Onko totta että leski saa asua edesmenneen puolison asunnossa ihan rajattomasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että menee lesket ja avolesket sekaisin.

Leski on avioliiton kautta puolet omaisuudesta/asunnosta omistava osapuoli.

Avoleski ei omista välttämättä mitään.

 

-

Yritä jo ymmärtää, että avioehdon tehneillä leski ei omista yhtään mitään siitä asunnosta. Ei mitään. Nolla euroa.

 

Silti hänellä on tämä lesken asumisouäikeus, mikä on huutava vääryys.

Ei ole sitä asumisoikeuttakaan, vai kuka olisi niin hölmö että jos rajaa kaiken pois, niin jättäisi lastensa kiusaksi lesken asumisoikeuden. 

Lakipykälät eivät mahdollista sitä, että ei jättäisi.

Eihän näissä ongelmia tule, kun on kyse ydinperheestä. Harvoin lapset haluaisi vanhempaa häätää pois vanhempien yhteisestä asunnosta, vaikka se olisi mahdollista. Lisäksi se oma vanhempi voi olla vapaaehtoisestikin muuttamassa pois tai lunastaa lapset pois asunnosta. En ole koskaan kuullut, että biologinen vanhempi haluaisi lapsilleen pahaa ja ei haluaisi tukea. Esimerkiksi kaverini äiti laittoi talon vuoden päästä myyntiin, koska halusi antaa lapsille isänsä osuuden ja osti itselleen helpomman asumismuodon. Aika isot perintöverot tuli jo aikaisemmin, koska kyse oli arvokkaasta talosta. Nekin äiti maksoi, ettei lasten tarvitse velkaisina, lapsiperheellisinä alkaa nostelemaan lainaa perintöveroihin. 

Mutta ongelma on uusperheet. Tapaukset, joissa ollaan ahneina roikkumassa toisen lasten ristinä. Erityisesti nämä lyhyet avioliitot, joissa kontribuutio siihen asuttavaan asuntoon on voinut olla nolla. Omistuskin voi olla suojattu avioehdolla, mutta silti se leski kököttää kuin tikku paskassa siellä seuraavat vuosikymmenet hyvässä lykyssä nauttien joka pennin edestä etuisuudestaan. Pahinta on tosiaan, että sinne voi tuoda vielä uuden miehen jne. Silti vaan asumisoikeus säilyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunto on yleensä hankittu yhdessä.

 

 

Mikä ihmeen yhdessä hankittu, jos miehellä on ollut asunto, johon nainen on muuttanut, eikä omista siitä mitään? 

 

Jos ei ole avioehtoa, ettei ole osuutta toisen omaisuuteen niin kyllä, Suomessa puoliso voidaan katsoa omaisuuden toiseksi omistajaksi, vaikkei olisi osallistunut hankintamaksuihin.

Tämän vuoksi en mene koskaan naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapset haluaisivat häätää vanhempansa (tai kuolleen vanhempansa uuden puolison) kodistaan? Vastaavasti miksi vanhempi (tai kuolleen vanhemman uusi puoliso) haluaisi tarkoituksella aiheuttaa vaivaa lapsille jäämällä asumaan vanhaan kotiinsa? Kyllähän leski voi maksaa halutessaan sen putkiremontin ym. Kun on hyvät välit niin yleensä löytyy hyviä ratkaisuja. 

 

Minäkin ihmettelen tätä monesta vastauksesta huokuvaa vihamielisyyttä ja puhetta ahneesta leskestä, kun monesti kyse on perillisten omasta äidistä ja isästä. No jos välit ovat alunperinkin huonot, niin ongelmia voi olla, mutta kyllähän läheiset ihmiset muutoin yleensä haluavat toisilleen hyvää ja asiat ja kustannukset voidaan sopia niin, ettei kukaan vararikkoon päädy. 

 

Minulla on oikein hyvät välit vanhempiini, enkä todellakaan toivo heidän kuolemaansa. Mutta he asuvat 400 000e asunnossa Helsingissä eikä minulla ole varaa maksaa perintöveroa kun sen aika koittaa. Vanhempani eivät todellakaan ole rikkaita, ovat vain aikanaan osanneet ostaa asunnon jonka arvo on noussut, eikä heillä myöskään ole irtorahaa, joilla voisi ne verot maksaa. Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja, jos kieltäydyn perinnöstä, verot jää alaikäisten lasten maksettavaksi.

Minusta on ihan oikein että leski saa jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, mutta minusta on väärin että perintöverot joutuu maksamaan vaikka ei ehkä koskaan saa perintöä käyttöönsä. 

