Miksi esim. työttömät ostaa laatikkoruoat eineksinä?
Siis kun juureslaatikon ainekset esim. ei maksa juuri mitään. Eurolla tekee älyttömän ison vuoallisen porkkanalaatikkoa. Niin miksi ihmiset joilla ei ole mitään muuta kuin joutilasta aikaa, ostavat näitä kalliilla eineksinä?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
1-2 hengen laatikoita ei kannata alkaa itse tekemään eikä niitä isoja määriä jaksa syödä ellei ole erityistä herkkua.
Olen 40-vuotta tehnyt laatikot kahdelle,porkkana ja lanttulaatikot itse. En koe että ei olisi "kannattanut". Taatusti oman maun mukaan ja tulevat kerralla uunissa aatto aamuna. Tosin lanttu ja porkkanat on keitetty valmiiksi edellisenä päivänä. Riittää kahdelle kahdeksi päiväksi .
Meillä menee YHTEENSÄ kahden hengen taloudessa kaikkiin talouskuluihin 10€/päivä, sisältäen siis ruoat, juomat, vessapaperit jne.
Ihan älytöntä tuhlata 10€ päivässä yksinään eineksiin ja sanoa sitä halvaksi.
Työttömät saatanat voisivat itse tehdä ruokansa edullisesti. Ei tarvitsisi koko ajan vinkua lisää tukea. Taitaa vaan nykytyötön olla mitään aikaan saamaton jätös.
Vierailija kirjoitti:
Työttömät saatanat voisivat itse tehdä ruokansa edullisesti. Ei tarvitsisi koko ajan vinkua lisää tukea. Taitaa vaan nykytyötön olla mitään aikaan saamaton jätös.
Määrittele ensinnäkin työtön. Minä olen kausityön vuoksi osan vuodesta työtön. Jos en saa noin 4 kuukaudeksi kesässä työtä. Kuvittele tähän vaikka asflttimiehet; painavat kovaa työtä mutta talvisin ei ole töitä mitä tehdä!
Minä en vingu tukia mistään. Olen pienipalkkaisessa työssä ja tienaan käteen n. 900 euroa/kk. Työttömäksi voisin jäädä siksi, että palkka on liian pieni. Ja asettaisin jonkun minimin; en tee töitä jos en tienaa käteen väh. 1500 euroa/kuukaudessa, olisin varmasti jatkuvasti työttömänä! Sekö olisi parempi??
Tuotteiden hinnat kaupoissa nousevat jatkuvasti kovaa vauhtia. Samoin liikkumisen kustannukset. Köyhillä ei kohta enää ole varaa pysyä perässä. Minä siis lasken itseni köyhäksi.
Vierailija kirjoitti:
Työttömät saatanat voisivat itse tehdä ruokansa edullisesti. Ei tarvitsisi koko ajan vinkua lisää tukea. Taitaa vaan nykytyötön olla mitään aikaan saamaton jätös.
Älä sinä saatana lässytä. Olen tehnyt töitä 32 vuotta ennen työttömäksi joutumista. Olen osatyökyvytön.
Kun olin hoitovapaalla eli sain sen 340€ kuukaudessa ja piti pärjätä miehen palkalla, niin sain meidän ruokamenot tiputettua 400 euroon kuukaudessa. Nelihenkinen perhe, tuohon budjettiin mahtuivat myös siis vaipat ja pesuaineet yms. Ratkaisu oli juurikin kaiken tekeminen itse, runsas juuresten hyödyntäminen, ja isompien määrien tekeminen kerralla. Esimerkiksi bolognesea saa yhdestä jauhelihapaketista ison satsin, kun mukaan laittaa juuresraasteita ja esimerkiksi kesäkurpitsaa kun se on sesongissa ja maksaa sen euron/kilo. Muutenkin sesonkien seuraaminen on todella tärkeää, hinnat ovat monen hevituotteen kohdalla 3-5 kertaisia sesongin ulkopuolella. Muistan että syötiin tosi hyvin ja monipuolisesti, väitän että jopa terveellisemmin kuin ns. normaalisti. Leipää leivoin myös itse paljon. Kaikki yksittäiset jogurtit, rahkat ja sen semmoiset puuttuivat kokonaan ruokavaliosta, ne ovat aivan järkyttävän hintaisia. Samoin juomavalikoima rajottui maitoon, veteen ja välillä mehutiivisteestä tehtyyn mehuun, ei mitään limsoja tai vissyjä jne. Pesuaineita ostin bulkkina, esim puuilossa on edullista saippuaa kanisterissa ja pyykkiainetta jne. Tästä on aikaa kuusi vuotta, eikä tuo budjetti enää riittäisi, sillä hintojen nousu on ollut todella rajua. Silti ihmettelen miten yksinasuva saa ruokaan menemään 200-300€ kuukaudessa eikä se meinaa riittää. Varsinkin jos on pakastin, niin tekemällä sosekeittoja, laatikoita ja pataruokia ison määrän niin saa ruokakulut kyllä painettua alle kahdensadan. Kastikkeita voi jatkaa soijalla, pavuilla, juureksilla ja linsseillä. Toki se vaatii suunnittelua ja budjetointia, esim isompi määrä pesuainetta voi olla kertainvestointina isompi, mutta yksinasuvalle riittää sitten vuodeksi. Eli laittaa vaikka 5-10 euroa kuussa säästöpossuun aina, ja ottaa sieltä sitten jos täytyy täydentää jokin kalliimpi juttu.
Ymmärrän tietysti, että yksin asuvan elämäntilanne saattaa tuntua siltä, että ei yksinkertaisesti ole jaksamista kaikkeen siihen suunnitteluun, varsinkin jos näköpiirissä ei ole muutosta vaan elämä tuntuu tarjoavan vain samanlaista kituuttamista loppuun asti. Eli hoitovapaalla ollessa on ihan eri tilanne, koska tietää milloin työt jatkuvat, ja ympärillä on perhettä jne. Kuitenkin hallinnan tunne ja onnistumiset antavat myös voimia ja toivoa, eli vaikka vaivaa joutuukin näkemään niin lopulta energiaa vapautuu muuhun.