraa.
Toinen voi sitten omistaa sijoitusasuntoa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.
Mies vetoaa siihen, että hän ei ollut vanhemmilleen koskaan tärkein asia. Isä kuulemma lähti, kun hän oli 2v. Äidillä miehet vaihtui solkenaan, ja tämä keskittyi vain heihin. Haluaa kuulemma, ettei lapset joudu minkäänlaiseen osuudenjaon tunteeseen aikanaa, vaan tuntisivat, että he olisivat arvoasteikolla tärkeimmät. Minusta tämä on kuitenkin aika tekopyhää, koska mies jätti perheensä, kun lapset olivat 2 ja 3v. Huonoa omatuntoa haluaa korvata.... Tuntuu vain todella hullulta kun 40 v ihminen puhuu kokoajan, että voi kuolla huomenna ja lapsille pitää kaikki olla helppoa ja järjestyksessä. Jos nyt kuolisi, niin lasten äitihän saisi kaiken, eikä mies voisi mitenkään olettaa, että hänen omaisuutensa päätyisi lapsille. Ero oli vielä riitaisa, ja on tänäkin päivänä, joten aika kummallista kun mies tuntuu siltikin luottavan enemmän entiseen vaimoonsa, kuin minuun. Olemme olleet yhdessä puolta kauemminkin.
Ap.Onko mies siis testamentannut kaiken lastensa äidille vai miten tämä saisi kaiken?
Lapset on vasta 12 ja 13v. Eiväthän ne vielä asuntoa peri tai autoa ym. Kyllä ne menee huoltajalle.
Meillä minä olen se, joka haluaa pitää oman kodin siihen asti, kunnes lapset lähtevät opiskelemaan. Olen jo elänyt yhden parisuhteen, ei ole tarvetta asua miehen kanssa saman katon alla. Elämässä niin moni asia on helpompaa, kun eletään ikään kuin seurustelusuhteessa eikä tarvitse tehdä kompromisseja rahasta, tavarasta tai ajankäytöstä.