Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet, että moni niin sanottu yksinäinen ihminen on usein jollain tapaa erikoinen persoona?
25.12.2025 |
Tiedän kyllä, että tähän tulee jeesusteluja, että ei se yksinäisyys aina siitä ole kiinni. Elämässä voi tapahtua blaablaablaa... Mutta jos ihan oikeasti ilman jeesusteluja puhutaan, niin sen olen huomannut, että hyvin usein nuo yksinäiset on omalla tavallaan erikoisia persoonia. Nämä persoonat taas ovat rasittavaa seuraa sellaiselle ns tavalliselle ihmiselle ja heidän seurassaan oleminen on enemmän tai vähemmän tietyllä tapaa väkinäistä.
Kommentit (34)
Kyllä. Näin joulunpyhinä kun olen viettämässä aikaa lähimmäisten kanssa, yksinäiset pyörii mielessäni jatkuvasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoisuus on elämää. Normaalius on toimivaa mutta kovin tylsää ja onttoa.
Ovat usein lapsuuden perheen vuosikymmenten väkivallan kohteita . Ei tarvi ihmetellä jos on vähän erilainen tai outo . Mutta kaikkihan on aina uhrin vika tässä maassa.
Suomalaisessa kulttuurissa se on ongelma, koska ihmiset yleisesti ottaenkin pelkäävät tutustua uusiin ihmisiin. Auta armias, jos tyypillä on hieman erilainen vaatemaku, kampaus ja varsinkin jos hän puhuu asioista, jotka eivät ole normikamaa.
Usein myöskin vänisevä vinkupiippimies. Kuten Ville ketä etsi Iltaskeidan löööpeis jouluaatox kotiinkuljetuksel pil...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän hyvin mitä tarkoitat. Meillä oli kerran töissä varsin erikoinen nainen. Siis sen perse oli ehkä paras mitä ikinä olen nähnyt ja tissit myös todella hyvät. Ihan nätti muutoinkin. Ajattelin jo, että tuota on pakko päästä nusaseen, että muutoin kadun koko ikäni jos en yritä. Mutta se oli niin erikoinen jutuiltaan, että en loppujaan edes yrittänyt. Ikään kuin jollain tapaa lievästi jälkeenjäänyt, vaikka oli ulospäin todella fiksun oloinen. Töissä ei osannut ratkaista mitään yksinkertaistakaan asiaa omatoimisesti ja kaikki opetetut asiat oppi monen läpikäymisen jälkeen, mutta jos mitään pieniäkään muuttujia tuli, niin heti oli sormi suussa. Facebookissa hänellä oli vain noin 30 kaveria ja mitä jutuistä ymmärsin, niin sosiaalinen elämä aika vähissä ylipäätään.
Kyllähän minä sen tiedän, itsestäni siis.
Läheisiä ihmissuhteita on 0kpl, ja harvoille tutuille yritän tapaamisilla esittää edes jokseenkin normaalia.
En osaa sosiaalista kanssakäymistä niin kuin se pitäisi osata. En osaa puhua aiheista, jotka kiinnostaisivat muitakin, en osaa kysellä muiden jutuista kuulostamatta "tenttaamiselta", kuulema päsmäröin jne jne.
En halua kenellekään mitään pahaa, en vaan osaa olla kuin muut. Eikä tähän mitään muutosta ole tulossa kuin sen, mitä yritän keskittyen esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tästä voimme päätellä? Emme juuri muuta kuin syyn sille miksi ap on yksinäinen 🤷
Hyvällä tavalla erilaisia on mun tuntemat. Toisin kuin sadistinen ja ennakkoluuloinen ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yksinäisyyden haluaminen on erikoista.
Muuta yhteistä en huomaa.
Mikä erottaa "niin sanotun" yksinäisen muista yksinäisistä? Olisi helpompi vastata kysymykseesi, jos ensin täsmentäisit näiden eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän hyvin mitä tarkoitat. Meillä oli kerran töissä varsin erikoinen nainen. Siis sen perse oli ehkä paras mitä ikinä olen nähnyt ja tissit myös todella hyvät. Ihan nätti muutoinkin. Ajattelin jo, että tuota on pakko päästä nusaseen, että muutoin kadun koko ikäni jos en yritä. Mutta se oli niin erikoinen jutuiltaan, että en loppujaan edes yrittänyt. Ikään kuin jollain tapaa lievästi jälkeenjäänyt, vaikka oli ulospäin todella fiksun oloinen. Töissä ei osannut ratkaista mitään yksinkertaistakaan asiaa omatoimisesti ja kaikki opetetut asiat oppi monen läpikäymisen jälkeen, mutta jos mitään pieniäkään muuttujia tuli, niin heti oli sormi suussa. Facebookissa hänellä oli vain noin 30 kaveria ja mitä jutuistä ymmärsin, niin sosiaalinen elämä aika vähissä ylipäätään.
