Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa tätiytyminen tapahtui?
Löysin 7 vuoden takaisia kuvia ja järkytyin. Olen muuttunut jossain ikävuosien 36 ja 40 välillä aivan rytinällä.
Kommentit (86)
Meillä oli juuri 9.luokan luokkakokokous 10v kunniaksi, eli kaikki olivat sen 24-25 vuotiaita.
Jokainen tikkulaiha tyttö oli paisunut 5-15kg, osa siis vain vähän ja kukaan ei vielä katastrofaalisesti, mutta ihannemitat oli jo taakse jäänyttä elämää.
Pojilla ylipainoa vielä ollut, osa oli vain rotevoitunut harvioista tai saanut hieman lihasta kuntosalilla.
Tuosta se tätiytyminen alkaa, taisi siinä olla pari jo ihanat nuorentavat pitkät hiuksetkin katkoa ja näyttivät kyllä juuri hieman toimistotädeiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-vuotiaana tein tietoisen päätöksen, etten ala tätimäiseksi. Koin, että elämäni oli typistynyt, jään yksin ja muutun näkymättömäksi; tyypillistä tyhjän pesän-syndroomaa. Hain aktiivisesti uusia ystäviä. Ystäviä, jotka harrastavat kulttuuria, lukevat, pysyvät liikkeessä, keskustelevat mielenkiintoisista asioista, ovat kiinnostuneita muodista.
45 vuotta sitten kun minusta tuli täti.
Vierailija kirjoitti:
50-vuotiaana tein tietoisen päätöksen, etten ala tätimäiseksi. Koin, että elämäni oli typistynyt, jään yksin ja muutun näkymättömäksi; tyypillistä tyhjän pesän-syndroomaa. Hain aktiivisesti uusia ystäviä. Ystäviä, jotka harrastavat kulttuuria, lukevat, pysyvät liikkeessä, keskustelevat mielenkiintoisista asioista, ovat kiinnostuneita muodista.
Olen sinut ikäni kanssa, en haikaile nuoruutta.
Tätimäisyydessä ei ole mitään pahaa tai säälittävää. Minusta se on järkevän aikuisen naisen tapa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehethän vanhenee paljon naisia nopeammin. Kalju voi alkaa vilkkua jopa kolmikymppisenä. Maha on pyöreä kuin pallo, hirveät silmäpussit, ruskeat hampaat nelikymppisellä.
Minäkin vaihdoin passia vuoden etuajassa, kun ei naamaa enää tunnistanut muutaman vuoden takaisesta kuvasta. Kammottavaa. On ollut murheita ja painokin noussut. Kyllähä ne naamasta näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätimäisyydessä ei ole mitään pahaa tai säälittävää. Minusta se on järkevän aikuisen naisen tapa olla.
Ei ole mitään pahaa. Useimmille naisille on vain helpottavaa, ettei tarvitse enää "yrittää" olla mitään, saa olla rauhassa oma harmaa itsensä. Korkeintaan panostavat töihin ja nauttivat illoista kotona kirjan kanssa villasukat jalassa tai katsovat töllöä. Kokkaavat iltapalaa miehensä kanssa. He ovat tavallaan oman osansa tehneet, kun lapset ovat maailmalla ja parisuhde vakaalla uomalla. Tässä ei ole mitään pahaa.
Itse vain koen, että kypsemmälläkin iällä on vielä paljon koettavaa. Haluan kuolla sivistyneenä, lukeneena, kokeneena, uteliaana mummona. Nyt on aikaa ottaa koppi harrastuksista, olla taas turhamainenkin painostaan ja ulkonäöstään (en puhu huulitäytteistä tms.), nauttia elämästä. Minulla on ystävinä hyvin elegantteja 70-vuotiaitakin ja kutsumme toisiamme kylään iltapalalle, käymme taidenäyttelyissä, puhumme taiteesta ja puutarhanhoidosta, sisustamisesta...elämästä yleensä. Kävimme Lontoossakin ostamassa talveksi päälle kaikkea kaunista ja hauskaa. He eivät odota kuolemaa. Olen 57-vuotias itse.
Pysyykö hoikkana, millainen tyyli ja miten itsestään huolehtii vaikuttaa paljon. Voi olla päälle 30v tai ei vielä 60v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätiydyin 13 vuotiaana kun veli sai lapsen. Mutta et varmaan tarkoita sitä. Selitä tarkemmin mitä tarkoitat tätiytymisellä, minkänäköinen ja oloinen on täti-ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Usein lasten saamisen vuoksi naisen tukka ohenee, ja silloin leikataan se kuuluisa vaimotukka josta ei kuitenkaan jakseta pitää huolta. Tämä on iso osa täti-imagoa
Tähän sopii hyvin kaveriksi pilottimalliset silmälasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linnutkin laulelee työkkärin tädeille: "tätityy tätityy".
Ajat sitten. Olen jo mummoutunut. t. N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdyin tädiksi siinä neljänkympin kieppeillä. Oli todella vapauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan hirveästi ihmisestä. Katsokaapa vaikka jotain Jenni Haukiota kolmevitosena ja JaloTiinaa nelivitosena. Kumpi on tätiytynyt, missä iässä ja näin pois päin.
No, kuvittele nämä rouvat toistensa saappaisiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätimäisyydessä ei ole mitään pahaa tai säälittävää. Minusta se on järkevän aikuisen naisen tapa olla.
Ei ole mitään pahaa. Useimmille naisille on vain helpottavaa, ettei tarvitse enää "yrittää" olla mitään, saa olla rauhassa oma harmaa itsensä. Korkeintaan panostavat töihin ja nauttivat illoista kotona kirjan kanssa villasukat jalassa tai katsovat töllöä. Kokkaavat iltapalaa miehensä kanssa. He ovat tavallaan oman osansa tehneet, kun lapset ovat maailmalla ja parisuhde vakaalla uomalla. Tässä ei ole mitään pahaa.
Itse vain koen, että kypsemmälläkin iällä on vielä paljon koettavaa. Haluan kuolla sivistyneenä, lukeneena, kokeneena, uteliaana mummona. Nyt on aikaa ottaa koppi harrastuksista, olla taas turhamainenkin painostaan ja ulkonäöstään (en puhu huulitäytteistä tms.), nauttia elämästä. Minulla on ystävinä hyvin elegantteja 70-
Kulttuuririennot ja puutarhanhoitohan ovat aivan tätiyden ytimessä! Turhamaisuus on kyllä taas ihanaa, kun sille on tilaa. Näin meistä tulee hyasintteja. 😄
Katotaanpa millaisia tätiydestä pilkkaavat itse mahtavat näyttää vanhetessaan .... luulevat, ettei koske heitä :) perästä tulevat ... ja tää pilkka on kyllä käsittämättömän typerää muutenkin.
Onhan nuo ankkahuulet säälittäviä kolmikymppisilläkin jo. uskomattomia juntteja!