Miten teidän perheessä näkyy nuorten aikuisten jatkuvasti kasvava ahdistus?

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä rallaa. Nuorissa on tulevaisuus, nuorilla on resilienssiä. Arvot erilaiset kuin omilla vanhemmillaan. Minä uskon ja luotan nuoriin. Pois alta boomerit, nuoret tulee.

Nuorista aikuisista en tiedä, mutta yläkoulun opettajana törmään ihan päivittäin siihen, että valtaosalla oppilaista ei ole minkäänlaista resilienssiä.

Esimerkki: Oppilas ei osallistunut opetukseen vaan kälätti kavereiden kanssa koko tunnin. Laitoin tuntimerkinnän, että ei osallistunut opetukseen - syystä että olisi tärkeää seurata sitä opetusta kun kerrataan kokeeseen.

Tästä yhdestä ainoasta neutraalista tuntimerkinnästä oppilas äitinsä mukaan masentui niin, että häneltä meni kokonaan motivaatio koko koulunkäyntiin ja syy oli äidin mielestä minun.

En hahmota tällaista ajattelumallia, koska oppilaan etuhan on nimenomaan saada se palaute, jotta voi korjata ja siten nimenomaan säilyttää se motivaatio, kun osaa paremmin.

Kyse ysiluokkalaisesta, jolle oikeasti on väliä sillä, mikä numero minunkin oppiaineestani todistukseen tulee.

Onneksi meidän perhe ei ole näin heikko,että on näitä muotisairauksia.

Nykynuoret on tosi heikkoja muikkuja.

Ahdistaisi varmaan sinuakin jos tekisit useampaa työtä eikä palkkasi silti riittäisi aina edes laskujen maksamiseen, olisit valinnut väärin opiskelualasi etkä voisi enää vaihtaa koska ensikertalaisuuskiintiöt, olisit tehnyt koko nuoruutesi kaikenlaista vapaaehtoishommaa ja muuta saadaksesi CV:n täytettä etkä silti pääsisi muihin kuin minimipalkattuihin ja vähillä tunneilla tehtäviin henkilökohtaisen avustajan töihin. Työ itsessään on mukavaa mutta palkalla eikä tuntimäärillä elä ja asiakkaita ei ole enempää tarjolla, 2 on jo.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne haluaa olla riippumattomia, huolehtia asioistaan jos vaan sais töitä!

sais töitä

Omalla kouluttautumisella ja aktiivisuudella ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Nämä ovat oikeutettuja "saamaan töitä"

Tuossa se ero Gen-X porukkaan

Edellinen lisää. Minäkin siis pidän itsestäni huolta, liikun, teen töitä aina kun mahdollista, opiskelen, harrastan tavoitteellisesti. Eiköhän nuorison suurin ahdistuksen aihe ole taloudellinen huoli ja työttömyys. Harva märehtii ilmastonmuutosta ja harvalla nuorella on resursseja kantaa koko maailman murheita harteillaan, kun omasta taloudestakaan on vaikea huolehtia. Täydet tunnit helpottaisi omaa ahdistustani. Jollekin jo pari tuntia viikossa-työsopimus voisi lievittää ahdistusta huomattavasti, sillä palkalla saisi ainakin yhden laskun kuussa kuitattua. En tunne ketään ilmastoahdistunutta, talousahdistuneita vaikka kuinka paljon. Töitä ei ole tai tunteja ei tarjota riittävästi, sijaisuuksista tapellaan verissä päin ja puhelin kourassa täytyy päivystää 24/7 jos saisi parin tunnin keikan ja muutaman kympin tienattua. 

Vierailija kirjoitti:

Toki tuemme nuoren oman kuplan muotoutumista juttelemalla edellen kuulumisista, tukemalla ja ideoimalla yhdessä vaikkapa harjoittelupaikkojen löytämistä. Näissä käytetään surutta hyväksi meidän aikuisten verkostoja ja elämänkokemusta.

Moni vanhempi ei anna lapsilleen mitään vinkkejä työnhakuun, eikä tue siinä. Tällaista on tullut vastaan, että on haettu ihan "väärällä" tavalla, vaikka omat vanhemmat ovat työssäkäyviä, jotka satavarmasti tietävät, että kyseinen tapa ei toimi ollenkaan. Ei ihme, että nuoria ahdistaa, kun tuki kotoa on olematon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä ahdistuksen taustalla on? Aina pitäisi olla kivaa ja helppoa vai mikä?

