Haluaisin lapsia, jos voisin olla varma että niiden isä kantaisi saman vastuun kuin minä.
Mutta harvoin se niin menee. Helposti mies alkaa vältellä vastuuta ja se pikkuhiljaa siirtyy naiselle. Lopulta nainen on se jolla on päävastuu lapsesta, ja mies saa itse päättää milloin haluaa hoitaa lasta.
Omat vanhempani hoitivat perheen ns. tavanomaisesti, eli isä piti lyhyet isyyslomat ja äiti oli paljon pidempään kotona. Ja äiti kantoi päävastuun lapsista ja myös kotitöistä, isä taas "auttoi" silloin kun äiti erikseen pyysi. Eli lastenhoito ja kotityöt muuttuivat jossain vaiheessa äidille kuuluviksi hommiksi, ja kun isä teki niitä se oli hänen mielestään "äidin auttamista". Eikä missään nimessä hänelle kuuluvien tehtävien tekemistä.
En suin surminkaan halua samaa itselleni. En ikinä.
Jotta siis voisin lisääntyä, pitäisi ensin saada täydet takuut siitä ettei lasten isä rupea työntämään omia vastuitaan minulle. Eli taidan jäädä lapsettomaksi.
N29
Kommentit (201)
Yleensä ensin rakastutaan. Jos rakkauden kohteen kanssa päädytään yhteen ja lapsitoiveet ovat samanlaiset, niin sitten toivotaan että lapsia myös tulisi.
Onko miehen etsinnässä ainoa tavoite saada lapsia? Ja on vauvakuumeisen kiire?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ensin rakastutaan. Jos rakkauden kohteen kanssa päädytään yhteen ja lapsitoiveet ovat samanlaiset, niin sitten toivotaan että lapsia myös tulisi.
Onko miehen etsinnässä ainoa tavoite saada lapsia? Ja on vauvakuumeisen kiire?
Miksi lastenhankinta ei sais olla tavoitteena, jos haluaa lapsia?
Saako se olla miehen tavoite, vai onko asioiden tavoittelu kielletty vain naisilta?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ensin rakastutaan. Jos rakkauden kohteen kanssa päädytään yhteen ja lapsitoiveet ovat samanlaiset, niin sitten toivotaan että lapsia myös tulisi.
Onko miehen etsinnässä ainoa tavoite saada lapsia? Ja on vauvakuumeisen kiire?
Ensiksi kyllä ihastutaan. Se oikea aito rakkaus tulee vasta vähän myöhemmin.
Mutta kun tulee aikuiseksi ymmärtää, että parisuhde tarvitsee paljon enemmän kuin ihastumista. Ja jos haaveilee lapsista ja perheestä, niin silloin ei päädytä yhteen henkilön kanssa, joka lapsia ei halua.
No. Se isä voi vaikka kuolla kupsahtaa seuraavana päivänä synnytyksestä. Kuten sinäkin. Joten jos nyt et ajatussykkyröisi asiaa yhtään enempää?
Kyllä vastuunsa tuntevat ihmiset yleensä tunnistaa. Kiehtova tai jännittävä ei välttämättä kuulu samaan pakettiin, mutta sitten tulee tuntea itsensä niin hyvin että tietää mitä OIKEASTI haluaa.
Jos lapsia haluat niin skippaa se mies ja hanki lapset itsellisesti. Näin tein itse, enkä ole voinut pettyä toisen vanhemman toimiin kun sitä toista vanhempaa ei koskaan edes ajatuksen tasolla ole ollut.
Sitten isällä pitää olla tasan sama päätösvalta asioissa eikä niin, että sinä jyräät. Isä tekee osuutensa tavallaan ja pulinat pois.
