Mikä on ollut pisin yksipuolinen ihastuksesi?

175cm, yleensä tykkään lyhyemmistä.

Mainitsen silti julkkiksen.

Olen nyt ollut yli 40 vuotta ihastunut Jonna Tervomaahan. Vein puolityhjän säästöpossun pankkiin, kävin ostamassa postikortin, postimerkin ja äänestin häntä Syksyn Sävelessä -83. Katsoin Keltaisilta sivuilta Ylen numeron ja soitin johonkin keskukseen ja kysyin vielä osoitetta ja äänestysohjetta - silloin kun vanhemmat olivat ulkona. 

En edes pitänyt ko. kappaleesta. Kirjoitin hänelle jonkun kirjeenkin, mutta ei ole vielä vastannut. 

Vähän olen huolestunut, koska hän on naimisissakin, mutta ei tässä nyt aleta hötkyilemään ja naista vaihtamaan. Jos ei eläkeikään mennessä kuulu Jonnasta mitään, niin täytyy harkita ihastuksen vaihtoa.

Vasen käteni. Ei pidä minusta, kun ei oikein toimi.

Hmm.. 36 vuotta?

No jos ei julkkiksia lasketa niin..... En sitten oikein tiedä. Ne oli kuitenkin kaikki sellaisia että ne tuli ja meni ja tuli uudestaan takasin, niin vaikea siinä laskea kauan kesti. Todennäköisesti nyt ainakin opettajaihastus joka kesti läpi lukion ja periaatteessa siitä Viel vähän pidempäänkin. Sitten peruskoulussakin oli opettajaihastus joka kesti oikeastaan koko yläasteen ja alkoi jo hiukan ennen yläastetta

Yhteen Miaan 30 vuotta. En ole kertonut.

Parisen vuotta joskus lukioaikoina.

15 vuotta.

6-7 vuotta. Ihastuin lukion toisella luokalla yhteen vuotta nuorempaan tyttöön. En koskaan jutellut hänelle eikä hän kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Parilla kurssilla istuin luokassa hänen takanaan.

Sain tämän tytön pois mielestäni vasta joskus yliopistossa eli 4-5 vuoteen en edes nähnyt häntä, mutta hän oli silti ajatuksissani. Vielä nykyäänkin yli 40-vuotiaana välillä ajattelen, mitä hänelle mahtaa kuulua.

miten niin ollut=?
menin töihin tehtaalle 2000, 2001 vuoden aikana olin silloin siis 21vuotian , ihastuin itseäni parivuotta vanhempaan Minnaan, joka oli tullut reilua vuotta aikaisemmin työhön  juteltiin jonkinverran ja hakeuduin aina silloin tällöin juttusille, ties mikä asia tekosyynä.
Ei tämä ihastus ei loppunut vaikka seurustelin välillä, se vain haaleni, viimein uskoin että  ihastus loppuisi kun tuo nainen erosi työstänsä, vain palatakseen reilua vuotta myöhemmion yhtien päätehtaalle täihin, ja teki silloin tällöin tuurauksia  samassa tehtaassa kuin itsekkin.

No tilanne ei oikein parantunut kun myöhemmin työpaikkani lopetti toimintansa, ja meidät fuusioitiin päätehtaan väeksi ja olin sitten tämän naisen lähellä usein töissä. ja No ei mitään  hyvä kaverini aina ja ikuisesti.

Kerkisin siis olemaan lopulta noin 20v ihastuntu tähän Minttuun ennekuin lopulta otin kissan pöydälle ja kerroin asiasta hänelle, tosin tässäkin tein niin että pyysin että ei kertoisi jos on ikänä mitään vastakaikua tuntenut.
Kysyn jopa hänen ikäänsä,  olin kuvitellut että hän olisi ollut minua 4-6v vanhempi ja hän oli kuvitellut minua selkeästi nuoremmaksi, vaikka siis ammattikoulun ja intin jälkeen vasta menin töihin.

