Narsistinen itsekkyys hälyyttävästi lisääntynyt. "Löysin itseni uudelleen" jne Linkki

Narsisti en ole mutta hedonisti kyllä!Haluan,että koko ajan on hyvä ja mukava olo.Mukavuusvyöhykkellä.🤗💋

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse keksin yhden: jos ystävästäsi on enemmän kuormaa kuin hyötyä, hylkää hänet. 

Onko naiset tosiaan noin itsekkäitä että näkee muut vain hyväksikäytön kohteena? Ihmekään kun naiset ei tule edes keskenään toimeen kun kaikki hakee muista vain hyötyjä itselle antamatta takaisin saman arvoisesti

Naiset? Missä aiemmassa kommentissa näet mainittavan naiset? Sitä paitsi tutkimusten mukaan narsistisia piirteitä esiintyy keskimäärin enemmän miehillä kuin naisilla. Todennäköisimmin siis juuri miehet ovat narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Minä löysin itseni uudelleen. Avioliitossa minut työnnettiin tiettyyn nurkkaan ja rooliin. Pikkuhiljaa 20 vuoden aikana elämäni oli muuttunut vain sellaiseksi, että mielistelin aviopuolisoa joka asiassa. Minulle suututtiin, jos sanoin jotain vastaan tai jos tein jotain oman pääni mukaan. Minulle oikeastaan suututtiin, jos edes itsekseni lauloin puolison mielestä väärää laulua. Narsistiksi ex minua kutsui, jos jotain kyseenalaistin. Sitten hiljenin nurkkaan taas muutamaksi viikoksi. 

 

Erosin ja koin aivan käsittämättömän helpotuksen. Kukaan ei enää paheksunut, tiuskinut, suuttunut. Sain olla oma itseni ja sanoa mitä haluan ja olla miten haluan.

 

Nykyään naisilta vaaditaan ihan käsittämättömän paljon. Laskut pitää maksaa puoliksi, mutta silti nainen hoitaa kodin ja lapset, ihan kaikki käytännön asiat ja oikeastaan sen puolison asiatkin. Miehen on niin helppo asettua avuttoman rooliin ja siihen on kasvatettu, ett

Samanlaisia kokemuksia ja tuollaiset psykologin neuvot kamalilta. Ei ihmisen elämän pitäisi kärsimystä olla. Jos yksin parempi, silloin kannattaa lähteä. Ja kyllä, itsensä voi kadottaa tai pikemminkin unohtaa, kun liikaa alkaa toisen mieliksi elämään. Tai vaikka kiireiseen arkeen voi itsensä unohtaa. Kun ihminen on tasapainoissa itsensä kansaa, se ilo heijastuu myös muille ihmisille. 

suomalaisilta puuttuu yhteisöllisyys. Ruotsinsuomalaisilla tämä on ja se liittyy osin kieleen.

Itse kun muutin kerrostaloon niin ajattelin että tervehdin kaikkia. Eihän siitä mitään tullut. Osa mulkoili yms.  

Vierailija kirjoitti:

Minä löysin itseni uudelleen. Avioliitossa minut työnnettiin tiettyyn nurkkaan ja rooliin. Pikkuhiljaa 20 vuoden aikana elämäni oli muuttunut vain sellaiseksi, että mielistelin aviopuolisoa joka asiassa. Minulle suututtiin, jos sanoin jotain vastaan tai jos tein jotain oman pääni mukaan. Minulle oikeastaan suututtiin, jos edes itsekseni lauloin puolison mielestä väärää laulua. Narsistiksi ex minua kutsui, jos jotain kyseenalaistin. Sitten hiljenin nurkkaan taas muutamaksi viikoksi. 

 

Erosin ja koin aivan käsittämättömän helpotuksen. Kukaan ei enää paheksunut, tiuskinut, suuttunut. Sain olla oma itseni ja sanoa mitä haluan ja olla miten haluan.

 

Nykyään naisilta vaaditaan ihan käsittämättömän paljon. Laskut pitää maksaa puoliksi, mutta silti nainen hoitaa kodin ja lapset, ihan kaikki käytännön asiat ja oikeastaan sen puolison asiatkin. Miehen on niin helppo asettua avuttoman rooliin ja siihen on kasvatettu, ett

Vaaditaan käsittämättömän paljon... Jokainen ihminen on yksilö, jokainen pariskunta on oma yksilönsä, jos nainen suostuu tuohon kaikkeen niin kukaan muu ei vaadi naiselta paljon kuin kumppani ja nainen itse, lopettakaa turha uhriutuminen ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Itse keksin yhden: jos ystävästäsi on enemmän kuormaa kuin hyötyä, hylkää hänet. 

