Miten teidän perheessä näkyy nuorten aikuisten jatkuvasti kasvava ahdistus?

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä se näkyy siten että tytär elätti kyllä itsensä mutta sairastui masennukseen ja teki itsemurhan 26-vuotiaana.

Otan osaa.

Mulla lähti poika 29 vuotiaana. On nyt paremmassa paikassa kun pääsi maan päältä.

Tuollainen vähättelevä asennehan vain syventää nuorten ahdistusta. Se mikä aidosti vähentäisi nuorten ahdistusta olisi kyky kanavoida pahoinvointi ja pelko arkeen. Jos nuori ahdistuu lihateollisuudesta, kehitelkää kotona maukkaita kasvisruokareseptejä. Neulokaa yhdessä vanhuksille ja keskoslapsille myssyjä. Osallistukaa ja antakaa nuoren ymmärtää, että tuette häntä ja että haluatte auttaa. Pahinta myrkkyä on syyttää mediaa pelonlietsonnasta tai vähätellä nuorten huolta. Maailma on aidosti oikeasti menossa pskempaan suuntaan ja mikään ei turhauta nuorta enempää kuin sokea, kelkasta pudonnut boomeri kuka ehtii itse kuolla ennen kuin pska osuu tuulettimeen. Lapsi siivotkoon sotkut.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Ei ollut havaittavissa tuollaista 😃 

Minkä ikäisiä lapsia sulla on 

 

Veljellä on pari 20+ ikäistä 

Vierailija kirjoitti:

Siten että ei muusta puhutakkaan kuin ongelmista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ja kun haluaa nauttia elämästä, siitä hetkestä sohvalla, tai lukea Aku Ankkaa, pidetään tätä ajattelua itsekkäänä.

Nuoret on kasvatettu siihen, että hyvä ihminen on ahdistunut esim ilmastosta. Ahdistuneisuus kertoo korkeasta moraalista ja olet myös muiden silmissä hieno ihminen. 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että ei muusta puhutakkaan kuin ongelmista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ja kun haluaa nauttia elämästä, siitä hetkestä sohvalla, tai lukea Aku Ankkaa, pidetään tätä ajattelua itsekkäänä.

Nuoret on kasvatettu siihen, että hyvä ihminen on ahdistunut esim ilmastosta. Ahdistuneisuus kertoo korkeasta moraalista ja olet myös muiden silmissä hieno ihminen. 

Niin, tai sitten on aidosti huolissaan? Onneksi et ole vanhempani...

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tuhlaavat kaikki rahansa vaatteisiin, energiajuomiin ja krääsään. Mikään rahamäärä ei tunnu riittävän ja enemmän pitäisi saada kokoajan.

Okei, meillä taas supersäästäväinen 20 v. Pihi suorastaan. Osaatko sanoa miksi teidän lapsen tuollaisia, olisiko kaveripiirin vaikutus? 

Älypuhelimet ne ahdistusta aiheuttaa. Elämä on tarkoitettu koettavaksi, ei ruudulta katsottavaksi. Ei tuollaisia ongelmia ollut 15-20v sitten. 

Ja kyllä silloinkin puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Valmistuttiin työttömäksi. Ponnisteltiin, muutettiin ja säästettiin. Ihmeelliseksi on maailma mennyt, kun väärät arvot ohjaa elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimet ne ahdistusta aiheuttaa. Elämä on tarkoitettu koettavaksi, ei ruudulta katsottavaksi. Ei tuollaisia ongelmia ollut 15-20v sitten. 

Ja kyllä silloinkin puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Valmistuttiin työttömäksi. Ponnisteltiin, muutettiin ja säästettiin. Ihmeelliseksi on maailma mennyt, kun väärät arvot ohjaa elämässä. 

Kyllä ahdistuneita oli silloinkin, olin itsekin. Nyt siitä on vain lupa puhua ääneen, vaikka kaltaisesi vähättelijät yrittävät edelleen häpeällä vaientaa meidät. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että ei muusta puhutakkaan kuin ongelmista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ja kun haluaa nauttia elämästä, siitä hetkestä sohvalla, tai lukea Aku Ankkaa, pidetään tätä ajattelua itsekkäänä.

Nuoret on kasvatettu siihen, että hyvä ihminen on ahdistunut esim ilmastosta. Ahdistuneisuus kertoo korkeasta moraalista ja olet myös muiden silmissä hieno ihminen. 

 

Niin, tai sitten on aidosti huolissaan? Onneksi et ole vanhempani...

Voihan se huoli olla aitoa, mutta jos se aiheuttaa sen, että ihminen lamaantuu täysin, on joku pielessä. Maailman tilanteeseen ei yksikään yksittäinen ihminen voi vaikuttaa. Maailma ei ole täydellinen. Jos mitään pettymyksiä ei siedä yhtään, elämä muuttuu tosi hankalaksi. Se ei auta ketään, että jää kotiin makaamaan.

Eihän se terapia auta, kun koko yhteiskunta on sairas. Some tuottaa jatkuvasti uusia uhkakuvia, mistä hyvänä esimerkkinä tän hetken Palestiina-hysteria. Vanhemmat eivät jaksa sopeutua vanhemman rooliin, vaan menevät hekin sieltä, mistä aita on matalin, fiksaavat ongelmia rahalla ja lääkkeillä, eikä resilienssistä ymmärretä yhtään mitään.

Some kiinni = mielenterveys  kohenee kohinalla 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siten että ei muusta puhutakkaan kuin ongelmista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ja kun haluaa nauttia elämästä, siitä hetkestä sohvalla, tai lukea Aku Ankkaa, pidetään tätä ajattelua itsekkäänä.

