Lue keskustelun säännöt.
Kulutuksen jarru Suomessa - väärät selitykset ja todellinen syy
02.01.2026 |
Suomessa on viime vuosina nähty poikkeuksellisen voimakas yksityisen kulutuksen hiipuminen. Vallitseva ekonomistinen selitysmalli etsii syyllisiä milloin asuntomarkkinoiden arvonlaskusta, milloin korkotasosta, kuluttajien "epävarmuudesta" tai globaalista suhdannetilanteesta. Nämä tekijät mainitaan ikään kuin irrallisina shokkeina, joihin kuluttajat ylireagoivat. Tässä ajattelussa perusongelma jää kuitenkin systemaattisesti käsittelemättä.
Kulutuksen jarru ei ole yhden muuttujan seuraus. Se on moniulotteinen ilmiö, jossa yksittäiset tekijät vaihtelevat kotitalouksittain - mutta yksi yhdistävä tekijä koskee lähes kaikkia: usko tulevaisuuteen on vakavasti horjunut.
Kulutuskäyttäytyminen ei perustu vain tämänhetkisiin tuloihin vaan ennen kaikkea odotuksiin tulevasta. Suomessa nämä odotukset ovat heikentyneet nopeasti ja systemaattisesti.
Kun ansiosidonnaista työttömyysturvaa heikennetään, peruspäivärahaa leikataan, asumistukea kavennetaan - myös omistusasujilta - ja toimeentulotuen ehtoja kiristetään, kotitaloudet tekevät rationaalisen päätelmän: riski on siirretty yksilölle. Tässä tilanteessa säästäminen ei ole valinta, vaan pakko.
Kulutus supistuu ensimmäisenä kaikesta, mikä ei ole välttämätöntä. Ja seuraavaksi säästölinja ulottuu myös välttämättömyyksiin - ruokaan, liikkumiseen, terveyteen. Tämä ei ole psykologinen ilmiö, vaan puhdasta riskienhallintaa.
Olipa meneillään oleva vaihe taantuma tai lama, sillä ei ole kotitalouden näkökulmasta merkitystä. Oleellista on se, että tilanteen odotetaan kestävän pitkään. Kun hallituksen viesti on rakenteellinen sopeutus, velkajarru ja pysyvä menoleikkausten linja, kuluttaja ei odota nopeaa palautumista - eikä siis myöskään kuluta etupainotteisesti.
Eduskunnan hyväksymä velkajarru on talouspoliittinen signaali: julkinen sektori ei jatkossa tasaa suhdanteita samalla tavalla kuin ennen. Tämä viesti välittyy nopeasti kotitalouksille.
Kulutushalukkuutta heikentää myös tulevaisuuden institutionaalinen epävarmuus. Kun keskusteluun nousee lukukausimaksut jopa peruskoulutasolta eteenpäin, tukien alasajo ja ajatus siitä, että yksilö kantaa jatkossa suuremman vastuun omien vanhempiensa taloudellisesta ja ajallisesta hoivasta, syntyy uusi säästämisen motiivi: varautuminen rakenteelliseen epävarmuuteen.
Tämä on olennaista: kulutusta ei jarruta nykytilanne vaan tulevaisuuden odotettu heikkeneminen.
Virallinen inflaatio antaa kuvan maltillisesta hintakehityksestä. Tämä ei vastaa kotitalouksien kokemusta. Ruohonjuuritasolla hinnat jatkavat nousuaan - erityisesti perushyödykkeissä ja palveluissa, joista ei voi luopua.
Inflaatio on huono mittari kahdesta syystä:
1. Euroalueen keskiarvo peittää maiden väliset erot. EKP tekee päätöksiä koko alueen perusteella, vaikka hintapaineet ja palkkakehitys vaihtelevat voimakkaasti maittain.
