Narsistinen itsekkyys hälyyttävästi lisääntynyt. "Löysin itseni uudelleen" jne Linkki

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

Ennen etenkään naisilla ei ollut mahdollisuutta olla itsekäs, sillä naisen piti mennä naimisiin välttääkseen vanhanpiian leiman ja turvatakseen elantonsa. Ei tarvitse mennä montaa vuosikymmentä taaksepäin kun edes työssäkäyvillä naisilla ei ollut omaa pankkitiliä vaan mies hoiti raha-asiat ja oli perheen pää. 

Nykymies onkin sitten tavallaan yllätetty housut kintuissa kun maailma on muuttunut melko nopeasti ja enää ei riitäkään se että olet olemassa ja käyt töissä. Naisten ei tarvitse ottaa miestä vaivoikseen joten miesten tulisi nyt kehittää itseään ja ymmärtää että suhteessa pitää tarjota muutakin kuin olla vain olemassa. Se ei ole naisten itsekkyyttä vaan vapautta. Kuten naisilla on nykyään vapaus erota huonoista liitoista. 

Siinä olen samaa mieltä että maailma on muuttunut yksilökeskeisemmäksi ja yhteisön merkitys on vähentynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

Se on klisee, mutta ensimmäinen askel on asian hyväksyminen. Sitten voi miettiä miten se vaikuttaa omaan elämään ja haluatko jatkaa sellaisena kuin olet, valinta on sinun. Edelleenkin, narsismi on defenssi jota ei pitäisi hävetä vaan ymmärtää.

Tein psykologin tutkintoni Hgin yliopistossa silloin, kun Keltsari oli proffana. Ei hänen kanssaan tarvinnut muuten olla tekemisissä mutta jostain syystä hän halusi pitää valmistuville opiskelijoille lopputentin.

Ne olivat kamalia, pelättyjä tilaisuuksia, joista monet lähtivät itkien ulos. Se oli suullinen tentti, jossa Keltsari kaivoi opiskelijoille ilkeitä ansoja ja kun vääjäämättä iso osa porukasta niihin putosi, hän kehuskeli omalla osaamisellaan ja pilkkasi opiskelijoita.

Eli mitä narsismiin tulee, tämä kyseinen emerita todellakin tietää, mistä puhuu, peiliin katsomisen kyky vain puuttuu. Nykymaailmassa tuollainen käytös johtaisi somemyrskyyn ja valituksiin varmasti rehtorille asti.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

Ei se ole narsismia, että muuttaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. Vaan se, mitä tunnistan itsestäni aiemmin, eli jatkuva oman navan ympärillä pyöriminen omissa ajatuksissa ja tunnemaailmassa. Minä ja minun oloni, minun henkinen kasvuni, minun itseni löytäminen jne. Varmasti kriisiaikoina on luonnollista aikansa keskittyä tuohon, mutta jos rauhallisinakin aikoina aina vaan pyörii oman navan ympärillä, niin voi käydä kuten mulle, tuli merkityksettömyyden tunne, ahdistus ja masennus, ilman että tuntui olevan mitään syytä siihen edes. Lopulta se ratkaisu oli vähentää sitä itsen ja omien olojen vatvomista, hyväksyä keskeneräisyys ja puutteellisuus, ja alkaa elää.

Tämähän on ylhäältä siunattua. Eritoten tämä vuosituhat on osoittautunut, että häikäilemättömyys ja usein puhdas epärehellisyys on suurimmat edut tavoitellessa statusta, rikkauksia yms. 

Miksi toimia siis toisin, kun yhteiskunta opettaa, että moraali ja muu sellainen on "häviäjien" ominaisuuksia? Ei se nuorten vika ole, että heidät on synnytetty maailmaan missä raha on suurin meriitti mitä ihminen voi saavuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus taitaa mennä nykyään pieleen. Monessa perheessä (kuten myös meillä) on vain 1 lapsi. Se ei hio ihmistä. 

Lisäksi aikuiset ovat tulleet itsekkäiksi. Erotaan liian helposti jne. 

Tuo ei ole mikään automaatio. Jos ei ole sisaruksia, lapsen kaveripiirin rooli korostuu. Tällöin on hyvä vanhempien hieman seurata, että millaiseksi se kaveripiiri muodostuu. Toisaalta, suuressa sisarusparvessa on tyypillisesti 1-2 alistajatyyppiä ja monta alistettua. Omien työpaikkojeni narsistiset alistajatyypit ovat olleet tuota jälkimmäistä sorttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse keksin yhden: jos ystävästäsi on enemmän kuormaa kuin hyötyä, hylkää hänet. 