Nuorille ei ole enää töitä. Ei edes osa-aikaisia "hanttihommia" joilla voisi vaikka rahoittaa opintoja tai saada sitä paljon puhuttua työkokemusta. Jopa vastavalmistuneet lähihoitajat ovat nyt työttöminä, koska edes vanhuspuolella ei ole töitä.

Kun töitä ei ole, nuoren ihmisen on tietysti luontevinta lähteä opiskelemaan. Mutta ne opinnot pitäisi rahoittaa jotenkin, ja kun töitä ei ole niin vaihtoehdoiksi jää vanhemmilta saatava tuki tai mahdolliset säästöt (esim. vanhemmat sijoittaneet kaikki lapsilisät nuoren opintoja varten). Jos näitä ei ole, opiskelu on mahdotonta.

Yhteiskunta toki avustaa hieman, mutta se ei riitä. Opintotuki on nykyään max. 279.38e/kk ja opiskelijan asumislisä max. 296e/kk (Helsingissä), eli niillä ei elä.

Nuoret ovat siis ahdistuneita, koska opinnoista ja töistä on tullut varakkaiden nepovauvojen etuoikeuksia. Ei tavallisella nuorella ole niihin mahdollisuutta. Ja ilman niitä on mahdotonta rakentaa itselleen tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mitään negatiivista ei kestetä. Ihan sillä tasolla, että "väärät" mielipiteetkin saavat itkun kurkkuun.

Sun perheessä siis näin. Miksi olet kasvattanut lapset tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä rallaa. Nuorissa on tulevaisuus, nuorilla on resilienssiä. Arvot erilaiset kuin omilla vanhemmillaan. Minä uskon ja luotan nuoriin. Pois alta boomerit, nuoret tulee.

 

Nuorista aikuisista en tiedä, mutta yläkoulun opettajana törmään ihan päivittäin siihen, että valtaosalla oppilaista ei ole minkäänlaista resilienssiä.

 

Esimerkki: Oppilas ei osallistunut opetukseen vaan kälätti kavereiden kanssa koko tunnin. Laitoin tuntimerkinnän, että ei osallistunut opetukseen - syystä että olisi tärkeää seurata sitä opetusta kun kerrataan kokeeseen.

 

Tästä yhdestä ainoasta neutraalista tuntimerkinnästä oppilas äitinsä mukaan masentui niin, että häneltä meni kokonaan motivaatio koko koulunkäyntiin ja syy oli äidin mielestä minun.

 

En hahmota tällaista ajattelumallia, koska oppilaan etuhan on nimenomaan saada se

Tämä esimerkkikin kertoo siitä, että vanhempi opettaa lapselle tuon ahdistuksen syyttämällä opettajaa sen sijaan, että ohjaisi ja tukisi lasta sopivaan koulukäytökseen.

Sinuakin ahdistaisi, jos niskassasi olisi 20 000e opintolainaa tutkinnosta jolla ei saanut töitä. Sitä sitten saisi työttömyystuista lyhennellä ja korko juoksisi koko ajan.

Olen samoilla linjoilla aiemman talousahdistus-kirjoittajan kanssa. Minua ainakaan ei ahdista uutisia katsoa eikä ulkomaiden konfliktit tai ilmastonmuutos varsinaisesti mene ihon alle enkä niistä ainakaan yöuniani menetä. Toki ne ovat surullisia ilmiöitä ja ovat saaneet miettimään, haluanko esimerkiksi itse koskaan lapsia tehdä sotien ja konfliktien keskelle.

Enemmän kuitenkin ahdistaa työttömyys ja köyhyys. Seurakunnan ripariohjaajaksi oli täällä satoja hakijoita. Valittiin keski-ikäinen ammattikorkeakoulun käynyt henkilö, ei nuoria amk-opiskelijoita tai ammattikoulun käynyttä nuoriso-ohjaajaa. Amk-koulutetut tutut töissä joihin ennenvanhaan mentiin amistutkinnolla, esimerkiksi mäkkäreiden ja s-markettien kassoilla restonomit ja tradenomit. Sairaanhoitajia sijaisina ja nollatuntisoppareilla, vakkaripaikka vain märkä uni. Akateemisilla vielä kurjempi tilanne, he ovat ylikoulutettuja kaikkeen. Koulutusta vastaavaa työtä on lähes mahdotonta saada.

