Ilmiö: kolme-nelikymppiset ovat järkyttyneitä vanhempiensa sairastumisesta ja kuolemasta

Vierailija kirjoitti:

Palsta on täynnä torveloita, jotka kuvittelevat elävänsä yli satavuotiaaksi hiivainen torttu löyhkäten ja istuen 24/7 vauvapalstalla. Uskomattomia juntteja, nyt jo Suomessa on elinajanodote laskenut.

tämä ja vahvasti. maalaiskylät täynnä 30 v kasoja, paino noin 150-200 kg ja joka paikkaan mennään autolla.

Ei kuolemia voi tai varsinkaan kannata vertailla 

Tähän keskusteluun, että läheisten kuolemaa vertaillaan ja siihen liittyvää mahdollista järkytystä ihmetellään, niin ilmeisesti empatia ja ymmärrys on toisille aika vaikeaa. Itse taas en näe mitään syytä, miksi läheisen kuolema ei voisi ihan iästä riippumatta olla järkyttävä kokemus. Kaikista typerimpiä tai ymmärtämättömimpiä ovat tietysti ne kommentit, missä huudellaan, että minäpä menetin vanhempani tai ystäväni lapsena eikä se isovanhemmn kuolema ole mitään siihen verrattuna. Tämähän kertoo vain ihmisen omasta epäempaattisuudesta ja kyvyttömyydestä ymmärtää asioita.

Toki taustalla voi olla erilaisia syitä miksi tällaisia huudellaan, ehkä halutaan tuoda esiin sitä omaa epäreiluksi koettua menetystä ja yrittää nostaa sitä toisen kokemusten yläpuolelle. Ei niitä menetyksiä normaalisti tarvitse asettaa mihinkään järjestykseen, varsinkaan eri ihmisten kesken. Olen menettänyt tsunamissa kolme perheenjäsentäni kun olin nuori, eikä ne mitenkään liity omien isovanhempieni tai ystävieni läheisten kuolemaan. Tuntuisi ihan oudolta ajatella sitä, ja verrata asiaa siihen, kun joku toinen kertoo läheisensä kuolemasta.

Katsokaa esim. palstapun keron älykkyyttä, luulee elävänsä 150 kilon ruhollaan 100-vuotiaaksi, tuo säälittävä 35 v mummeli.

Olen huomaavinani lapsistani että eivät oikein tajua, että sairauteni jotenkin vaivaisi minua. Sinä kyllä pärjäät, sanovat.  Ihmettelen sitä, miten saan järjestettyä omat hautajaiseni. 

Kieltämättä itseäkin vähän ihmetyttää jos ei olla varautuneita seniori-ikäisen kuolemaan. Itse olen 40 ja hoitotahdot ja testamentit olleet tehtynä pitkän aikaa sitten. Kyllä mielestäni pitäisi sen verran jalat maassa olla että ajattelee asioita järjellä tuossa kohtaa. Tunnetasolla asiaan ei voi varautua, ja sairastuminen ja kuolema varmasti koskettaa, ehkä järkyttääkin. Ehkä perheet on niin pienentyneet ja suvut etääntyneet että ei olla nähty kuolemaa kovin paljon ja siksi se on vieras asia. Itse nähnyt lapsena isossa suvussa monia kuolevia vanhuksia. Varmaan myös vanhusten sosiaalinen asema ja rooli on muuttunut, vanhat ihmiset eivät tunnu vanhoilta koska käyttäytyvät eri tavalla kuin aiemmin ja sairauksia hoidetaan pois joten yllätyksenä tulee kun sitten kroppa pettää lopulta. 

BB kuoli, mutta minä elän 100-vuotiaaksi! -luuseri palstapun kero 150 cm 150 kg, hiivainen torttu

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itseäkin vähän ihmetyttää jos ei olla varautuneita seniori-ikäisen kuolemaan. Itse olen 40 ja hoitotahdot ja testamentit olleet tehtynä pitkän aikaa sitten. Kyllä mielestäni pitäisi sen verran jalat maassa olla että ajattelee asioita järjellä tuossa kohtaa. Tunnetasolla asiaan ei voi varautua, ja sairastuminen ja kuolema varmasti koskettaa, ehkä järkyttääkin. Ehkä perheet on niin pienentyneet ja suvut etääntyneet että ei olla nähty kuolemaa kovin paljon ja siksi se on vieras asia. Itse nähnyt lapsena isossa suvussa monia kuolevia vanhuksia. Varmaan myös vanhusten sosiaalinen asema ja rooli on muuttunut, vanhat ihmiset eivät tunnu vanhoilta koska käyttäytyvät eri tavalla kuin aiemmin ja sairauksia hoidetaan pois joten yllätyksenä tulee kun sitten kroppa pettää lopulta. 

Jatkan nyt tuota omaa kommenttiani, että en vähättele surua ja järkytystä, vaan ihmettelen sitä jos ei todella koskaan ihminen mieti että elämä on rajallista ja on järkyttynyt tästä faktasta että tässä elämässä kuollaan. Olen siis tavannut eri tavalla järkyttyneitä ihmisiä ja jotkut ovat vieraantuneita tietyistä asioista elämässä ja ovat kieltäneet todellisuuden. 