Olet ymmärtänyt väärin. Narsistit ovat niitä, joista on kuormaa.  Kenenkään ei pidä jäädä palvelemaan itsekästä ja ilkeää hyväksikäyttäjää. Onneksi ihmiset sentään sen verran tietävät nykyään, että osaavat myös erota paskiaisista. Keltikangas-Järvinen tuskin tarkoitti tätä, vaan oman naaman palvomisen ja voimaantumisen ympärille kiertyvää maailmankuvaa, jossa samalla dissataan avoimesti vaikkapa vanhempia ihmisiä tai toista sukupuolta. 

Vierailija kirjoitti:

suomalaisilta puuttuu yhteisöllisyys. Ruotsinsuomalaisilla tämä on ja se liittyy osin kieleen.

Itse kun muutin kerrostaloon niin ajattelin että tervehdin kaikkia. Eihän siitä mitään tullut. Osa mulkoili yms.  

Vaikka ei olisi tarvinnut kuin nyökätä päätään. 

Vierailija kirjoitti:

suomalaisilta puuttuu yhteisöllisyys. Ruotsinsuomalaisilla tämä on ja se liittyy osin kieleen.

Itse kun muutin kerrostaloon niin ajattelin että tervehdin kaikkia. Eihän siitä mitään tullut. Osa mulkoili yms.  

Otetaan teknologian tuoma ihmisen arvottaminen ulkonäön, seuraajien yms perusteella, kaupungit joidenka alkuperäinen tehtävä on ollut täysin työ- ja viihdekäyttöön, ei asumiseen (eli yksilön hyvinvointia yleisestikin lasketaan psykologisella tasolla), ihmisten älykkyyden aleneminen ja mitäköhän vielä tähän keksisi. Miten kukaan voi olettaa, että tällaisessa ilmapiirissä pystyisi kehittämään mitään yhteisöllisyyttä kun minä-kuva on ihmisille tällä hetkellä se kaikista tärkein. Kuinka paljon minä tienaan, kuinka hyvin minä voin, miten minulla menee, kuinka minä hyödyn koska olen vahva itsenäinen ihminen joka ei tarvitse muita koska se on heikoille.

Vierailija kirjoitti:

Miten muka itsensä löytäminen olisi jonkun muun sortamista??

Sen "sorretuksi" jäävän narsistin mielestä varmasti onkin, kun itsensä löytänyt henkilö jaksaa vihdoin irrottautua sen narsistin toksisesta seurasta.

Olen huomannut tuon mistä proffa kertoo. Jotenkin surullista se on. Pitää lukea kirja heti kun sen saan käsiini. 

Vierailija kirjoitti:

Minä löysin itseni uudelleen. Avioliitossa minut työnnettiin tiettyyn nurkkaan ja rooliin. Pikkuhiljaa 20 vuoden aikana elämäni oli muuttunut vain sellaiseksi, että mielistelin aviopuolisoa joka asiassa. Minulle suututtiin, jos sanoin jotain vastaan tai jos tein jotain oman pääni mukaan. Minulle oikeastaan suututtiin, jos edes itsekseni lauloin puolison mielestä väärää laulua. Narsistiksi ex minua kutsui, jos jotain kyseenalaistin. Sitten hiljenin nurkkaan taas muutamaksi viikoksi. 

 

Erosin ja koin aivan käsittämättömän helpotuksen. Kukaan ei enää paheksunut, tiuskinut, suuttunut. Sain olla oma itseni ja sanoa mitä haluan ja olla miten haluan.

 

Nykyään naisilta vaaditaan ihan käsittämättömän paljon. Laskut pitää maksaa puoliksi, mutta silti nainen hoitaa kodin ja lapset, ihan kaikki käytännön asiat ja oikeastaan sen puolison asiatkin. Miehen on niin helppo asettua avuttoman rooliin ja siihen on kasvatettu, ett

Olen kaksoisolentosi. Olin myös 20 vuotta naimisissa miehen kanssa, joka onnistui hiljentämään minut. Eron jälkeen kirjoitin av:llekin kysymyksen, mitä ovat tarpeet. Niin hukassa olin, kun olin elänyt miehen elämää. Koska silloin elämä oli helpompaa, minua ei syyllistetty ja rauha oli maassa. 

Erossa mies kritisoi minua, koska en kerro omia ajatuksiani. Hän oli aivan oikeassa. 

Onhan noita uhrautujia äitini sukupolvessa. Todella raskaita ja katkeria ihmisiä. Useimmat eivät ole koskaan olleet yksin, eivätkä osaa elää yksin. Jäävät huonoisiin suhteisiin ja sitä valitusta saa sitten lähipiiri kuunnella. 

Nykyään sitä voi päättää rupeaako sukkienkerääjäksi vai ei. Onnellinen ihminen taas ei tarvitse psykologia, joten ei täydy niidenkään neuvoista välittää. 

Vaaditaan käsittämättömän paljon... Jokainen ihminen on yksilö, jokainen pariskunta on oma yksilönsä, jos nainen suostuu tuohon kaikkeen niin kukaan muu ei vaadi naiselta paljon kuin kumppani ja nainen itse, lopettakaa turha uhriutuminen ihan oikeasti.

