Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyypin 2 diabetes ja ruokavalio
02.01.2026 |
Mitä ihmettä sitä pystyy syömään, kun nopeita hiilihydraatteja tulvii ovista ja ikkunoista ja sokerit nousee ja insuliiniresistenssi vaan pahenee!
Miten paljon hiilihydraatteja pystytte syömään aterioilla? Täällä jo 40 hhgrammaa on näköjään liikaa, eikä sokeria ja vehnäjauhoja tai suklaata saisi syödä ikinä yhtään. Rasittavaa kytätä joka suupalaa.
Kommentit (1454)
Eipä siinä auta muu, kuin mittailla verensokeri joka kerta 1-2 tunnun kuluttua, kun on tullut syötyä jotain sokeri-ähky-herkkua. Kyllä sitä pikku hiljaa oppii olemaan syömättä, kun näkee joka kerta sokerinousun herkkujen syömisen palkinnoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pitäisi lopultakin luopua ajatuksesta ” korkea se on kuitenkin, joten turha mitata” herkkumätön jälkeen. Pitää kai vaan mitata se sokeri, niin totuus lävähtää silmille.
Minulla on diabetes-lääkitys ja sen avulla pitkät sokerit on laskeneet takaisin tavoitteeseen vaikka syön ihan mitä sattuu. Eikö lääkitys toimi sitten kaikilla?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on diabetes-lääkitys ja sen avulla pitkät sokerit on laskeneet takaisin tavoitteeseen vaikka syön ihan mitä sattuu. Eikö lääkitys toimi sitten kaikilla?
Kun tauti etenee tarpeeksi, ei lääkitys enää riitä, vaan tulee tarve aloittaa insuliini.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on diabetes-lääkitys ja sen avulla pitkät sokerit on laskeneet takaisin tavoitteeseen vaikka syön ihan mitä sattuu. Eikö lääkitys toimi sitten kaikilla?
Kyllä se haima kärsii aina, kun syöt ” mitä sattuu”, ja pikku hiljaa haima väsyy, eikä sokeritaso enää laske, vaikka miten monta tablettia olisi käytössä. Siksi ruokavalio kuuluu jokaisen tyypin 2 diabeetikon hoitoon lääkkeiden lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeet, liikunta ja ruokavalio, kaikki ne kuuluvat diabeetikon elämään. Liikunta ja lääkkeet nyt menevät siinä sivussa, mutta ruokavalion on pakko olla täynnä kieltäymyksiä, tai muuten sokerit pomppaa pilviin. Ja sitä en ole yhtään hyväksynyt. Alkoi tehdä mieli raparperipiirakkaa, kun joku siitä täällä mainitsi.
En ole diabeetikko, joten tuplatarkistakaa vielä omalta lääkäriltä tai diabeteshoitajalta, mutta liikuntavinkkinä: jalkojen ja pakaroiden isot lihakset polttavat tehokkaasti glukoosia, joten syömisen jälkeen kannattaa kokeilla tehdä vaikka 30-50 kyykkyliikettä.
Olen tätä nykyä normaalipainoinen (bmi vähän alle 22) mutta edelleen vyötärörasvaan taipuvainen ex-ylipainoinen, ja verensokerit ovat lihavimmillani huidelleet melkein prediabetestasolla, joten koitan muistaa tätä tehdä itsekin syömisen jälkeen.
Suosittelen myös, että kannattaa myös opetella tekemään kastikkeet ja lisukkeet itse alusta saakka. Työlästähän se on, mutta kauppojen valmis-, erityisesti salaatinkastikkeissa, on usein lisättyä sokeria. Esimerkiksi tsatsiki on todella helppoa tekaista itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huolissani sokeria sisältävistä salaattikastikkeista, niitä kun kuluu vain ihan vähän. Mutta kaikki sokeripitoiset leivonnaiset suorastaan huutavat päästäkseen suuhuni. Itkut!
Vierailija kirjoitti:
En ole huolissani sokeria sisältävistä salaattikastikkeista, niitä kun kuluu vain ihan vähän. Mutta kaikki sokeripitoiset leivonnaiset suorastaan huutavat päästäkseen suuhuni. Itkut!
Ymmärrän ja sympatiseeraan.
Itselläni havaittiin n. vuosi sitten kohonnut verenpaine. Suolaa piti vähentää ja painoa pudottaa. Olen aina ollut iso suola- ja sokerihiiri, ja yhtäkkiä pitikin alkaa tavaamaan suola-, sokeri- ja kaloripitoisuuksia ruuista. Alkuun tuntui siltä, että kaikesta hyvästä ja kivasta piti luopua. Rakastin soijakastikkeessa uitettua sushia, sipsejä, voimakassuolaisia juustoja, salmiakkia... Kaikkea sellaista, joka ei ole kohonneen verenpaineen kanssa hyväksi. Painon tarkkailun vuoksi myös sokeriherkuista piti luopua, tai ainakin vähentää runsaasti. En voinut siis ajatella edes niin, että no, luovun sitten sipseistä, mutta suklaan voin ainakin pitää...