2. Kuluttajan kokema inflaatio poikkeaa indeksistä. Painotukset eivät vastaa pienituloisen tai keskiluokkaisen arkea.
Samaan aikaan muualla Euroopassa nimellispalkat ovat nousseet keskimäärin noin 4-5 % vuodessa viime vuosina, Suomessa on eletty palkkamaltissa pienin korotuksin. Reaalinen ostovoima on heikko, ja monilla jopa heikentynyt.
Tämä ei ole pelkkä työmarkkinakysymys, vaan suora kulutuskysymys: ilman ostovoimaa ei ole kulutusta.
Yksi vaiettu tosiasia on hintatason ja tulotason epäsuhta. Suomessa kulutustavaroiden, palveluiden ja asumisen hinnat ovat monin osin lähellä Sveitsin tasoa, mutta tulotaso on siitä kaukana.
Sveitsissä korkea hintataso on kompensoitu korkeilla palkoilla. Suomessa ei. Tämä rakenteellinen ristiriita syö kulutusmahdollisuudet jo lähtökohtaisesti.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä johtuu, että Amerikassa väki kyllä kuluttaa, vaikka siellä ei ole juuri mitään sosiaaliturvaa. Samoin on monessa muussakin sellaisessa maassa, jossa ei minkäänlaista sosiaaliturvaa ole, ja jossa lisäksi myös perheen elättäminen on pelkästään miehen harteilla.
Työttömyyden todennäköisyys on olennainen asia myös. Sosiaaliturvan puute ei ehkä estä kulutusta, jos työpaikkoja on paljon.
Tämä on tärkeä lisäys keskusteluun siitä, miksi Yhdysvaltain työllisyystilastoja ei kannata ottaa sellaisenaan todesta ja miksi pelkkä "alhainen työttömyys" ei kerro koko totuutta työmarkkinoiden tilasta.
Usein mediassa ja politiikassa siteerattu Yhdysvaltain työttömyysluku on ns. U-3-mittari, joka laskee työttömäksi vain ne, jotka ovat aktiivisesti etsineet työtä viimeisen neljän viikon aikana. Jos joku lopettaa etsimisen - esimerkiksi koska ei usko löytävänsä työtä - hän ei enää näy työttöminä, vaan tilastoissa "työvoiman ulkopuolisina". Tämä mekanismi alittaa virallista työttömyysprosenttia.
Se ei siitä paranna todellista työtilannetta, se vain rajaa ulos ihmisiä, jotka oikeasti ovat ilman työtä.
Laajempi mittari U-6 näyttää toisen kuvan
Kun lasketaan lisäksi:
- osa-aikatyössä olevat, jotka haluavat kokoaikaista työtä
- "turhautuneet työnhakijat", jotka ovat lakanneet etsimästä töitä
saadaan U-6-työttömyysaste, joka antaa paljon kattavamman kuvan työmarkkinoiden todellisesta tilanteesta. Tämä luku on yleensä selvästi U-3-lukuja korkeampi - usein jopa kaksinkertainen tai enemmän, koska se kattaa myös syrjäytyneet ja työn ulkopuolelle siirtyneet.
Viimeaikaisten tietojen mukaan U-6-aste Yhdysvalloissa on ollut noin 8-9 % luokkaa, vaikka U-3 saattaa olla 4 % tai alle. Tämä kertoo siitä, että merkittävä joukko ihmisiä on työllistetty epätyydyttäviin tai osa-aikaisiin töihin, tai ei löydä paikkaa lainkaan.
Joissakin keskusteluissa esitetään, että pitkäaikaistyöttömät jotenkin "katoaisivat tilastoista". Rehellinen kuva on tämä:
Pitkäaikaistyöttömyys on merkittävä osa Yhdysvaltain työmarkkinoiden strukturaa. BLS:n (työtilastoviraston) mukaan syyskuussa 2024 noin 23,7 % kaikista työttömistä on ollut ilman työtä vähintään 27 viikkoa (yli puoli vuotta). Tämä on huomattava osuus, vaikka se ei näy mitenkään dramatisoituna "katoamisena".