Meillä oli aikoinaan aika perinteinen työnjako, vaikka molemmat kävi töissä. Nyt olen seurannut sivusta lasteni perhe-elämää pikkulapsivaiheessa. Onneksi ovat muuttaneet toimintamallia. Molemmat vanhemmat osallistuu sekä lasten hoitoon että kotitöihin. Isät pitävät useamman kuukauden vanhempainvapaan. Kummassakin perheessä äiti paremmin palkatussa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ensin rakastutaan. Jos rakkauden kohteen kanssa päädytään yhteen ja lapsitoiveet ovat samanlaiset, niin sitten toivotaan että lapsia myös tulisi.
Onko miehen etsinnässä ainoa tavoite saada lapsia? Ja on vauvakuumeisen kiire?
Miksi lastenhankinta ei sais olla tavoitteena, jos haluaa lapsia?
Saako se olla miehen tavoite, vai onko asioiden tavoittelu kielletty vain naisilta?
No onhan se aika karua, jos uuden kumppanin ainoa toive on lisääntyminen. Se aikuinen parisuhde on paljon muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämässä voi saada varmoja takuita mistään, vaikka löytyisi mies joka tekee oman osansa kotitöistä niin se voi mennä ja kuolla.
Tai pettää ja jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ensin rakastutaan. Jos rakkauden kohteen kanssa päädytään yhteen ja lapsitoiveet ovat samanlaiset, niin sitten toivotaan että lapsia myös tulisi.
Onko miehen etsinnässä ainoa tavoite saada lapsia? Ja on vauvakuumeisen kiire?
Miksi lastenhankinta ei sais olla tavoitteena, jos haluaa lapsia?
Saako se olla miehen tavoite, vai onko asioiden tavoittelu kielletty vain naisilta?
No onhan se aika karua, jos uuden kumppanin ainoa toive on lisääntyminen. Se aikuinen parisuhde on paljon muutakin.
Ei kai sen tarvitse olla ainoa tavoite, mutta tosi korkealla se voi prioriteettilistalla olla ja kuuluukin. Järjetöntä tuhlata aikaa ihmiseen joka ei halua lapsia, jos itse niitä toivoo. Pätee molempiin sukupuoliin.
Ei se tosiaan mene niin. Maailma on äärimmäisen monimutkainen paikka.
Vaikka tällainen mies olisi, voisit löytää toisen ja heivata hänet.
Olin sellainen mies. Kiitoksena muija vaihtoi maisemaa. Löytyi "parempi".
Annoin hänelle kaiken, tuin uraa, jne.
Mutta pinnan alla, hän lakkasi arvostamasta.
Miehenä
Koska luonto on viisaampi kuin ihminen.
Se on biologiaa, me lisäännymme libidomme vaikutuksesta. Mutta hormonit tasaantuvat vuosien varrella. Tarvitaan tahtoa. Molemminpuolista.
Se on kuin benjihyppy ilman köyttä. Molemmilla.
Se on todella, todella, erittäin vaikeaa.
Jotkut onnistuvat siinä kyllä.
Mutta:
Nykyaika on vielä entisestään sellaista, että se vaikeuttaa sitä.
Dopamiinia on tarjolla, kaikkialla, koko ajan, miehille ja naisille
Sanoisin, että mene ja elä elämäsi.
Tässä ja nyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieskin varmaan olisi lasten hankkimiselle myötämielisempi jos voisi olla varma että niiden äiti kantaisi saman taloudellisen ja työtaakan nettovastuun kuin itse.
Edelleen on paljon "palkkojen suhteessa" yms. lokittelusanaleikkeihin taipuvaisia ihmisiä liikkeellä, jotka eivät hoida omaa puolikastaan asumisesta eivätkä mistään muustakaan.
Missä? Missä universumissa näin on?
Ei ainakaan Suomessa, ja tuskin muissakaan pohjoismaissa.
Karsea älämälöhän täälläkin nousee aina jos joku nostaa edellisen tapaan 50/50 nettojaon optimaaliseksi tavaksi jakaa suhteen taloudelliset vastuut.
