Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Passiiviset ja ehkäilevät kaverit, mikä avuksi
Ilmeisesti aika yleinen ongelma. Näen paljon omalla ja muiden kohdalla sitä että ei sitouduta mihinkään menoihin vaan laitetaan kutsuun ehkä ja tullaan paikalle jos huvittaa just sillä hetkellä. Isoihinkin juhliin, esim tasakymmensynttärit, vaikea tietää onko juhlijoita tulossa 10 vai 50 kun kutsuun ei ole vastattu eikä muistutuksiin reagoitu. Sitten ruoka ja juoma joko loppuu kesken tai sitä menee roskiin
Eipä ole tullut järkättyä mitään koko tänä vuonna koska tuntuu ettei kukaan enää arvosta toisten vaivannäköä
Voisipa ihmisille antaa tähtiarvostelut sen perusteella kuka sopii asioita mutta peruu viime tinkaan, ei vastaa kutsuun juuta eikä jaata, sanoo tulevansa mutta ei tulekaan, sanoo että ei tule mutta ilmaantuu paikalle ja odottaa lautasta eteensä yms
Kommentit (495)
Vierailija kirjoitti:
"Ketjun perusteella sinulle kelpaa vain 'kyllä' vastaus. "Ehkä' vastauksesta raivostut ja 'ei' vastaajia pidät itsekkäinä. Ne "kyllä" vastaajat jotka peruvat, puolestaan pääsevät arvointimenettelyyn, jossa päätät onko heidän syynsä valhe tai muuten riittämätön. Ei tosiaan jää kauheasti liikkumavaraa tuttavillesi, mikä saattaa olla syynä "vaikeiluun"."
Oho. Taidat nyt kuvitella keskustelevasi jonkun toisen kanssa.
Sure thing! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oletan, että jos joku haluaa järjestää juhlat, niin sitten se järjestää ne, ja sinne voi mennä jos haluaa/pääsee. En saa kiinni ajatuksesta, että jonkun on järjestettävä juhlia kuitenkin, niin sitten se joka uhrautuu ne järjestämään, niin sille pitäisi jotenkin kiitollisena pokkuroida. Kun ei kenenkään ole pakko järjestää niitä juhlia, ja jos joku ne järkkää, niin se on sen ihmisen omasta motiivista lähtevä asia, ei mikään palvelus muille. Harva varmaan juhlii naapurin tasakymppisiä tai pitää kaverin kavereille mökkiviikonlopun? Kyllä siinä on oma lehmä ojassa järjestäjällä. Vapaaehtoisuus on tässä avainsana, joka suuntaan.
Olen aiemmin kommentoinut järjestäjän näkökulmasta ja tämä avasi kyllä silmiä, missä voi kohtaa ajatukset juhlista eroaa.
Minä ajattelen niin järjestäjänä kuin osallistujana, että juhlat, bileet, mitkä vaan, ovat järjestäjän lahja kutsutuille. Niihin voi olla syy tai olla olematta, mutta ennen kaikkea järjestäjä tahtoo lahjoittaa yhdessä olon kivan hetken tarjoomuksineen. Kutsutut kiittävät tästä ensin tukemalla järjestäjää kertomalla, osallistuvatko ja kertomalla heti, jos tuleekin joku este, eivätkä voikaan osallistua jo luvattuaan ja toiseksi osallistumalla juhlaan hyväntuulisina ja mielellään.
Tietysti tämä kaikki on vapaaehtoista.
Mutta kuten aina, kun annetaan lahja, on kivaa, jos sitä arvostetaan, että lahja on haluttu antaa ja se otetaan iloisena vastaan. Sen sijaan lahjan jättäminen pöydälle lojumaan kiittämättä, avaamatta, osoittaen, että lahja ei voisi kiinnosta tippaakaan tai että oletetaan, että kuitenkaan se ei mieleinen, on tyhjänpäiväinen ja turha.