Aluksi vähäsuolainen ruoka tuntui aivan toivottoman tylsän makuiselta ja kurjalta. Mietin, enkö saa enää koskaan syödä hyvää ruokaa, ja onko koko loppuelämä tätä ravintosisältöjen lukemista. Pikku hiljaa aloin pakon edessä keksimään korvikkeita suolalle ja sokeriherkuille. Aloin lisätä ruokiin etikkaa, sitruunamehua, valkosipulijauhetta yms. ja sain osin koulittua makunystyräni rekisteröimään ne hiukan samankaltaisiksi kuin suolan. Mitä makeaan tulee, aloin arvostaa marjojen ja hedelmien makua aivan eri tavalla, kun en muuten syönyt enää karkkia tai leivonnaisia. Kiinnitin myös huomiota siihen, että aterioilla on tarpeeksi proteiinia ja kuitua, jotta nälkä pysyy poissa ja mieliteot kurissa. Nyt paino ja paineet ovat laskeneet normaaleiksi, ja voisin nyt hyvillä mielin ostaa vaikka ensi viikolla kesäloman alun kunniaksi sen sipsipussin, mutta ajatus ei suoraan sanottuna houkuttele enää samalla lailla, kuin olisi houkutellut vaikka vuosi sitten. Kaapissa on myös edelleen minilaatikko sukulaisen tuomia suklaakonvehteja, joista olen syönyt muutaman ja tarjonnut osan vieraille. Puolet on edelleen jäljellä. Nykyään mieliteot ja himot keskittyvät lähinnä sellaisiin asioihin, joita voin ruokavalioni puitteissa ihan hyvillä mielin syödä. Tämä vie aikaa, mutta on mahdollista.
Huomasin myös, että sillä on iso merkitys, miten asian itselleen kehystää. Myötätunto itseä kohtaan on avainasemassa. Jos ajattelee vaikka, että nämä ruuat ovat myrkkyä ja olen huono ihminen, jos sorrun niihin, voi miettiä sen sijaan sen kautta, että nämä ruuat eivät ole minulle hyväksi, ja jos valitsen olla syömättä niitä, vähennän elimistöni taakkaa ja stressiä, jota sen jälkeen tuntisin. Jos yhden kerran sitten päättääkin ottaa sen kakkupalan, kumulatiivinen terveyshaitta on pienempi, jos edellisellä viidellä kerralla on valinnut toisin.
Lisäksi lohduttaa ajatus siitä, ettei ole yksin. Monella pitkäaikais- ja perussairauteen sairastuvalla on sama dilemma edessä: elintavat pitää järjestää radikaalisti uudelleen sairauden ympärille, ja myös pitäytyä niissä. Etsikkoaika on monelle vaikeaa, kun monesta asiasta pitää luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kolme kuukautta sitten verikokeissa, tulokset hälyttäviä, sekä paastosokerissa ja kolestoriarvoissa.Viikko sitten eli kolme kuukautta myöhemmin , otettiin sydänfilmi, virtsanäytteet, sokerin rasituskoa ja verenpaine seurantatulokset.Tulokset oli kaikki ok ja normaalit, syy ja apu siihen oli liikuntaa, kävelyä joka päivä plus se ruokavalion muutos.Joten ihmiset joilla on uhkana tyypin 2 diapetes ja verisuonien tukkeutumisvaara eli se paha kolestroli, niin itse kyllä voit vaikuttaa hyvinkin siihen, elämänatapoja muuttamalla.
Liikuttu on!
Eikä tänään yhtään pullaa tai kakkua, parempia hiilihydraatteja noin 150grammaa, kun yleensä menee yli 200 päivässä, vaikka miten yritän niitä vähentää. Eli opettelen edelleen.
Suolaa ei mene yleensä enää puuroon, mutta välillä metwurstia menee jokunen siivu. Suolaa pitäisi vähentää entisestään.
Suklaa maistuu nykyään liian makealta, ihme kyllä. Tumma 70 prosentin suklaata menee välillä ja tavallistakin pari palaa muutaman kerran viikossa jälkkäriksi. Mutta ei enää rivitolkulla. Jätski on vielä sellainen kesähoukutus, josta pitäisi valita ainakin se pienin puikko. Valitettavasti usein valitsen lakritsi-överituutin, enää en kuitenkaan osta niitä pakastimeen varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa lukea, että joku on onnistunut sokerin ja suolan vähentämisessä. Pitää jatkaa yrittämistä. Vaaleasta leivästä olen pääsääntöisesti päässyt eroon ja puuroon lisään nykyään aikamoisesti ruis-ja kaurakuitulisää. Pitää huomenna kuoria valmiiksi lisää porkkanoita!
En oikeasti kärsi 13 kilon ylipainosta, mutta voisihan tuo vähemmänkin olla. Tavoite onkin nyt vyötärön pienennys, jos kilojakin tippuu, niin hyvä, kunhan eivät lihakset häviä. Liikuntaa ja arkiaktiivisuutta on kesällä helppo lisätä. Toivottavasti polvet ja nilkat kestää.
Alue: Aihe vapaa
No, oliko pakko syödä sitä koko raparperipiirakkaa?