On totta, että tilastoissa aktiivisesti työtä etsivät lasketaan työttömiksi, mutta ihmisiä, jotka ovat tasaisesti ilman työtä yli puoli vuotta, ei automaattisesti poisteta datasta - he vain voivat jäädä "hiljaisemmiksi" työllisyystilaston mittarissa, jos eivät enää täytä aktiivisen työnhakijan kriteerejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"IMF kun tulisi laittamaan Suomen asioita kuntoon, niin julkisen sektorin palkoista niistettäisiin välittömästi 20%, ellei enemmänkin. Samoin heidän eläkkeistään."
Ja tämän pelottelun pitäisi sitten lisätä kansan kulutushaluja?
Suomalaisilla on rahaa tileillään ja valtiovarainministeriö vallan hyvin tämän tietää. Eletään säästeliäästi kun ajat on epävarmat ja ehkä on hiukan kyllästyttykin turhaan kuluttamiseen.
Nämä kansalaisten säästöt voisikin mieluusti suuntautua yrittäjyyteen, innovaatioihin jne. kuin turhaan kuluttamiseen.
Sipiläkin taitaa puuhata tekoälyn parissa tällä hetkellä.
Aloittaja on oikeassa. Siitä jäi pois vain se fakta että näin ei tarvitse ajatella kuin vaikkapa kolmannes kansasta. Jos tämä kolmannes pienentää kulutustaan vaikka kolmanneksella, kulutus laskee koko kansan osalta 10%. Ja sellainen kyllä näkyy talouskavussa selvästi.
"Nämä kansalaisten säästöt voisikin mieluusti suuntautua yrittäjyyteen, innovaatioihin jne. kuin turhaan kuluttamiseen."
Ongelma on että tavalliselle kansalle ei ole hyviä sijotuskohteita jos haluaa kasvua. Pörssiyritykset ovat jämähtäneet trimmaamaan organisaatiotaan loputtomiin ja maksimoimaan osinkojaa. Eivät siis kasvamaan ja kehittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan listaan lisäisin vielä uuden potkulain tuoman epävarmuuden, joka kasvattaa ihmisten epävarmuutta entisestään vaikuttaen mm. asuntomarkkinoihin. Siirtoja ei uskalleta tehdä. Asuntoa ei uskalleta vaihtaa, eilä työpaikkaakaan. Meillä ei ole vielä näyttöä lain vaikuttavuudesta, ja sitä odotellessa voi kulua helposti vuosi-pari. Eli että miten helposti sen kengänkuvan nyt voikaan saada ahteriin käytännössä.
Oma ehdotukseni on että tulisi panostaa varsinkin alkutuotantoon. Tulisi pienentää tilakokoja ja että maatilaa on mahdollista pyörittää ilman että tarvitsee tehdä miljoonainvestointeja. Tämä kasvattaisi huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. Se myös lisäisi työllisyyttä. Pienemmät tilakoot lisäisivät elinvoimaisuutta koko Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on aloittaja osannut luetella ongelmat (jotka toki ovat tiedossa muutenkin), mutta yhtään ratkaisua ei tainnut häneltäkään löytyä
Ratkaisuja on kyllä - mutta ne eivät ole yhden tempun ihmeitä eivätkä nopeita iskulauseita. Juuri se, että kulutuksen jarru on moniulotteinen, tarkoittaa myös sitä, että ratkaisujen on oltava useasta suunnasta tulevia.
Tässä ne päälinjat, joita nykykeskustelussa vältellään:
1. Ennustettavuus ennen kaikkea
Kulutus ei palaudu ilman uskoa tulevaisuuteen. Ensimmäinen ja halvin toimenpide on:
sitoutuminen siihen, ettei sosiaaliturvaa leikata enää useasta kohdasta samanaikaisesti
selkeä, useamman vuoden linjaus ilman jatkuvaa "entä jos" -retoriikkaa
Tämä ei maksa heti rahaa, mutta palauttaa luottamusta.