Jos olet ainoa lapsi, perintövero olisi 53 000, mikä on aika paljon. Pyydä vanhempiasi tekemään keskinäinen omistusoikeustestamentti. Silloin perintö menee kokonaan leskelle ellet vaadi lakiosaasi. Älä vaadi sitä. Saat koko perinnön sitten, kun toinenkin kuolee ja perintöverot tulevat maksuun vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avopuoliso tai  aviopuoliso omistaa käpästä puolet, niin ei häntä voi niinvain häätää.

Maksa puolet kämpästä, niin se saattaa olla sinun!

 

-

Miltä tuntuu olla noin tyhmä?

Tämä lesken asumisoikeus koskee leskeä silloinkin, vaikka hän ei omistaisi asunnosta euroakaan.

Miten joku ihan oikeasti voi olla noin hidas ymmärtämään tätä asiaa?

Vedä kätöseen.

 

-

Selitetäänpä ahnaalle lokille.

minä olen nainen, joka omistan asunnon yksin. Avioehto on kuolemankin varalle. En halua aviomieheni saavan asumisoikeutta vaan että asunto menee kokonaan omille lapsilleni. Pakko siis erota miehestäni nyt.

 

Tai sitten lahjoitat tai myyt osan asunnosta lapsillesi. Siihen tarvitaan aviopuolison suostumus, koska olet naimisissa. Ehkä se on neuvoteltavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että menee lesket ja avolesket sekaisin.

Leski on avioliiton kautta puolet omaisuudesta/asunnosta omistava osapuoli.

Avoleski ei omista välttämättä mitään.

 

-

Yritä jo ymmärtää, että avioehdon tehneillä leski ei omista yhtään mitään siitä asunnosta. Ei mitään. Nolla euroa.

 

Silti hänellä on tämä lesken asumisouäikeus, mikä on huutava vääryys.

Ei ole sitä asumisoikeuttakaan, vai kuka olisi niin hölmö että jos rajaa kaiken pois, niin jättäisi lastensa kiusaksi lesken asumisoikeuden. 

Lesken asumisoikeutta ei voi rajata pois avioehdolla eikä testamentilla.

Vierailija kirjoitti:

Jep.Näin mekin määrättiin testamentissa.Jos toinen kuolee,puoliso perii talon ym.ja saa asua siinä kuolemaansa asti.Nää asiat hyvä hoitaa ajoissa.ollaan 55v molemmat.

Teillä ilmeisesti ei ole lapsia, kun et maininnut lakiosasta mitään? Jos kummallakaan ei ole lapsia, niin noinhan se menee ilman testamenttiakin. Otitte varmaan huomioon myös sen, mitä tapahtuu, kun leskikin kuolee. Haluatteko, että kaikki omaisuus siirtyy lesken sukuun tai että hän voi testamentata koko omaisuuden, kenelle tahtoo? Vai että ensiksi kuolleen omaisuus palaa hänen sukuunsa sen jälkeen, kun molemmat ovat kuolleet? 

Kyllä tuolla asumisoikeudella pitää olla joku aikaraja. Se voisi liittyä avioliiton kestoon. Tietysti perilliset voisivat hyvin antaa vapaaehtoisesti asua vaikka 50 vuotta 1 vuoden avioliiton jälkeen, mutta oikeus olisi vain tuo yksi vuosi. Elin avioliiton kesto=asumisoikeuden automaattinen kesto. Erikseen, jos kuollut on tehnyt paperit asiasta. 

Tämä voisi todellakin olla tarpeen, koska perhesuhteet ei enää ole niin selkeitä kuin aiemmin ja myöskin leskiltä voi puuttua halu olla kohtuullinen niitä toisen lapsia kohtaan. Omat vanhemmat on aina kohtuullisia ja eivät varmasti piruuttaan ala hyväksikäyttämään lapsiaan. Esimerkiksi jos isäni nyt kuolisi, niin äitini tietysti jäisi siihen nykyiseen asuntoon asumaan. Eihän tulisi mieleenkään, että haluaisin äitini sieltä häätää pois, vaikka se olisi mahdollista. Sehän on heidän koti. Yhdessä hankittu, tienattu, säästetty ja äitini on jo 77-vuotias. Ovat olleet naimisissa 53 vuotta. Silti tiedän aivan varmaksi, että jos sitten tulisi taloyhtiöön remontteja, olisi äitini maksamassa niitä meidän puolesta, koska hänellä olisi rahaa maksaa ja kokisi sen hassuna, että me makseltaisiin siskon kanssa putkiremonttia hänen asuttamaansa asuntoon. Tai sitten haluaisi myydä sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep.Näin mekin määrättiin testamentissa.Jos toinen kuolee,puoliso perii talon ym.ja saa asua siinä kuolemaansa asti.Nää asiat hyvä hoitaa ajoissa.ollaan 55v molemmat.