Olen syntynyt 60-luvun loppupuolella ja kotityöt ja lastenhoito jakaantuivat tasapuolisesti. Näin on tehty myös suurimmassa osassa lähipiirin perheistä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten isällä pitää olla tasan sama päätösvalta asioissa eikä niin, että sinä jyräät. Isä tekee osuutensa tavallaan ja pulinat pois.
Jos toisen tapa on tehdä asiat huonosti, niin silloin se tapa on väärä. Eihän töissäkään voi roiskia menemään miten sattuu vaan hommat pitää hoitaa hyvin. Korjaamoillakin on työkaluilla oma paikkansa eikä se toimi, että jokainen jättää ne mihin tahasa ja toiset joutuvat kyselemään missä se ja tuo työkalu on, kun niitä ei löydy vakipaikoiltaan.
Lapsen ensisijainen hoitaja on äiti - näin sen määrää jo biologiakin, ja poikkeukset vahvistaa säännön. On luonnonvastaista, että isä hoitaisi oikeasti puolet kaikesta. Isä, joka on kotona lapsen kanssa, siivoaa, pyykkää, tekee ruokaa, katsoo lapsen perään on harvinaista. Eikä siinä ole mielestäni mitään väärää.
N42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni mieskin varmaan olisi lasten hankkimiselle myötämielisempi jos voisi olla varma että niiden äiti kantaisi saman taloudellisen ja työtaakan nettovastuun kuin itse.
Edelleen on paljon "palkkojen suhteessa" yms. lokittelusanaleikkeihin taipuvaisia ihmisiä liikkeellä, jotka eivät hoida omaa puolikastaan asumisesta eivätkä mistään muustakaan.
Missä? Missä universumissa näin on?
Ei ainakaan Suomessa, ja tuskin muissakaan pohjoismaissa.
Karsea älämälöhän täälläkin nousee aina jos joku nostaa edellisen tapaan 50/50 nettojaon optimaaliseksi tavaksi jakaa suhteen taloudelliset vastuut.
Ehkä tämä palsta on leikkaus enemmänkin wt-amistason pienipalkkaisten naisten ajatusmaailmaan. Älä ota mölinöitä totuutena mistään keskiarvosta tai miten asia yleensä menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ensin rakastutaan. Jos rakkauden kohteen kanssa päädytään yhteen ja lapsitoiveet ovat samanlaiset, niin sitten toivotaan että lapsia myös tulisi.
Onko miehen etsinnässä ainoa tavoite saada lapsia? Ja on vauvakuumeisen kiire?
Miksi lastenhankinta ei sais olla tavoitteena, jos haluaa lapsia?
Saako se olla miehen tavoite, vai onko asioiden tavoittelu kielletty vain naisilta?
No onhan se aika karua, jos uuden kumppanin ainoa toive on lisääntyminen. Se aikuinen parisuhde on paljon muutakin.
Ei kai sen tarvitse olla ainoa tavoite, mutta tosi korkealla se voi prioriteettilistalla olla ja kuuluukin. Järjetöntä tuhlata aikaa ihmiseen joka ei halua lapsia, jos itse niitä
Mihin ne aikaisemmat parisuhteet ovat kariutuneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää löytää niin ihana mies
Ai, lapsistaan vastuun kantava mies on ihana?
Mikä tässä on outoa vai onko tämä sarkasmia?
Lähipiirissäni ei ole yhtäkään pariskuntaa jossa mies naisen äitiysloman loputtua hoitaisi lasta ihan yhtä paljon kuin nainen. Näin teki jo isäni 80-luvulla.
On yhä olemassa miehiä jotka eivät ota vastuuta lapsesta mutta harvassa ovat. Itse en tunne yhtään.
Jos ottaa ns. tosi miehen vaivoikseen "kun se on niin ihanan miehekäs" niin ne miehet voi olla niitä jotka ei tee osuuttaan.
#miesvihanäkyväksi