2. Ostovoiman kohdennettu vahvistaminen
Ei yleistä rahanjakoa, vaan:
pienituloisten ja keskituloisten verokevennykset
matalapalkka-alojen palkkaratkaisujen tukeminen (esim. verotuksen kautta)
Näillä ryhmillä lisäeuro menee lähes kokonaan kulutukseen, ei säästöön.
3. Julkinen sektori osaksi ratkaisua, ei ongelmaa
Julkisen sektorin palkat ja palvelut eivät ole vain menoja vaan:
- kysyntää
- työllisyyttä
- talouden vakautta
Hallittu, maltillinen palkkakehitys on mahdollista ilman shokkileikkauksia - ja se tukee koko taloutta.
4. Vastasyklinen talouspolitiikka (niin kauan kuin ollaan taantumassa)
Velkajarru ja sopeutus voidaan ajoittaa. Nyt tehdyt leikkaukset:
- syventävät taantumaa
- lykkäävät kasvua
Sopeutus on helpompaa silloin, kun talous kasvaa. Tämä ei ole ideologiaa, vaan perusmakrotaloutta.
5. Rakenteet, ei vain yksilöt
Työllisyyttä ei paranneta pelkästään "kannustimilla", jos:
- työpaikkoja ei ole
- palkat eivät kata elinkustannuksia
- epävarmuus on jatkuvaa
Panostukset koulutukseen, osaamiseen ja tuottavuuteen ovat hitaita, mutta ainoita kestäviä ratkaisuja.
6. Rehellisyys rajoista ja valinnoista
Kaikkea ei voi tehdä kerralla - mutta siitä pitää puhua rehellisesti: - mitä priorisoidaan
- keneltä sopeutetaan
- millä aikataululla
Luottamus syntyy avoimuudesta, ei siitä, että väitetään "vaihtoehtoja ei ole".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos kerran tällä hetkellä Suomi imetään kuiviin taloudellisesti ja siinä samalla tuhotaan Suomen kansa, niin missä se demokratia siinä yhtälössä on?"
Demokratia?
Se, joka voittaa pelin, saa kaikki lelut.
Muut ilmeisesti tuon ajatuspierun mukaan kuolee omaan mahdottomuuteensa näiden 'lahjakkaiden' maailmassa.
En tunne ketään, joka olisi karsinut kulutuksestaan. Nytkin on moni tuttu Lapissa lomalla. Itsellä paloin jouluun toista tonnia iloisesti. Eikä ole mikään taloudellinen ahdinko nytkään. Säästöihin ei tarvitse koskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan listaan lisäisin vielä uuden potkulain tuoman epävarmuuden, joka kasvattaa ihmisten epävarmuutta entisestään vaikuttaen mm. asuntomarkkinoihin. Siirtoja ei uskalleta tehdä. Asuntoa ei uskalleta vaihtaa, eilä työpaikkaakaan. Meillä ei ole vielä näyttöä lain vaikuttavuudesta, ja sitä odotellessa voi kulua helposti vuosi-pari. Eli että miten helposti sen kengänkuvan nyt voikaan saada ahteriin käytännössä.
Oma ehdotukseni on että tulisi panostaa varsinkin alkutuotantoon. Tulisi pienentää tilakokoja ja että maatilaa on mahdollista pyörittää ilman että tarvitsee tehdä miljoonainvestointeja. Tämä kasvattaisi huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. Se myös lisäisi työllisyyttä. Pienemmät tilakoot lisäisivät elinvoimaisuutta koko Suomessa.
Eli peruskansalaisilla on sama ongelma kuin yritysjohtajilla,puuttuu rohkeus tehdä suuria muutoksia. Taitaa pelkuruus olla jansantauti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan listaan lisäisin vielä uuden potkulain tuoman epävarmuuden, joka kasvattaa ihmisten epävarmuutta entisestään vaikuttaen mm. asuntomarkkinoihin. Siirtoja ei uskalleta tehdä. Asuntoa ei uskalleta vaihtaa, eilä työpaikkaakaan. Meillä ei ole vielä näyttöä lain vaikuttavuudesta, ja sitä odotellessa voi kulua helposti vuosi-pari. Eli että miten helposti sen kengänkuvan nyt voikaan saada ahteriin käytännössä.
