Anoppi suosii toista miniää

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen edes miettii, kuka on anopin lemppariminiä? Jotenkin pitää olla järkyttävän epävarma itsestään, jos tuollaista asiaa edes ryhtyy pohtimaan ja vielä arvottaa, että tuolle se sanoi noin, minulle se sanoi näin.

Kun on asiallisen ystävällinen kaikille, niin yllättäen saa asiallisen ystävällisen kohtelun. Ei makeilevaa, ei tunkeilevaa, vaan samalla tavalla asiallisen kuin missä tahansa julkisessa palvelussa. Eikä sen enempää tarvitse ollakaan, anopin ei pidä olla paras kaveri eikä piika, anoppi on oma ihmisensä ja ihmisyyteen kuuluu se, että joidenkin kanssa tulee toimeen paremmin kuin toisten kanssa. 

 

Minäkin kuvittelin pitkään, että käyttäytymällä itse hyvin saa takaisin asiallista käytöstä. Ikävä kyllä se ei kaikkien kohdalla pidä paikkansa. Anoppini on henkilö, jonka kanssa juuri kukaan ei tule toimeen, ja siihen nähden ollaan nykyisin ihan hyvissä väleissä. Se ei kuitenkaan estä anoppia esimerkiksi haukkumasta minua selän takana. Suhtaudun näihin juttuihin vähän niin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta pakko myöntää, että joskus nuorempana asia harmitti kovasti. 

Vierailija kirjoitti:

Anoppini on kauniisti ilmaistuna melko rajaton henkilö, joka on jatkuvasti riidoissa jonkun kanssa. Minä olin se huono miniä vielä kymmenen vuotta sitten, kun kehtasin pitää kiinni omista rajoistani. Sittemmin anoppi riitautui toisen miniän kanssa vielä pahemmin, joten viime vuodet olen ollut parempi miniä. Minuakin anoppi kyllä haukkuu selän takana, mutta päin naamaa osaa nykyään käyttäytyä. Olen pitänyt ystävällisiä mutta etäisiä välejä, koska haluan ylläpitää lasten suhteita mummoon. 

Itse jopa toivoisin, että anoppini olisi avoimesti vihamielinen ja riitaisa, jotta asia voitaisiin laittaa päätökseen. Mutta ei. Anopin tapa on manipuloida asioita kulisseista ja juonitella selän takana (niin kuin tytöt koulukiusaajina) eristämällä toisia ja mustamaalaamalla. Päin naamaa ollaan ystävällisiä, mutta välillä anopiltakin lipsahtaa suustaan asioita, joista hänen todellinen suhtautumisensa minuun paljastuu. On rasittavaa yrittää todistaa miehelle anopin käytöstä ja siitä aiheutuvaa ahdistusta, kun hän tekee sen niin ovelasti. Kerran anoppi kuitenkin jäi kiinni siitä, että yritti puhua pahaa toisesta miniästä minulle ja miehelleni (en vieläkään ymmärrä miksi), jolloin myös mieheni silmät avautuivat.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen edes miettii, kuka on anopin lemppariminiä? Jotenkin pitää olla järkyttävän epävarma itsestään, jos tuollaista asiaa edes ryhtyy pohtimaan ja vielä arvottaa, että tuolle se sanoi noin, minulle se sanoi näin.

Kun on asiallisen ystävällinen kaikille, niin yllättäen saa asiallisen ystävällisen kohtelun. Ei makeilevaa, ei tunkeilevaa, vaan samalla tavalla asiallisen kuin missä tahansa julkisessa palvelussa. Eikä sen enempää tarvitse ollakaan, anopin ei pidä olla paras kaveri eikä piika, anoppi on oma ihmisensä ja ihmisyyteen kuuluu se, että joidenkin kanssa tulee toimeen paremmin kuin toisten kanssa. 

 

Ei sekään kivalta tunnu, että kelpaat silloin kun sinusta on jotain hyötyä. Minä kelpasin kuskaamaan milloin mihinkin, siivoamaan ja häärimään keittiöön. Toinen miniä ei "ehtinyt" eikä ikinä auttanut anoppia missään asiassa. Meitä ei ikinä kutsuttu syömään, mutta toinen poika vaimonsa kanssa kutsuttiin. 

Silti halusin, että lapsillamme on jonkinlaiset välit (edesmenneeseen) anoppiin, joten siksi siedimme tuota emmekä katkaiseet välejä. 

Ainakin itse tiedän, että miten en tule lapsieni puolisoita kohtelemaan. Eihän minun tarvitse heistä erityisemmin pitää, jos siltä tuntuu, mutta toimeen pitää tulla ja kohdella tasa-arvoisesti.