Teillä ilmeisesti ei ole lapsia, kun et maininnut lakiosasta mitään? Jos kummallakaan ei ole lapsia, niin noinhan se menee ilman testamenttiakin. Otitte varmaan huomioon myös sen, mitä tapahtuu, kun leskikin kuolee. Haluatteko, että kaikki omaisuus siirtyy lesken sukuun tai että hän voi testamentata koko omaisuuden, kenelle tahtoo? Vai että ensiksi kuolleen omaisuus palaa hänen sukuunsa sen jälkeen, kun molemmat ovat kuolleet? 

Keskinäistä omistusoikeustestamenttia ei kannata tehdä ellei ole lapsia, koska koko perintö menee lopulta arvalla vain toisen sukuun. Avioparille, joilla on yhteisiä lapsia, se voi olla hyvä tapa siirtää lasten perintöveron maksu vasta sinne, kun molemmat ovat kuolleet.

Oma anoppivainaani ei mennyt naimisiin avopuolisonsa kanssa vaikka asuivat yhdessä yli 15 vuotta. Mies olisi kovin halunnut naimisiin, mutta anoppi sanoi aina, että haluaa jättää kuollessaan kaiken pojalleen. Ja aivan hukassa puolisoni olisi ollut anopin kuoltua ellei olisi voinut realisoida asuntoa. Ainoa perintö nimittäin oli juuri se kallis asunto Helsingissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olivat naimisissa, niin hänellä on oikeus asua siinä. Avokille voi antaa kenkää.

Avokki perii vaikka asuisi muualla jos ei lapsia

 

Mikä tampio sinä olet? Jos et asu samassa osoitteessa, et ole avopuoliso :D

Eläpä täti hupata siellä. Valtikonttorista voi hakea seurustelukumppanin omaisuutta vaikkei asu samassa osoitteessa.

Näin on monta perintöä vedätetty ohi sukulaisten. Omaisuuden saamiseksi riittää pitkäaikainen, läheinen seurustelu.

Ei se silti aviopuolisoksi muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Jos haluaa ihan tarkoituksella kiusata jälipolviaan niin mikäs siinä. Kannattaa sitten varautua siihen että lapset luopuvat perinnöstä ja kämppä päätyu valtiolle lopulta.

Aika itsekästä jälkikasvua sinulla jos näkevät sinun avioliittosi pelkästään heidän kiusaamisenaan. Ei minulla ainakaan ole mitään intressejä muuttaa siihen asuntoon, joka minulle tulee aikanaan jäämään perinnöksi. Olen ihan itse omilla rahoillani hankkinut sen talon jossa haluankin asua. Sehän on vaan hyvä asia, jos siihen perintöasuntoon jää asumaan joku joka pitää paikkoja kunnossa. 

 

Sä joudut maksamaan perintöveron, putkirempat yms.

Et voi myydä sitä, etkä vuoktata, koska leski asuu siinä.

Sou? 

Niin ainakin moni nainen luulee. Itselläkin puoliso sanoo että asuu lopun elämänsä minun talossa vaikka minä kuolisin eikä suostu tekemään mitään minun lapsien hyväksi enää silloin. Harmi vaan kun tulen antamaan omistuksen lapsilleni kaikkeen mitä.omistab jo ennen kun kuolen. Ei me kyllä todennäköisesti olle enää yhdessä enää silloin kun alkaa menemään järki tähän että koskaan ei voida eikä kerotä tekemään mitään minun lapsien hyväksi eikä heitä voisi auttaa mutta hänen pikku prinsessan pitää saada kaikki mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että menee lesket ja avolesket sekaisin.

Leski on avioliiton kautta puolet omaisuudesta/asunnosta omistava osapuoli.

Avoleski ei omista välttämättä mitään.

 

-

Yritä jo ymmärtää, että avioehdon tehneillä leski ei omista yhtään mitään siitä asunnosta. Ei mitään. Nolla euroa.

 

Silti hänellä on tämä lesken asumisouäikeus, mikä on huutava vääryys.

Ei ole sitä asumisoikeuttakaan, vai kuka olisi niin hölmö että jos rajaa kaiken pois, niin jättäisi lastensa kiusaksi lesken asumisoikeuden. 

Lakipykälät eivät mahdollista sitä, että ei jättäisi.