Oma ehdotukseni on että tulisi panostaa varsinkin alkutuotantoon. Tulisi pienentää tilakokoja ja että maatilaa on mahdollista pyörittää ilman että tarvitsee tehdä miljoonainvestointeja. Tämä kasvattaisi huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. Se myös lisäisi työllisyyttä. Pienemmät tilakoot lisäisivät elinvoimaisuutta koko Suomessa.
Eli peruskansalaisilla on sama ongelma kuin yritysjohtajilla,puuttuu rohkeus tehdä suuria muutoksia. Tait
Rohkeus ja uhkarohkeus ovat eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on aloittaja osannut luetella ongelmat (jotka toki ovat tiedossa muutenkin), mutta yhtään ratkaisua ei tainnut häneltäkään löytyä
Ehkä ap ei olekaan tässä yhteiskunnassa sellaisessa asemassa, jonka tehtäviin kuuluisi em ongelmien ratkaisu?
Vierailija kirjoitti:
Muuten ansiokasta ajatusta, mutta meillä ei valitettavasti ole antaa senttiäkään lisää palkkaa julkiselle sektorille.
IMF kun tulisi laittamaan Suomen asioita kuntoon, niin julkisen sektorin palkoista niistettäisiin välittömästi 20%, ellei enemmänkin. Samoin heidän eläkkeistään.
Tähän kommenttiin kannattaa vastata rauhallisesti mutta napakasti, koska siinä sekoittuu kolme eri asiaa: julkisen sektorin palkat, IMF:n rooli ja Suomen todellinen tilanne.
Väite siitä, että "meillä ei ole senttiäkään varaa" maksaa julkiselle sektorille enempää palkkaa, ei ole taloudellinen fakta vaan poliittinen tulkinta. Rahaa ei ole valittu ohjata sinne - se ei tarkoita, ettei sitä olisi olemassa tai ettei vaihtoehtoja olisi.
1. IMF ei toimi samalla logiikalla kaikissa maissa
IMF:n 20 % palkkaleikkaukset ovat tapahtuneet tilanteissa, joissa:
- maa ei saa rahoitusta markkinoilta
- valuutta romahtaa
- valtio on maksukyvyttömyyden partaalla
Suomi ei ole tällaisessa tilanteessa. Meillä on oma verotusoikeus, toimivat markkinat ja AA-tason rahoitus. IMF ei "tulisi Suomeen" kuin Kreikkaan tai Argentiinaan - tämä on olennainen ero.
IMF:n suositukset Pohjois-Euroopassa ovat olleet historiallisesti rakenteellisia ja asteittaisia, eivät shokkiterapiaa.
2. Julkisen sektorin palkat eivät ole vain menoerä
Tämä on keskeinen väärinkäsitys.
Julkisen sektorin palkat ovat:
- kotimaista kysyntää
- verotuloja
- palvelutuotannon edellytys
Kun palkkoja leikataan rajusti:
- kulutus romahtaa
- veropohja heikkenee
- palvelujen laatu ja saatavuus heikkenevät
yksityinen sektori kärsii kysynnän puutteesta
IMF itse on myöhemmin myöntänyt, että liian kova ja nopea julkisen sektorin sopeutus pahensi taantumia 2010-luvulla. Tätä ei enää edes IMF kiistä vakavasti.
3. Eläkkeet ja palkat eivät ole sama asia
Puhe "julkisen sektorin eläkkeiden niistämisestä" on harhaanjohtavaa, koska:
- suurin osa eläkkeistä on jo ansaittuja
- eläkejärjestelmä on osin rahastoiva
- leikkaukset kohdistuisivat suoraan kulutukseen, ei rakenteisiin
Eläkeläiset eivät siirrä rahaa veroparatiiseihin - he kuluttavat sen Suomessa. Leikkaus iskee suoraan kotimaiseen talouteen.