Vaikutat aika ERIKOISELTA ihmiseltä. Seuraat jonkun seuraajien lukumäärää facessa, ja määrittelet elämän laadun sosiaalisen elämän perusteella.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mikä erottaa "niin sanotun" yksinäisen muista yksinäisistä? Olisi helpompi vastata kysymykseesi, jos ensin täsmentäisit näiden eron.
Saivareet saivartelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme että ap.:n kaltainen on yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän hyvin mitä tarkoitat. Meillä oli kerran töissä varsin erikoinen nainen. Siis sen perse oli ehkä paras mitä ikinä olen nähnyt ja tissit myös todella hyvät. Ihan nätti muutoinkin. Ajattelin jo, että tuota on pakko päästä nusaseen, että muutoin kadun koko ikäni jos en yritä. Mutta se oli niin erikoinen jutuiltaan, että en loppujaan edes yrittänyt. Ikään kuin jollain tapaa lievästi jälkeenjäänyt, vaikka oli ulospäin todella fiksun oloinen. Töissä ei osannut ratkaista mitään yksinkertaistakaan asiaa omatoimisesti ja kaikki opetetut asiat oppi monen läpikäymisen jälkeen, mutta jos mitään pieniäkään muuttujia tuli, niin heti oli sormi suussa. Facebookissa hänellä oli vain noin 30 kaveria ja mitä jutuistä ymmärsin, niin sosiaalinen elämä aika vähissä ylipäätään.
Ehkä oli autisti. Ne on aina sormi suussa ja ei kovin haluttuja sosiaalisesti.
Olen ollut yksinäinen koko elämäni ajan.
Lapsuuden traumaattiset kokemukset ja usein tapahtuneet muutot jonka seurauksena vaihdoin usein koulua aiheuttivat sen etten ole oikein koskaan saanut ystäviä.
Lapsuudessa kärsin siitä kovin, nuorempana sain kyllä ryyppytuttuja ja sensellaisia mutta en koskaan ihmissuhdetta jonka kokisin ystäväksi.
Olen mielestäni sosiaalisesti lahjakas, toimin esim koulun vaksina vuosikymmenen ja tulin toimeen muun henkilökunnan kanssa mielestäni ihan ok. mutta ystäviä tasan 0.
Myös naisten kanssa asiat ovat menneet ihan hyvin, seurustellut ja naimisissakin ollut muutamaan kertaan mutta ns. ystäviä minulla ei oikeastaan ole koskaan ollut kuin naiseni/rakastettuni/ainoani.
Yksinäisillä kehareilla meni tunteisiin 😄 On se jännä, että nykyään pitäisi joissain asioissa olla niin yltiöpäisen yliammutun avaramielinen, mutta taas jostain ei saisi puhua ääneen suurin surminkaan, vaikka se olisi totuus, jos se loukkaa jotakuta.
Onhan jokainen ihminen erinlainen, omalaatuinen. Mitä tarkoittaa aloittaja tällä ?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mikä erottaa "niin sanotun" yksinäisen muista yksinäisistä? Olisi helpompi vastata kysymykseesi, jos ensin täsmentäisit näiden eron.
Saivareet saivartelee.
En saivartele. Tunnen yhden naisen, joka menetti autokolarissa sekä aviomiehensä että molemmat lapsensa. Mä ymmärrän hyvin, miksi hän on tuntenut sen jälkeen itsensä hyvin yksinäiseksi. Hän menetti muutamassa sekunnissa kaiken eikä mikään tule koskaan hänen elämästään sitä yksinäisyyttä poistamaan. Ihan tavallinen nainen hän on eikä millään tavalla erikoinen. Tunnen myös muutaman yksinäisen, jotka ovat sen verran erikoisia tyyppejä, että en yhtään ihmettele, että ovat yksinäisiä. Toisen mielestä vain parisuhde poistaisi yksinäisyyden, mutta erikoisuutensa vuoksi ei tule sellaista koskaan löytämään. Perustelee pössyttelyäänkin yksinäisyydellä ja sanojensa mukaan olisi valmis luopumaan päihteistä, JOS löytäisi jostain elämäänsä naisen.
Ei erikoisuus haittaa mitään. Se haittaa, jos on raskas ja inhottava ihminen. Ex-kaverini on tällainen. Todella pahansuopa, riitaantuu kaikkien kanssa, eikä osaa lainkaan kontrolloida omaa toimintaansa. Siihen päälle vielä uhriutuu, jos hänen pitäisi ottaa vastuuta omista sanoista tai teoista. Hänen lähellä ei ihmiset pysy kovin kauan ja sitten valittaa yksinäisyyttä. Itse aiheutettu tilanne.