Duunarivanhemmillani oli minun ikäisenä omakotitalo laadukkaalta ja arvostetulta asuinalueelta, lapsia, 2 autoa. Oli metsätilat ja työkoneet. Minulla vuokrayksiö ja haave edes yhdestä pyhäkeikasta.

On huolissaan alansa työttömyydestä. Olen yrittänyt selittää että talousjarruhallitus istuu enää puolitoista vuotta ja myöhemmin työtilanne paranee, mutta ei se usko. On ihan hyvöllä alalla ja luvut menneet hiemosti mutta tunne hyödytttömyydestä vie motin.

Vierailija kirjoitti:

Edellinen lisää. Minäkin siis pidän itsestäni huolta, liikun, teen töitä aina kun mahdollista, opiskelen, harrastan tavoitteellisesti. Eiköhän nuorison suurin ahdistuksen aihe ole taloudellinen huoli ja työttömyys. Harva märehtii ilmastonmuutosta ja harvalla nuorella on resursseja kantaa koko maailman murheita harteillaan, kun omasta taloudestakaan on vaikea huolehtia. Täydet tunnit helpottaisi omaa ahdistustani. Jollekin jo pari tuntia viikossa-työsopimus voisi lievittää ahdistusta huomattavasti, sillä palkalla saisi ainakin yhden laskun kuussa kuitattua. En tunne ketään ilmastoahdistunutta, talousahdistuneita vaikka kuinka paljon. Töitä ei ole tai tunteja ei tarjota riittävästi, sijaisuuksista tapellaan verissä päin ja puhelin kourassa täytyy päivystää 24/7 jos saisi parin tunnin keikan ja muutaman kympin tienattua. 

Ns. pätkäkeikatkin alkavat olla luksusta. Omalla alallani vanhustyössä ne ovat yleensä 4h aamuvuoroja klo 7-11. Puhelinta pitää päivystää 24/7 ja napata vuoro HETI jos sellainen tulee tarjolle. Muuten joku muu ehtii ottaa sen ensin.

Jos käy hyvä tuuri niin voi tulla jopa 6-7h vuoroja. 

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimet ne ahdistusta aiheuttaa. Elämä on tarkoitettu koettavaksi, ei ruudulta katsottavaksi. Ei tuollaisia ongelmia ollut 15-20v sitten. 

Ja kyllä silloinkin puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Valmistuttiin työttömäksi. Ponnisteltiin, muutettiin ja säästettiin. Ihmeelliseksi on maailma mennyt, kun väärät arvot ohjaa elämässä. 

 

ja varsinkin kun algoritmit tuottaa lisää sitä ahdistavaa ainesta ja siinä loopissa olet sitten koko hereilläoloajan. Paremmin pärjää varmaan ne jotka osaavat irtaantua tästä vaikka lukemalla fyysisiä kirjoja, askartelemalla, maalaamalla, käsitöitä tekemällä..mikä tahansa mikä antaa aivojen levätä tosta teknohulluudesta ja pelkoa lietsovasta mediasta, jossa on joka toinen päivä syttymässä sota ja joka toinen päivä tavallinen oire voi tappaa. Tää jäätävä lietsonta on hiipinyt viimeisen viiden vuoden aikana, enää ei ole normaaleja uutisia. Aikuisellekin ainoa tapa suojata itseään on rajoittaa median seuraamista( en meinaa ettei kuuluisi seurata lainkaan).  Toki nykyajan työelämässä on yhä enemmän myös neli-viiskymppisiä jotka saikuttavat pahaa mieltään..eli jos sellaiset ovat menneet lisääntymään, niin eivät ole ainakaan opettaneet lapsilleen mitään turvallisia tunnekäsittelytaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä aikuinen, vaan 15 v. Suhtautuu todella negatiivisesti maailman tulevaisuuteen ja ahdistuu uutisista. Silti seuraa niitä paljon. On ollut aina pikkuvanha ja ikäistään kypsempi.

Onneksi kanavoi ahdistuksen toimintaan, on päättänyt että on itse siellä pärjäävien porukassa sitten kun planeetan resurssit alkavat käydä vähiin. Panostaa kouluun liiankin paljon, keskiarvo ollut viime todistuksissa 9,7 ja 10 välillä. 