Olen seurannut ketjua alusta saakka, enkä vieläkään ymmärrä miten jollekin voi tulla seitsemänkymppisen vanhuus yllätyksenä. Ymmärrän siis, että läheisen sairastuminen ja kuolema järkyttää, on surullista, jäljelle jää vellova kaipaus - tämän olen kokenut itsekin, joskin olen aina säilynyt järjissäni ja pystynyt hoitamaan mm. byrokratian ja oman perheeni.

Mutta miten se vanhuus tulee jollekin yllätyksenä? Miksi ihmeessä täällä niin moni selittelee, ettei seitsemänkymppinen ole vanha? En vain pysty käsittämään tätä. Olin läheinen isovanhempieni kanssa, olen läheinen vanhempieni kanssa. Kyllä on aivan päivänselvää, että seitsemänkymppinen on vanhus ja hänellä alkaa enenevissä määrin olla vanhuuden vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa esim. palstapun keron älykkyyttä, luulee elävänsä 150 kilon ruhollaan 100-vuotiaaksi, tuo säälittävä 35 v mummeli.

Hyi helvatti

Vierailija kirjoitti:

Olen huomaavinani lapsistani että eivät oikein tajua, että sairauteni jotenkin vaivaisi minua. Sinä kyllä pärjäät, sanovat.  Ihmettelen sitä, miten saan järjestettyä omat hautajaiseni. 

Omassa lähipiirissäni ainoa vanhempansa "täysin omg shokkiin" mennyt keski-ikäinen on juuri tällainen. Passautti vanhempiaan mennen tullen ja nyhti rahaa, kun tämä "resurssi" lähtikin taivaan kuoroon, se oli täysi romahdus tantalle, jonka pitikin tulla omillaan toimeen viisikymppisenä. 

Ja arvata saattaa, että kokemus ei muuttanut häntä mitenkään. Ei auta jäljelle jäänyttä vanhusta, vähättelee tämän sairauksia, ei siis uskalla kohdata toisenkin vanhemman lähestyvää kuolemaa. Ja "omg shokki" se varmaan sieltäkin sitten tulee.

Punkero kuvittelee, että ikä on sama kuin paino, eli 150 kg tarkoittaa että tuo mädättää 150 vuotta maailmaa. 

häviäjä.

Joku kirjoitti, että todella moni kuolee 70-vuotiaana. No, riippuu kyllä hyvin paljon elintavoista. Terveelliset elintavat omaavat elävät useimmiten ainakin 80-vuotiaiksi.

Vierailija kirjoitti:

Punkero kuvittelee, että ikä on sama kuin paino, eli 150 kg tarkoittaa että tuo mädättää 150 vuotta maailmaa. 

 

häviäjä.

Punkerohäviäjän elämä on palsta, hyi sitä märäntyneen silakan löyhkää, ei ole ihme, että ostokset on sauvakaupasta. :D

Minä olen järkyttynyt oman vanhempani syövästä, vaikka tiedän, että mitä vanhemmaksi elää, sitä todennäköisemmin vakavia sairauksia tulee.

Minun järkytykseni on inhimillinen ja normaali tunne. Sinun tunnekylmyys ja muiden tuomitseminen taas ei ole normaalia.

T: 53-vuotias nainen

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti, että todella moni kuolee 70-vuotiaana. No, riippuu kyllä hyvin paljon elintavoista. Terveelliset elintavat omaavat elävät useimmiten ainakin 80-vuotiaiksi.

Terveelliset elämäntavat nostavat ainoastaan todennäköisyyttä välttää tietyt sairaudet. Ne eivät ole takuu mistään. Kuka tahansa voi lähteä täältä milloin tahansa. Siihen ehkä kannattaa henkisesti varautua, ettei maailmankuva täysin murennu kun kakki osuu tuulettimeen.

Miesten mediaani kuolinikä on n. 78 vuotta ja naisten n. 85 vuotta. Tarkoittaa siis sitä, että puolet kuolee kyseistä ikää nuorempina ja puolet vanhempina.

Vierailija kirjoitti:

40v on aika nuori edelleen. Nykyään nuoruus jatkuu 80v saakka.

Tämä on just se nykypäivän harha, että nuoruus jatkuu ikuisesti. Kyllä ihan tervekin 40 vuotias voi kuolla sairauskohtaukseen. Joku 60 vuotias ei ole enää nuori eikä kukaan elä ikuisesti. Harva elää nuoreksi 80 vuotiaaksi. Mutta suru toki on oikeutettua oli ihminen minkä ikäinen tahansa. Mutta, että tulee jotenkin järkytyksenä tai yllätyksenä, että 70 vuotias voi kuolla, on jotenkin luonnotonta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen järkyttynyt oman vanhempani syövästä, vaikka tiedän, että mitä vanhemmaksi elää, sitä todennäköisemmin vakavia sairauksia tulee.

Minun järkytykseni on inhimillinen ja normaali tunne. Sinun tunnekylmyys ja muiden tuomitseminen taas ei ole normaalia.

T: 53-vuotias nainen

Niinhän järkytys onkin normaali tunne, ennemmin ihmettelen näiden empatikyvyttömiä kommentteja, missä läheisen kuolemaan liittyvään järkytykseen on olemassa joku ikäraja.

Suomessa on paljon nelikymppisiä (ja vanhempiakin!) ihmisiä, joita vanhemmat ovat tukeneet rahallisesti ja muutenkin. Aina on pelastettu pienimmästäkin pinteestä, eikä henkilön ole tarvinnut huolehtia asioistaan missään vaiheessa elämää. Sitten kun rahoittaja(t) ovat kuolleet, alkaa ihmettely.