Tämän vuoksi ajattelen myös, että asettamalla järjestäjä ikävään tilanteeseen, jossa esim. ruoka loppuu, koska ei ole tiedetty, kuka tulee, tulemalla reilusti myöhässä tai suoraan sanomalla, että ei nyt huvittanut tai että jään katsomaan, tuleeko parempaa kutsua on todella töykeää käytöstä. Ja on omituista, jos joku ajattelee, että tästä ei pidä yhtään ottaa itseensä, senkun tiukkapipo chillaat vaan niin elät parempaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ketjun perusteella sinulle kelpaa vain 'kyllä' vastaus. "Ehkä' vastauksesta raivostut ja 'ei' vastaajia pidät itsekkäinä. Ne "kyllä" vastaajat jotka peruvat, puolestaan pääsevät arvointimenettelyyn, jossa päätät onko heidän syynsä valhe tai muuten riittämätön. Ei tosiaan jää kauheasti liikkumavaraa tuttavillesi, mikä saattaa olla syynä "vaikeiluun"."
Oho. Taidat nyt kuvitella keskustelevasi jonkun toisen kanssa.
Sure thing! :D
No taitaa meitä olla jo kolme sulle vastaamassa. Mutta kätevä kikka tuo, niputtaa kaikki samaksi, kun huomaa, että on useampia, jotka ovat yksimielisiä - tai eivät ainakaan sinun kanssasi samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ketjun perusteella sinulle kelpaa vain 'kyllä' vastaus. "Ehkä' vastauksesta raivostut ja 'ei' vastaajia pidät itsekkäinä. Ne "kyllä" vastaajat jotka peruvat, puolestaan pääsevät arvointimenettelyyn, jossa päätät onko heidän syynsä valhe tai muuten riittämätön. Ei tosiaan jää kauheasti liikkumavaraa tuttavillesi, mikä saattaa olla syynä "vaikeiluun"."
Oho. Taidat nyt kuvitella keskustelevasi jonkun toisen kanssa.
Sure thing! :D
Jep. En kylläkään tiedä kenen kanssa, kun ei ainakaan omiin silmiini ole osunut yhtään kommenttia jossa joku raivostuisi ehkä-vastauksesta tai pitäisi ei-vastaajia itsekkäinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ketjun perusteella sinulle kelpaa vain 'kyllä' vastaus. "Ehkä' vastauksesta raivostut ja 'ei' vastaajia pidät itsekkäinä. Ne "kyllä" vastaajat jotka peruvat, puolestaan pääsevät arvointimenettelyyn, jossa päätät onko heidän syynsä valhe tai muuten riittämätön. Ei tosiaan jää kauheasti liikkumavaraa tuttavillesi, mikä saattaa olla syynä "vaikeiluun"."
Oho. Taidat nyt kuvitella keskustelevasi jonkun toisen kanssa.
Sure thing! :D
No taitaa meitä olla jo kolme sulle vastaamassa. Mutta kätevä kikka tuo, niputtaa kaikki samaksi, kun huomaa, että on useampia, jotka ovat yksimielisiä - tai eivät ainakaan sinun kanssasi samaa mieltä.
En tiedä onko sulla kolme persoonaa vai vielä useampia, mutta ihan sama. En nyt ehdi enempää kommentoida, mutta "jatkakaa" toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oletan, että jos joku haluaa järjestää juhlat, niin sitten se järjestää ne, ja sinne voi mennä jos haluaa/pääsee. En saa kiinni ajatuksesta, että jonkun on järjestettävä juhlia kuitenkin, niin sitten se joka uhrautuu ne järjestämään, niin sille pitäisi jotenkin kiitollisena pokkuroida. Kun ei kenenkään ole pakko järjestää niitä juhlia, ja jos joku ne järkkää, niin se on sen ihmisen omasta motiivista lähtevä asia, ei mikään palvelus muille. Harva varmaan juhlii naapurin tasakymppisiä tai pitää kaverin kavereille mökkiviikonlopun? Kyllä siinä on oma lehmä ojassa järjestäjällä. Vapaaehtoisuus on tässä avainsana, joka suuntaan.
Olen aiemmin kommentoinut järjestäjän näkökulmasta ja tämä avasi kyllä silmiä, missä voi kohtaa ajatukset juhlista eroaa.
Minä ajattelen niin järjestäjänä kuin osallistujana, että juhlat, bileet, mitkä vaan, ovat järjestäjän lahja kutsutuille. Niihin voi olla syy tai olla ol
Tämä. Samaa mieltä.
Itse olen jokaisesta kutsusta hyvilläni. Minut halutaan valmiiseen pöytään ja seuraani kaivataan. Todellakin arvostan kutsujan vaivaa, rahaa ja aikaa ilmoittautumalla ajoissa ja saapumalla paikalle sovittuun aikaan, tilaisuuteen pukeutuneena ja lahjan kanssa.