=> et ymmärrä, mitä kirjoitat. Tai siinä olet oikeassa, että itsehän me asemaan suostumme ja ihan itse oman roolimme otamme. Mutta miten edes voisit toimia toisin, jos se on ollut lapsuudekodin mallisi ja olet äidinmaidosta asti oppinut, millainen on hyvä ihminen? 
 

Kuka voi pahoin? Pitääkö toisen aina alistua, ettei toiselle tule paha mieli? Entä tämän alistujan elämä, eikö hän muka voi silloin pahoin?

Vierailija kirjoitti:

Vaaditaan käsittämättömän paljon... Jokainen ihminen on yksilö, jokainen pariskunta on oma yksilönsä, jos nainen suostuu tuohon kaikkeen niin kukaan muu ei vaadi naiselta paljon kuin kumppani ja nainen itse, lopettakaa turha uhriutuminen ihan oikeasti.

=> et ymmärrä, mitä kirjoitat. Tai siinä olet oikeassa, että itsehän me asemaan suostumme ja ihan itse oman roolimme otamme. Mutta miten edes voisit toimia toisin, jos se on ollut lapsuudekodin mallisi ja olet äidinmaidosta asti oppinut, millainen on hyvä ihminen? 
 

Avaat mielesi ja olet utelias. Itsekin olen oppinut vaikka ja mitä turhaa mitä on täytynyt sitten ajatuksen ja valmentajien kanssa käydä läpi, että oppii pois. Jos olet niin ahdasmielinen ja yksimielinen, sanoisin, että sinä olet narsisti. Mutta toivottavasti täällä ymmärretään se, että narsismi on defenssi ei mikään valinta olla paha.

Mulla on yksi kaveri, joka koko ajan kirjoittelee postauksiinsa "olen oppinut rakastamaan itseäni" .  Tunnettu 10 vuotta ja koko aika hokenut tuota samaa. Hänellä ei ole varmaan ainuttakaan somekuvaa, jossa ei olisi hän itse ja poseerausasennossa. Ei osaa  maisemakuvaakaan ottaa, ilman että on itse siinä keskellä.

Ja niitä somekuvia on PALJON

Naisten juttuja. Pysyttelen nykyään kaukana valkoisista naisista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri, joka koko ajan kirjoittelee postauksiinsa "olen oppinut rakastamaan itseäni" .  Tunnettu 10 vuotta ja koko aika hokenut tuota samaa. Hänellä ei ole varmaan ainuttakaan somekuvaa, jossa ei olisi hän itse ja poseerausasennossa. Ei osaa  maisemakuvaakaan ottaa, ilman että on itse siinä keskellä.

Ja niitä somekuvia on PALJON

Ei ehkä sellainen sairaalloisen narsistinen, mutta erittäin äärimmäisen itsekeskeinen ja myös häikäilemätön

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri, joka koko ajan kirjoittelee postauksiinsa "olen oppinut rakastamaan itseäni" .  Tunnettu 10 vuotta ja koko aika hokenut tuota samaa. Hänellä ei ole varmaan ainuttakaan somekuvaa, jossa ei olisi hän itse ja poseerausasennossa. Ei osaa  maisemakuvaakaan ottaa, ilman että on itse siinä keskellä.

Ja niitä somekuvia on PALJON

Ja ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaaditaan käsittämättömän paljon... Jokainen ihminen on yksilö, jokainen pariskunta on oma yksilönsä, jos nainen suostuu tuohon kaikkeen niin kukaan muu ei vaadi naiselta paljon kuin kumppani ja nainen itse, lopettakaa turha uhriutuminen ihan oikeasti.

=> et ymmärrä, mitä kirjoitat. Tai siinä olet oikeassa, että itsehän me asemaan suostumme ja ihan itse oman roolimme otamme. Mutta miten edes voisit toimia toisin, jos se on ollut lapsuudekodin mallisi ja olet äidinmaidosta asti oppinut, millainen on hyvä ihminen? 
 

Avaat mielesi ja olet utelias. Itsekin olen oppinut vaikka ja mitä turhaa mitä on täytynyt sitten ajatuksen ja valmentajien kanssa käydä läpi, että oppii pois. Jos olet niin ahdasmielinen ja yksimielinen, sanoisin, että sinä olet narsisti. Mutta toivottavasti täällä ymmärretään se, että narsismi on defenssi ei mikään valinta olla paha.

et pysty näkemään asioita, joita et ole omilla silmilläsi nähnyt. Tai jos sammakko laitetaan kattilaan, niin se ei tajua hypätä pois veden kuumentuessa hitaasti.

 

Ei ole sattumaa, että ihmiset (naiset) heräävät vasta keski-iässä ja sitten vasta tajuavat, mistä on kyse. Poisoppiminen on hidasta puuhaa.