4. Todellinen kysymys: miksi sopeutus kohdistetaan aina samaan ryhmään?
Kun sanotaan "ei ole varaa", jätetään kertomatta:
- miksi veropohjaa ei laajenneta
- miksi pääomatulot ja varallisuus ovat kevyemmin kohdeltuja
- miksi sopeutus kohdistuu aina työhön ja perusturvaan
Tämä ei ole pakko, vaan arvovalinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"IMF kun tulisi laittamaan Suomen asioita kuntoon, niin julkisen sektorin palkoista niistettäisiin välittömästi 20%, ellei enemmänkin. Samoin heidän eläkkeistään."
Ja tämän pelottelun pitäisi sitten lisätä kansan kulutushaluja?
Hyvä juttu jos kulutus vähenee. YLE, HS. tekevät aika tiuhaan juttua, kuinka suomalaisen kova kuluttaminen on pahasta.
Sellainen tekoälysuollos tällä kertaa.
Arvasin. Ryssäpropagandaa.
Todellisuudessa kansa kuluttaa
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on rahaa tileillään ja valtiovarainministeriö vallan hyvin tämän tietää. Eletään säästeliäästi kun ajat on epävarmat ja ehkä on hiukan kyllästyttykin turhaan kuluttamiseen.
Nämä kansalaisten säästöt voisikin mieluusti suuntautua yrittäjyyteen, innovaatioihin jne. kuin turhaan kuluttamiseen.
Sipiläkin taitaa puuhata tekoälyn parissa tällä hetkellä.
Tavallisen kansalaisen säästöt saadaan muiden taskuun, jos kiristetään verotusta ja/tai nostetaan hintoja.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan listaan lisäisin vielä uuden potkulain tuoman epävarmuuden, joka kasvattaa ihmisten epävarmuutta entisestään vaikuttaen mm. asuntomarkkinoihin. Siirtoja ei uskalleta tehdä. Asuntoa ei uskalleta vaihtaa, eilä työpaikkaakaan. Meillä ei ole vielä näyttöä lain vaikuttavuudesta, ja sitä odotellessa voi kulua helposti vuosi-pari. Eli että miten helposti sen kengänkuvan nyt voikaan saada ahteriin käytännössä.
Oma ehdotukseni on että tulisi panostaa varsinkin alkutuotantoon. Tulisi pienentää tilakokoja ja että maatilaa on mahdollista pyörittää ilman että tarvitsee tehdä miljoonainvestointeja. Tämä kasvattaisi huoltovarmuutta ja omavaraisuutta. Se myös lisäisi työllisyyttä. Pienemmät tilakoot lisäisivät elinvoimaisuutta koko Suomessa.
Voiko typerämpää ideaa olla. Tämän idean kanssa Keskusta ei marssi hallitukseen, eikä kukaan muukaan.
Se on nyt loppuun kaluttu tämä Kepunistien kansan kuppaus, mitä ihmeellisimpiin ideoihin.
Ajan pyörää ei voi kääntää taaksepäin sinne 60-luvulle. Joku ydinsota sen voisi saada aikaan ja siihenkään maalle menoon ei valtion tukea tarvittaisi.
Keskustallahan oli sekin idea että uusi rahoituskanava yrittäjille ja kuinkas muutenkaan kuin veronmaksajien pussista? Eiköhän rahoitus hoidu ihan näiden nykyisten rahoituskanavien kautta.....kiitot!
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsemme uuden alun. Koko maa pitäisi bootata takaisin 1950-luvulle. Sitten vähitellen katsottaisiin, mihin kaikkeen rahaa riittää ja mihin ei. Elintaso saataisiin oikeaan tasoonsa ja eliminoitua kaikki turhat rahaa syövät rakenteet, joita yhteiskuntaan vuosien varrella on kertynyt tårta på tårta.
Ei onnistu, koska nykytilanteesta hyötyviä on liian paljon?
Jos kerran tällä hetkellä Suomi imetään kuiviin taloudellisesti ja siinä samalla tuhotaan Suomen kansa, niin missä se demokratia siinä yhtälössä on?