No ei nyt olen itse eronnut tuolta tehtaasta oltuani 23vuotta jokatyömiehenä, ja edelleen ainut nainen jonka kanssa voisin mennä naimisiin kai edelleenkin 45vuotiaana. nyt siis pariin vuoteen en ole häntä nähnyt, vaikka tossa lähikylässä asuukin.

20 vuotta, enkä saannut tehtyä aloitetta, alkuun kuvittelin että hänen ikäisensä ei näkisi pojan rääpäleessä yhtään mitään, ja se fraasi että sellanen muikkeli tarvii paremman kuin minä,  ( kyllä silläkin oli kierrossa aika heikkoja tapauksia, tiedän koska osa oli samalla työpaikalla). vaikutti myös että hänen äitinsä oli töissä myös tuolla, ja hän ei varsin arvostanut, omaa nuorekasta otettani töihin :)
10 vuotta olin luottamusmiehenä ja tuli tehtyä talossa melkeen kaikea muuta paitsi suoraa työn jotoa.

Harmittaa yhä, ja lämmöllä muistan ikuisesti. 
ps: Rakkaudella sinulle

Oon kohta 40v ja lukiossa oli yks poika, pari vuotta vanhempi, johon ihastuin syvästi, mutta hän ei ollut musta kiinnostunut. Vieläkin, kun joskus harvakseltaan tulee vastaan, on perhosia vatsassa.. Vuodet on tehneet hänelle vain pelkkää hyvää!! 

joku pari vuotta. aina on tullut uusi parempi vastaan, onneksi

Yli 30 vuotta. Se, joka pääsi karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Oon kohta 40v ja lukiossa oli yks poika, pari vuotta vanhempi, johon ihastuin syvästi, mutta hän ei ollut musta kiinnostunut. Vieläkin, kun joskus harvakseltaan tulee vastaan, on perhosia vatsassa.. Vuodet on tehneet hänelle vain pelkkää hyvää!! 

Hän pamputtaisi varmasti mielellään pimppaasi :D

Miksi tuhlaisi elämääni yksipuolisiin ihmissuhteisiin? 

Miesten juttuja

Muutaman vuoden. Ex-työkaveri joka oli varmasti ihastunut minuun, mutta en koskaan paljastanut ihastuneeni häneen. Hän oli juuri eronnut ja minulla oli siihen aikaan avioliitossa vaikeuksia. Kävin pitkään salaa katsomassa hänen LinkedIn-profiiliaan. 

Noin kuusi vuotta. Tuntui pidemmältä ajalta, koska oli ikään kuin kahden eri elämänvaiheen aikana. Kyse oli ensimmäisestä voimakkaasta ihastumisesta, jota luulin silloin rakastumiseksi. Kyse oli vahvasti liioiteltu asia päässäni, eikä henkilö edustanut mitään sitä, mitä oikeasti luulin hänessä olevan. Oli päinvastoin kylmä ja tyly minua kohtaan. Ihastus päättyi aika pian kun sain tosiasiallisen mahdollisuuden tapailla tätä. Siltikin hän oli se, joka tylysti päätti homman ja käytti vain sen hetkistä tilaani hyväkseen. Myöhemmin tajusin vahvan valheellisuuden asiassa. Olen kaltoinkohdeltu lapsi ja nuori ja tuo henkilö herätti siihen liittyvän kivun ja prosessoinnin. Luulin silloin todella, että kyse oli suuresta rakkaudesta. Jälkikäteen naurattanut koko oma sekaisin meno. Minulla on valitettavasti taipumusta tuollaiseen ollut sen jälkeenkin, tosin paljon lievenpänä eivätkä ne ole kestäneet niin pitkään. Juuri kun luulin päässeeni tuollaisesta tympeydestä, on tässä parina viime vuotenakin ollut pari alle vuoden ihastusta kahteen eri mieheen, vaikka ikää itselläni jo 40+. Olen ikisinkku ja sekin on lisännyt tätä haihattelua.