Onko naiset tosiaan noin itsekkäitä että näkee muut vain hyväksikäytön kohteena? Ihmekään kun naiset ei tule edes keskenään toimeen kun kaikki hakee muista vain hyötyjä itselle antamatta takaisin saman arvoisesti

Kyllä osa on. Ja myös osa miehistä.

Karmaisevaa.

Kiinalaisista tulee sitten hemmetin narsistinen kansa kun siellä on ollut pitkään yhden lapsen politiikka :(

Vierailija kirjoitti:

Minä löysin itseni uudelleen. Avioliitossa minut työnnettiin tiettyyn nurkkaan ja rooliin. Pikkuhiljaa 20 vuoden aikana elämäni oli muuttunut vain sellaiseksi, että mielistelin aviopuolisoa joka asiassa. Minulle suututtiin, jos sanoin jotain vastaan tai jos tein jotain oman pääni mukaan. Minulle oikeastaan suututtiin, jos edes itsekseni lauloin puolison mielestä väärää laulua. Narsistiksi ex minua kutsui, jos jotain kyseenalaistin. Sitten hiljenin nurkkaan taas muutamaksi viikoksi. 

 

Erosin ja koin aivan käsittämättömän helpotuksen. Kukaan ei enää paheksunut, tiuskinut, suuttunut. Sain olla oma itseni ja sanoa mitä haluan ja olla miten haluan.

 

Nykyään naisilta vaaditaan ihan käsittämättömän paljon. Laskut pitää maksaa puoliksi, mutta silti nainen hoitaa kodin ja lapset, ihan kaikki käytännön asiat ja oikeastaan sen puolison asiatkin. Miehen on niin helppo asettua avuttoman rooliin ja siihen on kasvatettu, ett

20 vuotta kärsit hiljaa rakentaen vihaa sisälläsi? En syytä sinua, mutta tämä on esimerkki siitä miksi pitäisi osata puhua, kommunikoida asioista, suuttumatta tai provosoitumatta.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

Et ole narsisti vaan luultavimmin narsistin uhri. Mutta jos nyt voimaannut ja alat kohtelemaan kaikkia töykeästi ja välinpitämättömästi niin aina löytyy niitä jotka leimaavat sinut narsistiksi. Ja varmasti löytyy niitäkin jotka leimaavat vaikka tekisit mitä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

Tällaisella uhriutumiskirjoituksella annat kyllä kuvan itsestäsi narsistina.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

On hyvä että ihminen oppii tunnistamaan tarpeensa ja tunteensa, sekä sanoittamaan ja ilmaisemaan ne rakentavasti. 

Sen sijaan jos olet itse ollut se joka pyytelee muilta kukkien kastelua, kissan hoitoa, kyytiä, rahaa lainaan yms, niin katso peiliin- muutkin voivat satunnaisesti tarvita apua sinulta. Se on vastavuoroisuutta eikä hyväksikäyttöä. Jos joku pyytäå sinulta kerran apua- Älä siis esitä uhria jos olet itse ollut koko elämäsi saajana etkä antajana.

20 vuotta kärsit hiljaa rakentaen vihaa sisälläsi? En syytä sinua, mutta tämä on esimerkki siitä miksi pitäisi osata puhua, kommunikoida asioista, suuttumatta tai provosoitumatta.


=> olen eri, mutta samassa tilanteessa ollut ja ymmärrän oikein hyvin, miksi kommunikointi ei toimi: koska vaikka kuinka itse olet asiallinen ja rakentava, niin toinen tulee päälle kuin yleinen syyttäjä. Se, että kuulet olevasi huono ihminen, huono nainen, huono äiti, koska ajattelet, mitä ajattelet. Kuulet 20 vuotta, ettet saisi tuntea, mitä tunnet. Kuulet tekeväsi väärin ja olevasi vääränlainen. 

Tämän lisäkis uskot valheellisesti, että tangoon tarvitaan kaksi. Ei muuten tarvita. Uskot, että sinun pitää katsoa peiliin. Joo, kyllä pitää, mutta sinulta puuttuu tieto siitä, mikä on tervettä ja mikä ei. Ei ole ketään, joka kertoo sen.