Olen vähän huolissani että poltta itsensä loppuun. Olen yrittänyt lrauhoitella, että kun on perheemme ainoa lapsi, tulee joka tapauksessa saamaan kohtalaisen perinnön, ettei ole pakko ponnistella ihan niin kovasti. Olen myös sanonut että saa lintsata aina kun väsyttää tai ei huvita mennä kouluun, että laitan kyllä wilmaan merkinnän että on sairas. Kertaakaan ei ole hyödyntänyt tarjousta.

Saa lintsata aina kun haluaa?!? Opetat lapselle noin? Varmaan töissäkin saisi jättää hommat muille?

Vierailija kirjoitti:

On huolissaan alansa työttömyydestä. Olen yrittänyt selittää että talousjarruhallitus istuu enää puolitoista vuotta ja myöhemmin työtilanne paranee, mutta ei se usko. On ihan hyvöllä alalla ja luvut menneet hiemosti mutta tunne hyödytttömyydestä vie motin.

Ei nyt kannata tuudittautua siihen, että työtilanne mitenkään paranisi myöhemmin. Ei sellaista ole näköpiirissä, vaikka miten hallitus vaihtuisi.

Työttömyyden ja köyhyyden lisäksi ahdistaa, ettei mitään pienintäkään viitettä paremmasta ole näköpiirissä. Talouskasvua ei tule, lama ei ole helpottamaan päinkään. Boomereiden on helppo huudella norsunluutorneistaan, töitä on saanut sisään kävelemällä ja omakotitalon hankittua itsemurhakopin vuokran hinnalla. Kaikki on annettu valmiina ja yhteiskunta on pitänyt huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki tuemme nuoren oman kuplan muotoutumista juttelemalla edellen kuulumisista, tukemalla ja ideoimalla yhdessä vaikkapa harjoittelupaikkojen löytämistä. Näissä käytetään surutta hyväksi meidän aikuisten verkostoja ja elämänkokemusta.

Moni vanhempi ei anna lapsilleen mitään vinkkejä työnhakuun, eikä tue siinä. Tällaista on tullut vastaan, että on haettu ihan "väärällä" tavalla, vaikka omat vanhemmat ovat työssäkäyviä, jotka satavarmasti tietävät, että kyseinen tapa ei toimi ollenkaan. Ei ihme, että nuoria ahdistaa, kun tuki kotoa on olematon.

 

 

moni vanhempi olettaa että nuori hoitaa kaikki kouluasiatkin itse ja urasuunnitelmat sun muut, aika kova vastuu jollekin 16-18v ja varsinkin jos on hiukan hukassa. Mut aika yleisesti kuultu että koulu on vastuussa ja sitten siitä ahdistuneesta nuoresta on yhteiskunta vastuussa..

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaisi varmaan sinuakin jos tekisit useampaa työtä eikä palkkasi silti riittäisi aina edes laskujen maksamiseen, olisit valinnut väärin opiskelualasi etkä voisi enää vaihtaa koska ensikertalaisuuskiintiöt, olisit tehnyt koko nuoruutesi kaikenlaista vapaaehtoishommaa ja muuta saadaksesi CV:n täytettä etkä silti pääsisi muihin kuin minimipalkattuihin ja vähillä tunneilla tehtäviin henkilökohtaisen avustajan töihin. Työ itsessään on mukavaa mutta palkalla eikä tuntimäärillä elä ja asiakkaita ei ole enempää tarjolla, 2 on jo.

Minä teen kahta työtä, eli olen silpputyöläinen. Mutta kouluttauduin, jolloin alani huonokin palkka riittää kyllä elämiseen. En päässyt heti toivomalleni alalle opiskelemaan, mutta opiskelin odottaessa muuta, ja toisella yrittämällä pääsin. Jos en olisi päässyt, olisin miettinyt mikä on minun kyvyilläni realistista saavuttaa. Kun halusin saada nykyisen sivutyöni, niin aloin puhumaan alalla toimiville, että voisin työskennellä alalla, ja minulla on siihen osaaminen ja koulutus. Työ ei napsahtanut heti, mutta muutaman vuoden päästä kahdeksan mutkan kautta se lähti. Tein työni hyvin, ja työnkuvaani laajennettiin.

Toivottavasti sinunkin kohdallasi sitkeys palkitaan. Mutta aina kannattaa olla varasuunnitelma. Ja muutenkin tehdä suunnitelmallisesti työtä tavoitteiden eteen. Pienellä ja huomaamattomallakin edistämisellä voi olla merkitystä.