Asialliset, normaalit, ystävälliset ja hyvät käytöstavat olisivat kullan arvoisia.
Kun ne oppii jo pienenä lapsena, ne ovat akuisena itsestään selvyyksiä.
Oppiiko toiset koskaan? Kerrohan kokemuksistasi.
Jos väittelet idiootin kanssa, katso ettei se toinen osapuoli ole sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse huomannut, että oma elämä ja ihmissuhteet ovat helpompia, kun ei odota muiden ihmisten käyttäytyvän jollain tietyllä tavalla. Kaikki "miksi se ja tämä tyyppi ei tee niin tai näin?!?!?!"-veivaukset vaan syövät omaa energiaa, ja aika lailla turhaan, koska ihmiset nyt vaan ovat sellaisia kuin ovat eivätkä sellaisia kuin itse haluaisi heidän olevan, myös omat kaverit. Toki voi päättää, kenen kanssa haluaa olla kaveri, ja palautetta omista toiveistaan voi muille antaa, mutta sen kauemmas oma valta ei muihin ulotu.
Elä ja anna toistenkin elää, ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse huomannut, että oma elämä ja ihmissuhteet ovat helpompia, kun ei odota muiden ihmisten käyttäytyvän jollain tietyllä tavalla. Kaikki "miksi se ja tämä tyyppi ei tee niin tai näin?!?!?!"-veivaukset vaan syövät omaa energiaa, ja aika lailla turhaan, koska ihmiset nyt vaan ovat sellaisia kuin ovat eivätkä sellaisia kuin itse haluaisi heidän olevan, myös omat kaverit. Toki voi päättää, kenen kanssa haluaa olla kaveri, ja palautetta omista toiveistaan voi muille antaa, mutta sen kauemmas oma valta ei muihin ulotu.
Elä ja anna toistenkin elää, ja niin edelleen.
Niin totta. Ja jos huomaat, että sinä olet sellainen ihminen, jota vaivaa se, että toiset huoletta käyttävät hyväksi aikaasi, vaivaasi ja rahaasi antamatta takaisin edes alkeellisinta kohteliaisuutta, kannattaa jättää nämä ihmiset taakseen. Voi se surettaakin, mutta siinä kohtaa kannattaa ajatella, että he tuskin kovin paljon välittävät, eli eivät jää sinua kaipaamaan. Etsivät uutta seuraa, joiden mielestä tämä toiminta on ihan ok.
Anna heidän elää tavallaan ja sinä vastaavasti annat näitä asioita heille, jotka sitä arvostavat sen osoittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän se surullinen lainalaisuus yleensä onkin, että ihmiset, jotka ovat auliita järjestämään, tarjoamaan, näkemään vaivaa, ovat niitä, jotka välittävät ja viimeiseen asti yrittävät pitää ystävyyssuhteita kasassa. Ja nämä, jotka eivät viitsi edes ilmoittaa, tulevatko kun heille on valmista tehty, eivät piittaa siitä ollaanko ystäviä vai ei.
Vähän kuin ne parisuhteet, jotka perustuu narsisti ja läheisriippuvainen.
Onneksi on sitten tasapainoisiakin, joilla on itsetunto kohdillaan ja ystävystyvätkin vastavuoroisesti ja tasapainoisesti ja saavat siitä molemmin puolin iloa.
Joo, otetaan kaikki rennommin, niin on mukavampaa.
Kaupat voi olla auki kauppiaan fiiliksen mukaan, sähköä tulee silloin kun joku jaksaa voimalalle vääntäytyä, vuokran maksan jos haluan, junat kulkekoon veturinkuljettajien mielenkäänteiden mukaan, liikennesäännötkin on ihan turhaa nipottamista.
Minkäköhänlainen yhteiskunta rentojen ihmisten yhteiskunta olisi? Ja ennen kaikkea: haluaisiko yksikään rennosti ottava ihminen siinä asua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaa olla vaikeaa ihmissuhteissa yleensä, jos kokee kutsuun selkeästi vastaamisen "pakottamisena".