Nuoret on kasvatettu siihen, että hyvä ihminen on ahdistunut esim ilmastosta. Ahdistuneisuus kertoo korkeasta moraalista ja olet myös muiden silmissä hieno ihminen. 

 

Niin, tai sitten on aidosti huolissaan? Onneksi et ole vanhempani...

Voihan se huoli olla aitoa, mutta jos se aiheuttaa sen, että ihminen lamaantuu täysin, on joku pielessä. Maailman tilanteeseen ei yksikään yksittäinen ihminen voi vaikuttaa. Maailma ei ole täydellinen. Jos mitään pettymyksiä ei siedä yhtään, elämä muuttuu tosi hankalaksi. Se ei au

Siksi onkin aikuisen tehtävä auttaa kanavoida ahdistus toiminnaksi. Neuloa vaikka niitä myssyjä, mennä yhdessä keräämään roskia pihalta tai sitten lisätä kasvisruoan osuutta arjessa. Koko maailmaa ei voi yksi ihminen pelastaa, mutta hyvää voi saada aikaan silti.

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimet ne ahdistusta aiheuttaa. Elämä on tarkoitettu koettavaksi, ei ruudulta katsottavaksi. Ei tuollaisia ongelmia ollut 15-20v sitten. 

Ja kyllä silloinkin puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Valmistuttiin työttömäksi. Ponnisteltiin, muutettiin ja säästettiin. Ihmeelliseksi on maailma mennyt, kun väärät arvot ohjaa elämässä. 

Tämä. Ilmastonmuutos ja väestönkasvun ongelmat oli tiedossa jo 90-luvun koululaisille, jotka viettivät lapsuutensa keskellä lamaa. Silloinkin oli uskonsotia ja terroristeja, mutta ei kukaan mennyt mukaan niihin jihadistien levittämiin antisemitistisiin salaliittoteorioihin, joihin tänä päivänä somessa hurahdetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelimet ne ahdistusta aiheuttaa. Elämä on tarkoitettu koettavaksi, ei ruudulta katsottavaksi. Ei tuollaisia ongelmia ollut 15-20v sitten. 

Ja kyllä silloinkin puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Valmistuttiin työttömäksi. Ponnisteltiin, muutettiin ja säästettiin. Ihmeelliseksi on maailma mennyt, kun väärät arvot ohjaa elämässä. 

 

Kyllä ahdistuneita oli silloinkin, olin itsekin. Nyt siitä on vain lupa puhua ääneen, vaikka kaltaisesi vähättelijät yrittävät edelleen häpeällä vaientaa meidät. 

Ei siinä mistään häpeästä ole kyse vaan asenteesta. Kannattaa ottaa pää pois pyllystä ja keskittää energia johonkin hyödylliseen. Ihan tässä on samojen yhteiskunnallisten asioiden ja henkilökohtaisten haasteiden keskellä eteenpäin menty ja ihan hyvältä elämä näyttää, kun on keskittynyt ponnistelemaan ja näkemään vaivaa eikä itkemään peiton alla. 

Ei mitenkään onneksi. Molemmat nuoret aikuiset lapseni opiskelevat Helsingin yliopistossa ja ovat saaneet myös töitä, joilla täyttää cv:tä ja tienata lisärahaa. Kummallekaan ei kerry myöskään opintolainaa, koska minä maksan heidän vuokransa.

Murrosikäisten ongelmat kyllä sitten näkyvät perheessäni, koska olen yläkoulun opettaja, jonka työ vie mehut aika totaalisesti tällä hetkellä.

Mulla on kaksi parikymppistä poikaa. Ei masennusta, ei ahdistusta. Iloisia, aktiivisia, tekeviä ihmisiä, vaikka nykymenon kilpailuineen ja rahan valtoineen  kyseenalaistavatkin. Olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan, tukenut harrastuksissa, kertonut joka päivä rakastavani, avannut kodin ovet myös heidän kavereilleen ja kumppaneilleen, yrittänyt itse olla positiivinen esimerkki siitä, että elämässä ja maailmassa on hirveän paljon hyvää ja mielenkiintoista. Me vanhemmat kasvatamme lapsemme ja olemme luoneet heille tämän yhteiskunnan. Peili on se, mihin kannattaa katsella.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi parikymppistä poikaa. Ei masennusta, ei ahdistusta. Iloisia, aktiivisia, tekeviä ihmisiä, vaikka nykymenon kilpailuineen ja rahan valtoineen  kyseenalaistavatkin. Olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan, tukenut harrastuksissa, kertonut joka päivä rakastavani, avannut kodin ovet myös heidän kavereilleen ja kumppaneilleen, yrittänyt itse olla positiivinen esimerkki siitä, että elämässä ja maailmassa on hirveän paljon hyvää ja mielenkiintoista. Me vanhemmat kasvatamme lapsemme ja olemme luoneet heille tämän yhteiskunnan. Peili on se, mihin kannattaa katsella.

Olet väärässä peileinesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi parikymppistä poikaa. Ei masennusta, ei ahdistusta. Iloisia, aktiivisia, tekeviä ihmisiä, vaikka nykymenon kilpailuineen ja rahan valtoineen  kyseenalaistavatkin. Olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan, tukenut harrastuksissa, kertonut joka päivä rakastavani, avannut kodin ovet myös heidän kavereilleen ja kumppaneilleen, yrittänyt itse olla positiivinen esimerkki siitä, että elämässä ja maailmassa on hirveän paljon hyvää ja mielenkiintoista. Me vanhemmat kasvatamme lapsemme ja olemme luoneet heille tämän yhteiskunnan. Peili on se, mihin kannattaa katsella.

Olet väärässä peileinesi. 

Kerro lisää.

Ei mitenkään. 

Ei mitenkään, emme ole siivellä eläjä/vassari perhe.