 

 

 

Mutta jos testamentissa määrää ja antaa jonkin toisen mahdollisuuden asumiseen,  voiko leski siitä huolimatta pitää  asumisoikeutensa  vainajan asunnossa joka on jo muiden omistama?  Silloinhan ketään ei jätetä  kadulle, minkä hallintaoikeuden on tarkoitus estää. 

Pahimmassa tapauksessa nuori leski voi naida uuden uhrin, jolla niin ikään on puolison asumisoikeus siihen lesken kanssa yhteiseen asuntoon. Toki lapsilla on lakiosaoikeus, mutta asunto voi lahota ajan kuluessa ja lapset maksavat aina perintöverot etukäteen tällaisessa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapset haluaisivat häätää vanhempansa (tai kuolleen vanhempansa uuden puolison) kodistaan? .0 

 

M. 

 

Minulla on oikein hyvät välit vanhemon oikein hyvät välit vanhempiini, enkä todellakaan toivo heidän kuolemaansa. Mutta he asuvat 400 000e asunnossa Helsingissä eikä minulla ole varaa maksaa perintöveroa kun sen aika koittaa. Vanhempani eivät todellakaan ole rikkaita, ovat vain aikanaan osanneet ostaa asunnon jonka arvo on noussut, eikä heillä myöskään ole irtorahaa, joilla voisi ne verot maksaa. Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja, jos kieltäydyn perinnöstä, verot jää alaikäisten lasten maksettavaksi.

 

Kannattaa muistaa, että alaikäinen voi periä alle 90 000 euroa ilman, että siitä tarvitsee maksaa perintöveroa. Jos ensimmäisen vanhemman kuollessa puolet asunnosta jää leskelle, tulisi kolmelle alaikäiselle yhteensä alle 200 000 euron arvoinen perintö (arvoa vielä pienentää lesken hallintaoikeudesta tuleva vähennys). Silloin kunkin lapsen osuus jäisi alle perintöverotusrajan, jos lapset ovat vielä alaikäisiä. Toki asunnon osan omistamisesta voi olla lapselle muuta harmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kai hankitaan sellaista omaisuutta, josta on jotain hyötyä itselle? Suurimmassa osassa tapauksia asunnon arvo vaan alenee sillä aikaa, kun leski siinä asuu. Eli sinä menetät jatkuvasti rahaa sellaisesta kohteesta, johon et saa edes koskea. Ei mene mun oikeustajuun.

Silloin toki hankitaan kun se tehdään omalla rahalla. Kun kyse on perinnöstä tai muusta vastikkeettomasta lahjasta niin sehän ei ole oikeastaan edes hankkimista vaan jonkun asian saamista, silloin ainoastaan mietitään haluaako sen ottaa vastaan vai ei. 

 

Alaikäinen ei voi kieltäytyä perinnöstä.

Kyllä voi, silloin kun se on alaikäisen edun mukaista ja DVV antaa luvan. 

Jotenkin tuo laki on tehty ajatellen, että lesket (naiset) ovat avuttomia parkoja, joiden takia lasten perintö on jumissa. Fiksuimmat järjestelevät asiansa avioehdon tms avulla, mutta asumisoikeus on joka tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että menee lesket ja avolesket sekaisin.

Leski on avioliiton kautta puolet omaisuudesta/asunnosta omistava osapuoli.

Avoleski ei omista välttämättä mitään.

 

-

Yritä jo ymmärtää, että avioehdon tehneillä leski ei omista yhtään mitään siitä asunnosta. Ei mitään. Nolla euroa.

 

Silti hänellä on tämä lesken asumisouäikeus, mikä on huutava vääryys.

Ei ole sitä asumisoikeuttakaan, vai kuka olisi niin hölmö että jos rajaa kaiken pois, niin jättäisi lastensa kiusaksi lesken asumisoikeuden. 

Lakipykälät eivät mahdollista sitä, että ei jättäisi.

Oikeuden voi estää lahjoittamalla eläessään osan asunnosta kolmannelle osapuolelle, esim. omalle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tulikin mieleeni, että pitää laittaa avioero vireille. Minulla on syöpä ja haluan, että 100% itse omistamani asunto menee perintönä minun omalle lapselleni niin, että hän voi halutessaan itse muuttaa siihen, tai myydä, jos tarve on.

Ei sinun ole mikään pakko erota. Riittää että myyt/lahjoitat esim. 5 % asunnostasi lapsellesi. Silloin tulevalla leskelläsi ei ole siihen asumisoikeutta.

 

Äläs nyt höpsi. Entä jos kirjoittajalla on avioehto, jonka mukaan erotessa puoliso ei saa mitään mutta kuolemantapauksessa saa tasingon. Tämä on aika yleinen... 

Mitä yrität kysyä? Selvennä.