Kun joku syyllistää sinua sinun ajatuksistasi, tunteistasi ja tarpeistasi, niin ihminen toimii oman luonteen mukaisesti kahdella eri tavalla.

1) joko nielet, alistut tai sulkeudut. Tuloksena rauhallinen koti.

2) taistelet vastaan. Tuloksena aivan armottomat riidat ja riidantäyteinen koti.

"20 vuotta kärsit hiljaa rakentaen vihaa sisälläsi? En syytä sinua, mutta tämä on esimerkki siitä miksi pitäisi osata puhua, kommunikoida asioista, suuttumatta tai provosoitumatta."

En ole tuo jolle vastasit, mutta kommentoin silti.

Osa meistä on kasvatettu siihen, että sinun tarpeillasi ja toiveillasi ei ole väliä, vaan sinun tehtäväsi on olla olemassa vain muita varten. Näin meni minunkin lapsuuteni.

Sitten kun joku päättää hyödyntää tuota toisten miellyttämisen ehtymättömältä tuntuvaa kaivoa, niin lopputulos on juurikin tuo.

Ja nyt sitten ilmeisesti on väärin etsiä itseään ja löytää itsestään niitä keinoja muuttaakseen sitä opetettua ajatusmaailmaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

Tällaisella uhriutumiskirjoituksella annat kyllä kuvan itsestäsi narsistina.

Kelatkaa kohtaan 2.45 ja katsokaa siitä eteenpäin jos englanti teiltä taittuu. Selittää tämän kyseisen tilanteen aika hyvin, eri esimerkillä mutta silti.

Jos ihminen on onnellinen, niin miksi hänen pitäisi kadottaa itsensä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

 

On hyvä että ihminen oppii tunnistamaan tarpeensa ja tunteensa, sekä sanoittamaan ja ilmaisemaan ne rakentavasti. 

 

Sen sijaan jos olet itse ollut se joka pyytelee muilta kukkien kastelua, kissan hoitoa, kyytiä, rahaa lainaan yms, niin katso peiliin- muutkin voivat satunnaisesti tarvita apua sinulta. Se on vastavuoroisuutta eikä hyväksikäyttöä. Jos joku pyytäå sinulta kerran apua- Älä siis esitä uhria jos olet itse ollut koko elämäsi saajana etkä antajana.

 

Kerron olleeni aina täysi ovimatto, ja tosissaan meinaat, että lähipiirini olisi sitten koostunut minua tuolla tavalla auttavista ihmisistä? :D

Juu ei. Kyllä minun lähipiiriini hakeutui ihmisiä, jotka nimenomaan pyrkivät hyödyntämään sitä, etten osannut sanoa ei, saati pitämään puoliani.

Kun aloin sanoa "ei käy", alkoivat nämä tyypit etääntyä.

En pyydä keneltäkään yhtään mitään, en ole juuri koskaan aiemminkaan pyytänyt. Mutta en myöskään kovin helposti enää ole pyydettävissäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

 

Ei se ole narsismia, että muuttaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. Vaan se, mitä tunnistan itsestäni aiemmin, eli jatkuva oman navan ympärillä pyöriminen omissa ajatuksissa ja tunnemaailmassa. Minä ja minun oloni, minun henkinen kasvuni, minun itseni löytäminen jne. Varmasti kriisiaikoina on luonnollista aikansa keskittyä tuohon, mutta jos rauhallisinakin aikoina aina vaan pyörii oman navan ympärillä, niin voi käydä kuten mulle, tuli merkityksettömyyden tunne, ahdistus ja masennus, ilman että tuntui olevan mitään syytä siihen edes. Lopulta se ratkaisu oli vähentää sitä its

Tämä, ei tässä ole kyse sellaisesta itsekkyydestä että ihminen vaikka kahmii itselleen mammonaa muista välittämättä. Vaan nimenomaan tuosta oman itsensä ja fiiliksiensä pakonomaisesta tutkimisesta, joka tuottaa huonoa oloa itselle ja muille.

Keltikangas-Järvinen on siinä iässä, jossa kaikki oli ennen paremmin. Aika on auttamatta ajanut hänen ohitseen vaikka vielä työelämässä ollessaan olikin varsin fiksu ajattelija.