Ilmiö: kolme-nelikymppiset ovat järkyttyneitä vanhempiensa sairastumisesta ja kuolemasta
Olen ihan hämmentynyt, kun olen törmännyt tähän ilmiöön ikätoverieni (kolme-nelikymppiset) keskuudessa. Meillä on monilla 65-80 v ikäisiä vanhempia, monilla meistä aikuisista lapsista on omia lapsia (vauvaiästä pikkukoululaisiin).
Nyt kun vanhempiemme ikäpolvi on alkanut ikääntyä ja heille on tullut kaikenlaista kremppaa, syöpää ja muuta, ovat ikätoverini tästä ihan järkyttyneitä. He sanovat, etteivät ole yhtään varautuneet siihen, että oma vanhempi saattaa sairastua ja kuolla. Osa on ihan shokissa, jos +70 v ikäiselle vanhemmalle on tullut syöpä, johon voi kuolla. Moni myös kommentoi, että kokee vanhempansa elämän jääneen ihan kesken ja vanhempansa kuolleen nuorena, jos vanhempi on kuollut 70-80 v iässä.
Onko tuttavapiiriini sattunut jotenkin poikkeuksellisia ihmisiä vai mistä ihmeestä on kyse? Itselleni on ihan luonnollinen asia, että ihmiset ikääntyvät, sairastuvat ja kuolevat. Eikä mielestäni kahdeksaa kymppiä lähestyvä ole nuorena kuollut, vaan jo melko korkeassa iässä.
Kommentit (44)
Mä olin vähän yli nelikymppinen kun isä kuoli, olihan se järkytys kun oli ihan yllätys (alle 70v ja suht terve), ja tuli aika hitokseen kaikkea järjesteltävää mistä ei oltu ehditty puhua.
Isoäidin ja äidin kuolemat myöhemmin olikin sitten jo odotettuja ja pelkästään helpotus.
Oma havaintoni on se, että kuolema pyritään ohittamaan ripeästi. Ei muistotilaisuutta, ei kiveä haudalle. Perunkirjoitus, omaisuus rahaksi ja unohdus.
Kohta olisi tarvetta palvelulle, jossa siunaustilaisuudessa paikalla on omaisten sijaan näyttelijöitä, koska oma elämä jää elämättä, jos pitää joka vuosi hautajaisissa juosta. 90-luvulla syntyneet haluavat elää kuin kuolemaa ei olisi.
Kuljet aika kummallisessa seurassa jos tuossa iässä ollaan noin järkyttyneitä tavallisista elämään liittyvistä tosiasioista.
Vierailija kirjoitti:
Monilla on käsitys, että vakavat sairaudet eivät koske heitä tai heidän läheisiään. Ruokavaliosta ja elämäntavoista huolehtimalla ei saa ikuista elämää.
Terveelliset elämäntavat ovat vain tapa pitkittää kuolemaa.
No ihmiset on erilaisia. Tiedän ihmisiä jotka on ollut ihan tolaltaan kun melkein 9-kymppinen isovanhempi joka on ollut vuosia sairas kuolee. Totta kai osa on ollut läheisempiä isovanhempien kanssa kun toiset mutta aika totuudenkieltämistä jos kuolema tulee täytenä shokkina. Kaipaus on eri asia. Veikkaan, että syynä on ettei kykene hyväksymään ihmisten kuolevaisuutta ja omaakin väistämättä tulevaa kohtaloa.
Osan on vaikea hyväksyä omaa ja vanhempiensa ikääntymistä.
En ole itse ymmärtänyt tätä, kun muutama kaveri tuskailee asian kanssa. Musta on ihan luonnollista, ettei meidän +70 v ikäiset vanhemmat vanhenee eikä jaksa kuten ennen. Ikääntyminen on luonnollista, vaikka nykyään siitä on tehty luonnotonta.
vielä järkyttävämpää on nähdä, kuinka surkeaa hoitoa vanhukset saavat suomessa julkisessa terveydenhuollossa.
tai oikeastaan hoito ei ole surkeaa, vaan sitä ei ole ollenkaan. pelkkää jonotusta vuosikausia. jonot tuntuvat purkautuvan vain sitä mukaa, kun ihmiset kuolevat. mitään hoitoa ei saa, vaan julkinen arvauskeskus odottaa potilaan kuolemaa.
Onhan tätä syytä ihmetellä. Ihmiset kuolevat nyt paljon piikkien aiheuttamiin syöpiin. ENNENAIKAISESTI
Eivät kaikki tietenkään, luojan kiitos
Ja aluksi kuoli erilaisiin hyytymien aiheuttamiin, jopa lapsia. Lapset ainakin olisi saanut säästää haitallisilta ja tehottomilta. Ja voi sanoa että aikuiset valitsevat itse, mutta valitsivat väärän tiedon ja valtavan pelottelun tuloksena.
