Tukehdun tähän yksinäisyyteen

Onko kriteerit miehelle liian kovat?Täydellisiä miehiä ei ihan joka paikassa oo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksetta yksinäisyysketjujen aloittajat ihmettelevät miksi kukaan ei soita, miksi kukaan ei kutsu juhliin, miksi kukaan ei pyydä kahville.

Poikkeuksetta yksinäisyysketjuista puuttuu se, että aloittaja itse soittaisi, pyytäisi, ehdottaisi.

Tämä on toistuva kuvio, ja se toistuu samanlaisena ketju toisensa jälkeen. Jos haluaa muutosta, niin tämä kuvio pitäisi purkaa.

 

 

Mistä sinä mitään tiedät,vedä vttu päähäs vtun juntti

 

Ei se mitään minun tietoani olekaan. Se tieto on näissä yksinäisyysketjuissa. Ja lähin esimerkki on tämän ketjun aloitus. Voit seurailla tulevien päivien yksinäisyysketjuja ja tunnistaa sieltä tuon kaavan.

Olen pahoillani, jos kaavan ääneen sanominen kirpaisee sinua. Tosiasioiden kieltäminen ei kuitenkaan vie sinua eteenpäin.

Tsemppiä elämään!

Lataa tuo frendie ja viesti jollekin. Sen voit tehdä heti. Huomenna näytät nokkaa ulkona ja menet vaikka juttelee puolitutulle esim naapurille. 

Sitä samaa neuvoa mitä yksinäisille miehille annetaan kanssa. Hyppää sillalta ja kaulasta keinuun. Sillä se yksinäisyys lähtee.

Ap kuvasit hyvin tuota tunnetta yksinäisyyteen  "tukehtuminen". Se kuvaa hyvin omaa olotilaanikin.

Olen ollut "joulureissussa" yksin isossa kaupungissa missä mulla on tuttuja, mutta kellään ei ollut minulle aikaa edes muutaman tunnin tapaamiseen silloin kun minä olin siellä. Kyllä tähän viikonloppuun olisi ollut tarjolla hetkittäistä tapaamisseuraa mut ei ennen joulua eikä joulunpyhinä. Tuntui musertavalta että ajan yli 4h sivunsa joulunviettoon yksin, porukst toivotti jo aiemmin tervetuloa huudeille ym ym  ja kellään ei "muka" sitten olekaan edes muutamaa tuntia aikaa. En haluaisi kuulostaa luulotautiselta mutta yuli mieleeni että onko nämä ystäväni sittenkin niin hemmetin itsekeskeisiä ja empatiakyvyttömiä vai tekikö eräskin (jolta odotin ihan jotain muuta) jopa tarkootuksella sen ettei tapaa vaikka tietää että olen oikeasti yksin koko joulun. 

Olen työssä jossa joudun olemaan sosiaalinen, en käytä juurikaan etäpäiviä vaan menen toimistolle ihan siitä syystä että saan edes jutella joidenkin kanssa. Olen hyvissä voimissa oleva, itsestäni huolta pitävä, omillani hyvin toimeentuleva kaupungissa asuva 50+ nainen ja olen erittäin huolestunut suunnasta mihin elämä on menossa. Tapaan vapaa-ajalla ehkä kerran kk enää ketään tuttuja ja tämä ei siis ole minun tahtotila. Haluaisin ihan jotain muuta. Tuntuu että kaikilla on muuta tekemistä, heillä on parisuhde, joillakin perhe tai muuten vaan eivät viitsi/jaksa lähteä edes lounaalle kanssani viikonloppuna. Enää ei viitsi juuri edes pyytää kun pääsääntöisesti tulee kieltävä vadtsus ja toistuva pyytäminen tuntuu ruikuttamiselta enkä tiedä kieltäytyykö joku sen takia että seura ei kiinnosta vai onko oikeasti aina jotain muuta.  Miestä en ole etsinyt 10 vuoteen, en jaksa hakata päätä seinään enkä jaksa niitä ainaisia pettymyksiä. Elämä etenee huolestuttavaan suuntaan tältä osin. 