Tottahan toki ystävyyssuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Toisaalta ei mikään ihmissuhde pysy yllä ilman jonkin tason vaivannäköä. Eikä kaveriporukoiden kekkerit järjesty ilman, että joku ne järjestää. On ihan realismia ymmärtää, että joku siellä taustalla niin sanotusti "tekee töitä", että kaveriporukan yhteinen hauskanpito onnistuu. Kun kerran ystäviäkin ollaan, niin luulisi, ettei olisi vaiva eikä mikään sitten puolestaan tehdä sen verran "töitä" takaisin, että vastaa edes rehdisti toisen kutsuun.
Jos ihan tosissaan kokee jotenkin olevansa tällaisissa tilanteissa ystäviensä panttivankina ja pakottamisen alaisena, niin ihan varmaan hyvä jokaiselle osapuolelle, että tällaista ystävyyttä mietitään uusiksi.
Aika harva asia lopulta perustuu pakollisuuteen, mutta silti niihin liittyy kaikenlaisia arvotuksia ja niillä on erilaisia vaikutuksia. Ei vapaaehtoisuus tai pakollisuus ole ainoita adjektiiveja, joilla asioita voi arvottaa.
Oletkohan minun kaveri. Kutsui lapsensa nimiäisiin. Sanoin etten varmaan pääse, syystä x. Hän sitten siihen, että joo ei mitään, tule jos muutat mielesi. Noh, juhlapäivänä sitten kyseli vielä että olenko tulossa. Laitoin, että en, kun on tosiaan se syy x. Juhlien jälkeisenä päivänä tuli sitten katkera viesti miten moni jätti tulematta ja että ruokaa jäi yli.
En oikeasti tiedä mitä tein väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoija 47, kerro salaisuutesi. Mistä löysit uusia hyviä kavereita?
Hyödyllisempää on kertoa miten kuin mistä.
Olin rehellinen itselleni. Mikä oli mun osuus dynamiikassa, mikä minussa veti tiettyä porukkaa puoleensa ja miksi minä pysyin ihmissuhteissa jotka tuntuu välillä niin kylmältä? Itsetutkiskelun tuloksena tajusin etten arvosta itseäni kovin korkealle, olin aika negatiivinen ja luonteeltani kuluttava tyyppi hyvässä sekä pahassa.
Parin vuoden yksinäisyyden aikana tein henkistä kasvua ja opin positiivisuutta sekä rakkautta itseäni kohtaan. Siitä luonnostaan kiinnostuin uusista harrastuksista ja tein uravaihdoksen. Uudet kaverit löytyi uusista ympyröistä ja heidän piireistään ja tiedän että kukaan meistä, edes minä itse, en jaksaisi katsella tyyppiä joka olin ennen. Liian pieni sielu ja kapea elämänperspektiivi.
Tuskin sinä olet,
Osaatko kertoa tarkemmin? Miten opit positiivisuutta / sait itseluottamusta?
Jep. Ehdotin syyskuussa kaveriporukalle (6 naista) näkemistä marraskuun alkuun. Kaikki vastasivat, että "joo ihanaa, mahtavaa, pistetään kalenteriin". No, lokakuussa alkoi tulemaan tätä ehkä, katsotaan, kyllä aika varmasti. Eipä olla nähty sitten vieläkään :) päätin, että tämä oli tässä. Aiemminkin ollut vähän nihkeää ja ihme selittelyitä, mutta ei näin räikeänä silti. 5 vuotta sitten nähtiin säännöllisesti muutaman kerran vuodessa ja aina kaikille sopi. En ymmärrä mikä nyt on muuttunut...
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan minun kaveri. Kutsui lapsensa nimiäisiin. Sanoin etten varmaan pääse, syystä x. Hän sitten siihen, että joo ei mitään, tule jos muutat mielesi. Noh, juhlapäivänä sitten kyseli vielä että olenko tulossa. Laitoin, että en, kun on tosiaan se syy x. Juhlien jälkeisenä päivänä tuli sitten katkera viesti miten moni jätti tulematta ja että ruokaa jäi yli.
En oikeasti tiedä mitä tein väärin.
Muotoilusi oli valitettavan epämääräinen. Kun sanot ettet varmaan pääse, vastaanottaja lukee rivien välistä että saatat sittenkin päästä ja yrität vielä poistaa esteen x.
Tiedän, että sinun näkökulmastasi tuo varmaan oli mukana ikään kuin pehmentämässä kieltäytymistä, mutta se ei ole yksiselitteinen kieltäytyminen ja luo odotuksen että tulisit esteestä huolimatta. Yritit siis välttää aiheuttamasta pientä mielipahaa kutsuvaiheessa, mutta viestintäsi aiheutti ison mielipahan kun et sitten tullutkaan juhliin.