Eipä ole tilastoja julkaistu... eikä tutkittu vaikka Aki Linden vaati eduskunnassa että ylikuolleisuus on tutkittava, taidettiin vaieta kuoliaaksi. On niin paljon osallisia tähän kampanjan
Olisihan tuo järkyttävä yllätys, kun toiset isovanhempani ovat vielä elossa.
t. 39v
Vierailija kirjoitti:
vielä järkyttävämpää on nähdä, kuinka surkeaa hoitoa vanhukset saavat suomessa julkisessa terveydenhuollossa.
tai oikeastaan hoito ei ole surkeaa, vaan sitä ei ole ollenkaan. pelkkää jonotusta vuosikausia. jonot tuntuvat purkautuvan vain sitä mukaa, kun ihmiset kuolevat. mitään hoitoa ei saa, vaan julkinen arvauskeskus odottaa potilaan kuolemaa.
Rahna Eurooppaan ja ukrainaan ja kotoutumiseen. ja sosialismi tappanut taloutta pikkuhiljaa
No kun minä mietin äitini ikäistä,mieleeni tulee 40. Sitten tajuan että ei helvetti, MINÄ olen 44 ja äitini 71!
Jotenkin ei hahmota ajankulua eikä omaa tai muiden vanhenemista.
Ehkä se johtuu siitä, että meitä aivopestään jatkuvasti pitkällä elinaikaodotuksella, että voitaisiin perustella eläkeiän loputonta nostoa. Jos puhutaan, että eläkeikä nostetaan 70v ja ylikin, ja sitten joku kuolee sen ikäisenä, niin silloin helposti ajattelee että se kuoli nuorena. Todellisuudessa vielä muutama vuosikymmen sitten 70v ikäistä pidettiin vanhuksena ja kuolemaa ihan odotettuna.
Vanhemmankin ihmisen kuolema voi olla yllättävä ja äkillinen. Se voi olla hyvin traaginen ja suru voi olla kaikennielevän suuri, jos on ollut hyvin läheinen vanhempansa kanssa.
Ei kyse ole mistään kyvyttömyydestä hyväksyä vanhenemista ja kuolemaa, vaan rakkaudesta ja surusta. Läheisen ihmisen menettäminen on todella kauheaa, kaikki eivät sitä tosin koskaan tule kokemaan, koska heillä ei ole ketään niin läheistä ihmissuhdetta.
Eikö saisi edes järkyttyä kun läheinen ihminen sairastuu tai kuolee? Ihan normaali reaktio, jos omaa yhtään normaalia tunne-elämää.
Ihmisillä on hämärtynyt käsitys, minkä ikäisiksi eletään.
Tilasto on vuodelta 2023, mutta kovin monella prosentilla tuskin heittää:
-1965 syntyneistä elossa oli vuonna 2023 86,4 %
-1950 syntyneistä elossa oli vuonna 2023 68,0 %
-1943 syntyneistä elossa oli vuonna 2023 52,7 %. Eli esimerkiksi 80 vuotiaista lähes puolet oli kuollut, 73-vuotiaista reilu kolmannes ja sadasta 58-vuotiaasta 14 oli jo kuollut. Eli ei se ole mitenkään tavatonta, jos 70-80 v vanhempi kuolee.
Tai nämä seitsemänkymppisten julkkisten kuolemista järkyttyvät typerykset.
Hyvänen aika, se on ihan normaali ikä kuolla. Luulevatko nämä ilmapäät että tänne jäädään ikuisesti?
On itse asiassa ihan normaalia kuolla missä iässä tahansa. Ihmisiä kuolee kohtuun ja kaikkina vuosina siitä eteenpäin.
Ei huomista ole luvattu kenellekään. Koko elämä alusta loppuun om haurasta lahjaa eikä kenenkään kannata olettaa, että itse on juuri se, joka elää sinne vanhuuteen.
Vanhuusikä muuten alkaa 65-vuotiaana. Ja sekin on ihan ok.
Kyllä täysjärkisen 4- kymppisen pitää ymmärtää ettei sen vanhemmat elä ikuisesti.
Lääketieteen sivuvaikutuksia. Moni sairaus, kuten infektiot, diabetes ja sydänsairaudet on saatu aika hyvin hallintaan eli keuhkokuumeesta ja infarkteista voi selvitä. Sitten kun joku ei selviäkään tai saa syövän niin se tuntuu oudolta.
Esim. 8-kymppinen sukulaiseni sai sydänkohtauksen ja selvisi, toki lääkitykset sai. Niin hirveä kauhistelu ja miettiminen, että mistä se tuli kun ei ole lihavakaan. Oisko kuitenkin makkara maistunut liikaa ja saunakaljojakin otti joskus? No ihan iästä se tuli. Tuossa iässä voi sairastua mihin vain, geenit sitten määräävät mikä tulee ensin.
Ihmisen keskimääräinen elinikä on n. 80 vuotta, kyllä tuossa iässä on jo ihan luonnollista kuolla. Ehkä nämä julkisuuden "göranstubbit", "pirkkomannolat" ja "einogrönit" hieman vääristävät ihmisten mielikuvaa siitä, kuinka vanhoiksi eletään.
Monilla on käsitys, että vakavat sairaudet eivät koske heitä tai heidän läheisiään. Ruokavaliosta ja elämäntavoista huolehtimalla ei saa ikuista elämää.