Ota selvää saako paikkakuntasi työttömät ilmaisia kursseja esim Kansanopistossa. Jos olet rohkea ja vaikka ikää olisi 60 v, niin lähde au-pairiksi ulkomaille. Tässä vain kaksi ehdotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksetta yksinäisyysketjujen aloittajat ihmettelevät miksi kukaan ei soita, miksi kukaan ei kutsu juhliin, miksi kukaan ei pyydä kahville.

Poikkeuksetta yksinäisyysketjuista puuttuu se, että aloittaja itse soittaisi, pyytäisi, ehdottaisi.

Tämä on toistuva kuvio, ja se toistuu samanlaisena ketju toisensa jälkeen. Jos haluaa muutosta, niin tämä kuvio pitäisi purkaa.

 

 

Mistä sinä mitään tiedät,vedä vttu päähäs vtun juntti

 

Ei se mitään minun tietoani olekaan. Se tieto on näissä yksinäisyysketjuissa. Ja lähin esimerkki on tämän ketjun aloitus. Voit seurailla tulevien päivien yksinäisyysketjuja ja tunnistaa sieltä tuon kaavan.

Olen pahoillani, jos kaavan ääneen sanominen kirpaisee sinua. Tosiasioiden kieltäminen ei kuitenkaan vie sinua eteenpäin

 

--> mielenkiintoinen näkemys tuo että AINA  kun joku kirjoittaa yksinäisyydestään, niin hän ei itse tekisi asialle mitään. Ap kirjoitti kun kukaan ei soita. Joo, mutta sekin on eri adia että itse ottaa kyllä yhteyttä mutta kukaan ei ota minuun yhteyttä.

 

Jos jossain tekstissä ei mainita luetteloa mitä itse teen asialle niin se ei tarkoota sitä ettei niin tekisi. Älkää yleistäkö asioita.

 

Lisäksi, erottakaa myös se että on olemassa sydämen yksinäisyyttä, sitä kun ei ole sitä omas elämänkumppania. Vaikka olisi ystäviä, harrastuksia, tapahtumia ja 15 ihmistä ympärillä, joku voi tuntea yksinäisyyttä koska ei ole "sitä jotain" jonka kanssa tuntisi yhteenkuuluvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Sitä samaa neuvoa mitä yksinäisille miehille annetaan kanssa. Hyppää sillalta ja kaulasta keinuun. Sillä se yksinäisyys lähtee.

Eeei.

Huono neuvo.

Parempia ovat rakentavat. Ne vaativat hieman omien tapojen muokkaamista.

Voi olla utelias omien pinttyneiden ajatusten suhteen ja kokeilla jotain muuta.

Sitä toivon aapeelle ja ja meille kaikille. Lapsenomaista uteliaisuutta ja aikuisen ymmärrystä ja empatiaa itseä kohtaan, ja toisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Intersektionaalinen ideologia ajaa meidät yksinäisyyteen. Kuka voi luottaa sortajaan ja kaikki on valtapeliä, vastakkainasettelua ja epätasa-arvoa.

Taidat olla aika pöpi 😄

Vierailija kirjoitti:

Lataa tuo frendie ja viesti jollekin. Sen voit tehdä heti. Huomenna näytät nokkaa ulkona ja menet vaikka juttelee puolitutulle esim naapurille. 

Joko ap kokeilit tätä? En tiedä mitä taikakeinoa odotat, mutta itse on toimittava, jos haluaa asialle tapahtuvan jotain. Voi olla ettei tuolla frendiessä ole paikkakunnaltasi ketään, mutta katso lähipaikkakunnat myös. Joku naapuri sinulla varmasti on, jolle jutella. 