Parempia tapoja kieltäytyä:
Kiitos kutsusta! Olisi kiva tulla, mutta en valitettavasti pääse osallistumaan. (Neutraali, kohtelias ja yksiselitteinen)
Kiitos kutsusta! Me ollaan tuolloin isoäidin 90-vuotispäivillä Kuhmoisissa, joten ei valitettavasti päästä tulemaan. Harmillista! Yritetään järjestää kyläily lähiaikoina, olisi kiva nähdä pienokainen. (Ystävällinen, esittää syyn kieltäytymiselle, ilmaisee harmituksen siitä ettei pääse osallistumaan, ilmaisee halun nähdä lähiaikoina)
Ja sitten tietysti juhlien jälkeen myös kutsut kaverin pienokaisineen kylään.
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan minun kaveri. Kutsui lapsensa nimiäisiin. Sanoin etten varmaan pääse, syystä x. Hän sitten siihen, että joo ei mitään, tule jos muutat mielesi. Noh, juhlapäivänä sitten kyseli vielä että olenko tulossa. Laitoin, että en, kun on tosiaan se syy x. Juhlien jälkeisenä päivänä tuli sitten katkera viesti miten moni jätti tulematta ja että ruokaa jäi yli.
En oikeasti tiedä mitä tein väärin.
"Varmaan". Miksi et vastannut, että ET PÄÄSE syystä x?
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ehdotin syyskuussa kaveriporukalle (6 naista) näkemistä marraskuun alkuun. Kaikki vastasivat, että "joo ihanaa, mahtavaa, pistetään kalenteriin". No, lokakuussa alkoi tulemaan tätä ehkä, katsotaan, kyllä aika varmasti. Eipä olla nähty sitten vieläkään :) päätin, että tämä oli tässä. Aiemminkin ollut vähän nihkeää ja ihme selittelyitä, mutta ei näin räikeänä silti. 5 vuotta sitten nähtiin säännöllisesti muutaman kerran vuodessa ja aina kaikille sopi. En ymmärrä mikä nyt on muuttunut...
Onko teillä nyt (enemmän) lapsia? Tai oliko 5 vuotta sitten pikkulapsia, mutta nyt koululaisia? Koululaisilla on enemmän harrastusmenoja ja kaverisynttäreitä, jotka kuitenkin työllistävät ja vaativat aikaa myös vanhemmilta. Jos on niin he eivät yksinkertaisesti jaksa nähdä tai eivät saa sopimaan kalenteriin, kun lasten menot pitää priorisoida.
Jollain voi olla myös talous nyt tiukempi kuin 5 vuotta sitten, minkä takia ei halua tehdä mitään, mikä kuluttaa ylimääräistä rahaa.
Omassa kaveripiirissä on sama ilmiö. Olen alkanut ehdottaa kahdenkeskisiä treffejä (joihin voi ottaa lapset mukaan) ryhmätapaamisten sijaan. Ne on helpompi saada kalenteriin. Ja aktiviteetit erittäin matalan kynnyksen juttuja, jotka ei maksa mitään tai maksaa hyvin vähän (tulkaa meille kahville, mennään leikkipuistoon). Tällöin ei jää ainakaan rahasta kiinni.
Huonot käytöstavat yleistyneet ihmisillä. Samoin itsekkyys. Ei tajuta, että ruokaa pitää varata tietylle määrälle ihmisiä ja määrä pitää olla tiedossa. Mietitään vaan, miltä minusta tuntuu. Olen jättänyt kutsumatta ihmiset, jotka tuota harrastavat.
Alue: Aihe vapaa
"Ketjun perusteella sinulle kelpaa vain 'kyllä' vastaus. "Ehkä' vastauksesta raivostut ja 'ei' vastaajia pidät itsekkäinä. Ne "kyllä" vastaajat jotka peruvat, puolestaan pääsevät arvointimenettelyyn, jossa päätät onko heidän syynsä valhe tai muuten riittämätön. Ei tosiaan jää kauheasti liikkumavaraa tuttavillesi, mikä saattaa olla syynä "vaikeiluun"."
Oho. Taidat nyt kuvitella keskustelevasi jonkun toisen kanssa.