Tuttu tunne, odottelen täällä kylpytakissa puoliltapäivin inspiraatiota lähteä vaikka ees ulkoilemaan. Olen kysellyt kahdelta tutulta että lähtisivätkö ulkoilemaan tai vaikka kaupungille, ei, toinen ei oo ees vastannut 3 tuntiin, toinen ei ennätä just nyt mutta ei ehdota mitään muutakaan ajankohtaa. Surullista. Seurani ei taida kiinnostaa juurikaan vaikka sitten kun tapaamme niin vaikuttaa että kuitenkin meillä on juttelemista ja ihan hauskaakin. 

Alan ymmärtää niitä muutamia tuttujani jotka ripustautuu lastenlapsiinsa, kiikuttavat niitä joka paikkaan ja lahjovat rahalla ja kalliilla lahjoilla, jotta heillä olisi jotain seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lataa tuo frendie ja viesti jollekin. Sen voit tehdä heti. Huomenna näytät nokkaa ulkona ja menet vaikka juttelee puolitutulle esim naapurille. 

 

 

Joko ap kokeilit tätä? En tiedä mitä taikakeinoa odotat, mutta itse on toimittava, jos haluaa asialle tapahtuvan jotain. Voi olla ettei tuolla frendiessä ole paikkakunnaltasi ketään, mutta katso lähipaikkakunnat myös. Joku naapuri sinulla varmasti on, jolle jutella. 

 

MISSÄ  frendiessä ???? 

Laita linkki! Me keski-ikäiset ja sen ylittäneet ei roikuta somessa.

Hakeudu johonkin vapaaehtoistöihin, kun vietät aikaa vähäosaisten kanssa, silmät aukeavat kuinka etuoikeutettu onkaan ja kuinka paljon mahdollisuuksia on avoinna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lataa tuo frendie ja viesti jollekin. Sen voit tehdä heti. Huomenna näytät nokkaa ulkona ja menet vaikka juttelee puolitutulle esim naapurille. 

 

 

Joko ap kokeilit tätä? En tiedä mitä taikakeinoa odotat, mutta itse on toimittava, jos haluaa asialle tapahtuvan jotain. Voi olla ettei tuolla frendiessä ole paikkakunnaltasi ketään, mutta katso lähipaikkakunnat myös. Joku naapuri sinulla varmasti on, jolle jutella. 

 

MISSÄ  frendiessä ???? 

Laita linkki! Me keski-ikäiset ja sen ylittäneet ei roikuta somessa.

 

Sovellus ystävähakuun. 

Et sinö mistään apua saa. Mene Ruotsiin h+oraksi.

Pahoitteluni heti että edes kirjoitan näin (tai sanon ääneen). Asun keskisuuressa "ns maalaiskaupungissa", palasin takaisin yli 20v kestäneen pääkaupunkiseudulla asumisen jälkeen. Olen koulutettu, sivistynyt ja ihan hyvässä työssä, tulen toimeen tuloillani. Pidän sivistyneestä ja nokkelaälyisestä seurasta, heistä joilla on kokemusta, näkemystä, osaavat jutella muustakin kuin arkiaskareista ja lemmikkieläimistään (tykkään kyllä eläimistä). Olisi hauska liittyä johonkin paikallisten (aikuisten) sinkkujen yhteisöön tms porukkaan jossa tehdään jotain älyllistä ja/tai muuten fiksua, kenties vaikka suunniteltaisi yhteinen ulkomaanmatka tms, mutta kokemus mitä minulla on paikallisesti on se että niissä on lähinnä epäsiistejä itsestään huoltapitämättömiä mt ongelmaisia, alkoholin suurkuluttajia, työttömiä, muuten sosiaalisesti kömpelöitä ehkä vähän reppanoita yksinäisiä. Kävin kerran jossain kahvilatapaamisessa ja tilanne oli lähinnä absurdi, eräs nainen vaikutti aluksi ihan mukavalta ja fiksulta, mutta osoittautui alkoholistiksi joka yritti heti vain hyötyä esim siitä että minulla on auto, hän kuvannollisesti "hyökkäsi kimppuuni" yrittäessään tehdä parempaa tuttavuutta ja hänestä tuli niin tungetteleva että se ei todellakaan ollut tervejärkisen toimintaa. 

Mistä löytäisi vertaistaan fiksua ystäväseuraa?

Nythän viimeistään ehdit katsella tammikuussa alkavia kursseja. Joku viikkoryhmä rytmittää elämää.

Näin iäkkäämpänä täytyy sanoa että ennen nettiaikaa oli yksinäistä. Kun netti tuli, ei ole ollut yksinäistä.

Akuuttiin puhetarpeeseen voit soittaa esim mielenterveysseuran puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne, odottelen täällä kylpytakissa puoliltapäivin inspiraatiota lähteä vaikka ees ulkoilemaan. Olen kysellyt kahdelta tutulta että lähtisivätkö ulkoilemaan tai vaikka kaupungille, ei, toinen ei oo ees vastannut 3 tuntiin, toinen ei ennätä just nyt mutta ei ehdota mitään muutakaan ajankohtaa. Surullista. Seurani ei taida kiinnostaa juurikaan vaikka sitten kun tapaamme niin vaikuttaa että kuitenkin meillä on juttelemista ja ihan hauskaakin. 

Alan ymmärtää niitä muutamia tuttujani jotka ripustautuu lastenlapsiinsa, kiikuttavat niitä joka paikkaan ja lahjovat rahalla ja kalliilla lahjoilla, jotta heillä olisi jotain seuraa. 

Monilla on joulu yhtä hässäkkää. Perheet ja sukulaiset. Tuskin vika on sinussa, jos ihmiset eivät ehdi näkemään. Lisäksi monella on pulaa siitä yksinoloajasta. 

Jokaisella on erilaiset tarpeet seuran kanssa. Joskus, edes lomalla pitää levätäkin. Kaikki eivät lataudu ihmisseurassa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syyllistä, mutta miksi sinä et soita kenellekään? Kai sullakin on jotain ihmisiä puhelimesi yhteystiedoissa joille soittaa?

En oikein uskalla. Kaipaan jotain syvllisempää yhteyttä kuin ihmisiä vaikka harrastuksesta. En pysty kertomaan heille avoimesti olotilastani. Ehkä joku ymmärtää mitä ajan takaa. 

Haluat siis vain kermat kakun päältä.

On melko epärealistista odottaa, että jostain tupsahtaisi sydänystävä noin vain. Taivaastako se tipahtaisi.

Pelkkää kermaa ei ole kenellekään tarjolla. Vaan kyllä se koko paketti pitää ostaa, jos haluaa edetä siihen sydänystävävaiheeseen. Tässä ei ole oikotietä onneen. Vaan ensin on tehtävä pohjatyö ja tutustuttava ihmisiin. Ja sitten heistä joku voi olla sydänystäväainesta. Tai sitten ei ole, ja sinun täytyy tutustua vielä suurempaan

Se on juuri näin ja vastavuoroisuutta pitää olla. Kyllä kaikki haluaa huoliaan jakaa niin kumpaisenkin pitää kuunnella. Jaettu suru on kuitenkin puolikas suru ja jaettu ilo kaksinkertainen. Kannattaa pääsääntöisesti keskittyä niihin iloisiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu johonkin vapaaehtoistöihin, kun vietät aikaa vähäosaisten kanssa, silmät aukeavat kuinka etuoikeutettu onkaan ja kuinka paljon mahdollisuuksia on avoinna.

 

Miten tämä poistaa yksinäisyyttä muutakuin se että on hetkeksi jotain rekemistä ja näät osan porukkaa kurjuuden.

Itseasiassa olen monesti katdonut kateellisena kun  oikein nuhjuinen  peseytymätön, ylipainoinen pariskunta käy kaupassa jollain etusetelillä ostamassa ruokaa ja he kulkee käsi kädessä, heillä ehkä lapsi mukana jota äiti suukottaa hyllyjen välissä ja mies avaa perheelleen oven ja kantaa kauppakassit autoon. Heillä on toisensa, minulla (kohtalaisen) ok näköinen keski-ikäinen koulutettu nainen, ei ole ketään, ei juurikaan edes ystäviä. 

Tunne on musertava.